Mielenkiintoinen mies vastasi ilmoitukseeni, mutta asuu varsin kaukana. Jotta en turhaan häntä ajattaisi, kun en tiedä voisiko kemiaa olla, pyysin valokuvaa. Ei näy, ei kuulu, ja mies katosi niine hyvineen, vaikka vaikutti ihan ok tyypiltä jonka ei kuvittelisi friikkaavan heti. Tai voisi ainakin sanoa suoraan jos se kuvan laittaminen aiheuttaa jotain tuskatiloja.
Olisiko muka oikein että käsken tulla sokkotreffeille jostain 1 - 2 t matkan päästä, todetakseni sitten vaivautuneena että ei tämä nyt oikein toimi? Itse en valitettavasti ole niitä ihmisiä joille käy kehotyyppi kuin kehotyyppi. :( Eiväthän miehetkään ihan kaikista naisista pysty innostumaan!
Olisiko muka oikein että käsken tulla sokkotreffeille jostain 1 - 2 t matkan päästä, todetakseni sitten vaivautuneena että ei tämä nyt oikein toimi? Itse en valitettavasti ole niitä ihmisiä joille käy kehotyyppi kuin kehotyyppi. :( Eiväthän miehetkään ihan kaikista naisista pysty innostumaan!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Se joka kuvaa pyytää, luonnollisesti lähettää ensin omansa, tai on ainain kuvallisella profiililla liikkeellä.
Itse olen monet kerrat mennyt ihan sokkotreffeille enkä näe siinä mitään ihmeellistä. Ei se kuva kuitenkaan ole kuin yksi kuva eikä siitä todellakaan mitkään kemiat selviä. Ne selviää vasta tapaamalla kun näkee tyylin, ilmeet, eleet ja jutusteleejne.
Ja ... onko 1-2 tunnin matkan pää "varsin kaukana"?? Aloittaja on varmaankin pääkaupunkiseudulta. Itselläni on yleensä vähintään tunnin ajomatka treffeille.
Että ymmärrän miestä oikein hyvin.
No eihän nämä ukot halua kuvaansa luovuttaa, vaikka vastaavat kuvallisille, juuri kuvan perusteella, mutta omaa kuvaa ei sitten löydy ei millään,..."en ole linssilude", ei ole tuota digiteniikkaa", "en osaa kuvaa ladata tänne" selitystä löytyy vaikka minkälaista...totuus on että ovat RUMIA ja huomanneet että treffit varmasti peruuntuu jos kuvansa laittaa....en ole lähtenyt, enkä lähde kuvattomien kanssa treffeille.
tasa-arvon aikan akuva kuvasta...
esiintyy yleensä kuvattomina mutta niitä ei anneta sioille.
Itselläni on kuva esillä.
En tiedä miten kukin sitten käsittää pitkän välimatkan, mutta ajatelkaa seurustelua: mitä siitä tulisi jos jokaista tapaamista varten pitää körötellä tuntikausia? Itselläni ei ole edes varaa moiseen jatkuvaan matkusteluun, eikä minulla ole ajokorttiakaan. Tapailu olisi täysin miehen resurssien varassa.
Ja sitten on tietysti näitä tällaisia että "kun tulin niin kaukaa niin kai ainakin pääsen yöksi viereesi nukkumaan" -tapauksia... Siinä yksi syy miksi en ole kauhean innostunut edes ajatuksesta tavata kaukana asuva. Toisaalta tämä kyseinen mies ilmaisi että voisi olla halukas muuttamaankin. Sen takia kiinnostuinkin, ja olen nyt pettynyt että oliko tämä tässä...
"ajatelkaa seurustelua jos jokaista tapaamista varten pitää körötellä tuntikausia"
Alunperin puhuttiin 1-2 tuntia ajoa yhteen suuntaan, ei se ole paljon. Matka Helsingistä Tampereelle on pari tuntia, moni tekee sen työmatkana joka päivä. Ja kyllähän sitä ajelee kun on motivaatiota ja minusta autolla ajaminen on ihan kivaa, toki bensa maksaa mutta...
Itse seurustelin etäsuhteessa ja ei siinä nyt niin hirveästi menty edestakaisin. Kun meni toisen luo perjantaina töiden jälkeen, kotiinpäin ajeltiin maanantaiaamuna. Toinen saattoi sitten tiistaina-keskiviikkona ajella toiseen suuntaan ja lähteä aamulla kotiinpäin.
Olen treffannut kuvallisia ja kuvattomia miehiä.Yksin olen edelleen.Se kuva ei todellakaan takaa yhtään mitään.Enää en deittaile.
Eräskin mies lähetti kuvansa, minä myös.Oli aivan erinäköinen kuin kuvassa ja siis positiivisesti erilainen.
Kuva on vain yksi ikuistettu hetki ihmisestä.Se ei kerro luonnetta, ei äänensävyjä, ei ilmeitä, eleitä, eikä oikeastaan yhtään mitään, jos siis etsii sielunkumppania.
Eihän siitä kuvasta voi tietää onko kemiaa, niinkuin ap kirjoitti: "etten ajattaisi turhaan",pyysin valokuvaa" ????
No jokainen tyylillään.
Pidät positiivisena asiana, että mies on valmis muuttamaan. itselläni hälytyskellot soisivat heti päässä. Eikö esim. työpaikka ole hyvä, onko edes töissä? Haluaako mahdollisesti muuttaa siivellesi elämään? Ehkä olen nyt hieman skeptinen, mutta kokemusta on kertynyt. Ilman kuvaa en suostuisi treffeille, outoa, jos ei uskalla kuvaansa lähettää - ole varovainen.
Työn perässä hän nimenomaan olikin valmis tarvittaessa muuttamaan. Ei se sitä tarkoita että meidän pitäisi yhteen muuttaa. Onhan noita asuntoja aina siellä täällä vapaana, pääasia olisi että asuu vähän lähempänä jos seurustelee. (Emme ole nuoria joten perhettä ei olla perustamassa.)
Mitä ihmeen outoa on ellei valokuvaansa lähetä (itselläni on kuvallinen profiili). Minä en kuvan perusteella päätä yhtään mitään, se on todellakin yksi kuva vain eikä kerro ihmisestä mitään.
Menen ihan mieluusti ja jännittyneenä treffeille, sanon aina että sinä tunnet minut mutta minä eli etsi sitten sinä, ei tarvi laittaa iltsikkaa kainaloon tai nelikkaa napinläpeen.
Mitä ihmeen varovaisuutta se vähentää jos on kuvan nähnyt? Kahvilassa tai ravintolassa voi pöytääsi istua kuka tahansa vieras, epäiletkö heti että tuossa on nyt todennäköinen sarjamurhaaja kun en tunne häntä entuudestaan.
Tällaista avointa ja mutkatonta asennetta toivoisi useammallakin ihmisellä olevan. Kuva on tosiaan vain kuva ja yksille treffeille voi mennä ilman, että tietää miltä toinen näyttää. Se itse asiassa tuo lisämielenkiintoa ja -jännitystä koko juttuun. Eikä asioita tarvitse ottaa niin hirvittävän vakavasti. Silti voi olla ihan tositarkoituksella liikkeellä. :)
En tosin istu kahviloissa ja ravintolassa pitäisin perin omituisena jos yhtäkkiä joku vieras istuu pöytääni kun syön lounastani, mutta eihän ihmisistä tosiaan voi ikinä tietää mistään mitään.
Minusta se vaan EI ole oikein että olettaisin miehen ajavan km-kaupalla luokseni jos voi olla olemassa mahdollisuus että hänen naamansa ei kolahda millään tavalla. Kaikki aina väittävät että valokuva valehtelee, mutta kyllä siitä karkeasti näkee jonkinlaiset yleispiirteet että tietää minkätapaisesta ihmisestä on yleisesti ottaen kyse.
Jos se valokuvan pihtaaminen on ihmiselle kauhean tärkeää, niin sitten saa olla valmis pettymään monta kertaa turhiin treffeihin. Itse en koskaan lähtisi kenenkään aikaa kuluttamaan ilman että hän saa tietää jo etukäteen että olen sellainen ja sellainen.
Miten valokuvasta näkee "minkätapaisesta ihmisestä on kyse"?
No niinpä. Ei todellakaan näe. Nuo ap:n perustelut tuntuvat todella omituisilta ja saattoipa hyvä tyyppi kadota sen sileän tien muille treffeille.
Kyllähän jokaisen joka lähtee nettitreffeille on otettava se riski, että ajaa ns. "turhaan". Ei kukaan voi vakuuttaa toiselle, että tästä seuraa nyt jotain enemmän ja alkaa suhde - nyt kannattaa ajella tänne päin! Kyllä sen tuntee ja tietää vasta kun livenä näkee.
Sitäpaitsi minusta mitkään treffit ei ole turhat. Aina on kiva jutella uuden tuttavuuden kanssa vaikka ensi metreiltä näkisi, että me nyt emme ole ne oikeat toisillemme. Jos toinen onkin ihan "kuutamolla" niin ei sittenkään mene ajelu hukaan, aina siitä jotain muistoja jää. Itselläni on monia puhelinnumeroita ja joskus viestitellään että mitä kuuluu vaikkei alettukaan keskenämme seurustelemaan Joku voi olla ihan mukava muuten.
Jos joku ei ole minulle se oikea tai minä hänelle, ei se tarkoita että minussa tai hänessä on jotain vikaa - me vain olemme niin paljon erilaiset että emme sovi yhteen ja jatkamme tahoillamme etsintää. Jos joku mies ei ole halunnut enää tavata minua, ajattelen aina että tällä on joku tarkoitus ja jotain parempaa on luvassa.
Todella fiksuja ajatuksia. Kumpa kaikki ajattelisivat noin, niin naiset kuin miehetkin, silloin tämä nettideittitouhu olisi paljon helpompaa ja tuloksiakin varmaan tulisi aivan eri tavalla.
Minä en ymmärrä että mitä ihmeen fiksua on siinä että ei anna kuvaansa kun on toisen ihmisen kuvan kerta itse nähnyt. Mielestäni se on epäoikeudenmukaista.
Miehille tuntuu olevan ihan kauhean arka paikka se että pitäisi esitellä nassunsa. Kuvitellaan että on tositilanteessa muka niin lunki ja hauska jätkä että nainen kuin nainen ihastuu vaikka olisi ruma kuin riihipiru. Itse en ole ihastunut edes komeisiin miehiin tavatessa jos ei tunnu yhtään siltä että toisen ihmisen kanssa sopisi yhteen.
Se kuvan pimittäminen on vain pelkkää kiusantekoa...
Itsehän sen totuuden kuvan merkityksestä tuossa sanot:
"itse en ole ihastunut edes komeisiin miehiin tavatessa jos ei tunnu yhtään siltä että toisen ihmisen kanssa sopisi yhteen."
Tämähän on päivän selvää! Ei kai kukaan voi pelkän komean ulkokuoren kanssa seurustella kovin kauaa. Mitä sillä kuvalla siis on yleensä väliä??
Läski, kalju, vihaisen näköinen, omituinen irstas virnistys, Uuno-paita yllä, paskaiset tai puuttuvat hampaat, ruma parta...
Tai sitten ei.
Jos oikein kärjistetään, niin sanoisin, että spekuloiminen sillä, miksi joku ei halua antaa kuvaansa, on vielä pinnallisempaa kuin kuvan vaatiminen. Siinähän sitä vasta tehdäänkin stereotyyppeihin perustuvia oletuksia toisesta hyvin vähien faktojen pohjalta.
Toisaalta olisi tietysti reilua, jos saisi kuvan, varsinkin, jos toinenkin on antanut omansa. Mutta esimerkiksi siinä tilanteessa, että toisella on kuva profiilissa ja toisella ei, ei mielestäni ole automaattisesti reilua vaatia kuvattomalta kuvaa. Jokaisella on kuitenkin omat syynsä olla näyttämättä kuvaansa ja omat perusteensa kuvan näyttämiselle, ja niitä pitäisi kunnioittaa kunnes tietää varmuudella, mistä on kyse.
"Itse en ole ihastunut edes komeisiin miehiin tavatessa jos ei tunnu yhtään siltä että toisen ihmisen kanssa sopisi yhteen. "
Mielestäni tämä juuri alleviivaa kuvan hyödyttömyyttä. Kuvaan voi ihastua, mutta kun se kuva on vain yksi jähmetetty hetki, niin silloin on myös helppo pettyä todellisuuteen. Ja toisaalta, vaikka kuva ei miellyttäisikään, niin ihminen elävässä elämässä voikin kiinnostaa.
Kuva kertoo kyllä jotain, mutta se, mitä se kertoo, vaikuttaa yllättävän vähän siihen, onko henkilö kiinnostava. Ainakin omalla kohdallani profiilitekstistä ja viesteistä selviävät asiat ihmisen persoonallisuudesta ja ajatusmaailmasta saavat ihastumaan paljon varmemminkin kuin hienoinkaan kuva, vaikka ulkonäöllä onkin iso merkitys. Sellaiset ulkonäkötekijät eivät vaan näy kuvasta, vaan ne pitää nähdä livenä. Joten kuva on lopulta melko turha, ainakin minulle.
Olitkin jo kiinnittänyt huomiota samaan lauseeseen, en ehtinyt lukea vielä alaspäin kun jo kommentoin tuota samaa ristiriitaa.
Tuolla alla joku kirjoittaa, että miten tilanteesta pääsee eroon kun vastassa on joku risupartoineen ja repaleisine t-paitoineen. Eikö kehtaa kaffettakaan juoda siinä seurassa vai?
Voisin kertoa kun olin äitini kanssa messutapahtumassa ja istuimme oluttuoppiemme kanssa lepuuttamaan jalkojamme pitkän pöydän ääreen. Vieressäni istui kovin tatuoitu kookas mies nahkaliiveineen ja lävistyksineen. Sanoin siinä sitten miehelle jotain, äiti potki minua pöydän alla tyyliin, että herranjestas kohta ollaan vainaita molemmat ;) Mies osoittautui erittäin fiksuksi, mukavaksi ja kaikin puolin herrasmieheksi, keskustelimme pitkään - siinä meni toinenkin tuoppi. Äitikin jo lämpeni juttuun mukaan ja kertoi isälle kotona, että kuinka hän ajatteli että miten voi olla niin pelottavan näköinen mies ja NIIN kiva... mutta äitini on eläkeiässä että jotenkin edes ymmärrän noita ennakkoluuloja mutta nuoremmilta oikein en.
Jos itsellä on kuva profiilissa, ja sinuun otetaan yhteyttä, on vähintäänkin korrektia lähettää kuva myös toiselle. Kuka nyt ostaisi sikaaa säkissä? Miten siitä tilanteesta voi pyristellä korrektisti eroon, kun vastaan tulee karmean näköinen otus risupartoineen ja repaleisineen t-paitoineen, herrantähden.
Suosittelen myös puhelimessa puhumista ennen tapaamista. Minä kirjoittelin miehen kanssa, joka kirjoitti tosi romanttisesti ja kauniisti. Puhelimessa oli mies, joka venytteli sanoja niin, etten jaksanut enää kuunnella. Kun kauniisti ilmaisin asiasta, sain kuulla niin kauheat haukut, että olin ihan pöyristynyt. Talloi minut maan matoseksi.
"Kuka nyt ostaisi sikaaa säkissä? Miten siitä tilanteesta voi pyristellä korrektisti eroon, kun vastaan tulee karmean näköinen otus risupartoineen ja repaleisineen t-paitoineen, herrantähden."
Näitä kommentteja lukiessa ei voi olla ihmettelemättä, että eikö ihmisillä ole kykyä lukea rivien välistä. Ihmisestä voi selvittää yllättävän paljon kun vaan kyselee viestitellessä oikeita asioita.
"Puhelimessa oli mies, joka venytteli sanoja niin, etten jaksanut enää kuunnella."
Puhelut laittaisin samaan sarjaan kuin ensitapaamisen jännityksen, tosin puhuessa tulevat vielä lisähaasteiksi kehonkielen puute ja äänensävyn muuttuminen kohinassa ym. Se, että juttu toimii tai ei toimi puhelimessa, ei mielestäni todista yhtään mitään.