Toivoisin rakentavia kommentteja seuraavaan tilanteeseen: olen ihastunut toiseen mieheen, jolla on vaimo ja lapsi :( Itsekin seurustelen, asun yhdessä avomieheni kanssa. Meillä on jonkinlainen salasuhde meneillään, nähdään, kun pystytään eli käytännössä aika harvoin. Koko homma alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta: ihastuminen heti ensi kohtaamisesta alkaen on ollut todella vahvaa. Olemme samalla työpaikalla, ja siellä on ollut mahdollisuus tutustua toiseen todella hyvin. Tuntuu, että tässä olisi juuri se oikea ihminen minulle. Alusta asti on tietysti mukana ollut syyllisyys :S Näen jatkuvasti unia tilanteesta ja tuskasta, mitä salasuhde aiheuttaisi muille. Mietin tätä asiaa päivittäin. Jos eroaisimme tahoillamme, ja alkaisimme seurustelemaan, niin mitä sukulaiset ja muut läheiset siihen sanoisivat? Miten pienen lapsen huoltajuus onnistuisi? Miten raha-asiat menisivät? Järki sanoo, että homma pitäisi lopettaa heti paikalla. Ajattelen kuitenkin toista miestä 24/7.
Pahinta tässä on ehkä se, että kummankaan seurustelussa ei ole "mitään vikaa". Pahin skenaario koko jutusta olisi se, että mitään ei tapahdu, olisin vain ihastunut/rakastunut toiseen mieheen, ja jäisin ikuisesti miettimään mitä olisi tapahtunut, jos olisimme alkaneet seurustelemaan.
Oletteko olleet vastaavanlaisessa tilanteessa?? Mitä tapahtui?
Pahinta tässä on ehkä se, että kummankaan seurustelussa ei ole "mitään vikaa". Pahin skenaario koko jutusta olisi se, että mitään ei tapahdu, olisin vain ihastunut/rakastunut toiseen mieheen, ja jäisin ikuisesti miettimään mitä olisi tapahtunut, jos olisimme alkaneet seurustelemaan.
Oletteko olleet vastaavanlaisessa tilanteessa?? Mitä tapahtui?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Varmaan aika tavallinen ilmiö. Itse ihastuin työpaikallani olleeseen mieheen, sanotaan häntä vaikka Kalleksi. Reippaana tyttönä tiedustelin, josko hän olisi vapaa. Valitettavasti hän oli varattu.
Menin siis elämässä eteenpäin ja tapasin ihanan miehen, nykyisen avomieheni. Ja kuinka ollakaan, pian tämä Kalle olikin eronnut ja kiinnostunut minusta. Halusin kuitenkin jatkaa suhdetta avomieheni kanssa, sillä suhteemme oli edennyt hyvin. Myös Kalle on tavannut uuden naisen ja he ovat kihloissa. Aika katkeransuloista.
Mietin silti usein Kallea ja hän tulee myös uniini. Hän on todella tehnyt minuun vaikutuksen ja tiedän, että en koskaan unohda häntä. Hän on ns. sielunkumppanini. En koe syyllisyyttä tästä ystävyydestä, vaikka hän tärkeä minulle onkin. En voisi pettää ketään koskaan kuitenkaan.
Olemme edelleen samalla työpaikalla ja tekemisissä lähes päivittäin. Huumorintajumme on samanlainen, saamme toisemme nauramaan aidosti. Minulle riittää kuitenkin ystävyytemme. Saan nauttia hänen seurastaan silloin tällöin.
Ei ole niin kauheaa miettiä mitä olisi voinut tapahtua. Asiat meni näin ja ehkä on tarkoitettu, että olemme vain ystäviä. Ehkä suhteemme ei olisi toiminutkaan jollain toisella tasolla. Ja kuka tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jos molemmat on joskus sinkkuina yhtä aikaa.
se on sääntö!!!!! Ikävää jos iahstuu työpaikalla koska toinen pyörii silloin mielessä ja näköpiirissä. Täytyy tietää rajat silti! Se huumakin siitä haalistuu.
Pitkässä parisuhteessa tulee yleensä ihastumisia, mutta ainakin minun kohdallani ne ovat menneet aika nopeasti ohi. Kuulostele asiaa rauhassa ja katso, oletko ihastunut mieheen vielä syksyllä. Jos olet, mieti mikä on sinulle tärkeintä ja miten järjestät asiat. Tsemppiä!
Voi olla että katselet maailmaa liian pinkkien lasien läpi ihastuneena. Voit kuvitella että tunne olisi molemminpuolinen. Voi olla ettei se mies sinusta mitään sen suurempia ajattele, rakastaa omaa naistaan ja lastaan ja on tyytyväinen nykytilanteeseen. Jos sanoisit jotain, saattaisit nolata itsesi pahasti. Sen jälkeen töissä olo voisi muuttua aika tukalaksi.
Ihastumisia tulee kaikille vaikka olisi kuinka hyvä parisuhde. On vaan osattava toimia oikein ja jättää ihastuminen omaan tietoonsa. Ihastuminen voi mennä ohi hyvinkin pian,mutta se on toki vaikeampaa jos toisen näkee jatkuvasti. Usein se menee että kun on poissa silmistä, niin kohta on poissa mielestäkin... ajattele sitä miehen naista, äläkä ole itsekäs mulkeroprinsessa. Toimi oikein!
Jätä haaveilut haaveilun tasolle.Mies todennäköisesti haluaa olla vain kaverisi. Se ei onnistu kuitenkaan jos sinä vonkaat enemmänkin. jos mahdollista niin vähennä yhdessä olot minimiin...
Kiitti kommenteista! Toinen mies on sanonut, että "ei halua mitään muuta kuin olla mun kanssa", mutta kun toisen tuntee, niin tietää, ettei todennäköisesti tule jättämään perhettään :S Sen takia miehestä tykkäänkin, että on kiltti mies (paitsi mun kanssa).
Pitäis vaan lopettaa koko juttu, mutta mihin mä hautaan kaikki tunteeni?
ehdottomasti lopetat koko jutun ja pysyt mahdollisimman etäällä tuosta miehestä.
silloin tunteet hautatuvat itsekseen.
Et missään tapauksesssa ala rikkomaan toisen avioliittoa, eli lopeta se salasuhteesi heti.
Kysymys kuuluu, entä jos sinun avopuolisi olisi ihastunut työkaveriinsa, niin miten haluaisit hänen käyttäytyvän? Olisiko se sinusta oikein, että hän alottaisi salasuhteen sinun selkäsi takana?
Uskon karmaan. Jos aloitat salasuhteen jonkun kanssa, niin jonain päivänä kumppanisi tekee sinulle samoin ja saat kärsiä ne tuskat joita se kumppani, jota olet pettänyt joutui kärsimään.
Hiukan samalainen tunne. Ihastukseni kohde on ollut ystäväni viimeiset kuusi vuotta. Tunne on (ainakin oli vielä 3v sitten) molemmin puolinen, mutta kumpikaan meistä ei halunnut menettää ystävää, ottaa riskiä että jos meneekin säätö keturalleen niin menettäis ystävän.
Vaikeaa välittää ihmisestä kahdella eri tapaa. Nyt tämä mies on työreissulla, saa nähdä millon takaisin tulee. Ikävä kaivanut aika pahasti. Alan pikku hiljaa ymmärtämään että en voi mennä rehellisesti eteenpäin ennekuin tunteeni häntä kohtaan on selvitetty. Katsomma miten käy..
Normaalisti olen hyvin avoin ja rohkea, mutta pelottaa tavallaan ottaa asia puheeksi hänen kanssaan.
Jep, samaa mieltä olen, ettei homma voi edetä tai loppua mitenkään, jossei tilannetta selvitetä - eli sikäli olen täysin eri mieltä tuolla aiemmin kirjoittaneen kanssa, joka sanoo, että kun homman vaan lopettaa, tunteet hautautuvat itsekseen. No, ehkä noin voi käydä, jos ihmisten välillä on tuhat kilometriä ja tieto, ettei toinen koskaan tule missään vastaan...
Itselle ei vain käynyt niin. Työasioissa tutustuin mieheen, itse olin silloin sinkku, hän avoliitossa kuten on edelleenkin. Välillämme kipinöi ensitapaamisesta alkaen, yhdistäviä tekijöitä löytyi joka keskustelulla lisää, kun sattualta nähtiin baarissa ym... No, olin sitten niin fiksu silloin, että otin kuitenkin takapakkia kunnioittaen kihlasormusta miehen sormessa. Elin omaa elämääni - miehen kanssa nähtiin kyllä työasioissa, mutta ei sen enempää. Hautasin fiilikset uuden parisuhteen myötä ja elin mielestäni ihan ok elämää. Parisuhteeseeni tuli vaikeuksia ja sitten jäätiin taas enemmän juttusille tämän toisen miehen kanssa... Ja tässä sitä ollaan, likimain viisi vuotta on kulunut, erosin tässä välillä ja kaipas sitten olen jonkin sortin salarakas nykyään. Kaiken pohjana ystävyys ja luottamuus, lisättynä suurella keskinäisellä vetovoimalla. On tässä käyty kaikenlaisia keskusteluja, mutta tällä hetkellä on tilanne pysähtyneenä, kun mies kuitenkin on sanonut, ettei haluaisi perhettä hajoittaa, mutta haluaa silti seurassani olla. Itse olen sanonut, että olkoon sitten itsekkyyttä tai mitä vain, mutta ennemmin otan sen, mitä hänen rajoissaan on mahdollista kuin elän elämääni ilman häntä.
ihastus johonkin toiseen johtuu yleensä jostain vajeesta omassa elämässä. Siis ei vaälttämättä todellakaan parisuhteeseen liittyvä asia. Vaan ihan omaan itseensä. Jotain muutosvaihetta elää, jos ei sitä tiedosta, voi tehdä elämänsä virheen. Viehättäviä ihmisia on maailma täynnä. Sielunkumppanuutta johonkin melko tuntemattomaan ihmiseen? kuulostaa melko hataralta. Ja ihmiset ovat erilaisia työssä kuin arjessa, ihmiset ovat erilaisia kun haluavat näyttää itsestään parhaita puolia. Ihan seurustelusuhteessakin ne toisen todelliset piirteet alkavat näkyä vasta esim. vuoden päästä. Satunnaisia, vaikkakin päivittäisiä tapaamisia salarakkaan kanssa ovat niitä kermalla höystettyjä hetkiä ja koko kakkuahan pitäisi katsoa, eikä pelkästään päällystä. Mutta jos päällys on taivaallista, eihän se kakku voi olla kun hyvää sisältä? niinkö se menee.
Kyllä se valitettavasti menee tilastollisesti niin, että kylmää kyytiä tulee kun näille sielunkumppaneille avaa sielunsa.Useilla tuntuu olevan putkinäkö näissä asioissa. Voipi tulla tosi likaista jälkeä. MIkä hirveä hetki kun tajuaa olleensa "sekaisin" ja lamppu sammuneena tehnyt siirtoja.
Anna ihastuksen unohtua, älä ruoki ihastumisen tunnetta ajattelemalla ihastumisen kohdetta kaiken aikaa tai miettimällä tapaamisen mahdollisuuksia. Niin on ehdottomasti parempi. Sen sijaan keskity parisuhteeseesi, etenkin kun siinä ei ole mitään vialla. Hemmottele miestäsi ja järjestä teille yhteistäkivaa aikaa. Ihastus menee kyllä ohi.