Olen huomannut että etenkin yh-äitejä arvostellaan täällä todella pahastikin.
Itse tunnustan olevani yh-äiti. Omasta mielestäni olen todella rohkea nainen, kun jätin entisen mieheni pulloineen. Kaiken lisäksi olen mielestäni parhaassa iässä eli pari päivää alle 40.
Itse tunnustan olevani yh-äiti. Omasta mielestäni olen todella rohkea nainen, kun jätin entisen mieheni pulloineen. Kaiken lisäksi olen mielestäni parhaassa iässä eli pari päivää alle 40.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Ei yh-äideissä mitään vikaa ole.
Tuli mieleen että molemmissa sukupuolissa on mielestäni ongelmana se että muututaan helposti katkeriksi. Jos on 3-4-kympin välissä oleva, muutaman eron kokenut niin saattaa olla melkoisen paljon ikäviä asioita koettuna jotka sitten peilaavat uuteen suhteeseen. Mutta tämä ei varsinaisesti kait kuulunut tähän ketjuun mutta tulipahan vaan mieleen :-)
Kukaan kunnon mies ei ala katselemaan jonkun toisen siittämiä äpäriä nurkisssaan. Luonnossa leijonatkin tappavat vieraat pennut. Yh-naiset ovat rahanahneita ja jo kertaalleen kelvottomiksi puolisoiksi osoittautuneita. Yleensä ottaneet jonkun jännittävän paskan, jonka on antaneet ähkiä itsensä tiineeksi ja eron jälkeen etsivät kilttiä ja kunnollista miestä elättämään äpäriään.
Tossa on muuten totuuden perää. Naiset tekee lapset väkivaltaisten renttuapinoiden kanssa, ja sitten eron jälkeen haluavat kunnollisen miehen elättämään kyseiset paholaisen sikiöt.
Toivottavasti helpotti :)
Helpolla tuli mies jätettyä. 15 vuotta naimisissa :)
Itse olen sinkku ja törmännyt juuri tuohon tosielämässä sekä tällä palstalla. Itse kunnioitan kovasti muita yksinhuoltajia, jotka joutuvat tekemään kaiken yksin.
Etenkin tällä palstalla olen törmännyt yh-äitien morkkaukseen. SIksi ajattelin kysäistä jos joku valaisisi että mikä meissä on vikana, kun siitä huudellaan täällä suureen ääneen.
Ehkä joku uskaltaa vielä perustella mielipidettään.
Minulla on ollut treffi-ilmoituksia netissä ja olen ilmoituksissani selvin sanoin kertonut etsiväni lapsetonta naista, mutta kuitenkin näitä yh-naisia lapsineen on ollut tyrkyllä.
Miksi yh:t yrittävät lapsetonta miestä joka sanoo ilmoituksessaan EI lapsia omaaville naisille? Ei taida Yh:t olla kovinkaan kysyttyjä miesten keskuudessa.
Miksi miehen pitäisi huolia nainen jolla on kaiken maailman idioottien kanssa hankittuja lapsia ja miksi naiset ei hanki lapsiaan kunnollisten miesten kanssa, vaan kapakoista ym. juottoloista löytyneiden roskien kanssa.
Miksi sinulle pitäisi olla mies joka ei viihdy pullon kanssa (raittiinpuoleistahan etsit) vaikka ex-miehesi oli ja on juoppo - juoppo mies on sinun tasoasi vastaava, joten etsi vaan jatkossakin sellaisia.
Kiitos vaan. Ehkä kannattaa miettiä ensin mistä puhuu. Juuri sarjassa niitä jotka puhuvat mitä mieleen juolahtaa.
Itse en tosiaankaan halua lapsetonta miestä. Koska sellainen ei ymmärrä lapsiperheenarkea. joten et minulle kelpaisi.
Tämä juoppo mies oli arvatenkin nuorempana juuri sellainen jännittävä renttu ja hulttio, menevä mies jolla oli pilkettä silmäkulmassa eikä mikään tylsimys. Sellaisen kanssa tehdään lapset, sitten erotaan ja nyt etsitään raitista kunnollista kuhnuria. Klassinen tarina.
Yh- äidit yrittävät konstilla millä hyvänsä saada miehen itselleen.
Juuri näin :) Sinäpä sen sanoit :D
En voi kuvitella suhdetta yh-äidin kanssa. Vaikka kuinka yrittäisin teeskennellä muuta, niin syvällä sisimmässäni vihaisin niitä toisen miehen siittämiä lapsia. Ne lapsetkin varmaan vaistoaisivat tämän. Ei näiden tunteiden kanssa ole järjellä mitään tekemistä, ne ovat samanlaisia kuin ne naisten "jännät kemiat". Mieluummin yksin kuin yh:n kanssa.
Mutta mua ei uskalla kekään arvostella koska olen yh-isä, eli täydellinen ihminen.
tämä yh 1,5 vuotta sinkkuna miehet ei vaan kiinnosta enää piste! Mielummin yksin kun paskan kanssa!
Yh ei ole minkään muun kun paskan miehen arvoinen - paskojahan yh akkojen miehet on aiemminkin olleet ja paskoja heidän tulee jatkossakin olevan!
Amen
Pelko siitä ettei tule toimeen lastesi kanssa. SInä ja lapset olette erottamattia ja lapset sitovat sinut tietyllä tavalla toiseen mieheen. Minua ei henkilökohtaisesti kiehdo tippaakaan äidin uusmies titteli.
Kiitos rehellisestä vastauksesta :) Se on totta. Side minun ja lasten välillä on vahvempi kuin ehkä normaalissa perheessä. Itse en tykkään kyllä tuosta tittelistä. Mutta minullakin on oikeus uuteen suhteeseen lapsista riippumatta. Vaikkakin joudun ottamaan lapset huomioon kaikkia päätöksiä tehdessäni.
Sellaiset miehet joilla itsellään on lapsia ymmärtävät ja joustavat varmaankin paremmin. Kyllähän oman lapsen hyvinvointi menee kaiken edelle. Mutta ei se tietty tarkoita ettei uusi parisuhde voisi olla tosi tärkeä.
Tietysti parisuhde on tärkeä. Ratkaisujaan joutuu vain punnittesemaan paljon useammalta kantilta.
SIksi oiskin parempi että molemmilla olisi lapsia. Koska molemmille lapset on kuitenkin se nro 1.
Ne ovat ne lapset joita monet miehet eivät voi sietää.
Ei mikään.
Ja mitä parhaaseen ikään tulee, on se kenties sinulle sellainen. Minulle seuranhakijana, joka vielä lapsiakin haluaa, tuo ei ihan parhaasta päästä ole.
Katos, miehenpuolikaskin kommentoi!
Mitä kuuluu, millä mielellä olet?
Katos täysin kiveksetön miehenpuolikkaalle sille sitten näemmä vielä vastaa.
Mites sinä sopraano?
Äly. Se että olet ruma tyhmä ja tulet kuolemaan saamatta naista... Ei tee susta huonompaa ihmistä. Nää sun juttus tekee.
Tällä palstalla on muutama erittäin tuottelias mutta valitettavasti mielenvikainen ja mielellään provosoiva kirjoittaja. Jostakin syystä teemana on yleensä huutaa kirosanojen kanssa, että ei huolisi tuota eikä tätä eikä noita eikä näitä, ja yksinhuoltajat ovat jostain syystä oikein suosittuja kohteita. Mitään johtopäätöksiä ihmisten mielipiteistä ei pidä tehdä S24-palstojen perusteella.
Minä en haluaisi yh-isää sen vuoksi, että haluaisin yhden ihmisen, en useampia. Kokemukseni mukaan miehet, joiden lapset ovat jääneet entiselle puolisolle, ovat yhä monella tavalla kiinni exässään ja pahimmassa tapauksessa mustasukkaisia ja katkeria. Jos välit ovat huonot, lasten ja exän suhtautuminen isän uuteen naisystävään voi olla todella mutkikasta. Nämä ovat minun omat mietteeni.
Työn kautta tunnen ainakin kaksi tusinaa miestä, jotka ovat menneet naimisiin yksinhuoltajan kanssa. Yleensä kyse on ihmisistä, joiden lapset ovat jo isoja, mutta muutama on löytänyt puolison, jonka lapset ovat vielä taaperoita. Joillakin miehillä on ollut omakin lapsi tuoda uusioperheeseen.
Kyllä niitä miehiä on olemassa yksinhuoltajaäideillekin, vaikka noiden kovaäänisimpien räksyttäjien metelistä saattaisi toisin luulla.
Tämä sarjakuva kertoo kaiken:
http://picasaweb.google.com/henry.laasanen/AlempitasoisetMiehet#5472856258061508546
Ja tässä vielä parempi selitys:
http://picasaweb.google.com/henry.laasanen/AlempitasoisetMiehet#5472853936022110370
Olet kyllä kaukana parhaasta iästä ja selvää ATN-tasoa.
Käytetty, kurppa, yh.
Pikkasen vielä vois antaa tulla :) Ei oikein vielä selväksi asia tullut. VOI MITÄ TYYPPEJÄ!!!
Minä yh-isänä (lähivanhempi) en enää ajattelekkaan uutta suhdetta muuta kun yh:n kanssa. Oleellista on että minä en enää halua lisää lapsia; samaa tulevaisuuden suunnitelmaa odotan myös kumppanilta. Lapsetonta en halua siksi että aina on riski katkeruudesta omaan lapsettomuuteensa (ns naisen biologinen kello). Se miksi ei yh kelpaa lienee juuri tuossa asetelmassa minä/lapsi ja henki on vastakkainasettelu. Toinen lienee se sitovuus aikatauluihin; extempore jutut ovat käytännössä mahdottomia tai kiventakana kun pitää sopia poikkeukselliset lastenhoidot yms. Pyydän anteeksi epäsopivaa vertausta ihmisen ja eläimen välillä, mutta vastaava tilanne koira/kissa ihmisillä.
Vaikka kaikkialla toitotetaan että existä ei saa jutella niin minä kyllä otan asian esille jo ensi treffeillä. Minulle oleellista tietoa on että välit lasten isään on kunnossa ja tapaamiset sujuvat. Silloin oletusarvona on että lasten molemmat vanhemmat ovat sinut eron kanssa ja lapset voivat hyvin. Tällöin
myös lasten äiti voi hyvin ja pystyy keskitymään täysipainoisesti myös minuun ja mahdolliseen suhteeseen.
En minä nyt tiedä mitä vikaa yh-äideissä on.
Mutta olipa ikä mikä hyvänsä niin yh-äitiä en suhteeseen haluaisi.
Se ei tarkoita että yh-äidisttä on mitään "vikaa". en vain jaksa toisten valmiita lapsia alkaa paapomaan tai että lapset sotkevat suhteen.
Ei ole yh-äideissä sinällään mitään vikaa, paitsi että tämä sama kysymys toistuu tasaisin väliajoin.
Olen yhäiti ja minussa ei kyl ole sen isompia vikoja kuin kenessäkään muissakaan ihmisissä.Mulla on ihanat muksut,elämää elettynä ja nyt siis eronnut nainen.En koe olevani epäonnistunut.Elämä mun kohdalla on nyt mennyt näin,minkäs teen.Tulee vaan niin vihaiseksi tää ihmisten haukkuminen! Jos ei halua yhäitiä,niin onko ihan pakko huudella täällä peräpukamat pullollaan,kuinka ala-arvoisia ja suorastaan ihmisarvottomia yksinhuoltajanaiset on??? Jos kerran on varaa valita lapsettomista naisista,niin sen kun valitsee! Ja miksette laita estoja päälle treffipalstalla? Vai eikös oikeasti äly siihen riitä;)?
Meidän yksinhuoltajien määrä on tänä päivänä niin korkea, että voi olla vaikeaa löytää kumppania, jolla ei lasta jo olisi. Varsinkin, jos puhutaan 30 vuotiaista... Mä jäin kohtalon oikusta yksinhuoltajaksi. Meillä oli hyvä parisuhde, ei riitoja, omakotitalo, terve lapsi. Kuin mikäkin "katalogiperhe" koirineen ja farmariautoinen. Mies sairastui, lähti kohti parempaa ja tarinalle tuli loppu.. Pystyin jäämään omakotitaloon, farmari vaihtui edullisempaan, löytyi töitä hoitovapaan jälkeen ja lapsi edelleen hyvissä voinneissa. Olen ehkä monelle miehelle kelpaamaton paketti, mutta en suostu uskomaan, etten kelpaa enää ikinä kenellekkään..
Aika rankkaa kritiikkiä saan osakseni, milloin keneltäkin ja milloin mistäkin syystä. Koen pärjääväni hyvin ja ehkäpä joskus vielä löydän parisuhteen vaikka minulla on tämä "toisen miehen siittämä äpärä", kuten joku sivistyneesti täällä taisi kirjoittaa ;)
"Meidän yksinhuoltajien määrä on tänä päivänä niin korkea, että voi olla vaikeaa löytää kumppania, jolla ei lasta jo olisi. Varsinkin, jos puhutaan 30 vuotiaista"
Vaikka puhutaan 30-vuotiaista niin eipä tulee mieleen yhtään syytä miksi alkaisin yh-äidin kanssa suhteeseen.
Mieluumminhan sitä on yksin sitten kuin lähtee rakentamaan puoliksi valmiiseen perheeseen parisuhdetta.
Teidän suhteenne varmaan on ollut hyvä jne. mutta se lapsi on rasite suhteelle ainakin minun osalta.
Yritän nyt painottaa ettei vika ole sinussa tai se ei tee sinusta kelpaamatonta vaan kyse on siitä että se paketti sisältää lapsen joka muuttaa asioita todella paljon.
Ne jotka väittävät ettei muuta niin ei ymmärrä yhtään mitään lapsista.
Sinäkin olet sitä paitsi tottunut ja ehkä odotat jotain tuon kaltaista elämää kuin kuvailit ja minua miehenä moinen ei kiinnosta.
Mutta sellaisen naisen löytäminen on vaikeaa joka on lapseton ja joka ei tahdo katalogielämää päälle 30-vuotiaana ja joka muutenkin soveltuisi itselle.
Mutta mitä järkeä on alkaa tinkimään niistä asioista?
Vai tuntuisiko sinusta hyvältä jos mies sanoisi että "eipä löytynyt lapsettomia sinkkunaisia tällä iällä joten otin sitten sinut vaikka sulla on jo lapsikin?"
Ymmärrän pointtisi :) Jotenkin ajatusmaailma on ehkä muuttunut lapsen vuoksi. Ja tottahan se on, että lapsi menee aina kaiken edelle. Ja kyllähän se lapsi suhteeseen vaikuttaa väistämättä. Ehkä omalta osaltani tilanne on hieman armollisempi kuin monella muulla, koska meillä ei isä ole kuvioissa, eikä tule säätöjä sen exän kanssa...
En tarkoittanut puolustuspuhettani kenellekään loukkauksena. Toivon, että joskus vielä löydän toisen yh:n tai jonkun lapsettoman elämäämme :)
Töissä tuli puhetta yksinhuoltajista/sinkuista ja työkaverini sanoi ihan suoraan, että jos naisella on lapsi, hän ei lähde edes koittamaan voisiko suhde onnistua. Tämä vain, koska hän ei voi "sietää" lapsia. Arvostan mielipidettään ja ennen kaikkea rehellisyyttä :)
Ja ei, en haluaisi olla hätävara ;)
Sellaiset ihmiset, joilla on henkilökohtaisia kokemuksia, etteivät aina asiat kulje janaa pitkin pisteestä A pisteeseen B, osaavat olla yleensä avarakatseisempä. Eikä kyseessä tarvitse olla edes avioliitto. Osa tällä palstalla ei uskalla edes lähteä mihinkään pisteestä A. :)
Moni löytää uuden, omassa tuttavapiirissä yleensä nämä miehet ovat yleensä lapsettomia ja kumma kyllä onnellisia, eikä mitään vaikean kompromissin tehneitä ja johonkin heidän mielestään epätyydyttävään tyytyneitä. Muiden mielipiteillä ei juuri tässä asiassa ole väliä.
ei yh-äideissä ole mitään vikaa. uskon että tämä yh-äidit "inho" johtuu, niistä tietynlaisista yh:sta joiden takia muutkin yh:t saavat paskaa niskaan.
eli ne tietynlaiset...elävät sossun rahoilla, ovat himassa tekemättä yhtään mitään. elävät ei ns. yhteiskuntakelvollisesti. lapset kasvatetaan miten sattuu. ei aikomustakaan mennä töihin.
itselläni oli kaveri joka oli lapsen kanssa kotona (tai siis on edelleen, vaikka lapsi on jo kouluikäinen) tekemättä yhtään mitään. lapsen kyllä vei urhoollisesti hoitoon joka päivä ja meni takaisin kotiin nukkumaan. kämppä oli aivan järkyttävässä kunnossa, sitten itketään kun sossusta tai kelasta ei ole tullut rahoja ja kun pitää taas tehdä "lisäselvityksen lisäselvitystä". Menisi töihin niin ei tarvitsisi täytellä lappuja.
juttelin taannoin miespuolisen ystävän kanssa joka sanoi suoraan että hän ei olisi voinut kuvitellakaan seurustelevansa yh-äidin kanssa, mutta sitten kun hän sai itse lapsia, voisi hyvinkin seurustella yh:n kanssa. vika ei ollut siinä että ei tykkäisi lapsista vaan se ei tuntunut hänestä oikealta. kyse ei ollut siinä että ne ovat toisen miehen lapsia vaan ei vain yksinkertaisesti halunnut naista lapsen kera. näin ne ihmiset muuttuvat.
ehdottomasti nostan hattua niille yh-vanhemmille jotka jaksavat yksin lapsen/lapsien kanssa olla. mutta jos alkaa yhteiskunnan elätettäväksi, eijei..sitä en ymmärrä.
toivotan hyvää loppukesää ja voimia elämään, olet kyllä tehnyt aivan oikean ratkaisun. ei lapsen tarvitse asua kodissa missä käytetään alkoa tai vanhemmat ole onnellisia yhdessä. Lapsi siinä kärsii eniten.
Miksi YH-naisten pitäisi saada uusi mies?
Heillähän on jo ollut mies ja ovat saaneet munaa.
Naisethan aina sanovat miehille ettei seksi ole mikään perusoikeus ja jos ei kumppania löydy se on oma vika ja tasan ei mene nallekarkit!
Kyllä minä tiedän aika montakin lapsetonta sinkkumiestä, jotka ovat kokeilleet seurustelua YH-äidin kanssa. Jäin itse sinkuksi 35-v iässä ja yhteydenottoja nettiprofiiliini tuli tosi paljon. Olin aika varautunut seurustelusta lapsettoman sinkkumiehen kanssa, mutta jutteluissa kävi ilmi, että monella oli kokemusta seurustelusta/avoliitosta YH-äidin kanssa. Heidän tapauksissa suhde yleensä kaatui johonkin ihan muuhun kuin lapseen. Eräskin mies sanoi, että eron jälkeen oli ikävämpi sitä lasta kuin sitä naista!!!
Ymmärrän ihan täysin, että esim. alle 30-v ikäinen lapseton ihminen yrittää etsiä vastaavan ikäistä lapsetonta kumppania. Mitä enemmän tulee ikää lisää, niin sitä todennäköisempää kuitenkin on, että naisella on jo lapsia ennestään sillä suurin osa naisista kokee äitiyden jossain vaiheessa elämäänsä. Jos syystä tai toisesta pysyy lapsettomana, niin sinkkumarkkinoilla joutuu miettimään, että onko se seurustelukumppanin lapsi, koira tai vaikka golffin peluu ehdoton ei.
Nykyisin myös isät ottavat kiitettävästi vastuuta lapsestaan. Siksi on ihan eri asia deittailla naisen kanssa, joka on äitinä esim. vain joka toinen viikko tai pelkät arkipäivät kuin että lapset olisivat koko ajan läsnä.
On myös paljon YH-äitejä kuten minä, joka pysyy sinkkuna juuri siksi, että ei kuvittelekaan kelpaavansa parisuhdemarkkinoilla lapsien takia. Siksi minä itse keskityn lapsiini, kotiin, kaverisuhteisiin ja omiin vanhempiini. Parisuhdemarkkinoille aion palata lähivuosina, kun nuorinkin lapsi muuttaa kodista pois. Sen jälkeen olen taas "lapseton" sinkku:)