Nyt on kova polte... Sain vanhemmiltani pyreneittenmastiffin ollessani 14v. Älkää kysykö miksi he päätyivät siihen rotuun, sitä en tiedä. Koira eli kymmenvuotiaaksi ja kuoli lopulta munuaisten vajaatoimintaan.
Se aikuistui n. 4v iässä ja siihen asti elämä sen kanssa oli melkoista seikkailua, naapurin nartuilla jos oli kiima, koiraa ei pidellyt mikään. Kerran jopa näin kuinka se KIIPESI 2m korkean koira-aidan yli (löytyi selitys sille, miten koira oli aiemmin karannut vaikka häkin ovi oli kiinni :D), metsälenkeillä käytiin päivittäin kun oli läheisen pellon omistajalta lupa pitää koiraa siellä vapaana. Lähestulkoon joka kerta koira päätti että lenkki jatkuu vielä, kun olisi pitänyt hihnaan tulla.. :) Se oli melkoista vääntöä ja hermoja kysyttiin ihan v***n paljon. Iltaisin kaikki naapurit kyllä tasan tiesivät koska on koiran iltapissatus pihalla..
Koiran aikuistuessa se tottakai rauhoittui, vahtiminen rajottui oikeisiin tilanteisiin eikä enää ollut sitä "varmuudeksi" haukkumista, vieraat otettiin vastaan erinomaisesti jos minä oli paikalla toivottamassa tervetulleeksi. Muiden koirien kanssa se tuli toimeen jos vieras uros ei alkanut pöyhkeilemään liikoja, nartut sai tehdä pitkälti mitä halusivat.
Vuosien mittaan kasvoimme koiran kanssa yhteen ja muutimme pois vanhempieni luota. Hetki asuttiin jopa kerrostaloyksiössä, koira oli tyytyväinen luonani(oltiin sillä varauksella että jos se ei sopeudu, se pääsee takaisin vanhempien luo), metsälenkeillä käytiin edelleen päivittäin.
Tavatessani avokkini, koira oli alussa varuillaan, kuten myös aiempien poikaystävieni kanssa, mutta hekin löysivät yhteisen kielen, koira hyväksyi avokkini pieneen perheeseemme. :)
Iän karttuessa koira rauhoittui entisestään ja lopulta metsälenkit harvenivat kun pihalla makoilu tuntui koiraa miellyttävän enemmän. Munuaissairauden selvitessä ja hoidon aloituksen jälkeen koira piristyi ja vuosi päästiin eteenpäin, metsälenkitkin olivat taas kuvioissa. Lopulta väistämätön oli kuitenkin edessä vaikka kuinka teki pahaa. Ystäväni nukkui syliini tutun lääkärin auttamana..
Nyt, reilu vuosi on kulunut ja pyreneittenmastiffi-haave on alkanut kohota. Meillä on nyt nuori seisoja, avokki kun on metsämiehiä. Ostimme juuri suurehkon rivarikämpän, ja siinä on jopa melko iso pihakin. Olen yrittänyt painaa villaisella tätä oloa, mutta jostain syystä se ei onnistu.. Pystiffissä on jotain niin kiehtovaa, siinä miten se elää omaa elämäänsä, rakastaa ihmisiään ja kuinka palkitseva kumppani se on kun sitä kohtelee oikein.. Sydämeni on täysin viety..
oi voi
2
151
Vastaukset
- Voi kiusauksen Ihanu
Voi.... kuulostaa vakavasti koirakuumeelta =)
Älä mene katsomaan pentua, siin käy niin että tulet pentu kainalossa kotiin =)
Mikä ettei ettetkö päräisi koiran kanssa, mutta ajattele yksi asia valmiiksi, olet nuori, ehkä perustamassa perhettä koiran elinaikana, miten sitten toimit? Voin vakuuttaa, että kun lapsi tulee taloon, mikään, mikään ei ole kuten ennen.Jos katsot koiranmyynti-ilmoituksia miten moni koira vaihtaa kotia sentakia kun perheeseen on syntynyt vauva. Mutta on ihmisiä joilla on koira vauvan tullessa, ja kaikk sujuu hyvin, äitirukka on siin lujilla, mutta mahdotonta se ei ole. Asia pitää vaan aatella etukäteen.
Mutta jos olet ajatellut sen asian valmiiksi, voit yrittää , minä toivotan paljon hyvää Onnea ! - oi voi
No lapsi onkin tässä suunnitteilla ja sillä vähän jarruttelenkin.. :) Kun muistelee edellisen pystiffin murkkuutta niin siinä oli helisemässä kyllä ihan tarpeeksi muutenkin.. :)
Ja rivaripiha mietityttää.. Kyllähän koira tietenkin sopeutuu jos ikänsä on, opettaa vain talontavoille. Naapuritkin on koiraihmisiä.. ainakin vielä. ;D Aita pitäisi korottaa, lintukoira kyllä pysyy tuossa 1,2m aidassa, mutta jos pystiffillä on samanlaiset camelbootsit kuin edellisellä niin pitää olla ihan oikea koiraverkko.. ja silloinkin ekat neljä vuotta vain valvonnanalaisena ulos..
Kuume on kyllä ihan tajuton. Pitää vaan hetki vielä malttaa. Ja on niin paljon mitä miettiä valmiiksi..
Se on kyllä ihmeellistä miten joku rotu voi viedä näin mennessään, vaikka alussa olin vähän skeptinen rodun suhteen, olin enemmän saksanpaimenkoiran kannalla kun vanhempani lopulta suostuivat koiran hankkimaan. Tänäkään päivänä en tiedä miksi he päätyivät pystiffiin, koska olen ainoa koiraihminen meidän perheessä. Olen alkanut tulla siihen tulokseen että pystiffipentue oli eka mikä tuli vastaan kun päätös oli tehty..
Sellainen tilanne että en kyllä laumista soisi kellekään sellaiselta pohjalta, mutta meillä kävi kyllä aivan uskomattoman hyvä tuuri koiran kanssa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka vie Suomen kohta ykköseksi työttömyyskisassa
Espanja: 10,5 % Suomi: 10,3 % Ruotsi: 9,3 % Kisa on tiukkaa, mutta Riikalla hyvä draivi päällä. Vasemmistolaisen päämin1392793Miten juhlitte ensi lauantaina?
Se on kalenteriin merkitty juhlapäiväksi, niin sitä kai kuuluu juhlia.2622449Kumpaan rahat, mummojen vaippoihin vai Nalle WahIroosille?
JOS siis sinä saisit päättää?261466Suomen veroaste 5 %-yks liian matala
Palauttamalla kokonaisveroaste 1990-luvun tasolle saadaan hyvinvointivaltion palvelut rahoitettua ilman velan ottoa.351392- 1211172
- 1081123
Uudestisyntyminen ei tapahdu kasteessa
Tässä Apostolien tekojen kohdassa näemme, että Filippus julisti hoviherralle ensin evankeliumia ja kuulusteli sitten tar2041043Ryöstö Punkaharjulla
Punkaharjun k-market ryöstetty tänään keskellä päivää, ketä lie asialla? Poliiseja ainakin pörrää ympäriisee131002Lasse Lehtonen on yhtä aikaa sairauslomalla ja työmatkalla
Kelan johtaja näyttää vötkyilyn mallia, otti sairaslomaa ja lähti Brysseliin sitten ryyppäämään! 😂 Kelan pääjohtaja La58896Evoluutioon ja alkuräjähdykseen uskominen vaatii todella vahvaa uskoa
Että tyhjästä syntyi ja kehittyi kaikki se mitä näemme ympärillämme.297867