Miniä ja anoppi

Anoppi on se joka hyvin pitkälle määrää millainen miniä-anoppi -suhteesta tulee. Miniä joko otetaan vastaan tai sitten ei. Usein puhutaan miniöiden arvostelusta että jokaista anopin suusta tullutta sanaa mietitään että oliko siinä jojtakin negatiivista, mutta unohdetaan kokonaan taitavien anoppien tapa nonsoleerata miniä.
Nämä anopit tekevät sen niin taitavasti ettei oma poika sitä välttämättä huomaa. Syynä voi olla vaikkapa kateus miniää kohtaan tai suuttumus/loukkaantuminen siitä jos miniä ei tee suostu toimimaan anopin tahtomalla tavalla. Miniälle ei esim. vastata mitään, puhutaan vain jos on pakko, piiloikeily, lapsenlapset ja oma poika huomioidaan mutta miniä jätetään kokonaan huomion ulkopuolelle. Kutsun sitä hiljaiseksi tavaksi kohdella väärin toista (miniää). Sitten kun miniä antaa tulla tuutin täydeltä kun mitta on täysi, ollaan vaan tyrmistyneitä miniän kauheudesta ja törkeydestä ja ollaan niin loukkaantuneita että.
Esimerkiksi näin.

Usein ja mitä yleisimmin riidat alkavat siitä että anoppi ei tajua että oman pojan ykkösnainen on joku muu kuin äiti, joka naimisiin menon jälkeen on miniänsä anoppi. Anopit kuvittelevat että äitiys oikeuttaa tunkeutumaan edelleen pojan elämään ja pitää yllä samanlaista suhdetta poikaansa kuin ennen tämän naimisiinmenoa vaimon kanssa.
Tässä anoppi tekee virheen ja hänen pitäisi ymmärtää kunnioittaa poikansa liittoa ja kunnioittaa myös miniäänsä yhtä lailla kuin poikaansa. Usein anopit kävelevät miniöiden ylitse lukemattomilla tavoilla jotka saavat miniät tuntemaan itsensä väärin kohdelluiksi niin kuin se useimmiten onkin. Anopit vain luulevat että heillä oikeus, mutta eivät tajua että oma poika on nyt avioliitossa ja pelaa yhteiseen hiileen jonkun toisen naisen kanssa. Äiti voi olla äiti, mutta pojan naimisiinmenon jälkeen ei varmasti olisi näin paljon ongelmia jos pojan äiti kunnioittaisi myös miniäänsä eikä ylikävelisi häntä röyhkeästi, mitä usein tapahtuu.

Kiitos kommenteista! Molemmat ovat hyvin valaisevia ja herättivät paljon ajatuksia.

Voisiko olla mahdollista että anoppini sysää omat riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteensa äitinä minun kannettavakseni ja purkaa niiden aiheuttamat turhautumat väärään kohteeseen, tiedostamatta tätä itse lainkaan?
Hän nimittäin luulotteli ja soimasi minua vaikka mistä, eikä mikään pitänyt paikkaansa.

"Anoppi on se joka hyvin pitkälle määrää millainen miniä-anoppi -suhteesta tulee."

Näin minäkin olen ajatellut.
Minusta on tehty syntipukki, sijaiskärsijä.
Anoppi syytti ja moitti minua, mutta hänen kohteensa oli väärä.
Aviomieheni ilmoitti siitä hänelle. Sen jälkeen hänestä ei ole juurikaan kuulunut, mitä nyt lyhyitä textareita pojalleen on lähettänyt, harvakseltaan niitäkin.

Lupauksen pettäminen vaikuttaa suuresti häneen jolle on jotain luvannut. Lupauksen pettäminen osoittaa välinpitämättömyyttä ja arvostuksen puutetta.
Jos pettää lupauksensa, kohde pettyy ja loukkaantuu ja kokee itsensä turhaksi. Itsetunto alenee. Lupauksen pettäjällä saattaa olla huono omatunto.
Sitten kun asiaa on käsitelty tarpeeksi, olo helpottuu.

Joku sanoi, että anoppi on elänyt nuoruutensa ihan erilaisessa maailmassa kuin miniä. Totta. Mutta nuoruutensa jälkeen anoppi on elänyt myös keski-ikäisenä naisena, mahdollisesti jonkun kirjoittajan kohdalla anoppi on jo eläkeikäinen.

Eniten olen tällä ihmetellyt, miksi anoppi ja miniä ehtivät olla niin paljon tekemisissä ja vielä riidelläkin. Vai osuuko tänne kirjoittajiksi maataloon miniäksi menneitä ja yleensäkin provinssi-Suomen naisia?

Minulla (anopilla) on niin kiire työelämässä, että en yksinkertaisesti ehdi olla riittävästi tekemisissä pojan ja hänen perheensä kanssa.
Sama on miniällä. Hän tekee pitkiä päiviä raskaassa työssä, hoitaa miehineen huushollinsa. Ei hän ehdi luultavasti miettiä sitä, mitä me tulimme toisillemme sanoneeksi, kun viimeksi tavattiin.

Eli lyhyesti. Miksi olla tekemisissä kovin paljon naisen kanssa - oli sitten anoppi tai miniä - jonka kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Tai miksi riidellä sananpuolikkaista, piilovihjeistä ja silmäniskuista.
Muistuttaa vainoharhaiselta syntipukin etsinnältä.

Tottakai minuakin joskus ketuttaa. Mutta yleensä silloin käyn hakkaamassa salilla säkkiä tai teen pitkän lenkin. Eikä tulisi mieleenkään kuttuuntuneena soitella miniälle.

Ei pahalla, mutta pakkoko anopin sanomisia on ruveta kuuntelemaan? Jos antaisitte hänen elää elämäänsä.

yst. anoppi Espoosta

Siksi koska olkoon miten hektistä työtä tahansa jäänee sitä aikaa- tai yritetään ainakin järjestää- ihan lastenlasten takia.. Monetmonet anopit ovat osa-aikatyössä ja harva kuusikymppinen nainen enää puskee töissä kuin viimeistä päivää.. Osa on eläkkeellä(joko osittain taikka kokonaan).

Vanhentuessa iskee myös herkemmin tauti nimeltä masennus. Missä näkyy iloinen ja elämänmyönteinen, hauskaa pitävä kuusikymppinen suomalainen nainen? Sorry, minä olen sellaisen tavannut vain harvoin..


Eli lyhyt vastaus: toisilla on aikaa, toisilla ei. Riippuu elämäntilanteesta. Ja piruakos se sinulta on pois vaikka anopin kanssa riitelisikin??? Oikeesti hei, espoolainen.. pakkopakkoko sun on arvostella niitä jotka anopilleen suuttuu ja ehtii riitelemään..???

"Eniten olen tällä ihmetellyt, miksi anoppi ja miniä ehtivät olla niin paljon tekemisissä ja vielä riidelläkin. Vai osuuko tänne kirjoittajiksi maataloon miniäksi menneitä ja yleensäkin provinssi-Suomen naisia?"

Kiitos kovasti muidenkin puolesta..asuttu on vaikkapa missä eikä aina suomessa..Se keitä tänne osuu kirjoittajiksi ei pitäisi vaivata sinua.. ainakaan ihmettelyyn asti.

"Eli lyhyesti. Miksi olla tekemisissä kovin paljon naisen kanssa - oli sitten anoppi tai miniä - jonka kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Tai miksi riidellä sananpuolikkaista, piilovihjeistä ja silmäniskuista.
Muistuttaa vainoharhaiselta syntipukin etsinnältä."

justjuu.. ihan tuulesta nämä asiat ja sinun kiusaksesi temmataankin ja ollaan vainoharhaisia .. tottakai! eihän kenelläkään voi olla ilkeää ja tungettelevaa anoppia koska koet että sinulla menee miniäsi kanssa mielestäsi hyvin.. Eikö näin?

"..Se keitä tänne osuu kirjoittajiksi ei pitäisi vaivata sinua.. ainakaan ihmettelyyn asti."

No mut tytöt hei! Eikös täällä olla niin riivinrautoja kuin veitikoitakin? Ja ihmettely on kaiken kehittymisen ja oppimisen äiti.


"justjuu.. ihan tuulesta nämä asiat ja sinun kiusaksesi temmataankin "


No just joo, ihan silleen niin :)

Minun työpaikallani on liuta kuuskymppisiä hyväkuntoisia, jopa iloisia ;) naisia. Monella on ihan mukava miniäkin. Enpä tiedä, kun yksityisasioista ei työaikana puhuta.


"tottakai! eihän kenelläkään voi olla ilkeää ja tungettelevaa anoppia koska koet että sinulla menee miniäsi kanssa mielestäsi hyvin.. Eikö näin? "


Ei missään nimessä näin. Jollakin on varmaan kelju ja kiero anoppikin (ja miniä). Mutta täällä tapaa kyllä harvinaisen paljon pottuuntunutta miniäväkeä.

"anoppi tekee virheen ja hänen pitäisi ymmärtää kunnioittaa poikansa liittoa ja kunnioittaa myös miniäänsä yhtä lailla kuin poikaansa".

Tyypillinen tilanne meillä. Tuleva anoppini on nyt yli puolen vuoden ajan haukkunut miestäni, sillä hän on muka tehnyt huonon uravalinnan. Hän vertaa poikaansa jälkeenjääneeseen, sillä alaan ei tarvita kuulemma mitään koulutusta ja tyhmäkin pärjää siinä. Kivaa kuunnella vieressä, kun vanhempani, isovanhempani ja heidän vanhempansa ovat tällä samalla alalla... Nyt kun poika ei kuuntele vanhempiaan, niin viimeisimmät soitot ovat sitten olleet minun haukkumistani.

Olemme menossa naimisiin ensi vuonna ja poikaystäväni vanhemmat eivät ole osallistumassa hääkustannuksiin, mutta silti sanelevat vieraslistaa. Olen jo nyt loppu heidän kanssaan, vaikka emme ole vielä edes naimisissa. Onneksi mieheni on minun puolellani eikä kuuntele mutsiaan, joka soittelee (nyt kyllä vähemmän kun on haukkunut myös minua) marathonpuheluita sairauksistaan ja ongelmistaan ja haluaa määrätä mitä tehdään.

Huh-huh.. Ompas siinäkin herttainen tapaus. Poikaparka kun ei saa edes mitään tukea sille mitä elämältään haluaa. Vanhemmat eivät saisi tällatavalla alkaa omia välejään pilaamaan aikuiseen lapseensa. saati vieraaseen ihmiseen..tulevaan miniään.

Tuotanoin, mitäs jos ilmottaisitte että häät ovat teidän ja kirjoitatte käsikirjoituksenne liittoonne ihan itse.

Paljon onnea, älä anna anopin synkistää liittoasi!

EI MITENKÄN

Miksi aina pitäisi puhua ja kommentoida? Moni asia saattaa hiertää vain toista osapuolta.
Anoppisi ei tunne tarvetta vatkata erimielisyyksiänne. Usein ne syntyvät väärinkäsityksistä tai toisen osapuolen epäluulosta.
Kukaan ei voi jälkikäteen olla varma joka sanasta, jonka on lausunut missäkin tilaanteessa. Aika hankalaa on keskustella, kun toinen hämmästyy ja sanoo, ettei ole ikinä noin sanonut eikä ainakaan tuota tarkoittanut.
Jälkikäteen ihmetellän MIKSI... ja JOS ET OLISI... ja MITÄ TARKOITIT... ja OLISI PITÄNYT SANOA...

Niin se sitten jatkuu hamaan hautaan asti.
Anoppisi on viisas kun ei tuohon rupea.

Jos taas olet joutunut järjestelmällisen mollauksen kohteeksi, niin asia ei puhumalla parane. Kemiat eivät aina kohtaa. Silloin on viisainta pitää mölyt mahassaan ja sietää tilanne.
Anoppien tms. sukulaisten kanssa ei ole pakko elämäänsä jakaa.

"Anoppisi ei tunne tarvetta vatkata erimielisyyksiänne. Usein ne syntyvät väärinkäsityksistä tai toisen osapuolen epäluulosta.
Anopin väärinkäsityksistä ja epäluuloista - aivan! ("Myös kerrottiin puhelimessa etten ikinä ollut tervetullut sukuun ja että minulla on ollut vain "huono vaikutus" poikaansa jne.")
Käsittämätöntä kuinka nimim."En käsittele" tulkitsee lukemaansa.

"Anoppisi on viisas kun ei tuohon rupea." - Hah! Vai että viisas! Ilkeä pikemminkin! Aivan kuin ala-asteikäinen tyttönen ilkkuisi - "kertoi että toinen poikansa ei ole koskaan pitänyt minusta."
Appi ja muu suku taitaa pitää miniästään kun ei hänestä ja muista maininnut?

Tsemppiä ja jaksamista kaikille miniöille!

vastaus kysymykseesi: Silloin Minä astuin mukaan kuvioihin.

Ei mieheni sallikaan nöyryyttää minua eli ei itsekään käy enää kuin kohteliaisuuskäynneillä anopilla. Ilmeisesti onkin saanut tarpeekseen äidistään. En sitten koe enää olevani mitenkään nöyryytetty, annoin kyllä takaisin samalla mitalla .. Tämän takia välit ovatkin poikki enkä niitä itse enää edes halua ylläpitää, sillä senverran pahasti anoppi on kuitenkin ilmoitellut aikanaan.

Muu suku on ihan ok, appiukko ei ole sanonut mitään ilkeää (ovat eronneet ajat sitten) vaan on ollut tarvittaessa auttelemassakin poikaansa.

Minulla on itsekeskeinen ja epärationaalinen "anoppi". Lainausmerkit siksi, että emme ole naimisissa poikaystäväni kanssa, nuoria kun olemme. Tilanne on se, että poikaystäväni asuu äidillään. Kun olemme siellä yötä pojan omassa huoneessa, niin anoppini saattaa koska tahansa rynniä sisään koputtamatta! Millä tahansa verukkeella. Tämä on johtanut siihen, että hän on nähnyt meidät privaattipuuhissa pariin otteeseen. Viimeksi kun näin kävi, vannotin poikaa puhumaan asiasta. Anopilla on mielestään kulkuoikeus pojan huoneeseen koska tahansa, sillä koti on hänen omaisuuttaan. Hänen mielestään huone, jossa poika on asunut koko elämänsä, ei kuulukkaan tälle, eikä pojalla (ja minulla) ole mitään oikeutta yksityisyyteen.
Olemme hankkimassa omaa asuntoa mahdollisimman pian. Mutta sillä välin meidän on vuorotellen oltava kummankin vanhempien luona. Minun kodissani tällaisia ongelmia ei ole koskaan ollut.
Suurin ongelma, joka aiheuttaa minulle ihan fyysistä ahdistusta, on anopin ylikontroloiva ote poikaansa. Hänen täytyy kokoajan saada tietää, missä tämä liikkuu. Aikaisemmin hän saattoi soittaa minulle parikin kertaa päivässä ja kysellä poikansa sijaintia. Tämä on minusta käsittämätöntä, en ole pojan sihteeri! Hän saattaa suuttuessaan vetää järjettömän huuto/itku/marttyyri -kohtauksen pojalleen. Seuraavana päivänä hän ei puhu kummallekkaan, ja on muutenkin lapsellinen. Saatta alkaa esim. pakata pojan tavaroita jätesäkkiin tai pyytää avaimia itselleen. Hän on torunut minua halveksuvaan sävyyn kerran lipsauttamastani kirosanasta, mutta hänen oma puhekielensä on vittua täynnä, varsinkin kun hän suuttuu. Hän haukkuu ja arvostelee poikaystävääni jatkuvasti, jos hän ei tee kaikkia asioita niinkuin äiti käskee.
Pahinta tässä on se, että poikaystäväni ei osaa/halua puolustaa itseään. Hän ei koskaan asetu äitään vastaan, vaikka tämä olisi kohdellut minua ja häntä kuinka huonosti tahansa. Hän pelkää yhteenottoa, koska äitinsä on räjähdysherkkä ja arvaamaton. Huvittavaa on se, että anoppi avautuu minulle elämästään(varsinkin miesjutuista), mutta seuraavana päivänä kohtelee kuin pahaista kakaraa. Olen aivan puristuksissa. Hänen käytöksensä ei vastaa sitä yleistä normia, miten ihmisten tulisi käyttäytyä ja kohdella toisiaan. Aina ei voi olla oikessa, ja joskus on nöyrryttävä. Anoppien tulisi kunnioittaa lastensa parisuhteita, yksityisyyttä ja omaa päätösvaltaa elämästään. Ja ennen kaikkea luottaa lapsen ja miniän harkintakykyyn omassa elämässään. Kukaan aikuinen ei halua tulla määräillyksi ja alistetuksi omassa elämänpiirissään. Alisteinen asema syö ihmistä sisältäpäin ja aiheuttaa(ainakin minulle) kohtuutonta, elämää vaikeuttavaa ahdistusta.

Juu-u.. selvääähän on että kanattaa hankkia se oma koti nyt mahdollisimman pian.. Luulenmpa että anoppisi sitä toivookin koska pakkailee niitä pojan tavaroita säkkiin ja ilmoittaa pojan huoneen olevan omansa. Niinhän se periaatteessa onkin. Ehkä hän ei kestä kuunnella niitä sänkypuuhianne vaan ahdistuu nistä raivokohtaukseen saakka..

En väitä että anoppisi olisi normaali, mutta niinkauan kuin ette asu omaa kotia teitä kohdellaan kuten olet jo kokenut.. muistan oman nuoruuteni ja siellä sattui jotakin samankaltaista. Melu vaimeni kun muutettiin omaan kotiin ja otettiin sitä vastuuta omasta elämästä..

Harva vanhempi jaksaa/tai on mahdollista pitää kotonaan toisten muksuja pidempää aikaa(jokaviikonloppu esim..). Siitä se metelikin varmaan tulee, että ei anoppisi enää jaksa kuunnella/katsella puuhailua eikä varoa tekemisiään taikka sanojaan.

Jos haluatte aikuisen kohtelun niin omaan kotiin ja omilla toimeen. Siitä se lähtee!

Siis tässä sen nyt näet, minäkin sanoin "muksuja" ihan vahingossa.. jotenkin minusta aikuinen asuu omillaan ja pärjääkin omillaan.

Hippityttöxxx (:D lol) ei varmaan ole ihan perillä opiskelija-asuntojen saatavuudesta. Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla tilanne on tukala monille nuorille, jotka haluaisivat asua omillaan. Maaseudulla asuminen on tuntuvasti halvempaa ja tarjontaa on enemmän, joten kannattaisi vähän miettiä mitä suustaan laskee ulos. Tosiasiat haltuun hippityttö, naiiviutesi on hellyttävää, pus!

sossuun vaan sitten, eiköhän elämä kouli tulemaan omillaan toimeen ja ellei opiskelijan tulot riitä itsenäisymiseen on siitä melko turhaa alle 20 wee "kokeneessa iässä" täällä runoilla..

Ei sun asumisesi ole "Hammasta purren" kenenkään muun ongelma kuin omasi. Hanki hei uusi anoppi josta valittaa..tai tuskimpa se sun poitsusi sua kauan jaksaa katella.. kovin oot kakara puheissas. Tota toi on kun asuu hesassa ja on kädetön..aivotonkin vielä näköjään.

Tällainen nettikirjoittelu minua säälittää. Kovin hellyyttävää on, että Kaalimaankakarat ottaa niin sydämenasiakseen arvostella ja haukkua ventovieraita ihmisiä netissä. Eikö tällainen nettikeskustelu ole tarkoitettu vertaiskokemusten jakamiseksi. Kaikki palstat ovat pullollaan "olet liian nuori puhumaan" -perusteluja. Eikö minun ihmiskokemukseni ole yhtä arvokas kuin kenen tahansa muun, ikään katsomatta.

"Tota toi on kun asuu hesassa ja on kädetön..aivotonkin vielä näköjään. "

Tulin keskustelupalstalle jakamaan vertaiskokemuksia, enkä katkerien ihmisten paatoksia. Onko helsingissä asuminen rikos? Kielenkäyttö on, kuin neljätoistavuotiaan teiniangstin huippuhetkiä.

Iästä vielä. Eikö kaikenikäisillä ihmisillä ole oikeus jakaa kokemuksiaan elämänsä tärkeistä tilanteista. Missä vaiheessa nainen on "oikean ikäinen" tulemaan keskustelupalstalle jakamaan ajatuksiaan, ilman tuota klassista "olet liian nuori" -valitusvirttä.

On helppoa ja raukkamaista haukkua netissä kasvottomana muita ihmisiä, kun mitään todellista panosta keskusteluun ei anneta. Herää kysymys, onko sinulle ihmisarvo joustava ja subjektiivinen käsite.

Toivottavasti menet itseesi, ja mietit syitä siihen, miksi yleensä kommentoit täällä mitään?

Nimimerkki hammasta purren on nyt itse hieman kypsymätön sekä ikärasistinen.. Nimittäin kuinka moni ihan oikeasti olettaa anopin tai apen majoittavan itsensä ja siippansa kattonsa alle asumaan ?
Tässä asiassa varmasti on nyt vikaa muussakin kuin anopissa, päätellen näistä vastauksista joita ko nimimerkki on antanut.

Vanhempaa naista kunnoitetaan tämän oman katon alla. Siinä vaiheessa kun nuorella parilla on oma tupa niin on varmasti se oma lupakin.. Aiemmin tälläistä lupaa ei vaan ole, teidän on tyydyttävä siihen saakka ottamaan vastaan mitä saatte. Anoppisi saa omassa talossaan vaikkapa pitää bileitä poikansa huoneessa joka yö .. Siihen sinulla "Hammasta purren" ei ole kyllä mitään sananvaltaa. Asia on ainoastaan äidin ja pojan välinen. Ellei poikaa miellytä niin muuttaa sitten pois.

kommentoisin vielä että sinulla näyttää olevan tuo sanomisen tarve/pätemisen tarve melko suuri. Tälläisestä tulee varmasti ongelmaa siellä muualla kuin omassa kodissasi asustellessa. Eihän kenenkään todellakaan tarvitse aikuisia lapsiaan katsella privaattipuuhissa ellei halua. Minusta tälläinen oletusarvo on melko ikärasistinen.

"Että jos todellisuudessa anopissa ärsyttää se ettei luonaan saa harrastaa privaattipuuhia rauhassa niin älkää harrastako, vaan tehkää se muualla"

Yksiristikaks ja hippityttö eivät tainneet ihan ymmärtää huoneeseen ryntäämisen pointtia.

Anoppini ei ole IKINÄ kuullut meidän harrastavan seksiä, sillä jos hän on talossa, niin kuka tahansa osaa laittaa volyymin minimille. Hän ei tule huoneeseen, koska kuulee jotain, vaan koska hänellä on ilmoitusasia. Esimerkiksi: "Minä heitän sun luistimet roskiin koska et ole käyttänyt niitä tänä talvena". Tietenkään kenenkään ei tarvitse kuunnella oman lapsensa petipuuhia! Tietenkin olemme niiden suhteen huomaavaisia anoppia kohtaan, jonka katon alla joskus vietämme yön. Pyrimme luonnollisesti ajoittamaan tällaiset puuhat niihin aikoihin, kun hän ei ole kotona.

"hän on nähnyt meidät privaattipuuhissa pariin otteeseen"

Tällä en tarkoittanut että hän olisi kävellyt sisään johonkin pornokohtaukseen. Mielestäni ihminen saa aamulla herättyään oleilla alasti omassa huoneessaan, ja halia vierustoveria. Kuitenkin sen verran yksitystä, että en soisi anopin kokoajan tuppautuvan koputtamatta huoneeseen.

Ja poikaystäväni on asepalveluksessa, joten "Anopin nurkissa" vietetyt yöt rajoittuvat 1-2 yöhön viikossa. Yritättekö sanoa, että vielä lapsuudenkodeissaan asuvilla nuorilla ei ole oikeutta minkäänlaiseen yksityisyyteen ja heitä saa kohdella tahallisen ilkeästi. Anoppi osoittaa mieltään, koska on kärtty, ei siksi, että me häiritsisimme häntä.

"Eihän kenenkään todellakaan tarvitse aikuisia lapsiaan katsella privaattipuuhissa ellei halua. Minusta tälläinen oletusarvo on melko ikärasistinen. "

"Vanhempaa naista kunnoitetaan tämän oman katon alla"

Se, että anoppini on minua ja poikaansa kohtaan epäkunnioittava ja ilkeä, ei tarkoita, etten minä tai poikaystäväni kohtelisi häntä kunnioituksella. Tietenkin kunnioitamme häntä ja hänen tapojaan. Mutta se että koti on hänen ei sulje pois sitä tosiasiaa, että on yleisesti suositeltavaa kohdella läheisiään hyvin ja pitää päätön oikuttelu minimissä.

"Nimittäin kuinka moni ihan oikeasti olettaa anopin tai apen majoittavan itsensä ja siippansa kattonsa alle asumaan ?"

Emme me asu hänen luonaan. Kuten sanoin, poikaystäväni on asepalveluksessa, ja itse asun omassa lapsuudenkodissani, jonottaen
yhteistä opiskelija asuntoa. Olemme pojan kodissa yötä sen verran harvoin, että en sentään kutsui sitä majailuksi.

No luonnollisesti ei. Suosittelen kuitenkin, että katsoisit tietosanakirjasta kyseisen termin merkityksen. Soveltamassasi yhteydessä se on aika naurettava.

"kommentoisin vielä että sinulla näyttää olevan tuo sanomisen tarve/pätemisen tarve melko suuri. "

On yleensä hyvä puolustaa omaa näkökantaansa, kun anonyymit nettikeskustelijat tuomitsevat sen arvon ja vakavuuden, faktoja tietämättä/ymmärtämättä.

joopa joo ja sama selvitys vaan jatkuu ja jatkuu.. alkaa käydä sääli tätä anoppia yhä enemmän..

Anopppisi on mustasukkainen ja sivistymätön. hankkikaa oma koti ja mahdollisimman kaukaa tästä moukka-anopista! Äläkä välitä noista ilkeistä kirjotteluista, täällä kirjoittelee eri ketjuissa yx katkera anoppi ja isoäiti joka kännipäissään ilkeilee muille.

"Anoppi maksaa asunnon menot ja kustantaa ruuat ja varmaan siivoaa teidän jälkeenne pojan huoneen ja vaihtaa lakanat."

Ei vaihda (tietenkään :D) Jos jotain, niin poika siivoaa äitinsäkin sotkut ilman että täytyy erikseen sanoa. Eikä myöskään maksa. Poika maksaa kaiken itse, mutta ei sentään vuokraa äidilleen muutamasta yöstä viikossa.


"Tietysti sama koskee poikaa. Huono käytös äitiä kohtaan on myös äidin huolettoman kasvatuksen ansio"

Poika on kiltti kuin enkeli, eikä pistä missään asiassa vastaan. Ja kuten jo sanoin, anoppi ei kuule mitään haureuksia makuuhuoneen puolelta, koska pidän siitä huolen. Luuletteko, että haluan jonkun vieraan kuuntelevan meitä? Onko niin vaikea asia ymmärtää? :DD

Asia on kuules todella yksinkertainen. Asia on kuten anoppisi säätää siinä omassa kodissaan, olkaa sitten mitä tahansa enkeleitä, se ei kuulu asiaan. Anoppisi on työllään maksanut talonsa ja vaivalla kasvattanut tämän poikansa. Kunnoita edes sitä asiaa ellet mitään muuta. Sinä et voi vaatia häneltä yhtään mitään siinä talossa. Et yksityisyyttä etkä mitään muutakaan oikeuksia.

Minusta sinulla on kokonaan pois yksi piirre anoppiasi kohtaan eli kunnoitus. Et yritäkään käsittää häntä etkä arvojaan, vaan poljet ne lokaan oman "oikean" käsityksesi lumoissa. Sensijaan harrastat itse ikärasismia ja muuta solvaamista aivan suotta.

Peräänkuulutat täällä arvoja ja vakavuutta kerrottuasi ensin anoppisi yllättäneen privaattipuuhista. Siinä se nyt sitten oli, asian arvo ja vakavuus.. Minusta melko koomista kun oikein ajatelee. Lienee anoppisi saanut ainakin muutamat makeat naurut!

Minun miniä suuttui minulle, kun olin luvannut hoitaa lapsenlastani. Kun pyysin pikkuista kylään, että nyt minulla on aikaa, miniäni koki minut riippuvaiseksi perheestään. Teet niin tai näin, ni joillain ei ole koskaan hyvä olla. Kyse on muustakin kuin Aaoppi/miniä-suhteesta. Jotkut eivät osaa olla tasa-arvoisia ihmisiä, vaan pitää kilpailla, kuka on niskan päällä. Samoilla ihmisillä tuo näkyy kaikissa ihmissuhteissa. Ei anoppi/miniäsuhde ole mikään kilpailu.

Aivan, hyvin sanottu 19 18. Jokainen kuitenkin tekee päätöksen tunteistaankin itse ja valitsee mitä toisesta ajattelee. Voisit Hammasta purren ottaa siitä esimerkkiä. En usko kenenkään anopin enkä miniän pahuuteen. On vain eri näkemyksiä jotka eivät kohtaa. Siinä tarvitaan joustoa molemmin puolin, jos haluaa homman toimivan.

Jaa vai riippuvainen perheestä jos olisi aikaa lapsenlapselle.. noh, on vissiin paha mieli ja siinä nyt sitten taas yksi joka purkaa sitä ilmeisesti väärin.

Empä itsekään koe toimineeni aina oikein saati viisaasti anoppini kanssa, mutta ei olla vielä haukuttu toisiamme lyttyyn, vaikkemme ystäviä ole, haluaa molemmat pitää käytöksensä asiallisena ja mieluummin vaieta kuin olla niskanpäällä..

Aika monesti on niin, että anoppi ei halua, että toinen nainen tulee poikansa elämään. Poika haluaa olla molemmille mieliksi ja kumpikaan ei ole täysin irrottautunut toisistaan. Sitten jos vielä miniä on erilainen luonteeltaan kuin anoppi eikä yhteistä säveltä löydä käy niin ettei miniä ole tervetullut ja häntä yritetään savustaa ulos erilaisin keinoin kuten aikaisemmissa on tullut esiin.

Riippumatta titteleistä mutta kuitenkin ne vaikuttavat mutta eivät yksinään suoralta kädeltä tee välejä automaattisesti huonoksi.

Ihanaa, asiamme ratkesivat parhaalla mahdollisella tavalla!!! Ei enää huolen häivää. Toivottavasti teillä hiekkapimpeillä menee yhtä hyvin. Iloista vanhuutta laitoksessa and so on!

Noniin.. sieltähän se tuli mitä Hammastapurren takaa ajoikin.. Huvittava tapaus kaikkiaan. Anoppi parka.. Niin reilu kolmekymppisenä on vielä melko kaukana laitoksesta ja päätellen kielenkäytöstä sinulla onkin sinne meko lyhykäinen tie, suljettu osasto ottaaHammasta purren sinutkin vastaan ..

Uhhuh millasita puhetta.. Käyttätyvätkö miniät noin 20 wee tosiaan tällätavalla anoppejaan kohtaan? Että asustellaan anopin luona muutama päivä viikossa ja kiitollisuuden osoituksena on siitä sitten tämä tälläinen arvostelu.

Mietin vaan että en itse olisi aikanaan kehdannut harrastaa privaattipuuhia anopin huoneistossa lainkaan. Niistä yllättäminen olisi ollut todella kamala ja nolo kokemus.. Niin kamala että en olisi kehdannut naamaani näyttää anopille enää. Saati nyt näin..että ei olisi tullut mieleenkään vaatia mitään toisen kodissa. Ja kyllä siellä piti koti-töitäkin tehdä vaikka poikakaveri intissä oliskin teimme itse ruuat ja siivosimme asuntoa. Privaattipaikka meillä oli jossain ihan muualla kuin anopin asunnossa...

Ajat muuttuu, käsitän. Mutta jotakin asennetta silti pitäisi olla näiden privaattihommien sekä siivousten suhteen toisten taloudessa.

AIVANNHYVIN

Ja tänne siis kokoontuu suomen säälittävät lihavat ja työttömät eukot käyttämään sossun maksamaa nettiliittymää. On teilläkin tapa käyttää aikanne. Täällä vanhat anopinrähjät säälivät itseään ja arvostelevat muita.

Löysikö Hammasta purren uuden nimimerki? Ilmeisesti näin on..

Lähdetäänpä avaamaan asiaa, arv. Diddlyduu.

Ihmisellä on siis asunto, intissä oleva poika, jolla on 17-vuotias mimmi. Siinä peruskuvio.
Olet tullut siihen tulokseen, että
a) tämä ihminen on lihava.
b) säälittävä eukko.
c) työtön.
d) sossun asiakas.
e) säälii itseään ja arvostelee muita.

Monella naisella on poika intissä. Se ei kuitenkaan johda mihinkään ylläolevista.
Päin vastoin, jos poika on työtön, vaikkapa opiskelija, vie hänen elättämisensä äidiltä isot rahat kuussa. Äiti on paremmassa taloudellisessa asemassa, kun poika on intissä ja isänmaan leivissä.
Minusta intissä oleva kaveri on kaukana aikuisuudesta, puhumattakaan jostain teini-ikäisestä tyttösestä, jonka mielestä 1-2 yötä vieraan ihmisen kodissa on ihan ookoo.

Voidaan ehkä havaita, että äidin elämä on raiteiltaan, hän ei jaksa olla ystävällinen poikansa heilalle. Äiti voi olla tunkeileva ja heittää pois poikansa tavaroita. Mutta hän asuu omassa kodissaan ja poika on enkelimäisen kiltti äidilleen.
Poika ymmärtää äitiään ja vieras teinityttö on häiriöksi varmaan molemmille.

Mikään suunsoitostasi ei osu oikeaan, arv. D.

justniin.. ja työnantajan koneella ainakin itse tässä..

puolestani olen hoikka ja kuulema hyvän näköinenkin ;)

Oma anoppi-miniä -suhteeni meni aivan totaalisesti p****ksi, kun nostin kissan pöydälle.
Nyt olen hullu, vainoharhainen, mielenvikainen ja koko mieheni puolen suvun hylkimä surkimus.
Anoppi ei ottanut vastuuta mistään omista sanomisistaan / tekemisistään vaan syyllisti minut, miniän, kaikesta.
Hän veti vielä miehensäkin asiaan mukaan, vaikka omasta mielestäni välini appiukon kanssa ovat aina olleet asialliset.

Luulin lapsellisena, että asioista voi avoimesti keskustella ja neuvotella, mutta ilmeisesti minun olisi vain pitänyt tanssia anopin pillin mukaan. Eipä sovi minun luonteelleni oikein mitenkään... Mielestäni molempien osapuolien täytyisi tulla puolitiehen vastaan, mutta ei onnistunut.

Nykyään vain mieheni ja lapsemme ovat heidän kanssaan tekemisissä, itse vedin pelin lopullisesti poikki. En tarvitse heitä mihinkään.

Tervetuloa kerhoon!!!

Et ole ainut..

Nainen, älä puhu ystävillesi ongelmistasi - se vain pahentaa niitä!

Viihde |  2.10.2011 13:03 |  Rea Haverinen 

Missourin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan naisten tapa puida ja analysoida ongelmiaan ystävättäriensä kanssa on enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

Tutkijat saivat selville, että asioista puhuminen sai ongelmat vaikuttamaan isommilta kuin mitä ne todellisuudessa olivat.
Ongelmissa rypeminen myös sai aikaan sen, että ajatukset olivat jatkuvasti negatiivisia, mikä taas omalta osaltaan aiheutti stressiä ja masennusta.

Tutkimuksen mukaan ongelmien jakaminen ystävien kanssa saa ensiksi aikaan hyvänolon tunteen,
mutta mikäli asioita jäädään vatvomaan liiaksi on vaikutus täysin päinvastainen.

Ahdistuksesta tai ongelmista puhuminen saattaa liiallisuuksiin mennessään vaan vahvistaa pahaa oloa.
Tutkijat huomasivat myös, että mitä enemmän ongelmistaan puhui, sitä epätodennäköisimmin asioiden MUUTAMISEKSI teki mitään.

Tutkijoiden mukaan miehet tapaavat suhtautua ongelmiinsa viisaammin.
He miettivät usein, että niistä puhuminen vain pahentaa asioita ja hukuttavatkin mieluummin murheensa harrastuksiin tai johonkin sellaiseen, joka vie ajatukset pois ikävistä asioista.

Lähde: Daily Mail

.