Käytän harrastukseeni aikaa noin kaksi päivää per kuukausi. Talvisin hieman vähemmän. Lopun ajan käytän perheen kanssa olemiseen, töissäkäyntiin ja kotiasioiden hoitamiseen. Vaimoni kiehuu raivosta aina kun yritän sopia että milloin olisi sopiva ajankohta tai viimeistään sen jälkeen kun käyn touhuamassa harrastukseni parissa ollaan vihaisia. Tulee kommentti siihen tyyliin että pitää mennä minun ehdoilla eikä voi itse suunnitella mitään. En tosiaan haluaisi "varata" itselleni aikaa enempää kuin tuon pari päivää.. Olen tehnyt selväksi että omasta mielestäni olen aika paljon kotona enkä aio lopettaa itselleni rakasta harrastusta. Perhe on minulle tärkeä ja annan sen kyllä näkyä mutta minun ja vaimoni välejä viilentää tämä yksi asia. Ahdistaa vain kun ei voi edes puhua harrastuksestaan vaikka saan siitä suurta mielihyvää kaikesta huolimatta. Vaimoani en kiellä mitään tekemästä että ei pitäisi siitäkään johtua.
Naiset! Mikä määrä harrastamista on liikaa?
Ahistaa
14330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kunhan pidät huolen siitä, että vamolla on omaa aikaa omia harrastuksiaan varten (joita hänellä ikävä kyllä ei ole?) saman varran käytettävissä, niin vaimo pitäköön mölyt mahassaan. Jos kaloaisit kännäilyretkille kadheksi vuorokaudeksi kuussa aina, pitäisikö hän sitä parempana?
Assertiivisuutta kehiin. Mies ei saa olla liian kiltti, alistuvainen, siitä pitkän päälle koituu ongelmia paljon. Joku rauhallinen hetki katsot tiukasti silmiin vaimoa, joka nalkuttaa harrastukseesi liittyen, ja sanot tiukasti että et aio luopua tästä sinulle tärkeästä ja rakkaasta asiasta, ja jos vaimo ei voi asiaa sietää, voidaan harkita erilleen muuttoa. Tehoaisiko tuo?
komppaan, ehkä en ihan tuohon erille muuttoon saakka lähtisi menemään ellei vaimosi todellakin yritä manipuloida sinua joillain verukkeilla, pikku kiivastumiset kuuluu parisuhteen luonteeseen sillä toista ei voi ikinä omistaa. Varsinkin jos koet, että kyseinen harrastus on sinulle tärkeä ja se saa sinut jaksamaan paremmin arjessa koska on jotain kivaa mitä odottaa.
Älä missään nimessä vähennä tuota omaa harrastamista, äläkä edes rupea vaimosi kautta suunnittelemaan koska sinun "sopii" lähteä harrastamaan (edellyttäen, että lapsesi eivät sinun harrastamisesta kärsi).
Jos annat asiassa periksi niin vaimosi ei tule olemaan yhtään sen tyytyväisempi pidemmällä tähtäimellä, päinvastoin (tämä on niin monesti jo nähty). Jos alennut vaimosi tahtoon hän todennäköisesti vaan löytää "uusia vikoja" ja alamäki alkaa.
Mulla on tuttu, joka harrastaa metsästystä. Retkikamat, pyssyt ja koira autoon - ja vieraan naisen luo.
Voitte arvata, ettei vaimoa kiinnosta enää päästää miestä metsästämään...
Mutta jollei taustalla ole tällaista, niin ottaa sekin pattiin että joutuu yksin huolehtimaan kodista ja lapsista. Vaimolle omaa aikaa, sitä minäkin liputtaisin.
Voin sanoa, että voin huolehtia lapsista vaikka ne loput 28 päivää kuukaudessa ja huolehdinkin paljon jo nyt. Ei pitäisi olla siitä kiinni. Sanon tämän myös joka kerta. Minkä sille voi jos toinen ei älyä tehdä mitään vapaa ajallaan ja on kateellinen minulle. Vieraissa en hyppää harrastukseni aikana, se on helppo todistaa jos siitä tulee kyse.
Olet tainnut olla liian kiltti sille teidän Justiinalle. Kun hän ei mistään muusta saa sinua käpälälautaan haukkumista varten, siis kun olet niin kunnollinen, niin hän on ottanut nyt tämän harrastuksesi silmätikukseen. Suhteenne on hieman epäterveellä pohjalla. Ehkä voisit jopa tarkistaa, mitä narsistinaisista kirjoissa ja netissä kerrotaan, ja tehdä vertailua.
Moi! Voin hyvin ymmärtää tilanteesi, sillä itse elän samanlaisen vaimon kanssa. Elämä on niin kauan kivaa, kun kaikki sujuu hänen ehdoillaan. Minun on oltava lomalla silloin kuin hänkin on (olen yksityisyrittäjä, välillä olisi pakko tehdä töitä). Jos lomalle lähtö viivästyy päivänkin minun takiani, niin loma pilalla. Jos haluan antaa aikaani myös kahdelle pojalleni edellisestä liitosta, niin hän haluaa lomailla eikä puhettakaan että minulla olisi oikeutta viettää aikaa poikien kanssa, tai että yhdessä viettäisimme. Mikäli hän on eri mieltä, se ei käy. Jos silti teen sen, alkaa vihoittelu.
Nyt hän on alkanut suoranaisesti kiusaamaan. Erehdyin ostamaan yhteisesen sijoituskämpän hänen kanssaan, jonne olisi saatava vuokralainen. Mutta ei käy, että minä esitteisin kämppää tulijoille , kun hän on töissä. Kun lupasin niin tehdä, on esittely peruttava koska hän ei siihen aikaan pääse. Kuitenkin minun pitää hoitaa kaikki muu käytännön työ. Saa nähdä, meneekö tämä niin pitkälle, että emme saa vuokralaisia koska hän ei niitä hommaa, eikä anna minun hommata. Pelkään oikeasti, että niin tulee käymään. Nyt hän piilotti kämpän avaimet, etten ainakaan pääsisi esittelemään.
Jos kutsun kavereita meille kylään, alkaa vihoittelu siitä, että hänen on saatava olla rauhassa ja levätä työn jälkeen. Itse pidän elämäntavasta, jossa tullaan ja mennään vapaasti, vieraillaan ystävillä ristiin rastiin. Mutta ei käy, koska hän ei pidä ystävistäni. Lisäksi jos annan ystävilleni aikaa, on se häneltä pois, ja en siis rakasta häntä. Oikeasti olen kuitenkin lähes kaikki illat kotona, tai saan mennä jos hän niin hyväksi näkee. Meillä ei todellakaan käy enää kukaan, koskaan.
Välillä elämä on kuitenkin oikein mukavaa, kunhan en asetu missään hänen tahtoaan vastaan. Kaikki vaan perustuu tuohon periaatteeseen. Minusta se on sairasta.
Todellakin luulen, että olen sairaan ihmisen kanssa naimisissa. Mikä nimi tuolla sairaudella on, en tiedä. Hirveä hallitsemisen tahto, ja viha, jos toinen ei suostu hallittavaksi. Täydellinen piittaamattomuus yksilön oikeuksista. Syyttely ja toisen siirtäminen syylliseksi pahaan oloon tai riitaan. Tässä muutamia tunnusmerkkejä.
Nyt hän lähti jonnekin yön selkään, koska en tullut nukkumaan samaan aikaan hänen kanssaan. Minulla oli kenkku olo edellisistä riidoista, joita ei voi sopia ennen nukkumaan menoa. Huh hoh heijaa....
Kuulostaa uskomattomalta... sekä vaimosi käytös sekä se, kuinka alistut moiseen pompotukseen.
Samalla kirjoituksesi nosti minussa kateuden ja katkeruuden siitä, että olen yksin. Haluisin niin kovasti itselleni parisuhteen, jossa molemmat kunnoittaisi toisiaan ja toistensa tahtoa, tasa-arvoista kumppanuutta ja rakkautta. Tätä palstaa kun lukee, niin suututtaa se miten ihmiset alistuu kaikenlaisiin käskytyksiin ja kummallisuuksiin, jotka ei mun mielestä kuulu normaaliin parisuhteeseen (tai siis yleensäkään ihmisarvoiseen elämään).
Mut tasan ei käy onnen lahjat, toivottavasti vaimosi on kaunis, hoikka ja varakas. Ehkä se kompensoi muut puutteet.
Oho! Tämän jälkeen tuntuu että mulla on asiat mallillaan. Meillä on lopultakin vain yksi riidan aihe. Yritä keksiä ulospääsy tuosta tilanteesta. En tarkoita suhteen lopettamista kuitenkaan ekana keinona. Mutta jos ei muu auta. Kyllähän tuollainen käy jo psyykeen päälle...
Kummallakin täytyy olla omaa aikaa itse yritän näin eronneena pyrkiä harrastamaan muutamia kertoja viikossa ihan omia juttuja.
Jos mies harrastaa on se ylpeyden eikä nalkuttamisen asia jokainen ansaitsee omaa aikaa:(
Tietty jos mies on joka ilta jossain rasittaa se suhdetta mutta esim kerran tai kakskin viikossa täytyy mielestäni hyväksya.
Onko se kallis harrastus? Jos se vie kohtuuttomasti rahaa vaimosi mielestä perheeltä, tai se on toisen elämänarvojen vastainen, olet joskus jättänyt muun perheen "pulaan" harrastuksesi vuoksi (esim. vaimo jäänyt sairaana hoitamaan lapsia tai lapset olleet kipeänä), jättänyt vaimollesi tärkeän sukulaisvierailun väliin tai jotain vastaavaa, ymmärrän vaimoasi.
Olet ehkä osoittanut, että harrastus on sinulle tärkeämpi kuin vaimosi tai perheesi. Pelkkä kotona oleminen ei ole mistään kotoisin. Siellä kotona täytyy olla myös paikalla, läsnä henkisesti eikä vain fyysisesti.
Mikä tämä harrastuksesi on? Kirjoitit että voit helposti todistaa ettet ole ollut uskoton. Siis millä tavalla voit todistaa? Kaveri kertoo ettei ole ollut naista..? *wirn*
Sulla on niin suppeat tiedot, että epäilen hiukan että vaimolla voisi olla ihan aihettakin olla näreissään. Olisikin ihan mielenkiintoista kuulla vaimosi versio asiaan. Näytä aloituksesi hänelle ja pyydä kommentoimaan tähän ketjuun tai laittamaan sinulle vastaus sähköpostiin. Joskus kirjoittamalla saa enemmän kerrottua kuin puhumalla. Sinulta kaipaisin aika paljon lisäselvitystä harrastuksestasi ja sen taustoista.
Viimeisin kommentti on hyvä, voi olla että asiat koetaan noin kuin sanot. Aion kysyä miten vaimoni kokee nämä em. asiat. Tuli juuri mieleen että kysyn että pelkääkö vaimoni kenties että heitän veivini noissa hommissa ja reagoi vain omalla tavallaan. (Oikeasti perus autoilu on vaarallisempaa). Hän nimittäin yrittää nyt ohjailla minua kaikenlaiseen muuhun toimintaan.
En kerro harrastusta täällä koska en halua että minut tunnistetaan.
Raha kysymys...Kallista ei ole. About 600-800 e/vuosi olen budjetoinut. On helppoa tupakoida tuo summa jos haluaa. Olen tällä hetkellä ainoa palkkatyössä kävijä meidän perheessä mutta tuohon on reilusti varaa. Kustannan vaimolleni reilusti isommalla summalla "virkistysreissuja" kavereidensa kanssa koska hänellä ei ole nyt varaa niihin itsellä. En tyrkytä, mutta kun hän haluaa jossain käydä niin tarjoudun osallistumaan kuluihin. Käymme myös yhdessä tuulettumassa. Sikäli kun rahasta on kyse, niin meillä on myös yhteinen tili jolla pidän rahaa ja vaimolla on omansa kuin myös minulla. Meillä menee rahallisesti suorastaan hyvin. Suunnittelemme rahan käytön myös yhdessä. En tässä rehvastele, mutta kun asiaa kysyttiin.
Juuri siksi yritän ajoissa sopia harrastuspäivät, jotka haluaisin käyttää tähän että en veisi aikaa muilta asioilta.
Vastaanpa noihin muihinkin ajatuksiin vielä. Jos meillä joku sairastaa niin en katoa silloin mihinkään. Mustasukkaisuudesta ei ole ainakaan merkkejä mutta harrastukseni parissä pyörii samanlaisia perheen isiä kuin minä ja tuskin ne kaikki liittoutuisi puolustamaan minua jos kävisinkin vieraissa ja pyytäisin valehtelemaan puolestani... Haluaisin esitellä vaimolleni harrastustani ja porukkaa joka siellä pyörii mutta ei ole vielä kiinnostanut.
Ja sitten, olen normaali ihminen. Rakastan perhettäni. Olen silti tyypillinen suomalainen mies jossa on vikoja paljon. Mutta touhuan lasten kanssa ja vaimoa yritän helliä säännöllisesti;) Vieläpä siksi että tunteet käskee tekemään niin. En ole kieltänyt tässä etteikö meillä olisi hyviäkin hetkiä. Purin vain tuota riidan aihetta tänne.
Eli vaimosi pelkää, että sinulle tapahtuu jotain. Siitähän siinä pohjimmiltaan on kyse. Jotain rata-autoilua tai ratamoottoripyöräilyä tms. Kyllä minullakin olisi karvat pystyssä, jos mies sellaista harrastaisi, jossa on mahdolisuus loukkaantua vakavasti tai jopa kuolla, vaikka mahdollisuus olisi minimaalinen. Luulenpa, että vaimoasi todella ahdistaa sinun menettämisen pelko paljon enemmän kuin sinua tämä harrastaminen.
Valitettavasti en osaa tuohon tilanteeseen sanoa mitään hyvää neuvoa, muuta kuin avointa keskustelua sen vaimosi kanssa. Opetelkaa puhumaan oikeista tunteista, ja hyväksykää toisen tunteet myös, vaikka ne tuntuvat vähän lapsellisille. Jos et kykene hyväksymään vaimosi näkökulmaa, hän tulee sulkemaan suunsa todellisilta ajatuksiltaan ja tunteiltaan ja ryhtyy nalkuttamaan.
taitaa olla vaimosi omistushaluinen. ei kaks päivää kuukaudessa ole liikaa, kai kaikilla on oikeus omiin harrastuksiin. itse harrastan kaksi kertaa viikossa joskus enemmänkin. ainoa ehto on minulta itseltäni itselleni se että kotityöt ensin . etkö voi puhua vaimosi kanssa ja sopia ja kysyä häneltä mitä hän haluaa mitkä ovat hänen toivomuksensa ?
itse ihmettelen monia paria jotka asuvat yhdessä mutta menevät jatkuvasti omia teitään. se yhteinen aika jää toissijalle... sitä en ymmärrä.