Kuinka löytää tapaamani ihminen?

Et kai tavannut tätä miestä laivalla?

jos tiedät paikkakunnan ja ammatin, ei fb:stä etsiminen ole kovinkaan hakuammuntaa. Etunimen lisäks pistät hakuun paikkakunnan ja työnantajan, saattaa löytyä helpostikin! TSEMPPIÄ! =)

No, jos numerot jäi vaihtamatta niin... Onkohan kuitenkaan molemminpuolista kiinnostusta? Olisko kannattanut pyytää se numero silloin kun oli mahdollisuus?

Todellakin olisi pitänyt pyytää se numero silloin, tiedän! Nyt kaduttaa. En ala sen enempää kertomaan jutun taustoista, mutta ei tapahtunut laivalla. Tilanne vaan meni ohi niin nopeasti.. Varmasti muille käynyt joskus samalla tavalla?

Valitettavasti en tiedä työnantajan nimeä, kuten likka-85 ehdotti. [Kiitos kuitenkin tsempeistä. :)] Ainoastaan ammattinimikkeen. Aikaisemmin facesta pystyi hakemaan myös paikkakunnalla, mihin kenttään sen nykyään voi kirjoittaa vai voiko?

Itse hukkasin naisen lauantaina laivalla. Pitää vissiin laittaa etsintäkuulutus hänestä tänne suomi24, kun tiedän että hän tänne kirjoittelee.

Et halua taustoista kertoa, mutta mieti onko teillä mahdollisesti yhteisiä tuttuja? Miten tapasitte, oliko hän siis vieraalta paikkakunnalta käymässä jossain muualla, vai miten? Ja missä paikassa tapasitte, onko mahdollista että törmäätte uudestaan? Puhuiko hän harrastuksistaan tms. missä liikkuu?

Laivapoju, sä sentään tiedät, että hänet saattaisi tavoittaa täältä. Koita vaan onneasi ja laita ilmoitus! :)

717, kohtasimme hänen kanssaan Jyväskylän yössä rallien aikaan. Kliseistä joo, mutta kuitenkin.. Tietääkseni ei ole yhteisiä tuttuja, asumme eri paikkakunnilla. Yritän vielä kysellä omilta tutuiltani, jotka asuvat siellä suunnalla. Harrastuksistakaan ei ollut puhetta.

Heh, sekin kävi mielessä. Yritän ettiä vielä muuten.. Mutta jos en oikeesti saa häntä mielestäni, ni kai se on sit pakko lähtee kosiomatkalle! :D

Jooo,ei toi ehkä mahdoton tehtävä ole.Eräs neitokainen aikoinaan jälitti mut laittamalla inside vitsin tekstarilla.Ja se ei tiennyt kuin etunimen ja paikkakunnan.
Toisin sanoen,haki kaikki sen paikkakunnan sanotaan vaikka Matit ja laitto kaikille saman vitsin.Luotti siihen että mä vastaan jos osuu kohdalle.

Ja niinhän mä tein.

Joten,ei muuta kuin keksit mitä kirjoitat ja pomitat kaikkille sen etunimen omaaville paikkakuntalaisille.

Ei oo mitenkään pääteltävissä, että minä vuonna on ammattiin valmistunut tms.? Meinaan että jos koittais koulukaverit-sivustolta hakee? Tietty jos on muuttanut useesti, niin sit ei toimi... Eli opiskelupaikkakunta onkin joku muu ollut joskus yms.

Jäljitetty, ihana tarina! En yleensä usko mihinkään yltiöromanttisiin juttuihin, mutta tarinasi sai hymyn huulille. :) Miten teille kävi, tuliko suhdetta tmv?

1315, mietin kans tuota koulusta valmistumista. Pitääpä kokeilla tuota mainitsemaasi koulukaverit -sivustoa..

ku menee sinne haku juttuun, sitten siellä vasemmalla reunassa on sellanen kun "ihmiset" siitä kun klikkaa, saa lisää hakuehtoja siihen, mihin saa sitten laitettua sen paikkakunnankin.
Mullepa kävi perjantaina justiinsa samalla tavalla. Löyty kundi, oli hauska meno jne... mut numerot jäi vaihtamatta. Onneks olin ovela, ja saalistin jätkän numeron onnistuneesti itselleni =)

Ok, kiitos! :) Yritetään vielä, toistaiseksi ei mitään mistään. Mutta kaverit kyselee niitten kavereilta jne. Toivotaan parasta. Meidän sinkkutyttöjen täytyy olla oma-aloitteisia, muuten saattaa jäädä hyvät jutut väliin!

jyväskylästäkö (tai sieltä jostain lähettyviltä) tämä sun tapaama mies on kotoisin?
minähän tunnen sieltä päin paljon väkeä, oisko joku mun tuttu? :D

Asun itse Jyväskylässä ja tämä mies Pohjanmaalla. Että tällä kertaa pitäisi niitä tuttuja olla siellä päin.. :)

Minä olen muuttunut iän ja karujen suhteiden myötä melko kyyniseksi ihmiseksi. Alkoi olla harvoja tilanteita, jolloin romantisointi tai romanttiset tapahtumat olisivat hetkauttaneet minua, pikemminkin ärsyttivät. Sitten aloin saada vähän jalansijaa omalle itselleni ja tajusin, että elämä on aika lyhyt siihen, että antaa rajoittavien ajatusten hallita elämäänsä. Nykyaika on romantiikan tappaja kaiken kiireen ja suorittamisen vuoksi, se myönnettäköön. Romantikoilla on kovat ajat. Mutta jos on olemassa pienikin todennäköisyys, että omaan elämään voi saada tavalla tai toisella romantisoitua joskus, silloin tällöin jotain hyvää, ja voi antaa itselleen luvan olla intohimoinen ja vähän sinisilmäinenkin, niin ihmeitä voi tapahtua. Pieniä tai suuria.

Tiedän hyvin, miltä sinusta tuntuu lost highway.
Itse "kadotin" samalla tavalla todella ihanan muutaman tunnin tuttavuuden Italian matkalla.

Oli toiseksi viimeinen lomailtamme ja vietimme aikaa Englantilaisessa baarissa. Yritin pysyä poissa tieltä, koska ystäväni heilasteli lomaromanssinsa kanssa ja päädyin juttelemaan erään englantilaismiehen kanssa. Tiemme erkanivat loppuillasta ja kun kävin kyselemässä häntä hänen kaveriporukastaan, he kertoivat hänen lähteneen. Yksi miehistä tarjoutui saattamaan minua, kun ilmoitin sitten lähteväni yökuvauskierrokselle meren rantaan. Sanoi, ettei voi kutsua itseään herrasmieheksi, jos päästää neidon yksin yöhön vieraassa maassa.
Käveltiin vaan ja juteltiin (ja minä siis kuvailin siinä sivussa). En alussa edes tahtonut hänen lähtevän mukaan ja sanoin sen kyllä hänelle. Tahdoin vaalia viimeisiä hetkiä lomastani ihan itsekseni. Mutta sitten siinä jutellessa aloin vähävähältä huomata pehmeneväni tälle uudelle tuttavuudelle. Hän oli niin rento, hyvin huomaavainen ja hauska. Enpä edes muista milloin viimeksi ajatusmaailma olisi kohdannut niin täysin jonkun kanssa.
Alkoi siinä olla sitten jo sellaista viritystäkin ilmassa, kyllähän sen tuntee. Mutta hän oli todellakin herrasmies. Hakeutui vain väliin vähän lähemmäs seisomaan ja kosketti niin, ettei se tuntunut hiplaamiselta tai kourimiselta, sanoi kohteliaisuuksia. Olisi hän suudellut, jos olisin näyttänyt vihreää valoa. Teolle olisi ollut tilanteensa. Mutta koska minulla oli kotisuomessa keskeneräisiä asioita, en tahtonut toimia periaatteitani vastaan ja lähteä soutelemaan kahta venettä yhdellä airolla.
Siispä hyvästien kohdalla hotellini edessä, suukotin häntä poskelle, kiitin ja karkasin ennen kuin hän ehtisi kysyä minulta mitään mitä en voisi antaa. Ja uskokaa pois, olisi kyllä halunnut!

Seuraavana päivänä ilta ei tuntunut merkitsevän niin paljoa. Minulla oli ollut taivaallisen mukavaa aikaa ja olin kyllä ollut hyvin ihastunut, mutta tahdoin kypsänä aikuisena ihmisenä ajatella järkevästi. Se oli vain muutama tunti. Hän varmaankin vain yritti pokata minua. Ei oikeassa elämässä tapahdu tuollaisia tapauksia, olen luultavasti kuvitellut ainakin puolet yhteenkuuluvuudesta ja jännitteestä. En mennyt illalla enää baariin, jonne he sanoivat vielä menevänsä.

On kulunut kohta kolme kuukautta. Ja nyt huomaan ajattelevani häntä joka päivä. Entä jos se muutama tunti riitti hänellekin ja hän ajattelee myös minua? Entä jos se ei ollutkaan pelkkää pokaamista, vaan hänkin ihastui minuun? Entä jos hänkin tunsi samaa yhteenkuuluvuutta ja jännitettä välillämme?

Mutta niinpä...
Miten sitä löytää ihmisen, kun tietää vain koulutus- ja perhetaustaa, maailmankuvaa ja ajatuksia, iän, horoskooppimerkin ja kotikaupungin, sekä sen, että hänen serkkunsa meni naimisiin Sorrentossa 5.6.2012 klo. 15.00?

Minä aion kuitenkin etsiä.

Minulle sattui taannoin sellainen tapau, että eräs nainen etsi minut lehti-ilmoituksen perusteella. Aloin juttelemaan hänen kanssaan eräällä eurooppalaisella lentokentällä. Juteltiin vain niitä näitä konetta odotellessa ja nainen ihastui. Tulin kertoneeksi kotikaupunkini, joten melkoista työtä vaati häneltä saada ilmoitus paikalliseen lehteen ja vieläpä suomeksi, sillä hän ei ollut suomalainen, tosin muuttamassa Suomeen töiden vuoksi.

Itse en olisi ilmoitusta huomannut, mutta avovaimoni huomasi. Ilmoitin naiselle kohteliaasti, että olen parisuhteessa ja se siitä. Eipähän jäänyt vaivaamaan.

Paikallislehti voi siis olla toimiva vaihtoehto, jos mies ei huomaa niin ehkä vaimo sitten :D

Sama ongelma kuin alottajalla. Tosin mulla on etsimisiseen liian isot kunnat ja liian yleiset nimet. Pistäkää viidakkorumpu soimaan jos jompikumpi näistä tuntuu etäisesti tutulta. :)

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14941120/ms-gabriella-8-10-5-2017--quothennaquot

Varmaan tässäkin tarinassa etsitty mies on ollut lyhyt ja heikon statuksen atm-mies, koska sellaisten perään ne naiset vaan itkee.

Hei.
Tutustuin mieheen noin 40 v. Puhuimme puhelimessa, sitten tapahtui jotain ja nyt häntä ei saa mitään kautta kiinni puhelimessa tai fb:ssä. Olisiko ajatuksia mitä voisin tehdä hänen löytämisekseen?

Tapasin tytön laivalla, numerot jäivät kuitenkin vaihtamatta. En tiedä mitään tytöstä, tiedän vain miltä hän näyttää.
Miten voisin löytää tytön, olisiko neuvoja?

Ei herranjumala jotkut naiset on tyhmiä. Älkää pliis tehkö koskaan lapsia...

Luin että näin ihananan lihavan honoihoisen miehen eli näit sitten Baron Harkonnenin elokuvateattirissa ja heti ihastuit häneen...

Miten muuten noi julkiset verotustiedot, mitä niissä näkyy. En ole koskaan tullut katsoneeksi.

Täällä mä oon, oot ollu mielessä nää 10 vuotta

Jos ei olekaan olemassa se ihminen ollenkaan, vain joku demoni mielikuvituksessasi?

pelottelen lisääkin: itse asiassa Sinäkin olet jo kuollut elät vain jotain mielikuvitusmaailmaa missä mikään ei ole todellista ajatuksisasi

Menet nyt vaan sinne paikkakunnalle haahuilemaan ja kiertämään alan yrityksiä ja marketeille ja muihin solmukohtiin päivystämään.

Muuten et ole muuta kuin höpöttelyä ja höpöttelijät eivät ansaitse mitään.

jooh kuten Blackrock NTFX sarjatkin jokukin huvittava jakso.. oletko sinä minä vai oletkominä sinä... tuhoamaan jonkin kvanttitietokeen joka sellaista tekee?

Mulle kävi vähän samalla lailla Ruotsin laivalla. Iskin silmäni erääseen mieheen jo alkumatkasta. Näin hänet seuraavan kerran illalla laivan karaokebaarissa ystäväporukoineen. Sattumien kautta yksi kyseisen porukan miehistä kutsui minut seuraansa istumaan (olin laivalla yksin). Juttelin sitten niitä näitä muutaman porukkaan kuuluneen miehen kanssa ja yhdelle paljastin tykästyneeni hänen kaveriinsa. Porukka + minä vaihdettiin tanssibaariin, ja jossain vaiheessa tuo jolle olin ihastuksestani kertonut talutti sen ihastuksenkohteeni luokseni. Tanssimme pitkään, ja mietin jo sitäkin että tulisiko ilta päättymään yhteiseen hyttiin... Mutta tanssien päätyttyä mies ilmoittikin lähtevänsä nukkumaan...

Tämä tapahtui vuonna 2017 ja edelleen mies on toisinaan ajatuksissani. En tiedä hänestä muuta kuin asuinkaupungin, etunimen ja lempibändin... + tietysti niiden muutamien laivalla mukana olleiden kavereidensa etunimet. Yritin aikanaan niiden perusteella jotain Facebookista hakuammunalla hakea, mutta tuloksetta.

Alotus on vanha, mutta se tekeekin asiasta helpomman. Sillon oli lankapuhelimet, sellaset harmaat pyöriteltävät Ericsonit ja sitten oli PUHELINLUETTELOT. Niistä löyty nimet, osoitteet ja ammatit. Sitten repäset karttasivun irti ja suunnistaan kohteeseen.

Moiiii miten voisin löytää erään miehen joka oli Ruottin laivalla??
Hänestä en tiiä muut kuin se et sillä oli ISO!