En enää todellakaan tiedä uskallanko enää koskaan luottaa ihmisiin. Takana minulla on 4 suhdetta, joista yksikään ei ole ollut terve. Ensimmäisessä suhteessani olin koekaniini, kun siloinen tyttöystäväni halusi jonkun kanssa seurustella ja kokeilla seksiä. Itsellä oli tunteet pelissä ja takkiin tuli. Seuraavassa suhteessa jätettiin masennuksen takia. Sen jälkeisessä suhteessa molemmat yrittivät itsemurhaa, minulle läimästiin musta silmä pari kertaa ja jouduin pahimmillaan keskellä yötä etsimään majoitusta itselleni, kun kotona avopuoliso iski turvaketjun perässä kiinni. Viimeisestä suhteesta on lapsia, joista toinen on tulossa. Tällä kertaa sairastuin masennukseen ja siitä seurasi avioero. Masennusjakson ollessa pahimmillaan, tuleva ex-vaimo manipuloi/kiristi/ahdisti nurkkaan ja sai sitä kautta lapseen yksinhuoltajuuden. Olen nyt kuukauden yrittänyt tavata lastani tuloksetta. Päihteillä ei ole osuutta, koska en käytä mitään muuta kuin kofeiinia kahvin muodossa. Nyt sitten joudun yrittämään oikeusteitse tuon yksinhuoltajuuden kumoamista, taistelemaan syntymättömän lapsen yhteishuoltajuudesta ja esikoisen tapaamisoikeudesta.
Tiivistettynä takanani ei ole ainuttakaan tervettä parisuhdetta, joten en uskalla sellaisesta edes enää haaveilla. Se on minulle tuntematon käsite. Alkaa tuntua todella, että vika on minussa ja minut on tarkoitettu elämään yksin loppuelämäni. Olen jo pitkään ajatellut tätä elämän yrittävän opettaa minulle, jotta asian hyväksyisin. Olen ikisinkku vaikken haluaisi, koska en muuta voi.
Tiivistettynä takanani ei ole ainuttakaan tervettä parisuhdetta, joten en uskalla sellaisesta edes enää haaveilla. Se on minulle tuntematon käsite. Alkaa tuntua todella, että vika on minussa ja minut on tarkoitettu elämään yksin loppuelämäni. Olen jo pitkään ajatellut tätä elämän yrittävän opettaa minulle, jotta asian hyväksyisin. Olen ikisinkku vaikken haluaisi, koska en muuta voi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kysymys kuuluu...Miksi annat/annoit naisten ryöpyttää itseäsi noin pahasti? Kysehän olisi ollut itsepuolustuksesta, eikä mistään oman muijan hakkaamisesta.
Mutta joo, kai joka tarinassa on aina kaksi puolta? Millainen riita ja mistä johtaa siihen, että nyrkit alkavat heilumaan ja toinen potkitaan ovesta ulos ja laitetaan turvaketju paikoilleen? Etkä sä kai ollut suhteissa ainut masentunut, jos kaksi existäsi oli yrittänyt jopa itsemurhaa.
Mitä tulee tuohon masennus/ero yhdistelmään, niin se on kai aika ymmärrettävää. Monet eivät vaan kestä ja jaksa sitä alakuloista, tarmotonta, laiskaa, uupunutta ihmistä, joka ei auta, eikä osallistu mihinkään.
Mistä ihmeestä sä muuten löydät noin sekopäisiä ja rikkinäisiä naisia? Oletko vain ottanut sen, kenen kanssa voisi olla edes pieni mahdollisuus yhdessäoloon?
Ehkä se ilman naista olo on sulle tällä hetkellä paras lääke.
Kaikki on ollut tasan tarkkaan verbaalista riitaa, itse en ala lyömään. Se on täysin periaatteitani vastaan. Ja tuota tasan 1 existäni on yrittänyt suhteessa itsemurhaa, itse meinasin yrittää toisessa suhteessa ja kolmannessa yritin, koska en enää kestänyt.
En ole edes koko ajan suhteessa masentunut ollut, vaan enempi ollut masennusjaksoja, jotka ovat toistuvia. Olen silti yrittänyt parhaani mukaan osallistua arkeen jne.
Asiantuntijat sanoo, että "katso itseäsi peiliin" Mulla on takana 3 suhdetta ja kaikki menny päin vittuja.
Koska kärsin toistuvista masennusjaksoista ja mulla on muitakin mielenterveysongelmia, vika on tietenkin aina minussa. Olen hyvin vaikea ihminen ja osaan sen nyt onneksi tiedostaa, olen valtava taakka toisen ihmisen kantaa. Siksi en enää luota, että mikään onnistuisi, vaikka tälläkin hetkellä olen suhteessa, ainahan toivoa pitää pitää yllä, vaikka totuus on kuitenkin ihan toinen. Olen surkea ihminen, mutta silti en halua täysin yksin olla, parisuhde tuo turvallisuutta ja hyvää mieltä.
Itse en enää usko löytäväni parisuhdetta joka toimisi. Sanokoon miten vaan katso peiliin, niin ei auta. Käyn terapiassa, syön lääkkeitä ja nyt yritän aloittaa painonpudotuksen. Silti suhteet menivät päin seinää ja luultavimmin tulevat menemään jatkossakin. En uskalla luottaa mihinkään enkä uskoa ihmisiin. Toisaalta enpä kenellekään kelpaa, joten ratkaisu on helppo. Masentunut, ylipainoinen, ruma, biseksuaalimiestä ei kukaan halua ja se on varma se. Joten turha tässä on minun toiveita elätellä suhteesta, parempi vaan yrittää hyväksyä roolinsa ikisinkkuna ja katreroitua sen myötä.