En kyllä haluaisi, mutta.
Olen aikuinen mies (46v), eronnut 3 vuotta sitten, jonka jälkeen tutustuin ja rakastuin nuorempaan naiseen (25v). Seurusteltiin, asuttiinkin yhdessä lähes vuosi ja kaikki sujui aivan valtavan ihanasti. Lapseni, jotka ovat hänen kanssaan lähes saman ikäisiä, tulivat toimeen loistavasti. Lapset olivat vain tyytyväisiä, että iskällä on kaikki ok. Meillä oli kokonaisuudessaan kaikki hyvin. Perheen perustamisestakin puhuttiin. Ja lasten hankkimisesta. Ikäerostamme keskusteltiin monesti, mutta se ei meidän mielestämme (eikä ystäviemme mielestä) ollut mikään ongelma. Itse olen erittäin nuorekas ja hyväkuntoinen ja kaikki aina luulevat minua yli 10 vuotta nuoremmaksi.
Nyt kaikki on toisin. Eräs hänelle läheinen ihminen ei hyväksy suhdettamme laisinkaan ja tämä on nyt tuhoamassa sitä, mikä meille oli niin kaunista. Emme enää asu yhdessä ja nyt rakkaani miettii ja on lähes joka kerta tavatessamme eri mieltä siitä pitäisikö meidän vielä jatkaa seurustelua. Minä rakastan häntä ihan oikeasti ja tiedän että hänkin rakastaa minua. Minä vain en enää meinaa jaksaa tätä jahkailua, joka on nyt jatkunut jo lähes puoli vuotta.
Olisin kiitollinen jos joku, mielellään samaa kokenut, voisi kertoa mielipiteensä. Kiitos.
Olen aikuinen mies (46v), eronnut 3 vuotta sitten, jonka jälkeen tutustuin ja rakastuin nuorempaan naiseen (25v). Seurusteltiin, asuttiinkin yhdessä lähes vuosi ja kaikki sujui aivan valtavan ihanasti. Lapseni, jotka ovat hänen kanssaan lähes saman ikäisiä, tulivat toimeen loistavasti. Lapset olivat vain tyytyväisiä, että iskällä on kaikki ok. Meillä oli kokonaisuudessaan kaikki hyvin. Perheen perustamisestakin puhuttiin. Ja lasten hankkimisesta. Ikäerostamme keskusteltiin monesti, mutta se ei meidän mielestämme (eikä ystäviemme mielestä) ollut mikään ongelma. Itse olen erittäin nuorekas ja hyväkuntoinen ja kaikki aina luulevat minua yli 10 vuotta nuoremmaksi.
Nyt kaikki on toisin. Eräs hänelle läheinen ihminen ei hyväksy suhdettamme laisinkaan ja tämä on nyt tuhoamassa sitä, mikä meille oli niin kaunista. Emme enää asu yhdessä ja nyt rakkaani miettii ja on lähes joka kerta tavatessamme eri mieltä siitä pitäisikö meidän vielä jatkaa seurustelua. Minä rakastan häntä ihan oikeasti ja tiedän että hänkin rakastaa minua. Minä vain en enää meinaa jaksaa tätä jahkailua, joka on nyt jatkunut jo lähes puoli vuotta.
Olisin kiitollinen jos joku, mielellään samaa kokenut, voisi kertoa mielipiteensä. Kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla ja exällä oli 16 vuotta ikäeroa, mikä ei kuitenkaan ollut syynä eroomme. Ei se ikä kaikkea katso, jos muuten synkkaa hyvin yhteen.
Älä hyvä mies luovuta elämäsi rakkautta. Taistele loppuun asti, ja jos häviät, niin häviä kunnialla. Jos nyt luovutat, et ehkä ikinä anna sitä itsellesi anteeksi.
voi tietää, miten pitkään siedät jahkailua? Joku muu olisi varmaan pistänyt pelin poikki jo aikoja sitten, joku toinen taas jäisi vuosiksi roikkumaan epäselvään tilanteeseen.
Huomiotani kiinnittää tuo, että ajattelet jonkun ulkopuolisen tuhoavan suhdettanne. Kuinka niin? Naisesi tekee kai itse päätöksensä, ja hänen epävarmuutensa on hänen omaa epävarmuuttaan. Turhaan syytät siitä ketään muuta.
Karu totuus on kuitenkin, että kuulutte kahteen eri ikäpolveen. Ei ihme, jos tyttö on epävarma.
kumppanin, joka olisi 21 vuotta sinua vanhempi?