Välttäkää avioliittoa!

Jos olisin mies, niin en kyllä uskaltaisi ajatellakaan yhteisten lasten hankkimista, jos pelkäisin avo/aviopuolisoni muuttuvan joku kaunis päivä "totaaliseksi pirttihirmuksi", mutta logiikkansa kullakin....

Kun olet niitä lapsia kumminkin valmis hankkimaan niin mitenkähän tilanteesi eroaa ollessasi avoliitossa kuin avioliitossa jos mutkia tulee matkaan? Kannattaisiko sinun harkita vielä niitä lapsiakin uusiksi, siinä puuhassa kun ei myöskään oikein voi tietää mitään etukäteen ja se pesti olisi kuitenkin jollain tavalla hoidettava...

Olet oikeassa, että parisuhde tekee onnettomaksi. Mutta vähintään yhtä onneton on, jos ei ole parisuhteessa.

Kyllä me lupaamme monia asioita vaikkemme tulevaisuutta tiedäkään. Avioliitossa on kysymys sitoutumisesta ja julkisesta tahtonsa näyttämisestä ja tietenkin ihanasta yhteisestä juhlasta.

Kyynikoille ei avioliitto sovi, niin kuin ei moni muukaan hyvä asia elämässä.

Avioliittoa ja ylipäätään myös tuommoista avoliittoa ja lasten hankkimista todella kannattaa välttää ehdottomasti vaikka hautaan asti jos:

1. Ei ole lukenut muutamaa avioliittokirjaa yhdessä puolison kanssa. Ei työvirkoihinkaan mennä nykyään jos ei ole luettu ja koulutettu.

2. Päätös avioliitosta perustuu joko pelkkään tunteisiin tai järkeen muttei kunnolla molempiin.

3. Ei ole valmis tappelemaan ja hakemaan myös apua liittoonsa.

"Mutta... mitä mieltä on mennä lupaamaan loppuelämänsä todistajien edessä, kun ei sitä voi mitenkään tietää etukäteen? Mielestäni varsin ahdistava ajatus! Jos vaikka toinen muuttuu totaaliseksi pirttihirmuksi."

Sinulla tuntuu olevan kumma käsitys, että jos avioliitossa tilanne menee johonkin, niin se sitten on siinä, eikä siihen voi vaikuttaa. Asioihin voi vaikuttaa, kommunikoinnin on pelattava. Sitähän te lupaatte alttarilla, että rakastetaan eli jos tulee ongelmia, ne selviteteään molempien mieliksi.

Rakkaus on sitä eettä rakastetaan huonoinakin päivinä. Jos ei siihen ole valmis, se on jotain puolinaista tunteilua ja fiilistelyä mutta ei rakkautta. Rakkaus rakastaa silloinkin kun tunteita ei ole.

"50 % liitoista päättyy eroon. "

Se on tilastoharha. Avioliittoja purkautuu noin 50% siitä mitä niitä solmitaan vuosittain.

"Varmaan 40 % on yhdessä "pakosta". Ehkä 10 % on löytänyt juuri oikean kumppanin."

Ja taas tuntuu siltä että kaikki menee mielestäsi omalla painollaan ja siihen "oikeaan" ei voi vaikuttaa. Että lototaan vaan ja katsotaan mitä kupongilla tuli. Jos ostat auton, niin tiedät, että sitä huoltamalla ja oikein käyttämällä saat ajella pitkään mutta jos ruostutat ja runnot ja kolaroit, niin voi todeta että "väärä merkki tuli". Sama pätee avioliittoon ja puutarhanhoitoon. Se kumppani pysyy kyllä hyvänä, kun sitä hoitaa ja toisinpäin.

"Avoliitossa voi aivan yhtä hyvin tehdä parhaansa."
Ei kuulosta siltä tekstisi perusteella. Asenteesi on ihan päinvastainen kuin mitä avioliitossa.

"Ei kukaan lähde helposti, jos on yhteinen lapsi. "

Outo ajatus. Oli lasta tai ei, avioliitossa pitäisi aina pyrkiä täyttämään toisen tärkeimmät emotionaaliset tarpeet ja jättää tekemättä ikävät asiat. Silloin molempien tekee mieli olla siinä ja rakastuneisuus pysyy.

"Avioliitossa voi vain hävitä. "
Miten niin?

"50 % todennäköisyydellä olet yhteiskunnallisesti siviilisäätyä "eronnut" eli epäonnistunut."

Ja jos pysyttelet avoliitossa, olet 90% todennäköisyydellä pian eronnut mutta lasketaanko se sitten onnistumiseksi. Kukaan ei odota sinun olevan liitosa alkoholistin tai väkivaltaisen tai pettäjän kanssa. Ei Raamattukaan sellaista opeta. Mutta jos ongelmat ovat pienempiä, niin ne selvitetään. Liitto on liitto ja avoliitto ei sitä ole. Mutta jos asenteesi on että kun rupee kyllästyttään tai tulee riitoja niin tehdään kuin lapsena "mää en oo enää sun kaveri jos..." niin pysyttele hyvä ihminen poissa avioliitosta!

Avioliitossa ihminen kasvaa. Kivi kiveä hioo.

"Typerä perinteinen prosessi ajaa ihmiseen tähän lupaukseen! "

Perinne näyttää tosiaan vaihtuvan siihen että lupauksia edelleen tehdään, mutta nykyisin ne saa rikkoa. Avoliitto on joillekin tapa siunata se.

"Sukulaiset painostavat, kaverit vihjailevat,... TV tunkee hääohjelmaa jatkuvalla syötöllä."

Niin, ihmiset ovat laumaeläimiä ja kaikenlainen itsenäinen ajattelu puuttuu. Koskahan tehdään tosi-TV joistain vanhoista pareista tai ongelmaisista pareista. Itseasiassa YLE:llä on pari hyvää dokumenttia.

"TAHDON"

Siinäpä se avainsana. Ei suomalaisessa vihkikaavassa kysytä lupaatteko olla yhdessä ja rakastaa, vaan TAHDOTTEKO. Ja jos tahdot, ja uskot että voisitte onnistua vaikka takuuta ette saakaan, niin go for it.

"Tulin sitten menneeksi kihloihin ja hääpäivä on sovittuna... Alkoi kummasti ahdistamaan... olen valmis sitoutumaan & hankkimaan lapsia avopuolisoni kanssa... Jos vaikka toinen muuttuu totaaliseksi pirttihirmuksi."

Siis lapsiin olet valmis sitoutumaan, vaikka et tiedä muuttuuko lasten äiti pirttihirmuksi ?

Eiköhän olisi aika tutustua siihen toiseen kunnolla, ja katsella peiliin miettien miksi se edellinen pitkä suhde ei sitten toiminutkaan.

Kuinka pitkään olit "sitoutunut" siihen edelliseen liittoon ?
Hoiditko sitä ihan oikeasti ? Mitä teit suhteen eteen ?
Osaatko sanoa miksi se edellinen nainen muuttui pirttihirmuksi ?
Mitä itse teit kun olit huomannut muutosta rakastavasta ja hyvästä suhteesta johonkin huonompaan päin ?

Jollet usko voivasi olla loppuelämääsi onnellinen naisesi kanssa, älä nyt ainakaan sitten hanki lapsia siihen kärsimään.

Jos et naisestasi tykkää, ¨älä sitten mene naimisiin, mutta tee se sitten selväksi myös.
Näitä vellihousuisia miehiä on kapakat pullollaan, mutta on parempi se reilusti tietää.
Kun mies rakastaa naistaan, hän menee naimisiin vaikka ruokatunnilla kirkkoherran virastossa tai maistraatissa, kun hän kerran niin haluaa. Siinä on sille rakastavalle miehelle ihan sama, mitä ohjelmaa telkku tunkee, kuka juhlatilat omistaa, mitä prosenttia Pirre ja Turre avioliitossaan pukkaavaat ja onko Topi-serkku jo tullut Virosta pämppäämästä!
Ruikuttaminen, edestakaisin vatkailu sekä valittaminen ja vellihousuilu on ihan laillinen, tosin ei mitenkään miehekäs tai seksikäs tapa kuluttaa elämänsä. Siinähän kuluu.