Olin vasta 18 vuotta täyttänyt ja elämä vasta alkoi. Mielessä olivat vain bileet ja aikuiselämän alku; pääsin opiskelemaan korkeakouluun ja sain oman kämpän. En kerennyt edes vuottaa bilettää, kunnes silloinen tyttöystävä ilmoitti olevansa raskaana ja kertoi asiasta myös minun vanhemmilleni. Yhteisen panostuksen takia puolipakolla tyttöystävä muutti luokseni.
Yritin puhua hänelle järkeä, että tekisi abortin, koska ei meillä kahdella opiskelijalla ollut yhtään mitään henkisiä ja taloudellisia edellytyksiä elättää lasta. Silloin omakin järki oli pahasti jäissä ja opiskelijan tuloilla ei herroiksi eletä. Silloin elämä huoleton bile-elämä tuntui loppuvan lapsen syntymään ja tyttöystävä ei muusta puhunutkaan kuin siitä, miten meistä tulee ikionnellinen perhe lapsen synnyttyä.
Minua ahdisti suunnattomasti. Koulun arvosanat laskivat ja mistään ei tullut mitään, koska en muuta ajatellutkaan kuin sitä hiton kersaa. Eräänä iltana tyttöystäväni taas kerran hoilotti "meistä tulee ikionnellisia vauvan synnyttyä"-kailotustaan ja minulla v*tutuskäyrä sen kun nousi nousemistaan ja minä en ajatellut mitään, vaan potkaisin tyttöystävääni vatsaan; kovaa ja useamman kerran. Tuli keskenmeno... Tyttöystävä sanoi kaikille kaatuneensa portaissa pahasti. Erosimme hyvin pian.
Nyt istun täällä internetkahvilassa vieläkin tuota tapausta muistellen, vaikka on kulunut jo useita vuosia. Valmistuin hyvin palkattuun ammattiin, perustin perheen ja tein pari lasta. Entinen tyttöystäväni ei pysty saamaan enää lapsia sen tapauksen jälkeen. Tietääkseni hänellä ei ole mitään vakituista kumppania.
Näin jälkeenpäin tietenkin kadun tekoani ja omantunnon tuskiakin poden pahasti. Pilasinkohan tuon nuoren naisen elämän? Toisaalta, jos en olisi tehnyt sitä, mitä tein, niin nyt olisi jo kolmen ihmisen (minä tyttöystävä lapsi) elämä pilattu. Olen paljon miettinyt tuota tilannetta jälkikäteen ja en oikeastaan tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Mitä pitää tehdä nyt vai pitäisikö ihan vain unohtaa koko juttu? Nykyinen vaimoni ei asiasta tiedä yhtään mitään. Juuri siksi internetkahvilasta tätä monta vuotta hautomaani salaisuutta pohdin.
Helppohan on teidän näin jälkeenpäin syytellä minua ja haukkua, mutta löytyyköhän edes yksi järkevä ihminen, joka ei väitä tätä kirjoitusta provoksi ja pystyy järkevästi sanomaan, mitä tässä ja nyt pitäisi käsitellä silloinen tapahtuma, eikä jossitella tai syytellä, koska tapahtunutta ei enää tapahtumattomaksi muuteta.
Yritin puhua hänelle järkeä, että tekisi abortin, koska ei meillä kahdella opiskelijalla ollut yhtään mitään henkisiä ja taloudellisia edellytyksiä elättää lasta. Silloin omakin järki oli pahasti jäissä ja opiskelijan tuloilla ei herroiksi eletä. Silloin elämä huoleton bile-elämä tuntui loppuvan lapsen syntymään ja tyttöystävä ei muusta puhunutkaan kuin siitä, miten meistä tulee ikionnellinen perhe lapsen synnyttyä.
Minua ahdisti suunnattomasti. Koulun arvosanat laskivat ja mistään ei tullut mitään, koska en muuta ajatellutkaan kuin sitä hiton kersaa. Eräänä iltana tyttöystäväni taas kerran hoilotti "meistä tulee ikionnellisia vauvan synnyttyä"-kailotustaan ja minulla v*tutuskäyrä sen kun nousi nousemistaan ja minä en ajatellut mitään, vaan potkaisin tyttöystävääni vatsaan; kovaa ja useamman kerran. Tuli keskenmeno... Tyttöystävä sanoi kaikille kaatuneensa portaissa pahasti. Erosimme hyvin pian.
Nyt istun täällä internetkahvilassa vieläkin tuota tapausta muistellen, vaikka on kulunut jo useita vuosia. Valmistuin hyvin palkattuun ammattiin, perustin perheen ja tein pari lasta. Entinen tyttöystäväni ei pysty saamaan enää lapsia sen tapauksen jälkeen. Tietääkseni hänellä ei ole mitään vakituista kumppania.
Näin jälkeenpäin tietenkin kadun tekoani ja omantunnon tuskiakin poden pahasti. Pilasinkohan tuon nuoren naisen elämän? Toisaalta, jos en olisi tehnyt sitä, mitä tein, niin nyt olisi jo kolmen ihmisen (minä tyttöystävä lapsi) elämä pilattu. Olen paljon miettinyt tuota tilannetta jälkikäteen ja en oikeastaan tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Mitä pitää tehdä nyt vai pitäisikö ihan vain unohtaa koko juttu? Nykyinen vaimoni ei asiasta tiedä yhtään mitään. Juuri siksi internetkahvilasta tätä monta vuotta hautomaani salaisuutta pohdin.
Helppohan on teidän näin jälkeenpäin syytellä minua ja haukkua, mutta löytyyköhän edes yksi järkevä ihminen, joka ei väitä tätä kirjoitusta provoksi ja pystyy järkevästi sanomaan, mitä tässä ja nyt pitäisi käsitellä silloinen tapahtuma, eikä jossitella tai syytellä, koska tapahtunutta ei enää tapahtumattomaksi muuteta.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Anna itsellesi anteeksi aidosti. Olit nuori ja hölmö.
Voit antaa itsellesi anteeksi. Et ole sama ihminen enää. Teon minkä teit ei silti unohdu ikinä. Toivottavasti voit joskus hyvittää tekosi, siihen voi mennä aikaa.
Nytkö siis ei ole kenenkään elämä pilalla... Eksäsi ei voi saada lasta enää, lapsen elämää ei ole edes olemassa ja sinä tulet muistamaan asian lopunelämääsi.
Mielestäni joitain asioita EI VAIN TEHDÄ. Mutta kun kumminkin teit niin tuskinpa on muuta vaihtoehtoa kuin antaa itselleen anteeksi, mitäpä sen vatvominen enää hyödyttää. Sitä toivoisin kuitenkin, että kun sinulla nyt on tuo hyvinpalkattu työ ja hieno perheidylli ja varmaan se kultainen noutaja ja farmarivolvokin, että sinä et lukeutuisi niihin pärjääviin elämässä joka viisastelee vähempiosaisille niinkuin työttömille, sossunasiakkaille, vähemmän koulutetuille paskaduunien painajille, "slummeissa" vuokralla asujille ja vanhalla ladalla ajelijoille. Jos tekee mieli viisastella niin silloin muista että omalla tililläsi on PALJON pahempi virhe kuin se, meneekö ihminen amiksen autopuolelle vai lukioon!
Lisään vielä sen verran, että silloin joskus ex-tyttöystäväni ei kertonut mitään kenellekään, mutta nyt hän on aivan selkeästikin katkera minulle. Toki ymmärrän pilaneeni hänen elämänsä silloin joskus, mutta mitä minä sille enää voin tehdä? Exä syyttää minua milloin mistäkin ja uhkaa jatkuvasti kerovansa asiasta viranomaisille, mutta millä hän enää tässä vaiheessa mitään todistaa? Vaimolleni hän on asiasta jo kertonut, muttei tämä uskonut, enkä todellakaan näe mitään järkeä tunnustaa vaimolleni nuoruuden mokiani. Mitä se enää tässä vaiheessa muuttaisi? Exä myös yhdesä vaiheessa koitti kiristää minulta rahaa, muttei häntä enää tässä vaiheessa monien vuosien päästä kukaan usko.
Ymmärrän exäni katkeruuden, muttei se saa mennä yli.
Mitä tunnustaminen muuttaisi? Sen, että exäsi saisi mahdollisesti jonkinlaisen rauhan itselleen ja pääsisi eteenpäin elämässään.
Miksi asiasta puhuminen on "asioiden ylimenemistä"? Yleensä se vaan menee niin, että kun jotain noin traumaattista ja mullistavaa tapahtuu, se pitää enemmin tai myöhemmin käydä läpi. Ilmeisesti hän nuorena ei kyennyt asiaa mitenkään käsittelemään ja hän on jäänyt siihen jumiin, mikä ei todellakaan ole yllättävää. Kyseessä kun ei ole mikään pikkujuttu. Nyt tilanne on se, että sinulle aivan oikeutetusti katkera ex on se, joka joutuu leimatuksi hulluksi, koska et suostu vastuuta tapahtuneesta ottamaan.
Sinulle näyttää olevan tärkeintä, että pääset kuin koira veräjästä. Samapa tuo, mitä se tekee exällesi. Eli exäsi kohdalla tuo tunnustaminen muuttaisi hyvinkin paljon, mutta sinulle se ei ole kannattavaa. Oma napa lähinnä jne. Siinäpä sitten siedät sitä katkeraa exää. Ei hän mitään rauhaa itselleen tule saamaan, niin kauan kuin sinä kiellät tapahtuneen etkä ota vastuuta teostasi. Luultavasti menee vain enemmän sekaisin vuosien vieriessä.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, jos nyt oikein korneiksi ryhdytään.
Minä olen ottanut vastuuta tapahtuneesta silloin aikoinani, kun tämä tilanne tapahtui. Puhuimme exän kanssa asiasta lukuisia kertoja ja erosimme yhteisymmärryksessä. Silloin aikoinaan sanottiin yhteisesti ääneen, että tämä asia on nyt loppunkäsitelty ja unohdettu.
Nyt on kulunut jo todella monta vuotta ja elämässä ollaan menty eteenpäin eri suuntiin. Nyt exä taas haluaa aloittaa koko asian puimisen alusta. Minä en näe tässä mitään järkeä, koska aikaakin on mennyt jo vaikka kuinka paljon ja asia tosiaankin todettiin jo kertaaleen loppunkäsitellyksi. En vaan ymmärrä, mitä konkreettista minulta nyt halutaan? Haluaako exä vain purkaa pahaa oloaan vai mitä hän haluaa minun tekevän?
Voi, kun elämä olisikin noin yksinkertaista.
Se, että teineinä keskustelitte asian selväksi ikäänkuin aikuiset konsanaan ja erositte yhteisymmärryksessä, ei selkeästi riittänyt tuota asiaa kuittaamaan loppuunkäsitellyksi. Eiköhän exäsi ole vasta jälkikäteen herännyt käsittämään sen, miten paljon tuo tapaus tosiasiassa hänen elämäänsä vaikuttaa. Etenkin, jos hän ei sen ansioista pysty lapsia saamaan.
Jotenkin ihmetyttää tuo vastuunottokin, jos tosiasissa homma on hoidettu niin, että tyttöystäväsi on puolestasi valehdellut ja se, mitä oikeasti tapahtui, on lakaistu maton alle. Ei tuo homma silloin kuulosta sille, että asiat olisi kunnolla käsitelty loppuun.
Kyllä, exäsi varmasti haluaa purkaa pahaa oloaan. Eiköhän hän halua, että se, mitä oikeasti tapahtui, tulisi julki sen sijaan, että elellään siinä valheessa edelleen. Varmaan hän katuu sitä, miten asia tuli tuolloin hoidettua.
Sinä olet ilmeisesti noilla teidän keskusteluillanne saanut asian loppuunkäsitellyksi ja olet onnistunut menemään elämässäsi eteenpäin. Exäsi ei. Tuo ei ole ihmekään,koska se mitä tapahtui on vaikuttanut nimenomaan hänen elämäänsä hyvinkin konkreettisesti. Sinullehan tuo oli vain nuoruuden moka, joka ei ole ihmeemmin myöhempää elämääsi haitannut.
Exäsi haluaa aloittaa asian puimisen alusta, koska hän ei ole koskaan sitä pystynyt loppuun käsittelemäänkään. Sinulle se on kaukaista historiaa. Exällesi jatkuvasti läsnä tuon lapsettomuuden tähden. Jos tilanteeseen haluat jotain ratkaisua hakea niin kyllä se nyt vaan on niin, että sinun pitää sitä asiaa alkaa exäsi kanssa puimaan taas uudestaan. Jos et siihen pysty, niin ei se katkeruus katoa minnekään.
Kivaahan se olisi, jos pahat asiat saisi sillä katoamaan, että ne todetaan loppuunkäsitellyiksi ja unohdetuiksi. Valitettavasti ihmisen päässä ei vain ole sellaista delete-nappulaa, että sitä painamalla ikävät muistot saisi katoamaan. Puhua ja sopia voi mitä vaan, mutta ei se takaa sitä, että tunteet ja muistot jonnekin häviävät.
Edelleenkin toistelet tosiasioita tunteista ja kuinka asioita ei saa pois mielestään. Tämähän on itsestäänselvyys. Kysymykseni oli, että mitä nyt minä voin tehdä? Sanallisesti asiaa on ihan lähiaikoinakin puitu ja puitu, mutta aina on vaan mennyt syyttelyksi ja haukkumiseksi exän taholta.
Exä haukkui minua ja uhkasi ilmoittaa asiasta vaimolleni ja viranomaisille ellen maksa hänelle tietyn summan rahaa. Sanoin, että siitä vaan. En estä häntä. Jos haluaa kertoa, niin sehän on hänen oikeutensa. Mitä hän enää minulta haluaa?
Olen sanonutkin, että exä saa kertoa mitä ikinäkään haluaa ja minä suostun kaiken myöntämään. Kävimme läpi myös sen faktan, että rikoksena tuo tapahtuma on vanhentunut ja vaimoni ei nuoruuden mokailuistani välitä; itsekin näin sanoi. Tästä exä suivaantui kahta kauheammin ja meni suoraan sanottuna asiattomuuksiin. Edelleenkin suorastaan vainoaa minua ja yrittää kiristää rahan toivossa. No, tässä vaiheessa ei voi olla vihainen kuin itselleen, kun ei ajoissa toiminut.
Tiedostan oman syyni ja olen sitä anteeksi pyytänyt, muttei asiaa voi ikuisesti puida. Se on puitu nuorena ja nyt vastikään. Mitä hän odottaa minulta enää? En oikein voi tehdä mitään enää tässä vaiheessa. Olen kuunnellut häntä ja pyytänyt lukuisia kertoja asiaa anteeksi. Mitään muuta en kertakaikkiaan voi enää tehdä!
Eli tehdäänpä nyt tiivistelmä tuosta tilanteestasi:
1. Mietit omantunnontuskissa tuota asiaa, joka tapahtui vuosia sitten ja pohdit, pitäisikö sinun vain unohtaa koko homma. Vaimosi ei asiasta mitään tiedä.
2. Exäsi syyttelee sinua milloin mistäkin ja uhkaa kertovansa asiasta viranomaisille. Et usko hänen kuitenkaan kykenevän asiaa mitenkään enää pystyvän todistamaan. Hän kiristi sinulta rahaa yhdessä vaiheessa, muttei häntä enää tässä vaiheessa kukaan usko, sillä tapahtumista on kulunut vuosia. Hän on kertonut asiasta vaimollesi, muttei vaimosi uskonut häntä. Mielestäsi asian tunnustamisessa ei ole mitään järkeä.
3. Nyt exä tahtoo alkaa alusta asian puimisen, etkä sinä näe siinä järkeä, koska asia on jo todettu loppuunkäsitellyksi.
4. Sanallisesti asiaa on lähiaikoinakin puitu ja puitu, mutta puiminen menee vain syyttelyksi ja haukkumiseksi. Kaikenlisäksi exä edelleenkin kiristää sinulta rahaa ja vainoaa sinua. Sinun puolestasi exä saa kertoa mitä ikinä haluaa ja sinä suostut kaiken myöntämään. Vaimosi, joka ei asiasta tiedä/ jolle on kerrottu vaikkei hän usko, on sinulle itsekin sanonut, ettei hän nuoruuden mokailuistasi välitä. Olet tehnyt exällesi selväksi, että asia on rikosoikeudellisesti vanhentunut.
Minkähänlaisia neuvoja tuohon antaisi... Kirjoita seuraavalla kerralla paperille tarinasi keskeiset väittämät vaikka ranskalaisin viivoin. Silloin sinun on helppo tarkistaa mitä olet tullut sanoneeksi, etkä sorru toistuviin epäjohdonmukaisuuksiin. Kannattaa myös miettiä tarinan etenemistä ja saada jonkinlainen ajallinen jatkumo aikaiseksi. Tällöin lukija tietää, mitä tapahtumat ovat menneisyydessä, mitkä lähihistoriaa ja mitkä tapahtumat ajankohtaisia.
Jos kirjoituksesi ei ole provo, kuten haluat lukijoiden uskovan, ei sinulla pitäisi omien puheidesi perusteella olla hätäpäivää. Annat exän puhua suunsa puhtaaksi, myönnät tapahtuneen todeksi ja jatkat elämääsi. Eiks jeh?
Kerroit että asia olisi vanhentunut rikoksena. Siis millaisena rikoksena ? Jos se on tulkittavissa tapoksi (syntymättömän lapsen) niin ehkä se ei olekaan vanhentunut, kuten jos se tulkitaan pahoinpitelyksi.
Mutta etkö tavallaan sanonutkin, että potkit häntä vatsaan juuri sen vuoksi ettet halunnut sitä lasta ?
Et sanonut ettette olisi muuten voineet tulla toimeen potkitun kanssa. Hänen syntymätöntään kutsuit hiton kersaksi, sitten kerroit itse "tehneesi" pari lasta.
" Vaimolleni hän on asiasta jo kertonut, muttei tämä uskonut, enkä todellakaan näe mitään järkeä tunnustaa vaimolleni nuoruuden mokiani. Mitä se enää tässä vaiheessa muuttaisi?"
"Olen sanonutkin, että exä saa kertoa mitä ikinäkään haluaa ja minä suostun kaiken myöntämään."
Kumpi näistä on totta ???
Mikset mene itse ilmoittamaan asiaa poliisille ja tunnusta. Miksikö ? No siksi että olet teoillasi todellakin pilannut hänen elämänsä, ja sinä kannat siitä vastuun mielessäsi kuitenkin. Sinä et ole oikea henkilö päättämään mikä on sinun vastuusi tässä asiassa.
Laihana lohtuna murskatusta elämästä (2 kpl oikeastaan) olisi sen suuntainen rahallinen korvaus eksällesi, joka sinulle olisi oikeuskäsittelyssä langennut korvattavaksi kivusta, särystä, henkisistä kärsimyksistä ja pysyvästä invaliditeetista (lapsettomuus). Eli ehdotan että nöyrästi tapaisit entisen tyttöystäväsi, pyytäisit anteeksi niin vilpittömästi kuin osaisit ja tarjoudut korvaamaan esim. 5 -10 000 euroa. Tämän summan hän toivottavasti käyttäisi tasokkaaseen yksityiseen psykoterapiaan päästäkseen henkisesti jaloilleen.
Nykyisellään naisraukka on kohonneessa riskissä käyttäytyä itsetuhoisesti.
Viisi euroa?
Asia on jäänyt keskeneräiseksi. Tekemäsi asia on todella hirvittävä. Olet tuhonnut paljon elämää. Vaikka nyt olet aviossa ja omat lapset, on yksi lapsistasi jossakin .
Jospa nyt ottaisit vastuun tekemästäsi ja keskustelisit jotakin kautta tämän entisen tyttöystävän kanssa asiasta. Kaikista niistä asioista, joista silloin olisi pitänyt osata keskustella. Hän on varmasti todella rikkinäinen, ajattele että sinua potkittaisiin samalla tavalla.
Keskustele asiasta ensin nykyisen vaimosi kanssa, sillä hänen täytyy tietää totuus, muutoinhan elätte valheessa koko elämän. Kyllä hän ymmärtää, jos olet ollut hänelle oikea aviomies ja lapsille isä. Asia ei ole helppo.
Jonkinlainen korvaus tai mitä nyt entinen ystävä vaatikaan on paikallaan, olet poktullasi tuhonnut hänen mahdollisuutensa normaaliin elämään.
Olette olleet opiskelijoita, ja todella lapsellisia, biletys ei ole normaalia elämää, kuten ei lapsen tekokaan pakolla. Toisaalta kumpikin olette olleet todella ajattelemattomia.
Hautausmailla on muistelupaasi, vie sinne kukkia tälle potkitulle lapsellesi ja pyydä häneltä anteeksi pahaa tekoasia.
Asia kalvaa pahasti nyt, joten on syytä käsitellä asiaa. Tosin koskaan et tule sitä uhohtamaan, mutta ehkä sen asian kanssa elämään. Nyt pelkäät kaiken aikaa, kun toinen uhkaa, se asia pitää saada pois elämästä.
Pidä nyt hyvää huolta perheestäsi, älä enää heitä kohtele kaltoin. Kasva aikuiseksi ja vastuulliseksi niin sanoissa kuin teoissa.
Elät valheiden verkossa, jonka olet ihan itse kutonut. Voit jatkaa, mutta se johtaa vain syvemmälle. Parempi olisi puida asiat läpi ja tunnustaa kaikille mitä olet tehnyt. Vain siten voit saada exältäsi ja vaimoltasikin - sekä lapsiltasi - anteeksi.
Vai olisiko kiva että exäsi ehkä kertoo asian jossakin vaiheessa lapsillesi, ja he kääntyvät sinua vastaan ?
Miltä sinusta tuntuisi jos exäsi olisi leikannut sinulta pallit irti ? Olisiko kiva kun ei voi nauttia elämästä niin kuin olisi halunnut ? Haluaisitko sinä jotakin korvausta menetetystä onnesta ?
Exäsi oli myös vastuuton, kun ei kuunnellut sinua silloin. Unohda koko juttu jos olet häneltä ja Luojalta asiaa anteeksi pyytänyt.
Inhottava tunne ja selvittämishalusi tulevat nyt vain siitä, että exäsi kriiseilee ihan omiaan ja on saanut päähänsä kiristää sinua ja projisoi oman menetetyn nuoruutensa ja tulevaisuutensa sinun syyksesi vaikka tosiasia on, että hän ei tahtonut silloin kuunnella järjen ääntä, mistä seurasi molempien syystä pahoja asioita.
Asiat ovat mitä ovat. Olette menneet eteenpäin. Älä tuota asiaa vatvo sen enempää ja sano exällesi ettei soittele enää. Mitään todisteita asioista ei ole.
Anna itellesi anteeksi ja jatka. Hae terapiaa jos tarve on mutta mene yli ja ajattele nykyistä perhettäsi. Exäsi katkeruus on hänen oma asiansa selvitettävänä.
Mitä voit tehdä: unohtaa, antaa anteeksi, jatkaa eteenpäin ja sanoa exällesi että tekee omat siirtonsa ja hakee apua.
Hyi saasta mikä ihminen olet, sairas paska. Sorry, mutta tekoja ei voi laittaa nuoruuden tai tyhmyyden piikkiin. Karmavelka kostautuu ja ensi elämässä sinulta potkitaan pallit paskaks. Sillä tavalla tulet maksamaan velkasi!!! Toivottavasti et ole nykyistä naistasi potkinut. Vankilaan tuollaiset itsekkäät ihmiset joutaisivat!!
Niin justiin ja nainenhan ei ollut mitenkään vastuullinen siitä että päätti jatkaa raskautta kypsymättömänä itse ja kypsymättömän miehen kanssa.
Taitaa se nainen maksella karmavelkojaan...
Niin ja naisethan saa läpsiä miestään ja tottakai saa kiristää rahaakin. Siinä ei ole mitään pahaa... se on se pillluuoikeus.
Teillä parikymppisillä on ilmeisestikin toiset tavat, mutta ei tarvitse olla kuin 10 vuotta vanhempi kun on ihan kaikinpuolin normaalia todeta että, EI, nainen EI TODELLAKAAN OLLUT TÄSTÄ ASIASTA VASTUUSSA. Ja ei, ketään EI SAA LÄPSIÄ EIKÄ POTKIA VAIKKA KUINKA KETUTTAISI. Mutta VARSINKAAN ei saa PAHOINPIDELLÄ VAKAVASTI. Ei miehet eikä naiset, jos et tajunnut. Ihan sama mikä ketuttaa, poiskin voi lähteä. Kumma että tällaista joutuu edes sanomaan, mutta ei kai pitäisi hämmästyä enää mistään nykyään....
Olemme selvitelleet mahdollisuutta hoitoon, jotta hedelmällisyys exälle palautuisi, mutta kaikki lääkärit ovat olleet vakuuttuneita, ettei mitään ole tehtävissä. Olisin valmis rahaakin antamaan, mutta kun ei sillä mitään merkitystä ole.
No oletko valmis tunnustamaan tekosi vaimollesi ja lapsillesi ???
Olet jo vaimolleni tunnustanut ja hän ymmärsi ja antoi anteeksi.
Lapset ovat vielä sen verran pieniä, etteivät ihan vielä ymmärrä. Ei alle 10-vuotias lapsi mitään sellaisesta ymmärtäisi.
No sepä kävi nopeasti. Nyt jos vielä kertoisit oikean ikäsi. Elämänkokemuksesi kun on ilmeisesti hankittu telkkaria katsomalla ja roskalehtiä lukemalla...
Ja koskahan sinä sitten olet TUNNUSTANUT ???
2.8. kirjoitit: "Vaimolleni hän on asiasta jo kertonut, muttei tämä uskonut, enkä todellakaan näe mitään järkeä tunnustaa vaimolleni nuoruuden mokiani. Mitä se enää tässä vaiheessa muuttaisi?"
Tästä käy ilmi että KIISTIT tosiasiat vaimoltasi !
Eli olet nyt sitten viime 3 päivän aikana tunnustanut, vai keksitkö tarinaa ihan koko ajan uusiksi = "valkoiset valheet" - vai oletko keksinyt tarinan kokonaan ?
Tämä oli jo toinen kerta kun tarinasi muuttui - kommentoin jo ekaa kertaa ja kysyin kumpi oli tosi - et vastannut.
Suu puhtaaksi ! Eihän sinua täällä voi uskoa ollenkaan kun tarina muuttuu koko ajan !
Vai taidatko sittenkin olla niitä miehiä jotka uskovat selviävänsä valehtelulla, peittelyllä ja vilpillä kunniakkaasti läpi elämän muista välittämättä ?
Tarinasi on surullinen ja epäuskottavakin. Ristiriitaisuuksia löytyy paljon, kun tarkasti lukee. Ja ennen kaikkea: viesteistäsi kuuluu vuoroin ylimielisyys, vuoroin tunne, jota en pysty määrittelemään.
Oletko sittenkin yksinäinen ja hyvin nuori nainen?
1. Kauanko tapahtumista on nyt aikaa?
2. Sanoiko vaimo todella, että "nuoruutesi moka" on yhdentekevä? Ymmärsikö vaimo tosiaan, että potkit entisen avosi sairaalakuntoon ja veit hänen terveytensä?
3. Mitähän lääkäri sanoi avolle sen jälkeen, kun tämän olit potkinut hajalle? Lääkäriä ei pysty pettämään - ei ainakaan noin raa'assa pahoinpitelytapauksessa.
Jos tarina olisi tosi ja mies kertonut vaimolleen, että hän on siis vuosia sitten jo katsonut oikeudekseen tappaa jälkikasvunsa ilman että hänen täytyy edes ottaa vastuuta tekemisistään tms...
... niin ihan varmasti se vaimo vaan silittelee päätään ja nukkuu omat yönsä oikein hyvin kun ei ehkä edes tiedä milloin mies taas katsoo että hänellä on liikaa lapsia (tai vaimosta pitää päästä eroon) ?
Joo, kuulostaa tosi uskottavalta että mies on kertonut vaimolle ja vaimo ihan vaan antaa anteeksi, varsinkin sen jälkeen kun mies itse kertoi exänsä kertoneen vaimolleen jolloin mies kiisti kaiken eikä vaimokaan uskonut. Varmaan vaimon luottamus miehen sanaan on raudanluja sen jälkeen kun on (muka) tunnustanut valehdelleensa vaimolleen edellisellä kerralla.
Mies linee joko paatunut valehtelija (myös täällä) TAI koko tarina on keksitty. Muita vaihtoehtoja ei oikein taida olla. Katsotaan nyt mitä mies täällä selittää... ?
Olet ottanut vastuuta kun olet tuon asian kertonut vaimollesi ja olet valmis antamaan rahaa exälle ja selvitellyt lapsettomuushoito asioita. Tiedät itsekin kuinka pahan asian teit ja on hyvä mikäli olet lakannut vähättelemästä asiaa. Se että exän elämä on pysyvästi muuttunut vuoksesi on sellainen asia että sinun tulee ottaa kaikki vastuu ja kaikki mitä ikinä voit tilanteen vuoksi tehdä, ei niin että vähättelisit asiaa tai sanoisit että se oli menneisyyttä. Exälläsi on kaikki oikeus kokea että se on edelleen nykyisyyttä niin kauan kuin hänestä tuntuu siltä. Niin karua kuin se onkin jotkut asiat mitä on tehnyt on vaan niin pahoja että ne eivät koskaan poistu tai ainakin kannattaa yrittää tehdä kaikkensa jotta exäsi saisi jonkinlaisen rauhan elämäänsä. Siihen hänellä on oikeus.
> ”Olen sanonutkin, että exä saa kertoa mitä ikinäkään haluaa ja minä suostun kaiken myöntämään.”
Anna exän kertoa kokemuksensa ja myönnä tekemäsi pahat asiat.
> ”Kävimme läpi myös sen faktan, että rikoksena tuo tapahtuma on vanhentunut ja vaimoni ei nuoruuden mokailuistani välitä; itsekin näin sanoi.”
Lapsentappo ei taida kovin äkkiä vanheta.
> ”Edelleenkin suorastaan vainoaa minua ja yrittää kiristää rahan toivossa. No, tässä vaiheessa ei voi olla vihainen kuin itselleen, kun ei ajoissa toiminut.”
Ottaisit vastuuta tapahtumista.
> ”Se on puitu nuorena ja nyt vastikään. Mitä hän odottaa minulta enää?”
> Hän odottaa hyvitystä: tunnustamista ja rahaa korvaukseksi menetetystä äitiydestä. Olet pilannut hänen loppuelämänsä. Joku ehdottikin viisaasti, että samansuuruinen korvaus, minkä olisit tuomittuna joutunut maksamaan.
> ”Lapset ovat vielä sen verran pieniä, etteivät ihan vielä ymmärrä. Ei alle 10-vuotias lapsi mitään sellaisesta ymmärtäisi.”
Jatkat huonon isän uraasi ja otat sen riskin, että JOSKUS lapsesi kuulevat siitä, että tapoit heidän veljensä. Jopa 7-vuotias ymmärtää asian erittäin hyvin.
Viisaita sanoja:
”Exälläsi on kaikki oikeus kokea että se on edelleen nykyisyyttä niin kauan kuin hänestä tuntuu siltä.”
Koita saada exällesi rauha asian kanssa. Hän on sinulle syystäkin katkera, kun kaiken jälkeen olet saanut perheonnen. Juttele hänen kanssaan, puikaa asiaa, keskustele hänen voinnistaan, kysy häneltä, mikä olisi riittävä hyvitys tapahtuneesta = korvaus.
Tee paljon työtä exäsi kanssa, jotta muut lapsesi eivät asiasta joudu kärsimään. He kasvavat joka päivä.
Täällä on tehty paljon myös hyvää työtä osoittaen, missä kertomuksesi on ristiriitainen ja miksi itsekin sitä ihmettelin. Ohjeeni laitoin siitä hyvästä, jos olet itsekin niin sekaisin, että et tiedä miten asia on ja miten sitä käsitellä.
Oma lisähavaintoni ristiriitaisuuksista:
Perheellinen korkeasti koulutettu ihminen ei käy noin usein tuollaisiin aikoihin nettikahvilassa koneella herättämättä ihmetystä. Varsinkin, jos on havaittavissa, että omaat nettiyhteyden suoraan kännykästäkin...
Otsikkona on pilasinko elämäni? ja vastaus on että et, et pilannut. Pilasit exäsi elämän..ja vielä pahemman kerran. Toivottavasti tämä asia pyörii mielessäsi päivittäin ja on valtava taakka harteillasi.
Jos olet niin tyhmä ettei kondomia osaa käyttää kun panee niin et pärjää sitten mitenkään muutenkaan elämässä. tapa ittes niin pääset kaikesta tuskasta koska et osaa ottaa vastuuta mistään.
Nainen ei piitannut sinun mielipiteestäs (abortti)i, joten sinäkään et piitannut hänen mielipiteestään(lapsi). Ei kovin paha rikos mielestäni.
Sinä olet siis tappanut oman lapsesi.