Olen reilu nelikymppinen mies, jolle ero pitkästä yli 20 vuotta kestäneestä avioliitosta tuli yllättäen. Asuimme kuitenkin vielä 3 kuukautta yhdessä, ennen kuin ex-vaimo muutti pois. Nyt olen asunut aikuisuutta lähestyvien "lasten" kanssa kolme kuukautta. Olen lukenut muutamia avioeroa käsitteleviä kirjoja ja tätä palstaakin. Olemme ex-vaimon kanssa useamman kerran viikossa puhelinyhteydessä ja muutaman kerran olemme käyneet jopa yhdessä terassilla kaljoilla. Onkohan tämä hyväksi? Miten te muut koette. Mitä tarkoittaa irtipäästäminen ex-kumppanista ja uudelleen suuntautuminen, josta kirjoissa puhutaan. Pitääkö luopua ihmisestä vai suhteesta? En elättele mitään toiveita, että koskaan palaisimme yhteen, mutta jotenkin tuo yhteydenpito kuitenkin estää ehkä minua löytämästä uutta suhdetta, jollaisesta joskus tulevaisuudessa kuitenkin haaveilen. Jotenkin tuntuisi kuitenkin vaikealta katkaista välit kokonaan, vaikka koenkin tulleeni pahasti loukatuksi. Paremminkin antaisin välien kuihtua omia aikojaan.
irtipäästäminen ex-kumppanista
Rimpuileva mies
142437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hmm. Jokainen tietysti toimii tyylillään.
Kiinnitin kuitenkin huomioita sanomaasi "Jotenkin tuntuisi kuitenkin vaikealta katkaista välit kokonaan, vaikka koenkin tulleeni pahasti loukatuksi"
Eihän välejä tarvitse kokonaan katkaista. Silti voi puhua puhelimessa harvemmin... vaikkapa kerran kuukaudessa tai edes kerran viikossa! Yhteydenpito expuolisoon todella estää sinua löytämästä uutta suhdetta. Siis sellaista suhdetta, jossa ollaan ns tosissaan.
Miksi sitten yleensä haluat ylläpitää suhdettanne, vaikka koet tulleesi pahasti loukatuksi?
Itse huomasin vasta eron myötä miten älyttömän pahasti olin tullutkaan kohdelluksi ex-liitossani. Ihan systemaattisesti ex oli käyttänyt minua ( lapsiaan sukulaisiani) hyväkseen. Vasta lähes vuoden kuluttua erosta huomasin olleeni täysin lapsenuskoinen senkin asian suhteen, että kuvittelin aina kaikkien ihmisten haluavan minulle vain pelkkää hyvää. Tämä idiootti luulo mahdollisti exän toiminnan. Erosta lähtien en ole halunnut olla exän kanssa missään tekemisissä. Mitä vähemmän näen ja kuulen hänestä, sitä parempi.
Koska sinusta tuntuu, että yhteydenpito exään ehkä estää sinua löytämästä uutta suhdetta,se ei ole hyväksi.
Irtipäästäminen tarkoittaa juuri sitä: antaa toiselle rauhan ja samalla saa sen itse.
No tarvitseeko sitä heti löytääkään, kyllä neuvoisin nyt vain elämään itsellesi aikaa ilman suhteita. Toki voi ja pitääkin pitää yhteyttä kavereihin, mutta että suhde heti, se vain rikkoo enemmän ainakin lapsiasi.
Minun mielestäni kaikelle on aikansa. Tarkoittaa sitä että on asioita joita ei voi kiirehtiä vaan niille on annettava aikaa kypsyä. Oikeastihan tuossa on kulunut erosta aika vähän aikaa... Ei yhteydenpito exään estä löytämästä uutta, mutta ehkä sitä uutta ei etsimällä löydykään. Ja sitten kun se uusi löytyy, niin eipä sille exälle enää ole aikaakaan :)
Mielestäni olette hoitaneet homman hienosti, niin koen koska itse "jouduin" eroamaan puolison pettämisen vuoksi ja kertaheitolla. Ei siinä paljon pystynyt asioita makustelemaan ja pikkuhiljaa irtautumaan....
Toki teille voi tulla ongelmia sitten kun jompikumpi löytääkin sen uuden.... teoriassa asia voi tuntua olevan ok, mutta miten lie käytännössä... sitten voi tulla ryppyjä kun uusi ei välttämättä katso hyvällä kun käyt exän luona vaihtamassa lampun tai poraamassa seinään reiän... niinkuin nykyinen miesystäväni tekee eikä se välttämättä tunnu kovin mukavalta.
"jouduin" eroamaan puolison pettämisen vuoksi ja kertaheitolla. Ei siinä paljon pystynyt asioita makustelemaan ja pikkuhiljaa irtautumaan....
Niin. Sama syy se minullakin oli. Ex-vaimo kertoi, että hänellä on toinen mies, mutta ei halunnut hänen kanssaan yhteen muuttaa. Meni se 3 kuukautta kun hän etsi uutta asuntoa. Se oli kyllä elämäni vaikeinta aikaa, kun asuttiin saman katon alla ja toinen leijui uuden rakkautensa huumassa. Sitten se uusi mies jätti ex-puolisoni ja käsittääkseni petti häntä, jos nyt toisaalla naimisissa olevaa naista voi pettää. Silloin ex-puolisoni epäröi, että pitäisikö vielä yrittää, mutta myöhäistä se silloin jo oli. Katkeraa on, täytyy myöntää. Jouduin vielä ottamaan ison lainan, että sain lunastaa itse rakentamani talon. Toivottavasti pystyn tämän maksamaan ennen eläkettä. Varmaan moni ihmettelee, että minkä ihmeen takia pidän mitään yhteyksiä häneen ja joskus ihmettelen itsekkin. Mutta yritän antaa anteeksi, itseni takia. Kaikkihan me olemme ihmisiä heikkouksinemme ja minkäs sille voi jos toiseen rakastuu. "Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan väliinpitämättömyys" ja siihen pyrin. Joudumme kuitenkin olemaan lastemme takia paljon tekemisissä tulevaisuudessa ja haluaisin, että meillä olisi luontevat välit. Mutta voi olla, että vaadin itseltäni liikaa ja estän itse mitään uutta syntymästä, kun olemme tekemisissä yhtään enemmän kuin on tarvis.
Onpa tuokin sotku tai käänne, mutta melko tavallinen sellainen.
Taidat kuitenkin odottaa mahdottomia... Miten ihmeessä välinne voisivat olla luontevat, kun pyrit välinpitämättömyyteen? Kaikkien ihmissuhteiden pohjalla on edes jotain hyviä tunteita - mitä ne sitten ovatkaan. Jos tuntee välinpitämättömyyttä exää kohtaa, niin silloin ei voi tai/ja halua olla missään tekemissä hänen kanssaan. Välit eivät ts ole luontevat - vaan niitä ei ole ollenkaan.
Kirjoituksestasi saan sellaisen kuvan, että sinulla on vielä hyvin, hyvin paljon tunteita vaimoasi kohtaan. Oletko aivan varma, että edes haluaisit uutta suhdetta?
"Olemme ex-vaimon kanssa useamman kerran viikossa puhelinyhteydessä ja muutaman kerran olemme käyneet jopa yhdessä terassilla kaljoilla. Onkohan tämä hyväksi? Miten te muut koette. Mitä tarkoittaa irtipäästäminen ex-kumppanista ja uudelleen suuntautuminen, josta kirjoissa puhutaan. Pitääkö luopua ihmisestä vai suhteesta?"
Kun kerran olette tekemisissä keskenään, niin miksi se ei olisi hyväksi? Onko teidän ero ylipäänsä mietitty ihan loppuun asti? Vaimollesi kävi vanhanaikaisesti, kun rakastui tulisesti toiseen ja mies pian jätti hänet. Taisi miehelle tulla pupu pöksyyn siinä vaiheessa, kun kuuli vaimosi hakevan omaa asuntoa. Epäilen, ettei suhteenne ole oikeasti ollenkaan "loppuunkaluttu", kun sinun keinotekoisesti pitäisi opetella välinpitämättömyyteen. Paremmin se voi olla elävältä haudattu. Sekä sinun että vaimosi puolelta. Veikkaan, että vaimosi rakastaa sinua nyt enemmän kuin aiemmin, koska osoitat hänelle sellaista ymmärrystä mitä monet eivät koskaan liittonsa aikana saa. "Kaikkihan me olemme ihmisiä heikkouksinemme ja minkäs sille voi jos toiseen rakastuu.
En ehdota, että peruisitte eron ja muuttaisitte yhteen. Mutta ehdotan, että jatkatte yhteydenpitoa ja katsotte suhteenne viimeiseen korttiin asti. Ellei se tunnu jommasta kummasta kerrassaan mahdottomalta ja ikävältä ajatukselta.
- "Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan väliinpitämättömyys" ja siihen pyrin.
Ihan totta. Totta on kuitenkin, että hyvissäkin eroissa tarvitaan se vihavaihe, pettymysvaihe, muuten et pääse eteenpäin. Et ole vielä lähelläkään välinpitämättömyyttä. Sen aika ei ole vielä.
Teillä on pitkä liitto takana, totutuista tavoista luopuminen on vaikeaa, mutta ennen pitkää tarvitset uusia ystäviä, uusia tapoja viettää vapaa-aikaa ja aikaa miettiä mitä haluat tulevaisuudelta ja miten jatkaa eteenpäin. Tarvitset nyt ystäviksesi miehiä ja muita naisia kuin exäsi.
Jos pala exän kanssa nousee kurkkuun, se on mielestäni hyvä merkki siitä että exän kanssa ei ole hyvä hengailla.
Itse vietin kesällä aikaa poikkeuksellisen paljonkin exäni kanssa. Mutta meidän erostamme on jo neljä vuotta. Välissä oli piiitkä aika kun se pala nousi kurkkuun, jolloin molemmat pidimme toisiimme hajurakoa. Eikä meillä ollut edes kolmansia osapuolia syynä eroon.
uuden suteen löytämismahdollisuuksia, koska tulet
toimeen ex-vaimosi kanssa. :)
Asia voi olla myös toisin päin. On varmaan muitakin naisia minun lisäksi, jotka eivät halua eronnutta miestä, joka esim. tulevissa elämäntilanteissa (sukulaisjuhlat yms.) ei mahdu saman katon alle ex-puolisonsa kanssa.
Sellainen mies ei mielestäni ole pystynyt osaltaan hoitamaan ihmissuhteita jatkon kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.
(Näin siitä huolimatta, että olen se ns. jätetty osapuoli.)
Sama stoori takana 20v yhdessä,mies pettää ja jätttää. Kaiken paljastuttua saman katon alla meni vielä 3 kk, joka näin jälkikäteen oli lasten kannalta hyvä ns. pehmeä lasku muutokseen, mutta josta itselle ei niin hyvät fiilikset jääneeet.
Mutta näin reilun kolmen vuoden jälkeen vaiherikkaiden vaiheiden jälkeen elämä hymyilee ja olen vahvempi kuin koskaan.
Omalla kohdallani olen käynyt kaikki vaihtoehdot läpi miten tulla toimeen exän kanssa. Olen katkaisssut välit lähes kokonaan, ollut ystävällinen, vältellyt ja alkuun jopa hakeutunut seuraan kun mahdollista. Mikään ei ole tuntunut toimivan toistaan paremmin, mutta aina olen ollut armollinen itselleni ja kuunnellut omia fiiliksiä ja sen pohjalta toiminut. Melkoiseen vuoristorataan on exä saanut tottua, mutta erotilanteessa kunkin on itse löydettävä keinot selvitä ja mennä eteenpäin. Mutta jos exästä haluaa tunnepuolella eroon on joskus pakko repäistä itsensä irti, minimoitava yhteydenpito ja keskityttävä vain lasten asioihin. Minulla toimi se, että olen aina pitänyt oman henk.koht. elämän exästä erossa eli emme keskustele koskaan niistä asioista ja keskitymme vain lasten asioihin. Nyt toki emme liiemmin keskustele niistäkään, mikä sekään ei ole ihanne tilanne. Jos onnistut säilyttämään asialliset välit niin hyvä, mutta jos todella eron haluat niin mitä nopeammin "kaveeraus" vähenee sitä nopeammin tod. näk. tunnepuolellakin ero mielessäsi etenee. Ja osaat jatkaa elämääsi, jossa ei ratkaisu todellakaan ole heti uusi suhde. Oma itsensä kun on saatava ensin kuosiin ja kukapa sitä haluaisi kilpailemaan exän kanssa!
kun on saatava ensin kuosiin ja kukapa sitä haluaisi kilpailemaan exän kanssa!"
Mitä kilpailua tarkoitat??
Siis omat tunteet ja asiat sekä ero entiseen tehtävä ennen uuteen suhteeseen menemistä. Kun muuten asiat keetuvat liian helposti uuden kumppanin niskaan.
Itse seurustelin vähän aikaa vasta eronneen miehen kanssa ja tuntui kuin koko ajan minua verrattaisiin exään, josta kuulin aivan liikaa. Tunsin joutuvani kisaan exän kanssa ja luovutin suosiolla.
Aika tekee tehtävänsä.... Tausta hyvin samanlaienen kuin sinulla. 20 yhdessä, erotessa 37, erosta 6 v, lapset täysi-ikäisyyden molemmin puolin.
Alussa oltiin tiiviimmin yhteydessä. Tavattiin, soiteltiin jne. Mutta aika tekee todellakin tehtävänsä ja on ihan kummalista miten toinen on muuttunut kuin keneksi tahansa ihmiseksi, jonka tunnen tai pidemminkin tiedän.
Tietoisesti tajuan, että olimme kauan yhdessä ja koimme kaikenlaista. Mutta tunne ja kokemusmuisti on kadonnut.
Joten älä vaadi itseltäsi mitään "miten kuuluu tehdä". Olet yksilö ja aika näyttää sinulle oikean tien.
Samoin ajattelen,kuin edellä kirjoittanut.Olla täysin REHELLINEN ITSELLEEN,antaa tunteiden tulla ja mennä omia aikojaan ja harkita tarkkaan tekemisiään,antaa ajan kulua ja katsoa sekä tunnetta että järkeä käyttäen tilannetta vähän myöhemmin.Vaikka jokaisella erolla on samat "tunnusmerkit",jokainen ero on myös erinlainen,tilanteesta ja ihmisistä riippuen.Minulla aikoinaan ero otti koville,toisaalta oli kiva,kun se tuttu ja turvallinen ihminen halusi olla tekemisissä,toisaalta tunsin,että en sitä sisimmässäni oikeasti halua.Ajan myötä kaikki loksahti paikoilleen.Päivä kerrallaan kannattaa ottaa,elät kriisi- vaihetta vielä.Myös terapiasta voisi olla hyötyä,tai ero-ryhmistä jos tuntuu liian vaikealta yksikseen asioita setviä.Ja kyllähän se eroaminen näin pitkistä suhteista ottaa aikansa,itse mietin kaks vuotta ennenkuin lähdin,ja surin kaks vuotta vielä lähtöni jälkeen.Monen mielestä minun OLISI PITÄNYT lähteä paljon aiemmin,mutta minä TARVITSIN harkinta.ajan,joka oli tässä tapauksessa se kaks vuotta..Joten,kuuntele itseäsi,älä muita.
todella hyviä kommentteja kaikilla. kiitos paljon teille. auttaa myös minua :)