Kiperät kysymykset treffeillä

Katson toista silmiin niin, että hän tietää minun ymmärtäneen hänen kysymyksensä ja muutaman sekunnin hiljaisuuden päästä aloitan puhumaan jostain muusta.

Toiselle saa luvan riittää tieto, että tulen taloudellisesti toimeen itsenäisesti hyvin ja lomailuunkin rahaa jää. Jos tarkempi tivaaminen alkaa niin huomautan hänelle asiasta ja kysyn häneltä, että onko hän tullut tänne tapaamaan minua vai minun rahoja.

Minun mielestäni treffit eivät ole mitään tenttaustuokioita.

Kun kaksi vierasta ihmistä kohtaa, niin keskustelun pitäisi ainakin aluksi kulkea yleisellä tasolla ja tunnustella toista pikkuhiljaa.

Olen käynyt aika monilla treffeillä ja melkein kaikki miehet ovat olleet fiksuja, keskustelutaitoisia treffattavia.
Eihän sitä nyt ensitreffeillä palkkapussin paksuutta/ ohuutta tiedustella, tai sitten ollaan hakoteillä.

Minusta se ei ole sulkeutuneisuutta , jos ei halua raha-asioistaan keskustella vielä suht vieraan henkilön kanssa, se on viisautta.

niiin,en mäkään näe ainakaan ensimäisiä treffejä tenttaus tilanteena.Tärkeintä on koittaa nauttia toisen läsnä olosta ja aistia toisen olemusta.Onko siinä jotain viehtävää joka voisi kiinnostus herätä.

Palkkaa saa kysyä mun puolesta ja voin mä kertoakin veroprosenttia myöten jos se jota kuta kiinnostaa.Parisaturaista jää yli aina,mut kyllä niille kohde on lopulta aina löytynyt.Joten,jos joku "siipeilyn" takia kyselee niin saa pettyä kyllä mun kohdalla.

Vastaisitko jollekin satunnaiselle tuttavuudelle tuollaiseen??
Tuollaiseen palkkakysymykseen voi vastata jäätävästi ja _suoraan_, että ei ole sun asiasi ainakaan vielä. Mielestäni moukkamainen kysymys.

Myös toinen kiperä kysymys on sellainen, jos kumppani kysäiseekin kesken kaiken "Mitä sä haluat musta?". Jos nyt ollaan etsimässä vakavempaa seuraa, niin miten tuohon osaa vastata ja mitä se kertoo kysyjästä?

Minä ainakin nauraisin päin naamaa, ja sanoisin: "mitäs ihmettä se asia sinulle kuulu?" jos joku utelisi palkkaani treffeillä. En ole kertonut palkkaani kenellekään tuttavalle, sukulaiselle tai edes entisille kumppaneille, joten miksi kertoisin satunnaiselle treffikumppanille?

Ei ole kyllä moista tapahtunut koskaaan eli olen osannut pitää edes jonkinlaista tasoa naisten suhteen. :)

Buahaa.. En oo ikinä ollu "treffeillä", jossa istutaan paskanjäykkänä ja mietitään et mitä pitäis puhuu.. :DDDD

Jos miehen palkka riittää ja hän kuuluu sopivaan uskontokuntaan, mitä tarvetta enää on kysymyksille? Paitsi sille yhdelle ratkaisevalle, jonka esittäminen on miehen tehtävä.

"Treffeillähän kumppanit haluavat tietää toisistaan mahdollisimman paljon erilaisia asioita..." / "...Mitä vastaatte, jos kumppani sattuu kysymään, että kuinka paljon saat palkkaa työstäsi?..."


Aloittajalle:

Ihan ensinnäkin sellainen asia viitaten aloitukseesi, että treffiseura ei ole _kumppani_. Sana "kumppani" merkitsee suomen kielessä ihan muunlaista suhdetta, jollainen esim. ensi kertaa treffien merkeissä tavattava henkilö ei todellakaan ole (vrt. iso ero "kumppani" vs. engl. "company"). Pelkät treffit eivät tee henkilöstä _kumppania_.

Palkkakysymyksestä: Meidän kulttuurissamme ei yleisesti ole tapana keskustella palkan suuruudesta vieraiden ihmisten kanssa, ei kovin tarkasti edes hyvien ystävien kanssa, toisin kuin tietyissä esim. itämaisissa kulttuureissa, joissa "paljonko saat palkkaa?" on ihan ensimmäisiä kysymyksiä uusi ihminen tavatessa. Niinpä, jos minulta treffeillä kysyttäisiin tällaista, vastaisin todennäköisesti ensin kysymällä, mitä ihmettä se tälle toiselle henkilölle kuuluu, ja hänen vastauksestaan riippuen lähtisin sitten joko kävelemään (kuten jo edellä joku totesi, kysymys on niin moukkamainen, että minun on vaikea kuvitella suhdetta henkilön kanssa, joka tällaista näkee tarpeelliseksi kysyä) tai vaihtaisin kylmästi aihetta. Todennäköisempää kuitenkin on, että treffit päättyisivät tasan siihen.

Ota palko pois sieraimesta. Treffikumppani on aivan neutraali ilmaisu samaan tapaan kuin vaikka matkakumppani, on pelkästään oman pääsi sisällä tuo kuvitelma, että kumppani viittaisi ensisijaisesti johonkin seksuaaliseen suhteeseen.

Vastaan, että saan liian vähän. Pidän myös tuollaista naista idioottina, enkä halua tavata häntä enää.

Minä en häpeile kertoa palkkaani, vaikkei suurensuuri olekaan. Mutta eka treffit ja muutamatkin ekat treffit ollaan vielä sen verran vieraita, että suomalaiselta on mielestäni epäkohteliasta kysyä palkkaa. Työkavereille kerron oman palkkani avoimesti, näin on joskus paljastunut mm. että jollekin on maksettu alle TES:n!

Itse sanoisin, että asia ei kuulu sinulle ainakaan tässä vaiheessa tutustumista, eikä oikeastaan myöhemminkään. Jos päädytte joskus saman katon alle niin maksatte kulut puoleksi. Jos kuitenkin päädytte maksamaan kulut tulojen mukaan, niin silloin tietysti palkka on kerottava.

Ensi tapaamisella kysytään palkkaa,niin sehän on selvä merkki siitä,että elämään etsitään rahoittajaa. Samoin kysymykset mökistä,takasta,matkoista ym. on kysymyksiä joissa halutaan tietää varallisuutta.

En ainakaan vastais suoraan. Ei kuulu kellekään vieraalle, mun palkan tietää vanhemmat ja paras ystävä. Myöskin ainoat ihmiset joiden palkan mä tiedän.

jos multa kysyttäisiin tulojani vastaisin todennäköisesti: näkemiin,

fiksumpi ihminen pysty päättelemään toisen tulotason jo siitäkin, missä merkeissä tämä toinen kertoo viettävän päivänsä. Esimerkiksi itse kun sanon olevani opiskelija, eipä monenkaan tarvitse arvuutella, mitä suuruusluokkaa tuloni suunnilleen ovat. Sitten taas, elämässä ei ne tulot kerro ihmisen varallisuudesta aina välttämättä paljon mitään, enemmän kertovat kulutustottumukset ja elämänarvot. Monella on kyllä talot ja autot, mutta niinpä on velkaakin vaikka muille jakaa. Se on minustakin kohtuutonta, että esim. eräs tuttava taannoin kysyi toisella tapaamisella, että niin, maksatteko sen miehenne kanssa vuokran sitten puoliksi? Entä ruuat? Mitä se hänelle oikeastaan kuuluu, kuka meillä maksaa ja mitä maksaa...

palkka kysymys on mielenkiintoinen,mutta entä jos toinen kysyy,huomauttaa ettei halua tutustua ihmiseen jolla rikosrekisteri ? vastaus riippuu tietyst onks rekisteri vai ei ,ja töksäyttääkö rehellisesti että on(jos on) tai valehtelee silmät kirkkaina ettei ole! mielestäni tälläisen kysymyksiin voi antaa vain yhtä suoran vastauksen ,kuin kysymyskin on! ei kyllä tulis mieleen treffeill' kysyy naiselta "oletko työskennellyt aikanaan ilotyttönä"? vaikka duuni onkin jees ja vanhin maailmassa kuulema.ja maalaisjärkee pitää käyttää,mut ihminenhän munaa ittensä epäkypsillä kysymyksillä,eipä ihme et on sinkku!

vois tietysti vastata palkkauteluun ,mm,et onks sulla alkoholiongelma,entäs onkos tullut huumeita käytettyä joskus,haloo,maalaisjärkee peliin! ja jokaisella on elämässään jotain salattavaa,piiloiteltavaa joten elkää törkeillä,uteliaisuudella pilatko ehkä mielen kiintoista uutta ihmistä.ihmiset kun reakoivat niin kovin eri tavoilla kysymyksiinne,mikä on jollekin "normaali" kysymys,monelle se ei ole!

riippuu tietysti treffien luonteesta, mitä kysytään, miten ja keneltä. omilta nettideiteiltäni selvitän jo ennen tapaamista perusasiat. helppo ja selkeä tapa solmia ihmissuhteita, ei tarvitse ihmetellä tai ujostella, kun tiedetään, mitä kumpikin haluaa...

Kysyn heti ekana, että imeekö vai nieleekö ja jos vastaus miellyttää mennään kotiini ottamaan siitä selvää.

Tyhmää kysyä palkkakysymyksiä ei se silti kerro mitään ihmisen rahatilanteesta.Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot.Lisäksi ihminen on voinut hankkia suuret luottokorttivelat tai on peliriippuvainen tai jokin muu riippuvainen mihin koko ajan tuhlaa rahaa.

On se keskustelu ajautunu työntekemiseen ja ammattiin . Ei siinä mitään. Olen aina kertonut ammatin ja työn mitä teen.
Palkka-asia on tosiaan ihan henkilökohtainen asia. Minulta iteltäni on sitä kysyny yks ainoa nainen. Kerron että "aivan liian vähän".

Mie vastaan suoraan, notta oon työtön ja nostelen kansalaisten verorahoja kelalta ja sossusta. Naiset arvostaa rehellisiä miehiä ja jos hyvin käy, niin osa lähtee pois jopa kesken ruokailun. Saa syödä melkein kahden ihmisen edestä ruokaa :)

Jos palkkaa kyselemään, tyyppi ei varmaan ole kovin viksu, tai hän hakee
elättäjää.Jos on sen lisäksi vielä sulkeutunut, liekö kaikkik kotona yläkerrassa.

Olen pannut merkille, että miehillä on taipumusta jossain vaiheessa treffejä alleviivata omaa varallisuuttaan. Se tuntuu halventavalta; en minä etsi elättäjää vaan ystävää. Rahasta puhuminen, tai siihen viittaaminen, on niin .. en tiedä. Minulle on sama millä tulotasoilla mennään, tärkeintä on aito, hauska ja huomaavainen tyyppi.
Ja tosiaan ekat treffit on vasta semmoinen haisteluhetki, että kukas toi on jne.

Kai ymmärrät että naisia ei välttämättä oikeasti kiinnosta paljonko tienaat, se vaan tulee puheeksi ennemmin tai myöhemmin. Ei se kaikkia kiinnosta samalla tavalla ja mitä ihmettä menetät jos joku rahan perässä juokseva nainen saa tietää että oot rikas? Sen naisen jonka oisit ennemmin tai myöhemmin kuitenki menettäny, ehkä rahojes lisäks. Voi siltä aina kysyy että miks kysyt ja sanoo ettet tarkota pahalla mutta oot tavannu rahan perässä juoksijoita ennen, jos tykkäät noin muuten hänestä. Jos nainen rupee joskus pyytään rahaa nii älä sit anna jos se on siitä kii, sano että molemmilla omat rahat. Sa ei tarvi ole munaton ei myöskkä tyly mies.

Jos joku kysyisi suoraan palkkaa, niin varmaan sanoisin sen. Ja sitten toteaisin, että nyt kun sait tietää sen oleellisimman, niin kysymyksesi paljasti myös sinusta niin paljon, että tämä oli sitten tässä. Hyvät jatkot ja heippa.

Olen huomannut, että miehet usein tarkkaan ekoilla treffeillä kyllä tenttaa naisen varallisuuden. Aina ne keskustelut menee näin: "Miten asut?" "Rivarissa." "Onks sulla paljon neliöitä? Joku kaksio?" "5 huonetta ja keittiö. 140 neliötä." "Mihin sä tilaa tarvitset?" "(Tässä kohtaa alkaa kypsyttää, mitä se miehelle kuuluu tässä vaiheessa?!) Mulla on kotitoimisto, vierashuone ja kunnon ruokasali. Kutsun usein kavereita." "Sulla on sit paljonkin velkaa?" "Ei ole." "No onko paljon?" "Nokun ei ole velkaa."

Ja sitten tentataan, miten tulin paikalle. Hyvä, jos tulin autolla, huono jos polkupyörällä (sen näkee miehen naamasta). JA jos sanon meneväni viikonloppuna mökille, heti kyselyitä, että onko oma vai jonkun muun mökki ja kuinka iso tontti, minkä verran rantaviivaa, jne.

Ja tämä riippumatta siitä, oliko treffiKUMPPANI laki- vai varastomies. Palkkaa ei kysytä, mutta muuten se varallisuus kyllä tongitaan tarkkaan.

Onpa käynyt niinkin, että kahvilassa treffien lopulla mies suoraan sanonut, että en nyt ollut ihan sitä, mitä hän etsii. Sitten onkin auto kummallakin samalla parkkipaikalla - ja autoni nähtyään on alkanut ehdotella, että jos sittenkin tavattaisiin uudelleen.

Että on niitä onnenonkijoita miehissäkin. Jospa ette aina syyttäisi siitä naisia?

Ihan vaan varmuuden vakuudeksi: minulle riittää mies, joka tulee omillaan toimeen ja on siihen tyytyväinen, asui sitten yksiössä tai kartanossa. Jonkinlainen auto on hyvä olla, koska autottoman miehen kanssa joutuu aina kuskiksi, tämä havaittu jo pariin otteeseen. Ensin ylistetään sitä, miten hyvin pärjää ilman autoa. Ja sitten aletaan ehdotella aina vaan sellaisia tapaamispaikkoja, joihin "voitaisiin mennä sillä sun autolla, kun se on niin kätevää". Just.

Jos nainen kysyy jotain överiksi menevää, naureskelen avoimesti ja kyselen virnistellen, että miksi se häntä kiinnostaa. Siitäpä saa palautetta. Jos nainen ei kestä tuota vaan treffit jää viimeiseksi, niin mitään vahinkoa ei mun mielestä tapahtunut.