Elikäs tilanne on tämä selvisi tässä joitain aikoja sitten että veljeni naisystävä on valehdellut minun sanoneen ja tehneen asioita jotka pystyin vanhemmilleni ja siskolleni todistamaan valheeksi kun keskustelu historia jäänyt muistiin. Hän on siis sanonut että kiusaan häntä ja yritän erottaa hänet ja veljeni ym.
Tosiasia oli kumminkin toinen hän on minua syytellyt asioista joita en ole tehnyt.Äitini ja siskonikanssa välit olivat erittäin tulehnuneet, he uskoivat veljeni nais ystävää. Loppujenlopuksi kun siskoni suostui lukemaan tekstit mitä hän ei meinannut edes haluta lukea mutta suostui vihdoin luki hän niitä silmät suurina asiat olivatkin aivan päin vastoin kun veljeni naisystävä on antanut ymmärtää. Perheeni yrittää kaikin keinoin välttää minkäännäköistä riitaa tämän naisystävankanssa ja ovat vaan sanoneet veljelleni että he ovat lukenee enkä ole yrittänyt erottaa heitä ym. Tilanne on siis sellainen että meillä olis yhteinen matka missä kaikki olemme, jouluksi. Äitini sanoi että tämä nainen odottaa minulta anteeksi pyyntöä? Ja että vaikka en olekkaan tehnyt mitään anteeksi pyydettävää täytyy minun pyytää anteeksi häneltä että saisimme jonkunnäköisen sovun aikaan. Keskustelussammekin käy siis ilmi että hän syyttelee minua esim että piikittelin häntä kokoajan poikani syntymäpäivillä, kysyin häneltä että missä asiassa olen häntä piikitellyt kun en itse tiedä,hän sanoo asia loppuun käsitelty eikä suostu keskustelemaan asioista enempää. Perheeni oli paikalla kyseisillä syntymäpäivillä ja en ollut hetkeäkään tämän naisen kanssa kahden, perheeni ei huomannut minkäännäköistä piikittelyä vaan kaikki sanoi minun olevan ollut oikein mukava hänelle niinkuin olin yrittänytkin. Ja on niitä muitakin väitöksiä. Neuvoja kiitos. Pitääkö minun todellakin alistua pyytämään tältä naiselta anteeksi vaikka en edes tiedä mitä pitäisi anteeksi pyytää vain yhteisen sovun takia? Itsestä tuntuu että minua pidetään tois arvoisena ja että perheeni ei seiso rinnallani. Toki selviän tästä itsekkin mutta ei ole kiva pyytää anteeksi kun ei ole anteeksi pyydettävää. Siedän häntä jatkossa kyllä PAKON EDESSÄ JA ESITÄN MUKAVAA JA IHANKUIN MITÄÄN EI OLISIKAAN. Mutta se ei riitä. Minun pitäisi pyytää hänelt anteeksi tai minun ja lasteni matka jää tekemättä koska hän ei suostu tulemaan matkalle jos minä tulen ym ym.. En ymmärrä siskoni ja äitini ja isäni ovat sitä mieltä että minulla ei ole anteeksi pyydettävää, siskoni sanoi ihanasti että oikeasti hänenkin pitäisi pyytää anteeksi tämän naisen läsnäollessa minulta kun alunperin uskoi tätä ihmistä ja hänen valheita minusta. Mitä siis teen hyvät neuvot ovat tervettulleet. Pyydänkö siis anteeksi yhteisen sovun merkeissä moniko alistuisi tälläiseen?
Tosiasia oli kumminkin toinen hän on minua syytellyt asioista joita en ole tehnyt.Äitini ja siskonikanssa välit olivat erittäin tulehnuneet, he uskoivat veljeni nais ystävää. Loppujenlopuksi kun siskoni suostui lukemaan tekstit mitä hän ei meinannut edes haluta lukea mutta suostui vihdoin luki hän niitä silmät suurina asiat olivatkin aivan päin vastoin kun veljeni naisystävä on antanut ymmärtää. Perheeni yrittää kaikin keinoin välttää minkäännäköistä riitaa tämän naisystävankanssa ja ovat vaan sanoneet veljelleni että he ovat lukenee enkä ole yrittänyt erottaa heitä ym. Tilanne on siis sellainen että meillä olis yhteinen matka missä kaikki olemme, jouluksi. Äitini sanoi että tämä nainen odottaa minulta anteeksi pyyntöä? Ja että vaikka en olekkaan tehnyt mitään anteeksi pyydettävää täytyy minun pyytää anteeksi häneltä että saisimme jonkunnäköisen sovun aikaan. Keskustelussammekin käy siis ilmi että hän syyttelee minua esim että piikittelin häntä kokoajan poikani syntymäpäivillä, kysyin häneltä että missä asiassa olen häntä piikitellyt kun en itse tiedä,hän sanoo asia loppuun käsitelty eikä suostu keskustelemaan asioista enempää. Perheeni oli paikalla kyseisillä syntymäpäivillä ja en ollut hetkeäkään tämän naisen kanssa kahden, perheeni ei huomannut minkäännäköistä piikittelyä vaan kaikki sanoi minun olevan ollut oikein mukava hänelle niinkuin olin yrittänytkin. Ja on niitä muitakin väitöksiä. Neuvoja kiitos. Pitääkö minun todellakin alistua pyytämään tältä naiselta anteeksi vaikka en edes tiedä mitä pitäisi anteeksi pyytää vain yhteisen sovun takia? Itsestä tuntuu että minua pidetään tois arvoisena ja että perheeni ei seiso rinnallani. Toki selviän tästä itsekkin mutta ei ole kiva pyytää anteeksi kun ei ole anteeksi pyydettävää. Siedän häntä jatkossa kyllä PAKON EDESSÄ JA ESITÄN MUKAVAA JA IHANKUIN MITÄÄN EI OLISIKAAN. Mutta se ei riitä. Minun pitäisi pyytää hänelt anteeksi tai minun ja lasteni matka jää tekemättä koska hän ei suostu tulemaan matkalle jos minä tulen ym ym.. En ymmärrä siskoni ja äitini ja isäni ovat sitä mieltä että minulla ei ole anteeksi pyydettävää, siskoni sanoi ihanasti että oikeasti hänenkin pitäisi pyytää anteeksi tämän naisen läsnäollessa minulta kun alunperin uskoi tätä ihmistä ja hänen valheita minusta. Mitä siis teen hyvät neuvot ovat tervettulleet. Pyydänkö siis anteeksi yhteisen sovun merkeissä moniko alistuisi tälläiseen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kappalejako olisi mukava, nyt jäi sen puutteen takia lukematta.
MInä luin sinnikkäästi, vaikka minuakin häiritsivät sekä kappalejaottomuus että moninaiset kieli- ja oikeinkirjoitusvirheet.
Minusta AP voisi ajatella, että heti kun hänelle täysin yksiselitteisesti kerrotaan, mitä hänen pitäisi pyytää anteeksi, hän ALKAISI HARKITA, onko se tarpeen ja tekeekö hän niin. Mitkään puolivillaiset selitykset, kuten "mieti" tms eivät ole kelvollisia vastauksia...
Hän ei suostu tulemaan matkalle, jos sinä tulet. No ei sitten suostu. Ei kai hänen läsnäolonsa ole matkan onnistumiselle ihan välttämätöntä? Saattaisi olla vaikka päinvastoinkin.
Älä suostu törkeästi kohdeltavaksi mutta älä myöskään polta hihojasi tuollaisen herneaivon takia. Hän ei ole sen väärti! Äläkä välitä mitään siitä, että äitisi vaatii sinua pyytämään anteeksi. Onko hän ollut koko elämänsä kynnysmattona ja luulee, että se on oikea tapa toimia ihmisten kanssa?
Perheesi haluaa sinun pyytävän anteeksi koska odottaa sinun olevan se fiksumpi asian suhteen ja sinun nousevan riidan yläpuolelle. Sinä tiedät ettet ole mitään väärää tehnyt, perheesi tietää sen joten onko sillä enää mitään väliä. Ja mikäli pyydät anteeksi, olet ainakin yrittänyt tehnyt sovun, loppu on veljesi naisystävästä kiinni. Ja siitä on hyötyä sulle jatkossa mikäli tämä naisystävä syyttää tulevaisuudessa sinua jostakin. Ja voihan se olla että olet sanonut jotain mikä on loukannut tätä naisystävää vaikka et olisi tarkoittanutkaan loukata. Muista me ihmiset ollaan kaikki erilaisia, reagoimme asioihin eri tavalla.
Jos et ole tehnyt mitään, eikä veljen tyttöystäväkään pysty oikesti mitään osoittamaan, ei sinulla ole mitään anteeksipyydettävää. Tässä on nyt menossa tahtojen taistelu eli veljesi tyttöystövä on mokannut valehtelemalla sinusta ja jäänyt kiinni. Anteeksipyyntöä vaatimalla hän yrittää viedä huomion omasta mokastaan ja kääntää kaiken sinun syyksesi. Virhettään hän ei kykene myöntämään koska on itsetunnoltaan niin heikko, sairaalloisen heikko. Sukulaisesi ilmeisesti kuvittelevat että rauha saavutetaan kunhan nyt pyydät anteeksi mutta mitään rauhaa ei tule koskaan olemaan.
Sanoisin ettei nyt kannata luovuttaa. Jos pyydät anteeksi, veljesi tyttöystävä katsoo voitaneensa tämän erän ja osoittaneensa ylivertaisuutensa ja jatkaa kiusantekoa. Silläkin uhalla että perheesi siitä loukkaantuvat, pidä pääsi ja sano kylmästi että tiedossasi ei ole mitään mitä pitäisi pyytää anteeksi etkä suostu pompoteltavaksi, lopetat sellaiset yritykset alkuunsa koska siitä ei tule muuten koskaan loppua. Yritä olla mahdollisimman neutraali veljesi tyttöystävää kohtaan, älä provosoidu, älä osoita mitääntunteita. Perheesi huomannee ajan saatossa kuinka veljesi tyttöystävä on epäkypsä riidankylväjä. Toivottavasti veljesikin huomaa tämän ajoissa. Tunnen miehen jonka vaimo teki tuota samaa. Mies ei tajunnut ajoissa ja on menettänyt kaiken, terveyttä myöten.