Mua ärsyttää nykyään melkein kaikki ihmiset. Ennen hoitoa (kyllä, jauhan taas siitä kun se oli iso osa mun elämää) olin joittenkin ihmisten kanssa tosi hyvä kaveri ja nykyään mua vaan ärsyttää kaikki mitä ne sanoo. Melkeinpä ainoat ihmiset jotka ei ärsytä on toiset toipuvat joihin olen tutustunut. Jotenkin kun on ollut "käytösterapiassa" puolivuotta ja sut on aivopesty toimimaan täysin toisin kuin ennen, niin kun sä näet että jotkut ihmiset käyttäytyy juuri siten niinkun ei pitäis niin alkaa jotenkin vituttaa aivan TO-DEL-LA!
Esimerkki: Sä näet ufon. Sä todellä näet sen omin silmin ja kosketat sitä ja tiedät että olet sellasen nähnyt. Sitten kun menet "tähän maailmaan" sen kertoo niin kaikki on vaan "joo en mä usko ufoihin.." joten sä olet AINOA joka tietää totuuden! Kukaan ei usko.
No joo, en mä mihinkään uskoon ole tullut ja toi ufo-esimerkki nyt oli muutenkin tyhmä esimerkki mutta antaoi vähän suuntaan siihen mitä tarkotan. Jotenkin tulee sellanen olo niinkun jossain leffoissa näkyy kun joku kävelee sellanen iso pahvinen kyltti kaulasta roikkuen jossa lukee jotain "TUOMIOPÄIVÄ TULEE!" ja kilistelee kelloa ja huutelee ihmisille, että meenkö tekee saman? :D
Tosta mun ufo-esimerkistä tuli mieleen muuten toinenkin juttu. Mua ihmetyttää tää ihmisten "en usko että sille (tai sen läheiselle) on tapahtunut sellanen juttu"- asennetta.
Otetaan esimerkiksi porukka jotka tosiaan uskoo ufoihin. Sitten kun niille tulee naapurin Ritva kertoo että "näin muuten ufon" niin ne ei usko sitä.
Sitten on nää pedari-jutut. Kaikki tietää että pedareita on olemassa mutta jos naapurin Ritva tulee kertomaan että hän on ollut sellasen uhri, tai hänen läheinen on ollut niin ei uskota. Onko ne pedarit sun muut "ufot" sitten kaikki jossain Jenkeissä vai mitä vittua? Miksei naapurin Ritvalle olis voinut sattua jotain? Vai onko toi "en usko"- mentaliteetti kiusaamista?
Esimerkki: Sä näet ufon. Sä todellä näet sen omin silmin ja kosketat sitä ja tiedät että olet sellasen nähnyt. Sitten kun menet "tähän maailmaan" sen kertoo niin kaikki on vaan "joo en mä usko ufoihin.." joten sä olet AINOA joka tietää totuuden! Kukaan ei usko.
No joo, en mä mihinkään uskoon ole tullut ja toi ufo-esimerkki nyt oli muutenkin tyhmä esimerkki mutta antaoi vähän suuntaan siihen mitä tarkotan. Jotenkin tulee sellanen olo niinkun jossain leffoissa näkyy kun joku kävelee sellanen iso pahvinen kyltti kaulasta roikkuen jossa lukee jotain "TUOMIOPÄIVÄ TULEE!" ja kilistelee kelloa ja huutelee ihmisille, että meenkö tekee saman? :D
Tosta mun ufo-esimerkistä tuli mieleen muuten toinenkin juttu. Mua ihmetyttää tää ihmisten "en usko että sille (tai sen läheiselle) on tapahtunut sellanen juttu"- asennetta.
Otetaan esimerkiksi porukka jotka tosiaan uskoo ufoihin. Sitten kun niille tulee naapurin Ritva kertoo että "näin muuten ufon" niin ne ei usko sitä.
Sitten on nää pedari-jutut. Kaikki tietää että pedareita on olemassa mutta jos naapurin Ritva tulee kertomaan että hän on ollut sellasen uhri, tai hänen läheinen on ollut niin ei uskota. Onko ne pedarit sun muut "ufot" sitten kaikki jossain Jenkeissä vai mitä vittua? Miksei naapurin Ritvalle olis voinut sattua jotain? Vai onko toi "en usko"- mentaliteetti kiusaamista?
Vastaukset 26
Vanhimmat
sama se o känniläiste jorinoide kans, ketä niit jaksaa selvinpäi? ei ketää.
pakko olla samas kondikses tai pahemmas, et pääsee samalle aaltopituudel.
Mene pois.
ärsyttää näköjää.
Alkaako sitä sitten jotenkin itsenäistyy viimeinkin tai jotakin.
En minäkään voi odottaa ymmärrystä kaikilta mun uskomuksille, jotka on aika erikoisia. Tai niin jos kertoisin todella kirkkain silmin lääkärille mitä olen kokenut, saisin varmaan eläkepäätöksen heti.
Itsenäistyminen voi olla muuten aika kuvaava sana. Mutta jotta saisi sen täyden itsenäistymisen niin pitäis vielä opetella olee ärsyyntymättä ihmisistä jotka ei totuutta tiedä...
Nää mun jutut ei liity mihinkään yliluonnolliseen, ainoastaan käytösterapiaan.
Muuten minuakin välillä ärsyttää jotkut ihmiset, ja silloin pn pakko vaan niellä.
Muutamia kertoja olen antanut palaa, mutta todella sitten on pahatilanne.
Minua ärsyttää se kun aina saa taistella, omista oikeuksista ja asioista siis niistä jotka ei liity ihmisuhteisiin.
Otetaan esimerkiksi tää palsta. Mua ärsyttää ihan vitusti kun näen että joku on täällä AINA! Se ärsyttää mua varmaan siksi niin paljon kun näen siinä ihmisessä piirteen jota itsessäni inhosin kaikista eniten (ja käytin mennyttä aikamuotoa siksi kun viimevuonna istuin täällä ahkerasti ja nyt olen jo tajunnut tehdä pientä pesäeroa).
Perusihminen tahtoo suojella sielullista tasapainoaan. Oudon torjuminen on tietysti hyvä ja tehokas keino siihen: outoa ei ole. Piste. En usko.
Kukapa meistä ei olisi perusihminen, kun oman kokemuksen ulkopuoliset asiat tunkevat tajuntaamme.
Tilanteen mukaan jotkut kutsuvat sitä (itsessään) realismiksi, jotkut (muissa ihmisissä) pikkuporvarillisuudeksi, joittenkin sanomisista ei ota selvää.
Unohdetaan nyt noi ufo-jutut. Käsitellään vaikka jotain jota maailmassa ihan OIKEASTI tapahtuu - vaikka toi pedari juttu. Me tiedetään että niitä on olemassa mutta jos se "naapurin Ritva" tulee kertomaan että hän on ollut sellasen uhri niin se ei pidä paikkaansa jostain kummallisesta syystä.
Ei mun sanoma asia muutu miksikään sillä, että ufo vaihdetaan pedofiiliin.
Mutta miltä mahtaa Ritvasta tuntua kun se kertoo asioita eikä kukaan usko? Tuleekohan sille sellanen olo että "jes, mua kuunneltiin!" ?
Heitän arvauksena että Ritvasta tuntuu pahalta.
Tottakai. Sitten Ritva oppii virheestään eikä kerro asiasta enää kellekkään. Pitää sisällään ja näkee painajaisia koska "ei se ole totta".
Niin.
Luulen että se on yksi vaikeimmista asioista: toisen ihmisen aito kuunteleminen, sellainen jossa kuullaan.
Se on myös vastuullista puuhaa, joten sitä tulee usein vältettyä, ettei ei tarvitse tulla osalliseksi.
Kuten Toljake sanoi, ihmisen aito kuunteleminen on todella jalo taito.
Ja nyt sä eroitat zisel epäaidon aidosta ja sinua ehkä ärsyttääkin se epäaitous sekä teeskentely.
Olet syvällinen ihminen kuitenkin.
Nyt mä olen todellakin huomannut ketkä kuuntelee ja ketkä "kuuntelee". Ja mua vituttaa kaikki ne kuukaudet jotka tuhlasin ihmisiin jotka "ei usko". vittu kyllä Iltalehdessä näin tapahtuu - joo se on totta mutta jos näin käy naapurille niin naapuri valehtelee! Saatanan vittu! Suutun entistä enemmän kun ajattelenkin!
Aikas hyvä kommentti. Aloin pohtia tätä asiaa ja ajatukseni jotenkin takertui, mutta sä sait sanottua niin, kuin hain. Eli täysin itsekritiikittömästi oman subjektiivisuuden sotkeminen toisen kertomaan on merkki kuuntelun epäaitoudesta.
Sama fiilis kuin katolisessa kirkossa - ihmiset jakavat uskon ja tosiaankin tietävät neitsyt xx:n ilmestyneen juuri kyseisen kirkon perustuksilla. Se näyttää ulkopuolisesta aika mielettömältä touhulta - ja sanotaan et ei sitä voi ymmärtää kuin toinen uskovainen.
Kyllä - on asioita joita "todella" on olemassa - ja vielä useampi asia vain tuntuu todelliselta. Siksi.
Mä en ole kokenut mitään yliluonnollista. Heitän sulle saman vastauksen kuin tossa Kaarnelle.
Mutta alan sulkee konetta ja paketoin sen pahvilaatikkoon, se menee nyt huomenna sinne takuuhuoltoon, kun on pahasti jokin vika.
Kestää siellä varmaan pari viikkoa, on mulla se pienempi läppäri mutta sillä on surkee surffailla näyttökin niin pieni.
Heippa zisel.
Moikka! Sulla on mun numero joten palataan asiaan!
ehkä tässä on se sama ilmiö kuin raskaana olevilla naisilla tai pyörätuolissa istuessa. Itse kävelin kepeillä vähän aikaa, ja huomasin miten paljon joka paikassa oli kaikenlaisia raajattomia ja keppien kanssa nilkuttajia.
--> huomion kiinnittyminen johonkin asiaan
Jos ajattelet asioista eri lailla kuin ennen, suhtaudut varmaan ihmisiinkin toisin.
Jos on menettänyt läheisensä vaikka alkoholismin takia, huomaa yhtäkkiä miten juoppoja on joka puolella ja todennäköisesti provosoituu helpommin alkoholiaiheesta. Esimerkiksi. Huomio kiinnittyy siihen asiaan, joka vaivaa omaa mieltä.
tuo ttplai jotenkin. Kestän jopa näitä trolleja paremmin, kuten isoa karvaista miestä tai feikki-iivaria (joka varmaan sama asia). Myös kukkomies ärsyttää, jos haluaisin jonkun toisen palstalaisen mainita, mutta niinpä en luekaan sen pitkiä sepustuksia muutenkaan. Alv-liskojen ottama rooli on hermostuttava, ärsyttävä.
minuakin ärsyttävät monet asiat, esimerkiksi... no enpä sanokaan. Totta, moni asia on niin ärsyttävä. Itse kunkin mielestä. Teepä oma nikki ja kerro sitten ketkä kaikki ärsyttävät sinua. Ai niin mutta silloin muut saisivat mahdollisuuden seurata ajatuksenjuoksuasi noin yleensä, ja voihan olla että joku ei tykkäisikään sinusta. Ehkä joku jopa ärsyyntyisi juuri sinusta.
Mitähän merkitystä sillä on, että kenet sinä koet ärsyttäväksi?
Voi harmi. Mä yritän heti muuttaa tapani.
Jos sulla on toipumisprosessi kesken niin joudut koko ajan harjoittelemaan uutta tapaa toimia ja sysäämään aiemmat, refleksinomaiset tavat syrjään. Ei ihme jos se väsyttää välillä.
Suosittelen että annat itelles aikaa ja rajoitat kanssakäymistä. Ei tarvii vetäytyä poteroon mut koita tunnistaa määrä jonka jaksat. Vaikka face-to-face max 2 h/pvä ja netissä max 2 h/pvä.
Se, että ihmiset ei jaa jotain kokemuspohjaa tai on eri mieltä jonkin asia todenmukaisuudesta on vallitseva asiantila. Me ollaan erilaisia ja lähestytään maailmaa eri kulmista. Kai se terapia on vähän kuin uskoon tulo tai uuden ruokavalion "löytäminen". Alussa höyrähtää siihen ja se täyttää omaa maailmaa. Muiden maailmaa se tietty ei täytä ja jos se vituttaa niin harmi. Mut ei auta kuin get over it.