kertokaa miehet? Miksi on helpompaa lähteä pettämisen tielle kuin selvittää puhumalla ongelmat oman vaimon kanssa. Oma mieheni teki juuri näin vaikka olen monet kerrat yrittänyt hänen kanssaan keskustella tunteistani ja siitä mitä haluan meidän yhteiseltä elämältäni. Ja aina hän joko lähtee pois tilanteesta tai ei puhu!
Miksi miehet eivät puhu
Onneton 1955
57
772
Vastaukset
- itkut itketty
sama homma meidän liitossa. aina ollaan oltu toistemme parhaat ystävät ja nyt hän etsi täysin vieraan ihmisen siihen rooliin. olen loukattu ja sydän rikottu. että kiitos vaan luottamuksesta.
- Onneton 1955
...niin mekin (minun mielestäni) olimme parhaat ystävät ja sitten kävi näin.
Tunnen itseni niin maahanpoljetuksi ja tyhmäksikin kun olen luottanut toiseen ja hänen rakkauteensa. Enkä käsitä miten voi loukata rakastamaansa ihmistä tällä tavalla (kuulemma vielä rakastaa minua?). Ja kiduttaa toista. Nyt en tiedä mitä tekisin, uskonko hänen puheitaan vielä vai luovutanko ja muutan pois. - jessica*
Onneton 1955 kirjoitti:
...niin mekin (minun mielestäni) olimme parhaat ystävät ja sitten kävi näin.
Tunnen itseni niin maahanpoljetuksi ja tyhmäksikin kun olen luottanut toiseen ja hänen rakkauteensa. Enkä käsitä miten voi loukata rakastamaansa ihmistä tällä tavalla (kuulemma vielä rakastaa minua?). Ja kiduttaa toista. Nyt en tiedä mitä tekisin, uskonko hänen puheitaan vielä vai luovutanko ja muutan pois.Mies voi loukata ja kiduttaa noin, koska ei rakasta sinua.
Tottakai mies tosipaikan tullessa valehtelee rakastavansa sinua, mutta oikeasti ei rakasta. Rakkaus täytyy osoittaa hyvillä teoilla. Kumppania myös kohtelee hyvin, kuuntelee hänen toiveitaan/tarpeitaan ym, jos todella rakastaa. - olgaB
Onneton 1955 kirjoitti:
...niin mekin (minun mielestäni) olimme parhaat ystävät ja sitten kävi näin.
Tunnen itseni niin maahanpoljetuksi ja tyhmäksikin kun olen luottanut toiseen ja hänen rakkauteensa. Enkä käsitä miten voi loukata rakastamaansa ihmistä tällä tavalla (kuulemma vielä rakastaa minua?). Ja kiduttaa toista. Nyt en tiedä mitä tekisin, uskonko hänen puheitaan vielä vai luovutanko ja muutan pois.Miten voisit tuollaiseen skeidaan uskoa? Vai muka rakastaa, pah.
- rakkaus puhuu
jessica* kirjoitti:
Mies voi loukata ja kiduttaa noin, koska ei rakasta sinua.
Tottakai mies tosipaikan tullessa valehtelee rakastavansa sinua, mutta oikeasti ei rakasta. Rakkaus täytyy osoittaa hyvillä teoilla. Kumppania myös kohtelee hyvin, kuuntelee hänen toiveitaan/tarpeitaan ym, jos todella rakastaa.Noin juuri, jos rakastaa jaksaa puhua puhua,,,eikä rakkaus loukkaa toista niin paljon että toisella olisi kauhean paha olla,,,,,esim, ei petetä. Kunnon ihmiset eivät todella petä, se on luonteenpiirre....parantumaton sellainen. POIKKEUS::
JOS TODELLA RAKASTAA TOISTA, TODELLA KUNNIOITTAA, EI MYÖSKÄÄN PETÄ EIKÄ TOUHUA SELÄNTAKANA SALAISIA ASIOITA JOISTA TIETÄÄ TOISEN TULEVAN SURULLISEKSI.
- anjuska*
Pari asiaa tuli mieleen:
1. Mies ei halua yhteiseltä elämältänne yhtään samoja asioita kuin sinä haluat. Sitä on ikävä ilmaista sinulle, joten mies vaikenee tai lähtee pois. Mies ajattelee myös, että ongelmia ei ole - ainakaan hänellä ja vähemmän sinullakin - ennenkuin hän puhuu niistä. Vasta puhumalla ongelmat konkretisoituvat. Myös sinulle. Kun mies puhuisi, niin enää ongelmana ei olisi hänen puhumattomuus, vaan puheen sisältö: miksi mies haluaa suhteeltanne niin erilaisia asioita kuin sinä. Pahimmassa tapauksessa teille tulisi vuosikausien riita kumpi haluaa suhteelta "oikeita" asioita. Ts ongelma suhteessanne ei ole miehen puhumattomuus vaan ongelmat ovat teidän välisessä suhteessa.
2. Monet kerrat olet yrittänyt puhua ja kertoa - mitään ei tapahdu. Miten toimit vastaisuudessa? Kuinka kauan aiot jatkaa yrittämistä ?- Eronnut susi
Todella hyvä analyysi. Noinhan se aika pitkälle menee jos toinen yritää vääntää suhdetta sellaiseen suuntaan, mikä ei tunnu omalta. Tunteethan siinä kuolee, mutta ehkä mies on halunnut pitää liiton pystyssä vaikenamalla. Sinänsä se on huono tie. Kyllähän erimielisyyksistä pitäisi pystyä keskustelemaan ja rakentamaan joustoa puolin ja toisin. Toisaalta miehesi saattaa kokea sinut niin paljon vahvemmaksi tai jääräpäisemmäksi, että ei halua alkaa vääntämään.
- 3+17=?
Jospa hän on todennut, että sinä vain keskustelet omista tunteistasi ja siitä mitä haluat "teidän yhteiseltä" elämältäsi. Tullut siihen lopputulokseen, ettei sinua varmaankaan ihmeemmin kiinnosta hänen tunteensa tai se, mitä hän haluaa elämältänne. Kokee itsensä vain kuunteluoppilaaksi. Puhuminen ja keskustelu kun ovat kaksi eri asiaa.
Yleensä paras tapa saada aikaan keskustelu on se, että koittaa keksiä aiheen, millä saa sen toisen puhumaan. Jos vain puhua pälpättää omista tunteistaan, tarpeistaan ja haluistaan, saattaapi sille toiselle tulla fiilis, että on pelkkänä yleisönä. Mitäpä siinä sitten puhumaan. Kunhan aikansa kuuntelee ja lähtee pois.
Kyllä miehetkin puhuvat jos vain uskovat, että heitä kuunnellaan. Ilmeisesti miehesi ei koe, että sinä olet kuuntelevaa tyyppiä.- jessica*
Minun mielestä ap:n mies on pakenevaa tyyppiä. Sellaista, jota ei naisten "kotkotukset" kiinnosta. Ts. on välinpitätön vaimoaan kohtaan. Ei siis rakasta, kaikkea muuta! Haluaa vain olla liitossa muista syistä. Yleisimmät syyt: raha, vaimon tuottamat "palvelut" liitossa.
- Kirjoittaakin voi
Tähän olisi tosi mukava saada miehenkin näkökulma, jota omani ei ole. Pitkä liitto puhumattoman kanssa on kuitenkin kasvattanut jonkinmoisen näkemyksen asiasta.
Puhuminen, kommunikointi, on yksi maailman vaikeimmista lajeista ja se on vielä vaikeampaa, kun pitäisi saada ajatukset ja sanat sellaiseen järjestykseen, että joku muukin ymmärtäisi oman tarkoituksen. Siispä esim. tunteista puhuminen on todella vaikeaa, jos omille tunteilleen ja muille sisäisille asioilleen ei ole ikinä osannut antaa minkään laisia nimiä. Ei sellaisesta voi puhua, mille ei löydä sanoja kuvaamaan asiaa.
Ihminen tekee kaikenlaisia asioita elämänsä aikana, fiksuja ja vähemmän, mutta tarkoitus on aina mennä eteen päin, etsiä ja löytää itseään, saada vastauksia olemisen tarkoitukseen. Niin surullista kuin pettäminen voi olla, niin se on kuitenkin joillekin ihmisille tapa hakea omaa itseään, luulo tai toive, että teon tekemällä jokin asia omasta itsestä tulee selväksi. Toisille jutut seestyvät ja 'lyyti alkaa kirjoittaa' korvien välissä, toisille niin ei käy koskaan vaan virta vain kuljettaa venhettä johonkin suuntaan ilman, että itse pystyy suuntaansa luotsaamaan.
Puhumattomuus johtunee siitä, että ei ole näkemystä eikä kokemusta ja tietoa, taitoakin puuttuu, silloin ei löydä keinoja kertomaan ja kuvaamaan. Toiset ovat lahjakkaampia ilmaisemaan itseään sanoin, toiset jollakin muulla tavalla. Pettäminenkin kertoo jotakin, mutta voisihan ihminen tietysti tehdä jotain muutakin, millä patoutuneen sisällön saisi liikkeelle. Siihen tarvitaan kuitenkin oma tahto ja halu, ei riitä, että toinen haluaa.- jessica*
No höpsistäkeikkaa!
Parisuhteessa puhumattomuus johtuu välinpitämättömyydestä toista kohtaan eikä mistään muusta. Etenkin kun siihen liittyy uskottomuus ja muita vakavia ongelmia.
Ja toisaalta miksi kukaan sanoisi kumppanilleen "en välitä sinusta, olet riesa. Siksi en puhu ja kuuntele. Olen kanssasi vain, koska olet hyvä piika".
Kukaan ei ilkeisi, kaikenlisäksi se olisi tyhmää, koska toinen mitä ilmeisemmin tajuaisi erota. Siksi asiasta kannattaa vaikenemisenkin jälkeen vaieta ja tiukassa paikassa selittää rakastavansa toista, jotta ei tarvitsi luopua "saavutetuista eduista".
Ap:lle vielä: älä enää kysele miehesi käytöksestä. Kysy itseltäsi kuka oikeasti olet? Mitä siedät? Mitä et siedä? Missä menee raja miten huonosti sinua voi kohdella ennenkuin tunnustat totuuden: liittonne on loppu, henkisesti. Kulisseja voi pitää pystyssä vaikka hautaan asti, ellei mies lähde toisen matkaan ennen sitä. Kantamalla vastuun liitostanne, yksin - teet väärin itseäsi kohtaan.
- äänellä,minkä kuulee
nojoo...en ole mies, mutta tilanteesi on niin tuttu, että päätin vastata.
Mies ei osallistu suhteen ongelmien puimiseen, kun edes ajattele ongelmista samalla lailla, kuin nainen.
Naisen kanssa ei koskaan pääse riitaa pitemmälle, joten asioiden puiminen on yhtä tyhjän kanssa ja päättyy yleensä naisen raivokohtaukseen, piikittelyyn tai naisen kyyneliin...ja mies lähtee meneen.
Meillä meni vuosikaudet niin, että kun olisin halunnut keskustella MINUN tavallani, se meni loppujen lopuksi aina riitelyksi ja mies lähti kapakkaan, josta sitten koteutui aamuyöstä.
Eroa mietin varmaan joka päivä ja sillä uhkailinkin, vaikka tiesin, ettei mies halua erota, lastenkaan takia.
Sitten aloin miettiä sitä itsekkin, miten ne keskustelut todellakin meillä menee ja niinhän ne meni, että minä sanarikkaampana aloitin kyllä aina ihan fiksusti keskustelun, mutta siihen se jäikin...kauna, vittuilu, miehen vähättely ja pettymys avioelämän kulahtamisesta puski aina pintaan, eikä siihen miehen yrittelyt puolustautua auttaneet, lopuksi syydin pelkkää tulikiveä ja sappea ja mies lähti taas..
Eli opettelin itse puhumaan asioista asioina, opettelin kuuntelemaan miehen
kommunikointia,kiihkoilematta ja menin puolitiehen vastaan. Autoin miestä, yritin ymmärtää hänen kantansa ja pidin oman turpani pienemmällä välillä, oli miehen vuoro yrittää puhua. Vaikka sydän hakkasi ja olisin halunnut protestoida, pidin suuni ja kuuntelin.
Ja se kannatti.
Meillä ei enää riidellä. Eroja ei mietitä. Olen oppinut puhumaan äänellä, minkä mies kuulee ja olen jättänyt turhat jäpinät pois.
Miesten taito ajatella ja miettiä on erinlainen kuin naisilla, ne ei kuvittele ja pähkäile mielessään turhia draamoja ja asiat ovat miesten päässä paljon selkeämpiä ja yksinkertaisempia, kuin naisten monimutkaisessa ajattelutavassa, mikä saa monesti ne riidat aikaiseksi, miehen mykäksi ja lähtemään tilanteesta pois.
Ei ole miehen asia tehdä sitä parisuhdetta taas antoisaksi, kun alkuhuumat väistyy, siihen tarvitaan kumpaakin ja työtä se vaatiikin, molemmilta.
Mutta kun nainen huomaa sen, että miehen kanssa voi todellakin keskustella
kun jättää kaikenmaailman piikittelyt ja jauhamiset pois, mieheltä saa varmasti
vastakaikua ja päästään asian ytimeen, mikä suhteessa mättää ja suhdetta päästään parantelemaan, miehenkin ehdoilla.- erja*
Naiset eivät ajattele yhtään sen monimutkaisemmin kuin miehetkään. Eivät myöskään tarkoita keskustelulla vittuilua miehelle, tämän vähättelyä. Yleensä naisille on vain ongelma, ettei mies ota häntä huomioon. Tämä korostuu riitatilanteessa.
Ei ole naisenkaan asia tehdä parisuhdetta antoisaksi eikä taipua kaikessa miehen tahtoon. Ellei yhdessä löydetä sopivia ratkaisuja ongelmiin ja osata riidellä oikein, yhteiselämästä ei tule mitään tai se takkuaa pahasti.
- Onneton 1955
Puhuminen ja kuunteleminen ovat todella tärkeitä taitoja molemmat, ja olen kyllä omasta mielestäni myös kuunnellut, mutta kun toinen ei halua/ei pysty puhumaan rehellisesti omista haluistaan ja tunteistaan, niin ei siitä yksipuolisesta kommunikaatiosta tule mitään. Esim omalta mieheltäni kysyin viime kuussa että mitä hän haluaa meidän suhteestamme, vastaus: en mä mitään erikoista. Ja nyt sitten selvisi että hän on taas 2 vuotta pettänyt minua.
Ja silti haluaa pysyä yhdessä. En enää käsitä enkä ymmärrä.- Ööö... tota...
No ehkä hän ei halua mitään sen erikoisempaa. Ehkä miehellesi riittää se, että olette yhdessä, vaikka hän vieraissa juokseekin. Ei se ole mitenkään mahdotonta.
Eivät kaikki ihmiset muuten istu pohtimassa tuollaisia asioita päivästä toiseen. Jos minulle yht'äkkiä esitettäisiin tuollainen kysymys, olisin varmaan itsekin äimänkäkenä, vaikka nainen olenkin. Voisihan siihen vastata, että "Enpä ole ajatellut asiaa, niin en nyt osaa vastata", mutta sen kyllä arvaa, miten toinen osapuoli sitä vastausta alkaisi tulkitsemaan. Ainakin, jos vastapuoli olisi nainen.
Pitäisiköhän yrittää puhua vähän konkreettisemmista asioista. Tuo kysymys kun on sen verran laaja, että yhtähyvin voisi kysyä "Mikä sinusta on elämässä kaikkein tärkeintä?" Moni ihminen ei tuohonkaan pysty vastaamaan, jos vähänkään laaja-alaisemmin on tottunut ajattelemaan. Elämä kun ei ole mikään yksinkertainen juttu jonka voisi kuitata parilla lauseella.
Voisiko vaikka kysyä, mitkä ovat ne syyt, miksi hän haluaa pysyä yhdessä. Tuo nyt on jo huomattavasti selkeämpi kysymys kuin "Mitä haluat suhteeltamme?" Koita siis pilkkoa tuollaiset suuret ja laajat kysymykset pienempiin osiin, niin ehkä niihin alkaa löytyä vastauksiakin. Voi tosin olla, ettet tule pitämään saamistasi vastauksista etenkin, jos niillä on enemmän tekemistä käytännön asioiden kanssa kuin tunteiden ja halujen. Ja se on tietysti sinusta itsestäsi kiinni, hyväksytkö nuo vastaukset vai päätätkö, ettei mies vaan kykene olemaan rehellinen. Usein on valitettavasti niin, että rehellisiksi vastauksiksi kelpaavat vain sellaiset, jotka tyydyttävät kuulijaa. - gina*
Aivan oikein. Yksipuolisesta kommunikoinnista ei tule mitään. "en mä mitään erikoista" ei ole vastaus kysymykseesi, vaan pelkästää repliikki, jolla kysymyksen voi sivuuttaa.
Kerroin tuossa, että exäni saattoi puhua hänelle tärkeästä asiasta 15min putkeen aivan helposti. Se ei tuottanut vaikeutta. Sen sijaan minun kysymykseni hän sivuutti tai mitätöi. Ne eivät olleet tärkeitä. Lopulta ex alkoi myös puhua yksin. Se oli pelottavaa.
Kävin ammattiini liittyvällä kurssilla. Siihen kuului osana, että jokainen sai puhua 1 minuutin nimetystä aiheesta ja muiden piti kuunnella hiljaa. Ellei keksinyt mitään puhuttavaa täyttä minuuttia, voi olla hiljaa, kaikkien muidenkin piti kuunnella hiljaisuutta. Siellä kuulin 1. kertaa, että puhuminen on oiva vallankäytön väline. Minä tyhmä olin kuvitellut, että puhumisella aina pyritään vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. Eihän se niin mene, todellakaan!
Minusta sinä olet jo uponnut suohon. Yritä pelastaa itsesi suhteeltasi. Miehesi on jo näyttänyt millainen on. Turhaa enää yrität saada puhumaan tai ylipäänsä mitään suhteenne eteen. Parisuhde on nimenomaan sellainen, jossa molemmat kuulevat ja tulevat kuulluksi sekä nähdyksi. Mies talloo sinut ja sinä haluat kuitenkin kuulla hänen tunteistaan! Mitä väliä niillä enää on? Sano päättäväisesti, ettei miehen peli vetele, ei vetkuttelu ja vehtaaminen toisen kanssa. Ja hae eroa. Osoita miehelle SINUN rajasi. Äläkä ota enää yhtään rajaloukkausta vastaan.
- Onneton 1955
Anjuska kirjoitti: ongelma suhteessanne ei ole miehen puhumattomuus vaan ongelmat ovat teidän välisessä suhteessa. Se voi olla totta, laitti minut ajattelemaan asioita uudella tavalla.
- 3 vuotta ja lennetää
"vaikka olen monet kerrat yrittänyt hänen kanssaan keskustella tunteistaNI ja siitä mitä HALUAN meidän yhteiseltä elämältäNI"
Tuossapa se syy tulikin. Meidän elämä on NAISEN elämä. Sinäkin onnistuit lainauksessa tekemään suomen kieliopista taidetta itsekeskeisyydessäsi.
Pitäähän sitä miehelläkin sitten joku elämä olla. Sama juttu meillä. - Onneton 1955
No eikö se mies voi puhua OMISTA tunteistaan ja siitä mitä haluaa HÄNEN elämästään...jos kerran minä avaudun niin miksei hän voi/pysty sitä tekemään,
miten se on niin vaikeaa....- Onnellikas
"Kirjoittaakin voi" -kommentti meni siis yli hilseen. Yksinkertaisesti: miten voi puhua, jos ei tiedä nimiä asioille, joista pitäisi puhua ? Ajatukset eivät muotoudu sanoiksi, jos tieto, tunne, taju, käsityskyky ... uupuu.
- gina*
Juu, noin se meni minulla ja exälläkin. Aluksi halusin puhua meidän välisestä suhteesta. Ex ei halunnut. Sitten halusin puhua käytännön asioista ja niiden hoitamisesta: ex ei halunnut. Siksi hoidin kaiken itse. Samoin edettiin myös lasten asioissa. Jos joskus erehdyin pyytämään häneltä jotain sain kuulla olevani laiska tai että hän oli kiireinen, hänellä oli paljon tärkeämpää tekemistä. Mitkään parisuhteeseen tai perheeseen liittyvät asiat eivät koskaan olleet tärkeitä. Ne olivat suorastaan mitättömiä, halveksittavia. Samoin toisten tunteet.
Ainoa mistä ex halusi puhua minulle oli hänen erinomaisuutensa, loistavat maailmaa parantavat keksintönsä (joista hän tosin ei kertonut kenellekään muulle..). No, uutiset ja tapahtumat. Niistä ex saattoi paasata vaikkapa 15min putkeen. En hennonnut lopettaa. Pitkään aikaan.
Vähitellen huomasin, että puhe ja puhumattomuus oli exän vallankäyttöä. Päätin lähteä tilanteesta pois, erota. Sain suhteelta vain pelkkää murhetta ja harmia. - hanna*
Minä puolestani en ymmärrä miten jaksat tuollaista elämää?
- 19+20
Hirveen hyvä ja ajatuksia herättävä keskusteluketju!
Voisin tässä kertoa ystävästäni (50 mies) joka ei myöskään keskustele vaimonsa kanssa mitään. Minusta on tullut hänelle jonkinlainen varaventtiili. Sanoi, että ei vaan huvita jutella vaimon kanssa, koska ei enää rakasta vaimoaan ja on ihan yhdentekevää mitä vaimo sanoo. Kertoi, että lähtee aina ulos kun vaimo yrittää avata keskustelun, ei kuulemma jaksa vatvoa samoja asioita. Olen yrittänyt vähän tuuppia häntä, että tekisi jotain liittonsa hyväksi, mutta hän ei halua. Toisaalta harmittaa hänen puolestaan, mutta toisaalta on myös itse syyllinen tilanteeseen. Ehkä hän lähtee jonain päivänä käymään kioskilla eikä palaa kotiinsa enää koskaan, on just sen tyyppinen kaveri. Vaimoaan en tunne, ollaan miehen kanssa ihan harrastuksen puitteissa tekemisissä.- olgaB
Noinhan se juuri menee: kun ei huvita puhua, niin yleensä ei myöskään huvita kuunnellakaan. Koska ei rakasta.
- aviksessa kauan.
Tuota....
Jos miehesi sinua on pettänyt jo vuosikaudet, ap, mitä enää edes odotat?
Mitä väliä on enää sellaisen mielipiteillä, joka käy vieraissa?
Muista, että ei kaikki miehet suinkaan ole tuollaisia.
Kyllä mies puhuu ja tunteistaankin, kun nainen vaan malttaa kuunnella, eikä käytä miehen puheita aseena seuraavan riidan aikana..
Minä olen saanut mieheni puhumaan samalla lailla, kun tuo "äänellä, minkä kuulee" kirjoittaa, kärsivällisyydellä ja ymmärtämällä miestä, mutta meillä ei olla kyllä koskaan käyty vieraissakaan.
Kysyn mieheltäni aika ajoin, rakastaako hän minua vielä ja hän sanoo rakastavansa, joten ei vieras mahtuisikaan meidän väliimme.
Olisiko aika sinun heittää tuollainen petturi mäkeen? Tuskin haluat pettämistä sietää? - hoh-hoi.taas
jos miehesi on jo puhumisensa puhunut...:))olet varmaan sama henkilö joka toisessa ketjussa kertoo 35vuotisesta liitostaan japetturimiehestään...?? Miehesi on varmaan huomannut saman kuin me muut tässä ketjussa että: sinullehan on turha puhua mitään, et huomioi muuta kuin oman näkökantasi, haet vaan syytä jatkaa liittoasi...ei tuollaisen kanssa kannata "keskustella" ...Mihesi on tuon huomannut jo ajat sitten, jaaritat ja jatkat juttua tuoden vaan omaa mielipidettäsi esiin ,sama sulle on mitä toiset sanoo, kyselet muka muiden mielipiteitä , huomioimatta kuitenkaan kuin omasi...Tuoko sinusta on "keskustelua"...Aika on janut liittosi ohi..
lopeta joutavan jaarittaminen ja keskity olennaiseen... joo olen sama mummeli....
Ja tuo mitä kirjoitat, että en huomioi muita kuin oman näkökantani ei pidä paikkaansa, sen takia tännekin kirjoittelen, että saisin muiden näkökantoja ja pystyisin ymmärtämään asiat paremmin ja muuttamaan omaa käytöstäni...Olen saanut ihmisten kirjoituksista todella paljon apua ja lohtuakin. Ja minä osaan kyllä kuunnellakin. Asioiden liika analysointi ja dramatisointi on kyllä yksi vikani, myönnän, ja mieheni ei tyypillisenä miehenä aina pysy perässä.
Ja yks juttu vielä, tämähän on keskustelupalsta, ei näitä juttuja sinunkaan ole pakko lukea jos et kerran pidä "joutavasta jaarittelusta". Minulle tästä kirjoittamisesta ja toisten vastausten lukemisesta on ollut todella apua.- olgaB
Sinun ei enää pidä ymmärtää mitään paremmin eikä muuttaa omaa käytöstäsi. Olet jo venynyt ja vanunut aivan tarpeeksi kauan miehesi tehdessä mitä sattuu ja kieltäytyessä yhteistyöhön kanssasi.
- jessicaR
Tuosta ei voi vetää kuin yhden johtopäätöksen. Liittonne on miehesi puolelta päättynyt. Mies ei välitä sinusta, rakastamisesta puhumattakaan. Liittonne on pelkkä kulissi.
Mietipä asia toisinpäin: kun mies puhuu sinulle monet kerran tunteistaan ym. sinä lähdet pois tilanteesta tai et puhu. Mikä sinut saisi tekemään näin? Ei mikään muu paitsi se, ettet välitä, et halua kuunnella, sinua ei kiinnosta mitä miehesi haluaa sanoa. Toivot vain, että miehesi olisi hiljaa, hoitaisi hommansa, antaisi sinun olla rauhassa, jotta voisit keskittyä elämään omaa elämääsi. Ainoa ongelmasi liitossasi olisi vain se, että mies haluaa sinun kuuntelevan häntä. - zara*
Voi "onneton 1955" ja "mummeli55". "Anjuska":n neuvo "Ts ongelma suhteessanne ei ole miehen puhumattomuus vaan ongelmat ovat teidän välisessä suhteessa." osui eniten oikeaan. Väestöliiton sivuilta kopsasin tähän aiheesta "Puhumattomuus parisuhteessa":
"Yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa on hyvä keskusteluyhteys. Sen toimimattomuus aiheuttaa paljon ongelmia, esimerkiksi väärinymmärryksiä ja vääriä tulkintoja.
Parisuhteen ydin on se, että toisen voi herättää vaikka keskellä yötä puhumaan, jos itse kaipaa keskustelua. Tämän mahdollisuuden puuttuminen lisää yksinäisyyttä. Tästä huolimatta myös hiljaisuuden pitää olla parisuhteessa sallittua. Täytyy kuitenkin muistaa, että jokainen suhtautuu hiljaisuuteen eri tavalla. Toisille hiljaisuus on ihan normaalia, joku kokee sen uhkana. Keskustelun ja hiljaisuuden rajasta täytyy siis tehdä molempia tyydyttävä kompromissi.
Vastarakastunut pari yleensä puhuu paljon ja vannoo, että sama keskustelu tulee aina jatkumaan. Parisuhde kuitenkin muuttuu matkan varrella ja välillä elämän rytmi pakottaa vähentämään keskustelua. Silloin on inhimillistä, että vaikeimmat aiheet jätetään keskustelusta pois. Parisuhteen kannalta on kuitenkin erittäin oleellista puhua myös näistä vaikeista aiheista."
Miehesi käytös on syvältä sieltä. Hän viisveisaa sinusta ja parisuhteestanne. Sen hän osoittaa olemalla hiljaa tai lähtemällä pois tilanteesta.- Nyt sen hoksasin
Kommentoin nyt ekaa kertaa, kun pysähdytti teksti mieleni..
Olen pitkässä suhteessa myös ja mieheni on juuri tuollainen, että ei kuuntele tai lähtee nostelemaan, kun haluaisin puhua kipeistä asioista suhteessamme.
Puhun yleensä yksinäni, vaikka mies istuisi sohvalla ja asiat eivät parane siitä, pahenevat vain.
En edes nykyään saa sänkyhommista mitään iloa, kun mies on lopettanut vähäisenkin esileikin, kun uskalsin olla vailla hieman enempi lämmittelyä.
Kiitokseksi sain pelkkää panoa ilman muuta kosketusta lainkaan. :(
Ja juuri tuostahan tietenkin on kyse: ei mies minusta ja toiveistani enää välitä, siksi kohtelee minua huonosti.
Onko ero ainoa vaihtoehto? - olgaB
Nyt sen hoksasin kirjoitti:
Kommentoin nyt ekaa kertaa, kun pysähdytti teksti mieleni..
Olen pitkässä suhteessa myös ja mieheni on juuri tuollainen, että ei kuuntele tai lähtee nostelemaan, kun haluaisin puhua kipeistä asioista suhteessamme.
Puhun yleensä yksinäni, vaikka mies istuisi sohvalla ja asiat eivät parane siitä, pahenevat vain.
En edes nykyään saa sänkyhommista mitään iloa, kun mies on lopettanut vähäisenkin esileikin, kun uskalsin olla vailla hieman enempi lämmittelyä.
Kiitokseksi sain pelkkää panoa ilman muuta kosketusta lainkaan. :(
Ja juuri tuostahan tietenkin on kyse: ei mies minusta ja toiveistani enää välitä, siksi kohtelee minua huonosti.
Onko ero ainoa vaihtoehto?Kyllä, ero on tuossa(kin) tapauksessa ainoa vaihtoehto!
Minkä ihmeen takia kestät pelkkää panoa? Ukko ulkoruokintaan ja äkkiä. Sieltä niitä pelkkiä panoja löytyy - täytyy vain vähän nähdä vaivaa. Nyt sen hoksasin kirjoitti:
Kommentoin nyt ekaa kertaa, kun pysähdytti teksti mieleni..
Olen pitkässä suhteessa myös ja mieheni on juuri tuollainen, että ei kuuntele tai lähtee nostelemaan, kun haluaisin puhua kipeistä asioista suhteessamme.
Puhun yleensä yksinäni, vaikka mies istuisi sohvalla ja asiat eivät parane siitä, pahenevat vain.
En edes nykyään saa sänkyhommista mitään iloa, kun mies on lopettanut vähäisenkin esileikin, kun uskalsin olla vailla hieman enempi lämmittelyä.
Kiitokseksi sain pelkkää panoa ilman muuta kosketusta lainkaan. :(
Ja juuri tuostahan tietenkin on kyse: ei mies minusta ja toiveistani enää välitä, siksi kohtelee minua huonosti.
Onko ero ainoa vaihtoehto?Näyttää olevan samanlainen tilanne kuin itselläni ennen kuin erosin miehestäni. Olisi vain pitänyt tehdä se liike 10 v aikaisemmin.
Eroa.
- ota tai jätä
Vien keskustelua vähän uuteen suuntaan.
Minä olen perheestä, jossa olin ainoa tyttö, muut neljä olivat poikia. Myös kaikki minun lapseni ovat poikia.
Yhden asian olen oppinut käytännön kautta ja ammattinikin takia. Mies ja nainen usein kommunikoivat eri tavalla. Monet naiset - eivät kaikki - jaksavat jauhaa tunteistaan ja suhteista (omista, kuninkaallisten, naapurien, sukulaisten jne). Ei voi miestä bähempää kiinnostaa.
Naiset lähtevät helposti siitä, että pitäisi puhua "naisasiaa". Sen oman pakollisen suhdepuheensa voisi ujuttaa mukaan kommunikointiin, jos ensin on valmis pelaamaan kielipelejä myös miehen ehdoilla ja miestä kiinnostavista asioista.
Esim. minun mieheni on intohimoinen vapaa-ajan kalastaja ja auton rassaaja. Olen siis joutunut opiskelemaan kalastus- ja autonmoottoriasioita, jotta saan miehen kiinnostumaan esim. tuttavan hääparin lahjatoiveista.
Pakko on ollut vertauttaa intiimihieronta ja auton moottorin rasvaus! Ymmärrättekö tarkoitukseni?
Leikkikää edes kiinnostusta miehen asioihin, yllätys: Mies kiinnostuu sinun "tunnesoopastasi". Avioliitto on kaksinpeliä, parhaimmillaan hyvin toimivaa. - kiva typykkä
minulla on kolmas mies ja kaikilla sama vika...ei varmaan voi puhua vaikka kuinka sievästi pyytää-Ei viinapulmia eikä suuria pulmia mutta tavallisetkin puömat ovat niille ylivoimaisia,vaikka rakastan ja tunnen heidänkin rakkautensa- mut ei voi puhua--
- hahhhh
puhumisen ilostako pitäisi puhua. Toisille pikku pulma ei ole pulma ollenkaan eikä näin ollen katso tarpeelliseksi sitä setviä.
"Pienestä purosta kasvaa suuri joki ja toisinaan joessa on koskipaikkoja"
Vois vaan antaa pulmien tulla ja mennä sen kummempia setvimisiä. - Onneton 1955
hahhhh kirjoitti:
puhumisen ilostako pitäisi puhua. Toisille pikku pulma ei ole pulma ollenkaan eikä näin ollen katso tarpeelliseksi sitä setviä.
"Pienestä purosta kasvaa suuri joki ja toisinaan joessa on koskipaikkoja"
Vois vaan antaa pulmien tulla ja mennä sen kummempia setvimisiä...kuulostat juuri tällaiselta puhumattomalta mieheltä. Nimenomaan, kun tulee pulmia ne pitää selvittää eikä vaan antaa mennä.. mihin ne menevät? .Kun näitä selvittämättömiä juttuja kasaantuu tarpeeksi/liikaa, kommunikaatiosta eikä mistään muustakaan yhteiselämästä enää tule mitään. Kyllä asiat pitää selvittää silloin kun ne tulevat eteen, eikä kasata niitä...
Puhuminen ja toisen kuunteleminen ovat vaikeita asioita. Olen itse ilmeisesti huonompi kuuntelemaan kuin puhumaan, tästä eteenpäin yritän olla "parempi".
Tässä kun olen asioita pohdiskellut, olen tajunnut että aika usein olen "syyttänyt" miestäni niistä asioista joissa itsekin olen huono eli esim. tunteista puhumisessa. Olen pitänyt monet asiat sisälläni, enkä sanonut hänelle miltä minusta oikeasti tuntuu.
Puhuminen on kyllä tärkeintä suhteessa, kukaan ei ole ajatustenlukija.
- jkggyyit
Siksi, että suurin osa vaimoista ei halua keskustella, vaan kuulla mieheltä, miten he itse ajattelevat asioista. Jos kuulette jotain, mikä ei miellytä, saa se aikaan vain hankaluuksia. Ja lopuksi pieni vitsi. Miten kompromissi määritellään avioliitossa? Siten, että mies mukautuu vaimon tahtoon.
Näitä samanlaisia avioliittoja on näköjään todella monia, eli aivankuin minunkin ja moni kirjoittaa, että on yrittänyt puhua asioista ja ongelmista miehen kanssa ja muuttaa asioita. Mutta mies ei tajua/ymmärrä/halua ymmärtää...ennenkuin on liian myöhäistä. Onko tähän kaikkeen syynä se että miesten ja naisten ajattelu todella on niin erilaista, vai mikä siinä on. Kun pitäisi asioista jutella, mies joko lähtee/ulos/baariin tai on kuuntelevinaan, mutta ei kuitenkaan kuule/ymmärrä.
Itse olen koko 35-vuotisen avioliiton ajan yrittänyt niin monta kertaa saada mieheni tajuamaan minun ajatuksiani ja todella ymmärtää hänenkin ajatuksiaan ja yrittänyt saada esim hänet osallistumaan enemmän arkijuttuihin, huonolla menestyksellä. Mitä miehet oikein avioliitolta haluavat? Avioliiton pitäisi olla yhteistyötä ja avunantoa, ystävyyttä, rakkautta, empatiaa, toisen huomioimista. Mutta niin monet miehet jatkavat avioliitossa elämäänsä kuin sinkkuna (tietenkin on tällaisia naisiakin...) ja sitten valittavat kun vaimot nalkuttavat, pitävät mykkäkoulua, pihtaavat seksiä jne. Tarkoittaako hyvä avioliitto useimmille miehille vain sitä, että saa aina seksiä/ruokaa/puhtaat vaatteet? Eräs tuttu mies sanoi kerran minulle, kun juttelimme miesten ajatuksista, että miehillä on yleensä vain yksi ajatus: seksi. Joskus tuntuu tosiaan tältä. Voisiko joku mies kommentoida...- ----------------
Höpönlöpsistä. Suurin osa liitoista perustuu juuri siihen, että vaimo on kuuliainen. Kun mies sanoo jotain, se on kuin jumalan laki. Vaimo ei muka osaa keskustella, kun hänelle ei suoda yhtään sananvaltaa. Vaimennetaan tarpeentullen - esim. lähtemällä pois tai lopettamalla puhe.
Mihin vaimon tahtoon mies mukautuu ap:n tapauksessakaan? Tuskin pitkään jatkunut pettäminen on vaimon toive. Ei sekään ole toivottua vaimon puolelta, että mies ei osallistu kotitöihin - vaan tekee mitä huvittaa. - Laskelma kannattaa
---------------- kirjoitti:
Höpönlöpsistä. Suurin osa liitoista perustuu juuri siihen, että vaimo on kuuliainen. Kun mies sanoo jotain, se on kuin jumalan laki. Vaimo ei muka osaa keskustella, kun hänelle ei suoda yhtään sananvaltaa. Vaimennetaan tarpeentullen - esim. lähtemällä pois tai lopettamalla puhe.
Mihin vaimon tahtoon mies mukautuu ap:n tapauksessakaan? Tuskin pitkään jatkunut pettäminen on vaimon toive. Ei sekään ole toivottua vaimon puolelta, että mies ei osallistu kotitöihin - vaan tekee mitä huvittaa.Totta usein, että miehet on kasvatettu siten, että kokevat olevansa jumalia.
Useinkaan eivät ajattele koko perhettä, vaan toimivat itsekkäästi. Menevat harrastuksiinsa ja menoihinsa yksin, odottavat, että koti on siivottu, mieleinen ruoka valmistettu. Määräävät ja komentelevat.
Ksän ajalle on yksin menoa joka viikonlopulle, yhteistä lomaa ei suunnitella.
Tietysti tällainen elämä alkaa kaivertaa, mutta siltikin pidän viisaampana ajatella kokonaisuutta.
Siis olen oppinut laskeskelemaan, mitä saan eroamisella, en yhtään mitään, mitä haluaisin. Yksinäisyyden ja rahan puutteen, joka iheuttaisi vielä enemmään harmia, sillä uutta miestä en riesakseni ota, täytyy mennä ihan sekaisin, että sen tekisin. Sama paska uudessa paketissa.
Nyt on kuitenkin omaakin rauhaa, silloin kun mies harrastaa, taloudellinen puoli pelittää. Onhan aina yöksi tullut kotiin, ei hakkaa, ei hauku. Että hyviäkin puolia on. kilpailee vain kaiken aikaa, näyttääkseen kavereilleen olevansa kova jätkä, Samoin tekee työtä kelloon katsomatta ja hakee tällä kunnioitusta itselleen, mutta ei todellakaan näe totuutta omin silmin.
Olen huomannut täällä kirjoittavien lähtevän hakemaan uutta suhdetta tällaisissa tilanteissa, mutta en usko sen parantavan tilannetta mitenkään,
Pitäisi löytää vain omat menot, seksiä en muualta tarvitse.
- jgiejiogjiorjgioerjg
Varmaan siksi, että keskustelu aiheesta "mitä haluan meidän yhteiseltä elämältämme" sisältää lähinnä listan puutteista, joita miehessä on havaittu, ja joita toivotaan korjattavan.
Naisen velvollisuudeksi on jäänyt lähinnä luetella tuo lista, ja valvoa puutosten korjautumista.- Aivan!
Kun on tarpeeksi monta kertaa saanut kokoea,
mitä tapahtuu, jos ns. henkevä ja syväluotaava keskustelu
ei suju naisen säveltämien nuottien mukaan,
oppii totisesti kaihtamaan näitä "keskusteluja".
Kumma juttu muuten.
Useimmat tämänkin saitin aloituksista on varmasti naisten
tekemiä, mutta vuorovaikutteista, johdonmukaista keskustelua
näkee käytävän minimaalisesti.
Ei edes kysymyksiin osata tai vaivauduta vastaamaan.
- Ei aivan !
On kaksi täysin eri asiaa, jos mies ottaa osaa keskusteluun, sanoo, puhuu, yrittää edes, silti, vaikka tulee jyrätyksi. Aloittajan jutussa lienee kyse siitä, että mies ei alun alkaenkaan kykene kommunikoimaan, ei ole mitään sanomista tai mielipidettä tai mikä se syy nyt sitten onkaan. Sitä tässä haettaneen. - Sanopa sinä miehenä mikä / mitä se on, kun puheen lahja puuttuu
- ----------------
Naisena vastaan, että suhteessa on mahdotonta olla vuorovaikutusta ja kommunikointia, jos toinen ei halua puhua. Ja sama toisinpäin: suhdetta on mahdotonta olla ilman vuorovaikutusta ja kommunikointia. Vuorovaikutuksen pointtina on, että molemmat sanovat, tulevat kuulluksi, huomioivat toisen. Täydellistä suhdetta tuskin on. Eli vähempikin riittää. Joillekin vähemmän on enemmän kuin toisille. Mutta vähemmän on minimi. Muuten ollaan vaan yhdessä kuin kaksi vierasta tai kämppikset keskenään.
- tuppisuun ex
Minun ex- ei puhunut ja kävi usein vieraissa koko pitkä liiton ajan, tunnusti lopulta.
Mutta, nyt hänen nykyinen on jo kysynyt minulta, miksi mies ei puhu hänen kanssa?
Eli ihminen on se mikä on, harvoin muuttuu muuksi. - Joskus hyvä
Jos/kun ei haluakaan asioiden muuttuvan, toisen puhuminen vain ärsyttää. Silloin tilannetta mieluummin pakenee. Näin käy kun rakkautta ei ole.......mitä jos olisitkin joskus hiljaa.
- miesitsekin
"SINÄ haluat yhteiseltä elämältä" olet yrittänyt ja vaatinut selvityksiä tunteista?
Oletko syytellyt miestäsi ja nalkuttanut pikkuasioista?
Suutuiitkos koskaan jos mies yritti puhua mikä mieltä painaa??? Meidänkin nuoruudesta asti kestänyt avioliitto kaatui miehen puhumattomuuteen. Mistään todella tärkeästä ei voinut puhua. Pettäjäksi osoittautui myös vuosien varrella, joten minulle ei jäänyt muuta neuvoksi kuin eron hakeminen.
Meitä samanlaisia taitaa olla pilvin pimein.- Yks miäs vaan
"vaikka olen monet kerrat yrittänyt hänen kanssaan keskustella tunteistani ja siitä mitä haluan meidän yhteiseltä elämältäni."
Oletko koskaan ajatellut kysyä mieheltäsi, että mitä hän tuntee ja mitä hän haluaa yhteiseltä elämältäsi.
Niin ja klassinen tapa saada mies tuppisuuksi on se, että "jyrää" miehen sanomiset samantien. Mies joko ajatteelee väärin tai vähintäänkin sanoo asiansa väärällä tavalla......kirjoitin vähän huonosti: olen TODELLAKIN kysynyt häneltä hänen tunteistaan ja hänen tulevaisuudenhaaveistaan enkä vain puhunut omistani. Olen monet kerrat ihan oikeasti yrittänyt lypsää häneltä ulos jotain mielipiteitä, kommentteja ja sanonut että meidän pitäisi puhua. Yleisin vastaus on ollut,että mistä pitäisi puhua. Ja tämä vastaus tuli vuosi sitten, kun meillä ei ollut ollut seksiä vuoteen ja puhuimme vain pakolliset arkiasiat. Tänä keväänä sama juttu,monta kertaa kysyin häneltä että mitä HÄN haluaisi, haluaako erota vai mitä. Vastaus: en mä mitään erikoista, en halua erota...Samaten kysyin pari kertaa keväällä, koska aavistin jotain, että onko hänellä joku toinen. Tähän hän vain nauroi ja sanoi, että ei ole..Ja sitten vahingossa sain selville että hän oli kaksi vuotta! pettänyt minua. Ja nyt hän ei kuitenkaan siis halua erota?!Mä en enää käsitä mitään...
- minä olen
Mummeli55 kirjoitti:
...kirjoitin vähän huonosti: olen TODELLAKIN kysynyt häneltä hänen tunteistaan ja hänen tulevaisuudenhaaveistaan enkä vain puhunut omistani. Olen monet kerrat ihan oikeasti yrittänyt lypsää häneltä ulos jotain mielipiteitä, kommentteja ja sanonut että meidän pitäisi puhua. Yleisin vastaus on ollut,että mistä pitäisi puhua. Ja tämä vastaus tuli vuosi sitten, kun meillä ei ollut ollut seksiä vuoteen ja puhuimme vain pakolliset arkiasiat. Tänä keväänä sama juttu,monta kertaa kysyin häneltä että mitä HÄN haluaisi, haluaako erota vai mitä. Vastaus: en mä mitään erikoista, en halua erota...Samaten kysyin pari kertaa keväällä, koska aavistin jotain, että onko hänellä joku toinen. Tähän hän vain nauroi ja sanoi, että ei ole..Ja sitten vahingossa sain selville että hän oli kaksi vuotta! pettänyt minua. Ja nyt hän ei kuitenkaan siis halua erota?!Mä en enää käsitä mitään...
MInä käsitän. Sinä kyselet liikaa ja vedät liian vähän johtopäätöksiä miehen mitättömistä vastauksista. Ellei kumppanilla ole mitään asiaa toiselle eikä tiedä mistä puhuisi, niin se on siinä. Eli mitään suhdetta ei ole. Tuo asia nyt vain on niin, että SINUN pitäisi päättää mitä haluat ja mitä teet, miten toimit. Et kysele mieheltäsi enää yhtään mitään, etkä puhu. Niistä ei ole mitään iloa ja hyötyä. Poljette paikoillanne pahassa paikassa.
- Nykyään puhuva
Olen itse omalla puhumattomuudellani tuhonnut oman liittoni. Vaimoni on nyt 1.5kuukautta asunut omillaan ja ero on tulossa. Olen ymmärtänyt kaikki suhteessa tekemäni virheet vasta nyt, aivan liian myöhään. Olen yrittänyt kaikin keinoin korjata tekemäni/tekemättä jättämäni asiat. Mutta hakkaan vaan päätäni valtavaan seinään, joka on minun ja vaimoni välissä. Älkää hyvät miehet antako rakkauden kuolla puhumattomuudella. Kuten minä tein. Puhuminen ei ole helppoa, ainakaan aluksi mutta se parantaa omaa mieltänne ja parisuhdetta. Opin itse tämän kovimman mahdollisen tien kautta.
- MsQ2
Ei se nyt noinkaan ole, että puhumattomuus tuhoaa liiton. Siinä on paljon muutakin. Liitot saadaan huonoon jamaan myös liialla puhumisella, tai puhumisella puhumisen takia, mutta ihan vääristä asioista. Jotkut ihmiset rakastavat omaa puhettaan, mutteivät kuuntele ketään tai ainakaan puolisoa. Ja vaikka molemmat puhuisivatkin sopivan verran, niin sekään ei auta, jos kummallakaan ei ole tai vain toisella on ongelmien ratkaisun jaloa taitoa. Liioin ei auta, jos aina keskustelun päätteeksi tehdään niin kuin sama toinen sanoo.
Parisuhteessa ei puhuta koskaan puhumisen vaan keskinäisen vuorovaikutuksen takia. Parisuhteen ongelmat eivät näin ollen ole puhumattomuudessa, vaan tuossa vuorovaikutuksessa. Aivan samoin suuri osa parisuhteen tavanomaisista ongelmista eivät itseasiassa ole niitä ongelmia - vaan niidenkin taustalta löytyy vuorovaikutusongelma. Esimerkkinä mainitakoon "kumppani on aina töissä" "kotityöt" "lastenhoito" "seksi" -"ongelmat". Eli jos vuorovaikutus toimii, ollaan yhdessä, ei aina töissä. Kotityöt ja lastenhoito hoidetaan myös yhteisesti. Seksi toimii aina, jos vuorovaikutussuhde on kunnossa. Se on harvoin kunnossa, jos esim. yksi noista kolmestakaan ei ole. Tilanne on sitä pahempi mitä enemmän yhden harteilla on suhteessa on tällaisia asioita, jotka vaatisivat molemmilta täyden panostuksen.
Itse olen sitä mieltä, ettei kaikesta tarvitse aina höpöttää. Kun arki ja yhteiset asiat luistaa (=molemmat huomioivat toisen teoilla, ei niinkään sanoilla), liitossa viihtyy,koska molemmilla on hyvä olla.
- nykyään puhuva
Puhuinkin ainoastaan omasta suhteestani, joka meni totaalisesti puihin vain ja ainoastaan oman "sulkeutuneisuuteni" takia. Ja jos minun "vinkeistä" on joillekkin apua, ni hyvä niin
- taija*
Sinä onneton 1955
Olet yrittänyt monet kerrat keskustella siinä onnistumatta. Annan kullanarvoisen neuvon: lakkaa yrittämästä. Lakkaa puhumasta. Älä kiinnitä mieheen huomiota. Mitä tapahtuu? Ei mitään, ja kaikki. Tuossa tapauksessa tyhjän saa pyytämättäkin. Turha vaiva päätään.
Tee kaikenlaista mistä pidät, harrasta, omista aikaa itsellesi. Pyri olemaan tekemisessä ystävien kanssa. Ellei niitä ole, hommaa jostain. Tärkeää olisi, että voisit PUHUA jonkun kanssa. Ja vaikka kirjoittaakin. Netistä löytyy siihen oiva apu. Hoida lastenlapsia.
Kun olet omistautunut itsellesi, harrastanut, tavannut toisia ihmisiä ja puhunut/kirjoittanut, niin jo vuodessa olet täysin uusi ihminen, rohkeampi, vapautuneempi, iloisempi. Vapautuneempi myös siksi, että tajuat miten turhaan yritit yksin ylläpitää liittoanne.- Onneton 1955
...niin minä teinkin eli lakkasin puhumasta, tein omia juttujani, olin ystävien kanssa ja puhuin heidän kanssaan, hoidin lastenlastia ja miehen kanssa puhuin vain pakolliset asiat, tulos: hän oli ottanut yhteyttä uudelleen samaan naiseen jolla hänellä oli suhde 10 vuotta sitten.
Nyt olemme taas puhuneet asioista, ja hän on sanonut haluavansa vain meidän välimme kuntoon, ei halua erota.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta663422Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh463242Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa1423068- 502663
- 311983
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘271880- 481646
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä871555Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k401445- 391350