Outo ja ilkeä toteamus.
Silloin kun elämä hymyilee, ystävät kaikkoavat pitämättä mitään yhteyksiä. Silloin kun menee huonosti, yksi jos toinenkin soittaa. Epäilemättä nauttivat kurjuudestani.
Eikös ystävyys ole muutakin kuin nauttimista toisen huonolla ololla? En ymmärrä tätä.
Silloin kun elämä hymyilee, ystävät kaikkoavat pitämättä mitään yhteyksiä. Silloin kun menee huonosti, yksi jos toinenkin soittaa. Epäilemättä nauttivat kurjuudestani.
Eikös ystävyys ole muutakin kuin nauttimista toisen huonolla ololla? En ymmärrä tätä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä oon huomannut että asiat ovat just päinvastoin. Silloin kun menee itselläni hyvin kaikki ovat kimpussa ja ovat hyvää pataa, mutta sitten kun menee huonosti kaikki kaikkoavat.
eikös ystävän pitäisi olla aina tarvittaessa tavoitettavissa? En tarkoita tätä nyt kirjaimellisesti otettavaksi, mutta mielestäni OIKEA ystävä on mukana hyvillä ja huonoilla hetkillä. Mutta varsinkin huonoilla hetkillä se ystävyys punnitaan. Ja tottahan toki pitää muistaa myös itse olevansa ystävä toiselle.
Minulla ei ole koskaan oikeastan ollut ystäviä,
nuorempana oli kaveri mutta kun muutin pois
kotipaíkkakunaltani katosi se ainoa kaveri mikä
oli ja kun asun tässä kaupungissa täältä en ole
saanut ystäviä entinen kaveri ei halua olla missään tekemisessä kanssani, miksi näin?
Harrastan kuntoslia käyntiä mutta en sieltäkään ole saanut ystäviä.
Työkavereihin minulla on hyvät suhteet mutta eivät hekään halua olla tekemisissä kanssani työajan ulkopuolella, missä vika ottakaa kantaa.
Olen usein miettinyt miten ystäviä saa kun en käy edes kapakassa kaljaa litkimässä,eikö ystäviä
saa muualta.
Minulta on myös muutama ihmissuhde päättynyt joskin muutenkin kuin muuton takia. TUusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa jo luottamisenkin takia. Silti myös tilanteita joissa pääsisi toiseen tutustumaan puuttuu. Ravintoloissa en pahemmin käy ja kun käyn niin lähinnä kuuntelen musaa ja nautin hetken elämän äänistä ympärillä. Tutustuminen näyttäisi vaativan aktiivisempaa oleskelua ja sitä paljon puhuttua kaljan litkimistä johon en sen vuoksi ala.
Tuntuisi että ikäiseni naiset on joko sinkkuina baarikärpäsiä tai sitten kotona perheidensä parissa. Liikuntaharrastus, käsityöharrastus- porukoissa vaan käydään mutta ei tutustuta. Tai ehkäpä vaan olen liian varautunut nykyään. Kuka tietää...Pitäisi kai hankkia koira seuraksi ja lakata valittamasta asiasta.