olen siis 25vuotias nainen.
Olen tällä hetkellä elänyt noin viimeiset seitsemän vuotta pelkkää sydänsurua.
Ja nyt tämä uusin tapaus, johon menen myöhemmin.
Minun on todella vaikea puhua näistä asioista.
Enkä yleensä kenellekään näistä puhukaan.
Ei ole sen vertaa läheisiä ystäviä.
tähän väliin voisi mainita että seuraavaa on tapahtunut jokaisen suuren ihastukseni kohdalla.
Suhteissa minua onkin sitten petetty ja niiden takia minun on
vielä vaikeampi tehdä aloitetta/luottaa.
Ja jokaisen ihastukseni olen menettänyt
jollekin muulle kun en ole uskaltanut ajoissa tehdä sitä aloitetta
Noh tänä kesänä tutustuin uuteen mieheen. tämä tapaus, oli hieman ujo
ja syrjäänvetäytyvä, ei mitään naistenmiessorttia ollenkaan.
tutuistumme sen verran että keskustelimme useita kertoja.
Ja hän paljastuikin oikein hyväksi tyypiksi. Mielenkiintoinen, kiltti, kohtelias
ja fiksu.
Ja näissä tilanteissa oli kyllä selvästi havaittavissa molemminpuolista kiinnostusta.
Noh, en ajatellut näitä keskusteluja sen enempää muutamaan viikkoon.
Kunnes iski todella kummmallinen olo. Huomasinkin ajattelevani häntä jatkuvasti.
Ihastuin aivan päätä pahkaa ja päätin tehdä asialle jotain.
Olin varma että tästä olisi voinut todella tulla jotain, sen verran hyvin synkkasi.
Muttah, jouduin heräämään katkeraan todellisuuteen kun näin hänet erään tuntemani naispuolisen ihmisen kanssa.
En ole aivan varma seurustelevatko he, mutta viimeaikaisten tapahtumien johdosta voisi hyvinkin päätellä että näin on.
Do I sense a pattern here?
paska fiilis. tuntuu että näin käy joka kerta.
En voi unohtaa häntä, hän on jatkuvasti ajatuksissani ja se sattuu.
Kaikki tuntuu harmaalta ja tarkoituksettomalta. töissä käydessä ei tunnu
miltään, tekisi mieli tunkea pää vaan duunipaikan leikkuriin.
Ihan totta, ei ole elämäntilanne ollut moneen vuoteen muissa asioissakaan
aivan helppo, alkaa vaan voimat väsyä.
En voi puhua kenellekään. En jaksa edes yrittää nähdä ketään, vaikken
muutenkaan ihmisiä paljoa tunne. Milloin tämä menee ohi?
En jaksaisi enää kärsiä.
tiedän ettei rakkaus ole mikään maailman tärkein asia, mutta miten
voi olla yhden ihmisen näin vaikea saada sitä osakseen. tiedän
että joudun tätä pariskuntaa vielä näkemään monissa tilanteissa.
Ja näitä tilanteita ei vaan voi välttää ellen lopullisesti
muuraudu neljän seinän sisään.
En jaksa enää. tämä on yksi elämäni pahimmista ihastumisista.
En tiedä mikä minua vaivaa, miten vain muutamien keskustelujen
perusteella voi syntyä tällaisia tunteita? Mulla on ilmeisesti
joku taipumus kiinnostua niin vääristä ihmisistä kun olla ja voi.
Joten, miten pääsen rakastumisen tunteesta eroon?
Miten selviän kun joudun heihin törmäämään?
Arvostaisin hyviä neuvoja, ja kiitos etukäteen kaikille vastaajille.
Olen tällä hetkellä elänyt noin viimeiset seitsemän vuotta pelkkää sydänsurua.
Ja nyt tämä uusin tapaus, johon menen myöhemmin.
Minun on todella vaikea puhua näistä asioista.
Enkä yleensä kenellekään näistä puhukaan.
Ei ole sen vertaa läheisiä ystäviä.
tähän väliin voisi mainita että seuraavaa on tapahtunut jokaisen suuren ihastukseni kohdalla.
Suhteissa minua onkin sitten petetty ja niiden takia minun on
vielä vaikeampi tehdä aloitetta/luottaa.
Ja jokaisen ihastukseni olen menettänyt
jollekin muulle kun en ole uskaltanut ajoissa tehdä sitä aloitetta
Noh tänä kesänä tutustuin uuteen mieheen. tämä tapaus, oli hieman ujo
ja syrjäänvetäytyvä, ei mitään naistenmiessorttia ollenkaan.
tutuistumme sen verran että keskustelimme useita kertoja.
Ja hän paljastuikin oikein hyväksi tyypiksi. Mielenkiintoinen, kiltti, kohtelias
ja fiksu.
Ja näissä tilanteissa oli kyllä selvästi havaittavissa molemminpuolista kiinnostusta.
Noh, en ajatellut näitä keskusteluja sen enempää muutamaan viikkoon.
Kunnes iski todella kummmallinen olo. Huomasinkin ajattelevani häntä jatkuvasti.
Ihastuin aivan päätä pahkaa ja päätin tehdä asialle jotain.
Olin varma että tästä olisi voinut todella tulla jotain, sen verran hyvin synkkasi.
Muttah, jouduin heräämään katkeraan todellisuuteen kun näin hänet erään tuntemani naispuolisen ihmisen kanssa.
En ole aivan varma seurustelevatko he, mutta viimeaikaisten tapahtumien johdosta voisi hyvinkin päätellä että näin on.
Do I sense a pattern here?
paska fiilis. tuntuu että näin käy joka kerta.
En voi unohtaa häntä, hän on jatkuvasti ajatuksissani ja se sattuu.
Kaikki tuntuu harmaalta ja tarkoituksettomalta. töissä käydessä ei tunnu
miltään, tekisi mieli tunkea pää vaan duunipaikan leikkuriin.
Ihan totta, ei ole elämäntilanne ollut moneen vuoteen muissa asioissakaan
aivan helppo, alkaa vaan voimat väsyä.
En voi puhua kenellekään. En jaksa edes yrittää nähdä ketään, vaikken
muutenkaan ihmisiä paljoa tunne. Milloin tämä menee ohi?
En jaksaisi enää kärsiä.
tiedän ettei rakkaus ole mikään maailman tärkein asia, mutta miten
voi olla yhden ihmisen näin vaikea saada sitä osakseen. tiedän
että joudun tätä pariskuntaa vielä näkemään monissa tilanteissa.
Ja näitä tilanteita ei vaan voi välttää ellen lopullisesti
muuraudu neljän seinän sisään.
En jaksa enää. tämä on yksi elämäni pahimmista ihastumisista.
En tiedä mikä minua vaivaa, miten vain muutamien keskustelujen
perusteella voi syntyä tällaisia tunteita? Mulla on ilmeisesti
joku taipumus kiinnostua niin vääristä ihmisistä kun olla ja voi.
Joten, miten pääsen rakastumisen tunteesta eroon?
Miten selviän kun joudun heihin törmäämään?
Arvostaisin hyviä neuvoja, ja kiitos etukäteen kaikille vastaajille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.