Niin kyselepä tässä mitä terapeuttista voisi tehdä vihki-kihla-sormuksille eron jälkeen ? Niillä kun ei ole mitään käyttöä ....
Eli miten te olette tehneet asian kanssa ?
Eli miten te olette tehneet asian kanssa ?
Gallup mitä tehdä sormuksille ?
Lähetti
71706
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
myy romukultana kultasepänliikkeeseen, osta jotain kivaa -- vaikka paristot rannekelloon.
Ajattelin lahjoittaa yhteiselle tyttärellemme hänen rippi-päivänä. Noin niinkuin varoittavana esimerkkinä ja harkiten käytetäväksi...
Itse annoin takaisin sille joka ne minulle oli rakkaudesta antanut 17-vuotta sitten.
Pois antaessani totesin, että näillä ei ole enään minulla mitään käyttöä, jollet ota niin heitän roskiin. Seuraavana päivänä sormukset olivat häipynyt ja tais siinä samassa mennä vihkiraamattukin. Sen verran kipeää ero teki ja tekee vieläkin että en ole kyllä sormuksiani kaivannut, tyttöjä ei ole ja luulen että pojat eivät niistä kuitenkaan olisi kiinnostunut, eli mitä suotta jättää vain kipeiksi muistoksi laatikon pohjalle.
Säästän sormukseni. Kun lapseni aikanaan menee naimisiin, toivoisin, että hän käyttäisi sitten äitinsä sormusta.
laita talteen jos teillä on lapsia, oma poika on halunnut niitä välillä katella. tärkeetä on ollut että isä ja äiti on olleet naimisissa. nykyään pidän niitä pankin lokerossa kun olen uusissa naimisissa enkä viitsi yhteisessä kodissa säilyttää. itsellekin niistä on tunnarvoa, silloin ihan tosissaan rakastettiin toisiamme. (ei, vanha suola ei janota)
Mä palautin sormukset ja kaikki muutkin korut ja kellonkin. On ainakin minulle liian tuskallista katsella tai edes käyttää niitä. Vieköön kaniin tai antakoon eteenpäin vaikka sille uudelle lehmälle, kun se on niiiiin kiva. Yhdet korvikset jätin palauttamatta, jätin jonkun muiston itselleni ajoista jolloin kaikki oli vielä hyvin... vai oliko silloinkaan?
Itse vihdoin vapautuessani 10 vuotta sitten karseasta kihlatustani, marssin kultasepänliikkeeseen ja myin sormukseni romukullaksi. Sen jälkeen marssin hyvään ruokaravintolaan (hyvän päätöksen jälkeen tulee yleensä suden nälkä) ja tilasin herkkupäivällisen jonka pitkästä aikaa söin hyvällä ruokahalulla.
Vielä nytkin, vuosia myöhemmin, se oli mielestäni yksi herkullisempia aterioitani. Suosittelen!