Huom: tämä on turhanpäiväinen ahdistusketju, sitä ei siis kannata lukea.
Ensinnäkin: Kuten olen aiemminkin palstalla sanonut, minulle on aina ollut (ja on edelleen) herttaisen yhdentekevää pitävätkö miehet minua puoleensavetävänä vai ei. Hyvä niin, sillä jos itsetuntoni riippuisi viehätysvoimastani tai kauneudestani, olisin ampunut itseni jo parisenkymmentä kertaa. Teinityttönä tuntui jokseenkin pahalta olla näkymätön, mutta vanhempana en ole koskaan edes tykännyt tulla huomatuksi. (Joskus se totta kai harmittaa, ettei ole kaunis; joskus se harmittaa paljonkin, kun itseään katselee yksin peilistä. Mutta sosiaalisena kokemuksena kauneuden puute ei haittaa millään tavalla: en edes haluaisi että kanssani flirttaillaan kaupassa ja minua tuijotetaan ja mitä nyt kauniille jatkuvasti tehdään.)
Mutta... mutta. Tämä palsta on selvästi vaikuttanut minäkuvaani ainakin yhdellä negatiivisella tavalla. Koskaan aiemmin en ole tuntenut itseäni vanhaksi. Kuten sanoin, ulkonäöltäni olen aina ollut näkymätön, joten on ihan sama, *näytänkö* vanhalta vai en. Nuoreksikaan en ole koskaan itseäni tuntenut, koska varsinaista nuoruutta minulla ei ole ollut; pikemminkin olen tuntenut itseni jotenkin iättömäksi, tai iästäni erillään olevaksi. Koskaan en ole ollut näin negatiivisesti tietoinen iästäni.
Olen jollain tasolla sisäistänyt palstan ajatukset niin, että tunnen nykyään olevani vanha, väsynyt, epäonnistunut ja turha. Jokseenkin ymmärrettävä versio tästä on se, että mietin jatkuvasti mitä kaikkea minun olisi pitänyt tähän ikään mennessä saavuttaa - ja mitä kaikkea olisin halunnut tehdä, jos olisi ollut mahdollisuus - mutta oudompaa itselleni on se, että ajattelen myös jatkuvasti fyysisen ikääntymisen merkkejä. Katselen kasvojani suurentavalla peilillä ja laitan joka puolelle jotain tököttiä ettei vain ilmesty ryppyjä. Heti kun kasvot tuntuvat kuivilta, laitan lisää kosteusvoidetta. Olen alkanut käydä jo hysteeriseksi: yritän olla nukkumatta kyljelläni ettei tule ryppyjä; luomia ja pisamia (joita minulla on aina ollut) katselen kauhuissani että ovatkohan nuo nyt maksaläiskiä; katkenneita verisuonia reisissä luulen suonikohjuiksi; nenänpielissä aina olleita suurentuneita ihohuokosia pidän iän aiheuttamina - ja niin edelleen. Tietokonetta käytän aurinkolasit päässä jotten siristele silmiäni, ulos en mene edes pyykkiä levittämään laittamatta aurinkosuojaa. Tyytyväisenä katselen vaikkapa Kate Bosworthin HD-kuvaa: sehän on paljon vanhemman näköinen kuin minä!
Minulla on toki tällä hetkellä paljon muitakin syitä tuntea oloni surulliseksi ja lannistuneeksi, joten ei se pelkästään palstan vika ole. (Enkä tietysti omista OCD-taipumuksistani voi syyttää palstaa.) Mutta palsta ei ainakaan auta, koska sitä enemmän seuratessa tulee aina ahdistuneempi olo. Olen alkanut pohtia, miten paljon tällaisen palstan päivittäinen lukeminen vaikuttaa ajatuksiin. Niillekin, jotka lukevat sitä "huumorimielessä", kuten moni väittää lukevansa. Voi olla vankasti eri mieltä jostain asiasta, ja silti sen kuuleminen jatkuvalla syötöllä vaikuttaa. Aivan kuten mainonta: kukaan ei ole sille immuuni, vaikka olisi tietoinenkin sen mekanismeista.
Enpä tiedä. Pitäisi kai viimeinkin lakata vallan lukemasta tätä palstaa, tai ainakin pysytellä niissä kirjallisuusketjuissa.
Ensinnäkin: Kuten olen aiemminkin palstalla sanonut, minulle on aina ollut (ja on edelleen) herttaisen yhdentekevää pitävätkö miehet minua puoleensavetävänä vai ei. Hyvä niin, sillä jos itsetuntoni riippuisi viehätysvoimastani tai kauneudestani, olisin ampunut itseni jo parisenkymmentä kertaa. Teinityttönä tuntui jokseenkin pahalta olla näkymätön, mutta vanhempana en ole koskaan edes tykännyt tulla huomatuksi. (Joskus se totta kai harmittaa, ettei ole kaunis; joskus se harmittaa paljonkin, kun itseään katselee yksin peilistä. Mutta sosiaalisena kokemuksena kauneuden puute ei haittaa millään tavalla: en edes haluaisi että kanssani flirttaillaan kaupassa ja minua tuijotetaan ja mitä nyt kauniille jatkuvasti tehdään.)
Mutta... mutta. Tämä palsta on selvästi vaikuttanut minäkuvaani ainakin yhdellä negatiivisella tavalla. Koskaan aiemmin en ole tuntenut itseäni vanhaksi. Kuten sanoin, ulkonäöltäni olen aina ollut näkymätön, joten on ihan sama, *näytänkö* vanhalta vai en. Nuoreksikaan en ole koskaan itseäni tuntenut, koska varsinaista nuoruutta minulla ei ole ollut; pikemminkin olen tuntenut itseni jotenkin iättömäksi, tai iästäni erillään olevaksi. Koskaan en ole ollut näin negatiivisesti tietoinen iästäni.
Olen jollain tasolla sisäistänyt palstan ajatukset niin, että tunnen nykyään olevani vanha, väsynyt, epäonnistunut ja turha. Jokseenkin ymmärrettävä versio tästä on se, että mietin jatkuvasti mitä kaikkea minun olisi pitänyt tähän ikään mennessä saavuttaa - ja mitä kaikkea olisin halunnut tehdä, jos olisi ollut mahdollisuus - mutta oudompaa itselleni on se, että ajattelen myös jatkuvasti fyysisen ikääntymisen merkkejä. Katselen kasvojani suurentavalla peilillä ja laitan joka puolelle jotain tököttiä ettei vain ilmesty ryppyjä. Heti kun kasvot tuntuvat kuivilta, laitan lisää kosteusvoidetta. Olen alkanut käydä jo hysteeriseksi: yritän olla nukkumatta kyljelläni ettei tule ryppyjä; luomia ja pisamia (joita minulla on aina ollut) katselen kauhuissani että ovatkohan nuo nyt maksaläiskiä; katkenneita verisuonia reisissä luulen suonikohjuiksi; nenänpielissä aina olleita suurentuneita ihohuokosia pidän iän aiheuttamina - ja niin edelleen. Tietokonetta käytän aurinkolasit päässä jotten siristele silmiäni, ulos en mene edes pyykkiä levittämään laittamatta aurinkosuojaa. Tyytyväisenä katselen vaikkapa Kate Bosworthin HD-kuvaa: sehän on paljon vanhemman näköinen kuin minä!
Minulla on toki tällä hetkellä paljon muitakin syitä tuntea oloni surulliseksi ja lannistuneeksi, joten ei se pelkästään palstan vika ole. (Enkä tietysti omista OCD-taipumuksistani voi syyttää palstaa.) Mutta palsta ei ainakaan auta, koska sitä enemmän seuratessa tulee aina ahdistuneempi olo. Olen alkanut pohtia, miten paljon tällaisen palstan päivittäinen lukeminen vaikuttaa ajatuksiin. Niillekin, jotka lukevat sitä "huumorimielessä", kuten moni väittää lukevansa. Voi olla vankasti eri mieltä jostain asiasta, ja silti sen kuuleminen jatkuvalla syötöllä vaikuttaa. Aivan kuten mainonta: kukaan ei ole sille immuuni, vaikka olisi tietoinenkin sen mekanismeista.
Enpä tiedä. Pitäisi kai viimeinkin lakata vallan lukemasta tätä palstaa, tai ainakin pysytellä niissä kirjallisuusketjuissa.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Haluatko kuitenkin sen YT-miehen vielä jossain haaveissasi? Sillä mitä väliä yksinelävälle naiselle on näyttääkö vanhalta tai ryppyiseltä.
Niin, mitä väliä.
On sillä väliä kuitenkin.
Kenties sulle on tulossa kolmenkympin kriisi? Se tulee yleensä jossain muodossa kaikille, sekä miehille että naisille. Niin tapahtui aikoinaan mullekin. Just sellaisena vajaa kolmekymppisenä sitä alkoi tarkkailla ulkonäköään ja etsiä naamastaan virheitä ja katella kaupassa ryppyvoiteiden hintoja, tms. Näin jälkeenpäin se naurattaa, koska nyt neljänkympin korvilla tajuaa että silloin alle kolmekymppisenähän sitä oli vielä kumminkin nuori eikä niitä ikääntymisen merkkejä oikeasti paljoa ollut, vaikka silloin niin kuvittelikin. Nyt niitä alkaa oikeasti olla, mutta jostain syystä ei ne hirveästi haittaa. Sitä on ollut siitä kolmenkympin kriisistä kymmenen vuotta aikaa tottua ajatukseen, että kaikki me tässä vanhenemme. Nuoriakaan en kadehdi, koska perässähän hekin tulee. Palstan miesten ryppyilyä älä ota tosissasi. Huonoa itsetuntoaan vaan purkavat.
Se voi hyvinkin olla - ja luultavasti onkin. En tullutkaan ajatelleeksi tuota, enkä koskaan osannut odottaa koko kriisiä! Ei minulla tuntunut olevan sellaiseen mitään "syytä", kun ei menetettävääkään olisi.
Kyllähän sen ajatuksen tasolla ymmärtää, että elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka. Jotenkin kai haluaisi vain säilyttää... jotain. Ei ainakaan vetävää ulkonäköä, minun tapauksessani, vaan ehkä jonkin fyysisen muiston lapsuudesta sitten.
Huumoria on revittävä joskus sieltä missä sitä ei ole. Tuttua esim. meille armeijan käyneille miehille. Olet tyypillinen nainen joka naiivisti digest everything they read (paremman suomennoksen puutteessa) ja yrittää rakentaa järkeä siitä.
Pienenä vinkkinä: jos se vaikuttaa helpolta älä tee sitä.
Kyllä kai jokaiselle tulee joskus sellaisia päiviä, ettei jaksa aina nauraa itselleen.
Voin kuvitella miten kuljet sen pippurisumuttimesi kanssa siellä aurinkolasit silmillä ja rasvakerros paljaalla iholla. Seuraava vaihe on foliohatun muotoilu.
Eikä se 1800-luvun kirjallisuuden diggailu varmaan auta tuohon vanhaksi itsensä tuntemiseen. Lukisit nuoria ja seksikkäitä amerikkalaisia bestselleristejä, etkä mitään tarinoita kuinka Hilda ja Mr. Goodwillow eivät koskaan saa tilaisuutta syleillä toisiaan sypressipuun alla.
Tämän palstan lukeminen on taatusti myrkkyä mielelle, joten jos omistat elämän tai saat hankittua sellaisen, niin onneksi olkoon.
Rutistus.
Palstatauko voisi tosiaan tehdä hyvää.
Ja rutistus sinullekin, Austen-sisareni!
Siis sehän on naiselle ihan oma valinta, että haluaako miehen, joka on kiinnostunut naisesta esiteltävänä tavarana, vai miehen, joka on kiinnostunut naisesta ihmisenä...
Pitää sen ihmisenä kiinnostavan naisenkin miellyttää silmää.
Joo jos mennään äärimmäisyyksiin, että sanotaan nainen olisi 100-kiloinen ja pälvikaljuudesta kärsivä, mutta ihmisenä kiinnostava, niin silloin ulkonäkö voi olla esteenä. Väittäisin kuitenkin, että jos nainen ei ole äärimmäinen esimerkki ulkonäköongelmista, niin aina löytyy mies, joka on kiinnostunut naisesta ihmisenä ja naisena, eikä ollenkaan edes huomaa naisen ulkonäöllisiä virheitä tai laita niille mitään painoa. Vaikka ihmisten toistelema "kansanviisaus" sanoo, että ulkonäkö on parinvalinnassa miehille tärkeämpää, niin tieteelliset tutkimukset sanovat, että naiset ovat ulkonäköasioissa selkeästi miehiä nirsompia.
Pälvikaljuisuudesta ja satakiloisuudesta puheen ollen.. http://www.ploumz.com/wp-content/uploads/2009/04/image0011.jpg
On kai se oma valinta, mutta tässä omassa tapauksessa ongelmana ei ollut/ole kylläkään miehen valitseminen, vaan minäkuva.
Eikö minäkuvan pohtimisen takana ole se, että kelpaisitko jollekin miehelle? Ainakin tuosta ulkonäkösuunnasta pohdittuna. Tarkoitan, että vaikka olisitkin päättänyt olla "miehiä tarvitsematon jäänarttu" loppuelämäsi, niin mihin sinä sitä ulkonäköä tarvitset, jos et siihen, että sinulla olisi teoreettinen mahdollisuus kuitenkin vampata haluamiasi miehiä.
Hmm, itse en ehkä ajatellut ihan noin kuitenkaan. Teoreettista mahdollisuutta minulla ei ole vampata ketään; kauniita ihmisiä ihailen itsekin, enkä ole mies; ja silti haluaisin etten olisi liian vanha elämään ja saavuttamaan jotain.
Kyllä morsiamella onkin syytä hymyyn!
Minä olen viimeiset kymmenen vuotta ajatellut että se elämä oli nyt sitten tässä ja huomenna jo saatan kuolla. Olen 30-vuotias. Ei paljon tuu ikäkriisejä kun on valmiiksi asennoitunut.
Tuo on kyllä totta. Kuolemaan olen itse asiassa valmistautunut jo varhaisteinistä lähtien. Jotenkin vaan harmittaa, jos kroppa alkaa muistuttaa kuolemasta joka ikinen aamu.
Onko ongelmasi nimi tarkemmin sanottuna kuolemanpelko?
Niin siinä käy, ihminen kuolee. Joka ikinen. Joka ainoa. Ei ole ollut ainuttakaan poikkeusta koskaan, ei missään.
Mutta ei kuolema ole paljon mitään. Pöh vaan. Mikään ei muutu. Kun kuolet, maailmassa ei muutu yhtään mikään. Ei yhtään mikään. Maapallo jatkaa radallaan, iltapäivälehdissä samankaltaiset lööpit kuin aina ja kaikkialla.
Jos joku käy sinua ruumishuoneella katsomassa, hän näkee että "sinä" olet kuin esine, sinua ei enää ole. Se siitä "hipsteristä".
Kuolemassa mitään pelättävää ole. Metsäneläimet vain tulis ja nakertelis luita, jos ihmiset eivät olisi niin tylsiä ja byrokraattisia että pitää kaivaa monttu. En ole niistä koskaan tykännyt.
Elmä pelottavampaa, vai mitä? Että miten sitoa kengännauhat...
Oletettavasti, kyllä. Ikävää.
Tai miten sitoa kengännauhat ryppyisillä käsillä!
Ehkä kuolemaa enemmän pelottaakin se, että elämä menee haaskuun.
Tai ehkä kuolemanpelko on juuri sitä, koska kenenkään elämä ei mene koskaan täysin niinkuin pitäisi. Pelottaa se, että aika kuluu niin pian, ettei ehdi edes valmistautua koitokseen.
Tyhjää ainakin minun elämäni on ollut ja on. Kammottavaa. Elävänä kuollutta. Monenlaista olisin halunnut ja haluaisin. Ohi menee. Avuton olo. Haluaisin jonnekin kauas pois, piiloon, pois näkemästä kaikkea, nuoleksimaan haavoja.
oksenna, pasko, kuse... möyh möyh! kurjoo on! vali vali!
Älymies uskoo teininaisen ratkaisevan kaikki mahdolliset ongelmat. Sun tarttis kehittää vastaavanlainen kuvitelma jostakin helposti saavutettavasta jutusta, kuten esimerkiksi AT- miehestä. Sitten sen toimimattomuuden todettuasi voisit projisoida kaikki muutkin pettymyksesi tämän AT-miehen syyksi jollakin tapaa ja elää loppuelämäsi mielenrauhassa vanhana piikana.
Jostain syystä nämä essin kuvailut saa aina hyvälle mielelle. En ole sadisti, mutta osaat pukea tuon kurjuutesi niin sympaattiseen muotoon. Suosittelen edelleen sitä bloginpitoa. Elämän kurjuutta ja kissojen kuulumisia.
Kiitos... Tuo "möyh möyh örp örp"-tyyppi sai jo minut (jälleen kerran) miettimään, että poistan tunnukseni ja häivyn palstalta kokonaan ja ihmettelemään, mitä minä täällä teen. No, ehkä minun on kuitenkin ylipäätään paras pysytellä pois ja/tai kommentoida vain ketjuihin, joissa on jokin järjen ja/tai inhimillisyyden hiven. Blogi? Haluaisin kirjoittaa ja että joku lukisi, mutta...
Essi, aloita ihmeessä blogi. Voithan helposti poistaa sieltä tyhmät kommentit, jos sellaisia pelkäät.
Blogissa sikäli ideaa, että haluaisin kirjoittaa, mutta lukijat ovat minulle tärkeitä eli pöytälaatikko on minulle = kalma ja kauhistus.
Mutta nyt nukkumaan. Hyvää yötä, mölönpölöfani.
örp örp pysy poissa masentunut ameepa valittaja!!!!!!!!!! kurjoo on elämä byhyyyyyyyyyyy.... kuunnelkaan kuin valitan säälikääääääää muaaaaaaaaa! kattokaa kun oooon niiin depissss!
Jos jokin asia huolettaa, ahdistaa, niin mikä siinä onkin, että naisen on niin helppo syyttää kaikesta ulkonäköään.
Mutta totta kuitenkin, tämä palsta keskittyy naiskritiikissään enimmäkseen naisten ulkonäköön ja ikään. Voisihan kritiikin kohteina olla esim. tyhmät, ajattelukyvyttömät naiset tai pinnalliset ja omaa etua ja maksimaalista mielihyvää miesten suhteen laskelmoivat naiset tai ryyppäävät, baareissa miehiä miesten jälkeen iskevät naiset. Mutta ei; aina vain ilkeilyn ykköskohteena ovat "rumat", "läskit" ja "vanhat kurpat".
Tajuan, että minun olisi surkean itsetuntoni takia paras pysyä poissa täältä. Täällä oloni on kuin raapisi rupea. Pelkään olevani kelpaamaton ja että minut hylätään; tämä palsta on mitä mainioin ja kaamein paikka muistella sumuista haavaa, repiä sitä auki, nähdä veren. En tiedä tälle mekanismille nimeä, mutta jotain totta ja samalla epälogiikkaa tässä on.
Näen sinussa kauniin ja olet minulle tyttö, haavoittuva, ei mikään valmis vuorenhuippu! Eihän ikinä. Mutta minä olenkin itsepäinen ja omaehtoinen pässinpää, roviolle vaan, naps vaan.
Minä en käsittääkseni ole juuri ikinä kritisoinut naisten ulkonäköä täällä. En tiedä, ehkä katselen naisia eri tavalla, mutta löydän useimmista naisista jotain kaunista. Lisäksi ne naiset, joita pidän kaikkein kauneimpina, eivät ole missejä eivätkä yleensä malleja tai elokuvatähtiäkään. Pidän kaikenlaisista persoonallisista piirteistä naisten ulkonäössä. Ainoa mitä olen kritisoinut, on sairaalloisen lihavat naiset. En halua naista, joka ei pysty kantamaan kauppakassia portaita ylös kuudenteen kerrokseen. Hiki saa tulla, ja vaikka puuskuttaakin, mutta en halua naista, jonka paino estää häntä tekemästä monia asioita elämässä, ja joka luultavasti kuolee sydäriin kuuskymppisenä.
Kuitenkin, vaikka minä ja moni muukin palstalla ei juurikaan kritisoi naisten ulkonäköä, niin aina te vaan luette niitä Älymiehen höpötyksiä ja teette päätelmät sen perusteella.
Liian vanhoja kurppia/miestään vanhempia naisia olet kyllä kritisoinut useaan otteeseen...
Mutta ei minua sinun ainakaan kirjoituksesi ole henkilökohtaisesti loukanneet. Se on enemmänkin se ilmapiiri: olkoonkin, että ilmapiiri voi olla 75% Äly-teho-teenlover-miehen tekosia, mutta ilmapiiri se on kuitenkin.
En tiedä, kaduttaa että koko ketjun aloitin. Nukuttaa ja ahdistaa, arvostelukyky ei liene parhaimmillaan.
Niin, muutama floodaaja saa paljon pahaa aikaan tämän palstan ilmapiirin suhteen. Se on totta. On täällä paljon ihan järjellisiäkin miehiä. Mutta jos joku kakkaa keskelle huonetta, niin koko huonehan haisee, vaikka kyseessä olisi vain yhden "ilmaisu".
Kauneus on katsojan silmässä... Aika pitkälti ne ovat ne katsojan ihan omat silmät, jotka ovat kauniit tai rumat.
Täytyy myöntää, että olen samaa mieltä ylettömän ylipainon suhteen. Epäterveellistä. Ja myös epäesteettistä ja asia jolle olisi helppo tehdä jotain verrattuna siihen jos ihminen olisi onnettomuuden jäljiltä rullatuolissa, sairastaisi syöpää tms. Helppo ja helppo... Asiat ovat riivatun suhteellisia ja subjektiivisia.
Epälogiikkaa? Sano vaan että kuitenkin vähän tykkäät mölöfaneistasi. ;)
Realismusta ainakin ja muita "vanhoja" naisia sillitrolli on haukkunut ilkeästi.
Kirjoitin siitä yhdestä naisesta, joka on mielestäni kaunis, ja joka nyt sattuu vain näyttämään hiukan vanhemmalta kuin keskimäärin hänen ikäisensä. Kirjoitin, koska halusin mielipiteitä naisilta siitä, miltä heistä tuntuisi olla itseään nuoremman näköisen miehen kanssa. En saanut kunnollisia vastauksia montaakaan, mutta tiedän, että osa naisista, luultavasti suurikin osa, häpeäisi miestään sellaisessa tilanteessa. En siis todellakaan haukkunut sitä naista siinä, vaan kysyin asiaa siksi, että mietin häpeäisikö nainen minua.
realismusta sietääkin haukkua.
Tykkään vähän mölöistäni. Aika paljonkin niistä jotka eivät ole ilkimyksiä. Ilkimykset haluaisin sulkea kellariin ja jättää ruuatta. Pimeään kellariin. Kunnes oppisivat, tajuaisivat... että pitää heijastaa valoa, ei imeä sitä pois. Ei täällä kukaan kauaa elä. Miksi käyttää se kakalle haisemiseen ja potan nurin kääntämiseen?
Hmm, en tarkoittanut tuota ketjua; en ole lukenut palstaa tässä pariin päivään kovin tarkasti, kun on ollut tyhmä kiire. Tarkoitin joitain aiempia keskusteluja... muistan eritoten yhden, jossa tunnuit tuomitsevan aika jyrkästi suhteen, jossa nainen oli muutaman vuoden miestään vanhempi. Saattoi olla joku muu m30 kyllä. Ja muutamia muita, joita olen liian väsynyt erittelemään... muistan myöskin sinun haukkuneen realismusta nimenomaan iästä.
vastaa siihen ite!!
Realismushan oli ikipissis, jolla oli ikäkomplekseja. Täysin luonnollista, että on ikäkomplekseja, jos luulee vielä viisikymppisenä elävänsä 17-vuotiaan tekoboheemin pissiksen elämää. Saatoin mainita realismukselle jotain hänen iästään, mutta lähinnä antaakseni osumaa ärsyttävälle aikuispissikselle, joka edustaa kaikkia niitä asioita, joita naisissa vastustan.
Ethän itsekään ole niin positivinen, vaan kiukuttelet kuinka on tylsää ja yksinäistä.
Ai tohon "Miksi käyttää se kakalle haisemiseen ja potan nurin kääntämiseen?".
No justhan mä hankin toukokuussa naruhyppelyhajuvettä... jota tosin en ole juuri käyttänyt, niin, Linnanmäelläkään ei ole tullut käytyä. Mutta jotain yritystä kuitenkin! Jotain todellistakin. Mutta nyyh, miksi kaikki on niiiiin vaikeaa ja yksinäisyys odottaa aina jossain kuin kotiin.
Kiitos, Essi. Sinä olet oikein mukava pässinpää, enkä osaa kuvitella ketään, kenelle olisit kelpaamaton.
Mutta en julista mitään miesten fasistista pahuutta tms. tai että mulle kelpaisi vain timmi teinimies.
niiiiiiiiiin......paskot ja oksennat masennusta ympäri ämpäri palstaa, !!!!!!!!!!!
Eikö "ikipissis" ole hyvä asia, jos vertaa vaikka siihen mitä viiskybäset muijat yleensä ovat...
Ei sulle kelpaa kukaan...kaikissa on joku vika.
Miten tuo sitten eroaa siitä, että haukkuu jotain miestä luuseriksi, joka ei ole koskaan saanut naista?
Tuostahan nousee aina iso haloo, että naiset osoittavat näin vihaavansa ja halveksivansa naisettomia miehiä. (Ja se on minustakin erittäin mautonta.) Samalla tavalla ketä tahansa vanhaksi kurpaksi haukkuminen osoittaa halveksivansa ikääntyviä naisia.
"Your choice of an insult says something about you." En muista olenko lukenut tuon jossain vai keksinkö sen nyt itse.
Viisikymppisen naisen kuuluu olla naimisissa rakastamansa miehen kanssa, elämä vähän seestyneenä jo ja särmät kuluneina. Viisikymppinen nainen voi olla myös sinkkunainen, mutta silloin hänen kuuluu etsiä charmanttia herrasmiestä, jonka kanssa suunnitella eläkepäiviä ja elää "aikuista parisuhdetta". Pissistely viiskymppiseltä naiselta on noloa. Oma äitini on kohta kuusikymppinen, ja hän on onneksi ikääntynyt arvokkaasti, vaikka ei edes ole paljoakaan ikääntynyt, vaan on kohtuullisen nuorekas vielä.
Kyllä hävettäisi, jos äitini olisi joku aikuispissis (vaikka ei hän olisi, ei edes silloin jos vanhempani olisivat eronneet, mitä he onneksi eivät ole).
örp örp nyyh!
Enhän minä ole tässä arvostellut vain realismuksen miesvalintoja, vaan koko elämäntyyliä. En pidä pinnallisesta pissistelystä naisilla minkään ikäisinä, mutta alle parikymppisiltä sen voi vielä ymmärtää. Heille ei elämä ole vielä opettanut mikä on tärkeää. Yli parikymppisiltä pissistely on noloa, ja yli kolmevitosilta naisilta se on supernoloa.
Selittäisitkö vähän tarkemmin, että millä tavalla naisen pissistely ja miehen naisettomuus vertautuvat toisiinsa?
Pakko lisätä vielä tähän, että tuo on yksi niistä asioista, mitä eniten itse pelkään: että täytän 30/40/50/80/mitenvain ja aina uusi ovi sulkeutuu - nyt ei sovi enää tehdä sitä, mitä olisi sopinut tehdä aiempina ikäjaksoina.
On niin paljon asioita, joita ei enää VOI tehdä (esimerkiksi minusta ei taida koskaan tullakaan Wimbledon-voittajaa), että vituttaa ettei "saisi" tehdä vaikka pystyisikin. Ottaen huomioon, etten ole koskaan tehnyt mitään mitä olisi sopinut tehdä parikymppisenä, tämä vituttaa erityisesti.
Ei naisen pissistely vaan naisen ikä arkana paikkana. En selitä, koska olen jo nukkumassa.
Sittenhän se on viimeiset hetket käsillä alkaa tekemään niitä asioita.
Tätä palstaa kannattaa kyllä vältellä silloin, jos itse on vähänkin apea, surullinen tai herkällä päällä. Tänne tullessa pitää olla henkistä energiaa torjua kaikenlaisen mölötyksen vaikutukset omaan olemiseen.
Minulla oli joskus opiskeluaikaan kaksi kämppistä, joista toinen piti itseään vanhana (oli minua nuorempi) ja toinen lihavana (olimme noin samanpainoisia). Vuoden aikana kehitin itselleni kaikenlaisia kompelkseja, jonka kaltaisista en ollut kärsinyt sitten teini-iän itsekriittispien vuosien.
Voin hyvin kuvitella, että tällä palstalla voi olla samankaltainen vaikutus...
kompelkseja => komplekseja
Kai kaikkiin ihmisiin iskee jossain vaiheessa vanhenemisen pelko. Pohjimmiltaanhan se on kuoleman pelkoa. Valitettavasti ympäröivä maailma vielä ruokkii tätä pelkoa. Bisnesmiehet kertovat mainosten ja muun avulla, että rypyt ja harmaat hiukset ja selluliitti ovat jotain ihan kamalaa ja naisen elämäntehtävä on taistella niitä vastaan. Mutta jos oikein ajatellaan, niin yksi naisen elämäntehtävistähän on synnyttää uutta elämää, joka myös johtaa ruumiin astettaiseen rapistumiseen. Jokainen raskaus ja synnytys saa aikaan jonkinlaista rupsahtamista. Se on luonnollista ja kuuluu elämään. Ennen tämä ymmärrettiin. Nykyään siitä on tehty suuri ongelma. Huomaan sen tuttavapiiristäkin. Kun nainen saa vauvan, niin heti on kiire jumpata raskauskilot pois ja jumpata alapäätä, ettei vauvan isä vaan lähde vieraisiin. Samoin niin luonnollisesta asiasta kuin vanhenemisesta on tehty suurikin synti. Vaikka se on niin normaalia. Kaikki ihmiset ikääntyvät ja kuuluu asiaan, että vanhennutaan ja kuollaan ja annetaan sillä tavoin tilaa seuraaville sukupolville. Huvittaa toisaalta, että nykyään jonkinlainen ihanneikä on teini-ikä. Lapset haluavat mahdollisimman nopeasti teiniksi ja päästyään teini-ikään he yrittävät mahdollisimman kauan pysyä sellaisina ja vältella aikuiseksi kasvamista. Eivät tietenkään kaikki, mutta monet. Mitä tulee joidenkin palstan miesten teinien ihailuun, olen tulkinnut sen olevan lähinnä elämättömän elämän kaipuuta.
Totta, hyvin totta. Huumorintajuisella päällä pitää etenkin olla palstalla käydessään, muuten ei tule mistään mitään.
Nyt taidan mennä nukkumaan, kun tuntuu pää tyhjältä. Hyvää yötä kaikille, ja kiitos kun kuuntelitte sekavaa angstailuani.
Minusta naiset voivat olla kauniita ryppyineen kaikkineen, vaikka toki tietenkin sellainen naaman massiivinen "valahtaminen" on valitettavaa joillain naisilla. Epäilen kuitenkin, että se valahtaminen ja ylimääräinen nahka kasvojen alueella täytyy jollain tapaa liittyä huonoihin elämäntapoihinkin. Ei sitä muuten näkisi eniten jollain spurguilla, jotka vetävät päivässä viinaa pari pulloa ja polttavat pari askia röökiä.
Yleisesti, jos nainen elää edes kohtuullisen terveellisesti, niin minusta nainen on kauneimmillaan ilman meikkiä tai kevyessä meikissä. Tästä mielipiteestä minut kyllä haukuttiiin naisvihaajaksi....
Minulla on dvd:nä sellainen suomalainen tv-sarja kuin "Myrskyluodon Maija" joka kertoo kalastajaperheen elämästä 1800-luvulla. Sarja perustuu ainakin osittain tositapahtumiin. Oli jännä ensiksikin nähdä, miten vähällä ihmiset tulivat toimeen ja elivät silti omalla tavallaan täyttä elämää. Usko Jumalaan oli luonnollinen osa elämää. Ateismia ei juuri esiintynyt. Myös syntymään, vanhenemiseen ja kuolemaan opittiin jo lapsesta lähtien suhtautumaan luontevasti. Vanhukset (ja nuoremmatkin) kuolivat kotonaan perheen keskellä ja myös lapset syntyivät kotona. Naiset synnyttivät ja imettivät 7-8 lasta (joista yleensä muutama kuoli jo ihan pienenä) eikä heillä ollut aikaa miettiä raskausarpia tai selluliitteja, koska oli niin paljon muuta tekemistä. Koska pukeutuminen oli tuohon aikaan peittävämpää kuin nykyään, ei kropasta ollut sellaisia paineita kuin nykyään. Ei naisilla eikä miehillä. Huvittavaa oli että minkäänlaista teini-ikää ei tuolloin oikeastaan tunnettu. Rippikoulu oli vedenjakaja. Ennen rippikoulua, joka käytiin noin 15-vuotiaana, olit lapsi ja rippikoulun jälkeen aikuinen, jolta edellytettiin jo vastuuta. Elämä oli karua ja yksinkertaista ja ihmiset kuolivat tauteihin, jotka nykyään osattaisiin parantaa antibioteilla. Ihmisen sosiaaliturva oli perhe ja kyläyhteisö. Jos joltakulta paloi talo tai kuoli lehmä, kyläläiset järjestivät keräyksen ja kaikki antoivat vähän jotakin varojensa mukaan. Vanhukset saivat rypistyä ihan rauhassa eikä heidän odotettukaan esiintyvän nuorekkaasti. Päinvastoin, sellainen olisi herättänyt hämmenystä. Hätkähdyttävää, miten suomalainen elämänmuoto on muuttunut niin toisenlaiseksi vähän yli sadassa vuodessa. En mitenkään ihannoi tuota vanhaa aikaa. Silloin oli paljon ongelmia. Lapsikuolleisuutta, köyhyyttä, kulkutauteja, jne. Mutta kadehdin sitä, että niissä karuissa ja yksinkertaisissakin oloissa he jaksoivat elää ja iloitakin elämästä. Siitä näkökulmasta katsoen meidän ongelmat tuntuvat pieniltä.
vittu mitä pässejä kaikki jotka menee liiallisuuksiin ulkonäkönsä kanssa. On ok näyttää tyylikkäältä niin kauan kun se kulkee vaatteissa ja meikissä. KAUNEUSLEIKKAUKSISSA ja itsensä paastonäännyttämiesessä jne. tulee raja vastaan. Siis oma ilo on paras ilo, sitä seikkaa ei ämmät tajua jonka miehet on tajunneet ikuisuus sitten. Klitoris se on akoillakin. Ei kun sitä hinkkaamaan vaikka näyttäisi variksenpelättimeltä!!!!!
Se oikea ei ikinä kävele vastaan, se täytyy päätellä. Ja se tulee korvien välistä! Menköön jakorasiat menojaan, ei ne ikinä tajua sitä huumoria, joka heistä itsestään huokuu!
entäs sitten minä joka olen omasta mielestäni hyvännäköinen, matkustelija, sosiaalinen, hauska, humoristi, romantikkomies, you name it. Ei saa rinnalleen ketään. Olen yrittänyt uskotella itselleni että kai se on tää ulkonäkö sitten, mutta järki sanoo että nyt valehtelet! Tämäkin aiheuttaa turhautumista.
Miehen pitää olla Mies eikä mikään Mikki Hiiri.
Kukaan ei varmaankaan huomannut, mutta asetin itseni omaehtoisesti vähäksiaikaa banniin täältä. Osasyy oli kyllä se, että tulin olleeksi luvattoman töykeä sinua, Mablabia ja Hämärän Rajoillaa kohtaan (sallin itselleni vittumaisuuden ainoastaan epänimimerkkejä ja Älyn haamua kohtaan). Toinen syy oli se, että huomaan itsekin kärsiväni palstan seuraamisesta ja sille kirjoittamisesta. Itse olen itselleni selittänyt aina lukevani ja kirjoittavani vähän huumorimielellä, mutta kuten Foucaultin heilurissa, myös Suomi24-Sinkut -palstalla kevyt jutustelu tuntuu muuttuvan herkästi joksikin muuksi.
Pitäisi kai siis jatkossa ymmärtää pitää tauko heti, kun vähänkin tuntuu siltä, että palsta vain masentaa. Kyllä täällä voi hauskaakin olla (ainakin juuri nyt minusta tuntuu hauskalta kirjoittaa vajaan parin viikon (?) tauon jälkeen!).
Kiva kun tulit takaisin.
Tuskinpa kuitenkaan, mutta kiitos silti. Enhän minä nyt todella ole ollut pois niin kuin Essi tai Eino.
Ai olit joskus töykeä minua kohtaan? En edes huomannut koko asiaa ennen kuin sanoit - tai jos totta puhutaan, en vieläkään tiedä missä ja milloin se on tapahtunut.
Lähinnä viittaan siihen lapselliseen eino-kateus -episodiin Austen-ketjussa.
Ei minua ainakaan haitannut; olin itse muuten vain ärtynyt, ja pahoittelen sitä. Mukava, että tulit takaisin - tauko tekee aina silloin tällöin itse kullekin hyvää!
Tulkitsin sen silloin ettet ollut sataprosenttisesti tosissasi. (Nyt kannattaa olla hiljaa jos olit.)
En ollutkaan... sataprosenttisesti. Oli miten oli, omasta kirjoittelustani jäi sen verran ripulinen maku suuhun, että katsoin parhaaksi hävetä varmuuden vuoksi.
Kiitos nyt vaan sinullekin, mutta on todettava, että minun on vaikea erottaa, ainakin netissä, sarkasmia välillä ystävällisyydestä ja näitä kahta kohteliaisuuksista. Äh.
Pöh, kuules nyt Lord, kun joku sanoo kohteliaisuuden, sinä sanot kiitos ja uskot sen kiltisti. Sovitaanko näin? :)
Hmm... tuossa viestissäni ei ainakaan ollut mitään sarkasmia! Pahoittelen, jos se siltä kuulosti - minulla on oudon väsynyt olo enkä tiedä enää yhtään, mitä sanon.
Tarkoitin että tauko tekee/tekisi itsellenikin hyvää.
Noh, jos me nyt sitten sovitaan :P
Eli joo, kiitos - ja anteeksi, vaikka en tiedä, tajusiko kukaan edes loukkaantua törppöilystäni, olen joskus aiemminkin ottanut omat mölöilyni vakavammin kuin muut.
Ei siinä varmasti sarkasmia ollutkaan, mutta välillä kun katselee omien alemman tason linssien läpi, alkavat rajat sarkasmin ja muiden ilmaisumuotojen välillä hämärtyä ikävästi.
Hyvä poika. :P
Jos tässä omia mokiani alkaisin laskea ja nolostella, loppuis noi sormet ja varpaat aika hiton nopeesti, eikä elämästä tule oikein mitään kun jatkuvasti joutuis olla niin nolona.
Loordi on söpö!