Olen eronnut vaimostani. Seurustelin hänen kanssaan jo teini-iästä asti, ja rakastimme toisiamme. Hän oli parasta mitä tiedän. Meillä oli omat, mukavat harrastukset. Emme juuri koskaan riidelleet, eikä hän "nipottanut" tai valittanut turhanpäiväisistä asioista. Jopa häämme olivat upeat, ja sen jälkeen alkoi yhteiselo.
Kun olimme jonkin aikaa asuneet yhdessä, hän ystävystyi erään lähellä asuvan naisen kanssa. He liikkuivat todella paljon iltaisin yhdessä, ja se turhautti vähän, koska olisin halunnut viettää aikaa hänen kanssaan.
Vaimoni tuli sitten yhtenä päivänä hirveän hermostuneena kertomaan, että hän ja tämä "ystävä" rakastavat toisiaan. Hän sanoi, ettei tahtonut enää valehdella. Olin jo valmis antamaan tämän petoksen anteeksi, mutta hän halusikin erota.
Kannan kaunaa, mutta onko siihen syytä? En vaan voi käsittää, millainen ihminen viivyttelee noin kauan, ennenkuin kertoo totuuden? Hän olisi samantien voinut kertoa, kun alkoi tuntea jotain ystäväänsä kohtaan. Varsinkin kun tämä ystävä oli nainen.
Kun olimme jonkin aikaa asuneet yhdessä, hän ystävystyi erään lähellä asuvan naisen kanssa. He liikkuivat todella paljon iltaisin yhdessä, ja se turhautti vähän, koska olisin halunnut viettää aikaa hänen kanssaan.
Vaimoni tuli sitten yhtenä päivänä hirveän hermostuneena kertomaan, että hän ja tämä "ystävä" rakastavat toisiaan. Hän sanoi, ettei tahtonut enää valehdella. Olin jo valmis antamaan tämän petoksen anteeksi, mutta hän halusikin erota.
Kannan kaunaa, mutta onko siihen syytä? En vaan voi käsittää, millainen ihminen viivyttelee noin kauan, ennenkuin kertoo totuuden? Hän olisi samantien voinut kertoa, kun alkoi tuntea jotain ystäväänsä kohtaan. Varsinkin kun tämä ystävä oli nainen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Shit happens. Carry on.
ei hyvästä kerrota kenellekään ennen kuin on täysin varmaa.
Niin, tai olisitte voineet jatkaa yhteiseloanne, perustaa perheen. Ja sitten vaikka 20 vuoden päästä hän olisi tullut "kaapista ulos". Parempi?
Itse viivyttelin 10 vuotta ennenkuin erosin miehestäni. Niin kauan valehtelin itselleni, että liittomme voisi joskus toimia ja olisin onnellinen siinä.
Ihan turhaa kaunaa alkaisit kantamaan.