Otsikko on tahallisesti vähän herättelevä.. En ole koskaan kirjoittanut tänne, mutta nyt on pakko. Haluaisin kuulla näkökulmia asiaan joka on mietityttänyt oikeastaan koko aikuiselämäni.
Olen 32-vuotias sinkkunainen, ollut pitkissäkin suhteissa ja nyt sinkkuna noin vuoden. Vilpittömästi voin sanoa, että olen tavannut lähes yksinomaan miehiä, joiden kanssa suhteen rakentaminen on osoittautunut mahdottomaksi siitä syystä, että miehet eivät ole päässeet entisistä suhteistaan yli. Eikä ole kyse siitä että olisivat halunneet entisen kumppaninsa takaisin, vaan heikentyneestä itsetunnosta, katkeruudesta, ylipäätään henkisistä lukoista jotka on äärimmäisen vaikea purkaa. Nämä traumat näkyvät pian ensitutustumisen jälkeen miesten puheissa, ja siinä miten siirtävät menneisyyden kokemuksensa uuteen naistuttavuuteen niin, että tämä uusi ihminen ei näyttäydy miehelle ollenkaan omana itsenään vaan mahdollisena seuraavana vihollisena.
Tiedän, että ihminen on elämänsä summa. Sukupuoleen katsomatta huonot kokemukset muokkaavat ihmistä, eivätkä ne täysin unohdu, ehkä koskaan. Kuitenkin, näin naisen näkökulmasta olen vakuuttunut, että miehet pääsevät näistä kolhuista huonommin yli, niin että voisivat aloittaa puhtaalta pöydältä, eikä menneisyys värittäisi uusia suhteita. Siispä kysyn, mistä se johtuu? Onko puhuminen kaiken A&O? Jos osaa purkaa pettymyksiään sanoiksi toiselle, kelle vaan, saako myrkyt ulos systeemistään paremmin? Kertokaa omia kokemuksianne, miksi entiset suhteet ovat jääneet kaihertamaan. Ja toisaalta, olisi kiva kuulla myös ajatuksia niiltä, jotka olette kääntäneet takaiskut positiiviseksi elämänkokemukseksi.
Olen 32-vuotias sinkkunainen, ollut pitkissäkin suhteissa ja nyt sinkkuna noin vuoden. Vilpittömästi voin sanoa, että olen tavannut lähes yksinomaan miehiä, joiden kanssa suhteen rakentaminen on osoittautunut mahdottomaksi siitä syystä, että miehet eivät ole päässeet entisistä suhteistaan yli. Eikä ole kyse siitä että olisivat halunneet entisen kumppaninsa takaisin, vaan heikentyneestä itsetunnosta, katkeruudesta, ylipäätään henkisistä lukoista jotka on äärimmäisen vaikea purkaa. Nämä traumat näkyvät pian ensitutustumisen jälkeen miesten puheissa, ja siinä miten siirtävät menneisyyden kokemuksensa uuteen naistuttavuuteen niin, että tämä uusi ihminen ei näyttäydy miehelle ollenkaan omana itsenään vaan mahdollisena seuraavana vihollisena.
Tiedän, että ihminen on elämänsä summa. Sukupuoleen katsomatta huonot kokemukset muokkaavat ihmistä, eivätkä ne täysin unohdu, ehkä koskaan. Kuitenkin, näin naisen näkökulmasta olen vakuuttunut, että miehet pääsevät näistä kolhuista huonommin yli, niin että voisivat aloittaa puhtaalta pöydältä, eikä menneisyys värittäisi uusia suhteita. Siispä kysyn, mistä se johtuu? Onko puhuminen kaiken A&O? Jos osaa purkaa pettymyksiään sanoiksi toiselle, kelle vaan, saako myrkyt ulos systeemistään paremmin? Kertokaa omia kokemuksianne, miksi entiset suhteet ovat jääneet kaihertamaan. Ja toisaalta, olisi kiva kuulla myös ajatuksia niiltä, jotka olette kääntäneet takaiskut positiiviseksi elämänkokemukseksi.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Miehet eivät saa purkaa tuntojaan, koska naiset haluavat Miehen eikä Mikki Hiirtä.
No niin sinun kannattaakin siis valita ATM, jolla ei ole aikaisempien suhteiden painolastia. Eipä tarvi miettiä tuollaisia.
ATM:t on vammautuneita jo ihan ilman suhteitakin. Todisteita löydät tältä palstalta.
Mahtaakohan tuollaista eroa olla miesten ja naisten välillä? Jos sun otoksesi miehistä on vain sattumalta epätasainen eli tässä tilanteessa painottunut noihin menneisyyden traumoissa roikkuviin miehiin. Voi tietysti olla, että miehet puhuvat toisilleen ja näin ollen ystävilleen vähemmän tunteistaan kuin naiset ja näin ehkä ongelmalliset tuntemukset jäävät helpommin käsittelemättä kun ne pyörivät vain omassa päässä.
Kaksi syytä:
1) Tämä tulikin jo ensimmäisessä vastauksessa: "Miehet eivät saa purkaa tuntojaan, koska naiset haluavat Miehen eikä Mikki Hiirtä."
2) Mies on useammin se, joka jätetään. Mies joutuu panostamaan enemmän suhteen alkaessa, nainen ei tee mitään suhteen alkaessa muuta kuin valkkaa miehen, joka häntä kiinnostaa. Mies joutuu näkemään vaivaa jokaiseen pieneenkin suhteentynkään, paitsi jos sattuu olemaan joku harvinainen YT-panoeino (= mies jonka kaikki naiset haluavat). Kun mies sitten tulee jätetyksi mitä epäreiluimmilla tavoilla näistä suhteistaan, joihin on nähnyt enemmän vaivaa kuin niiden naisosapuolet, niin mitä luulet että siitä seuraa.
Hyvä esimerkki miten naiset eivät kykene samaistumaan muihin ihmisiin.
Fyysisesta vammautumisesta ja panoeinoista
1) ihan totta tuo tulkinta ja sen seuraukset
2) Minusta on ikävää tuo sävy, miten jotkut panoeinot nostetaan jalustalle. Taitavat olla panoeinot itse. Ei panoeinoa k a i k k i naiset halua, jos panot tulee naisten tietoon. Panoeinojen tausta on aika pelottava. Mihin koira karvoistaan pääsisi? Vammautumisesta ja panoeinoista tuli mieleen, että kuvittelevatko nämä sitten, kun ovat aikansa paneskelleet, että joku nainen haluaa heitä hyysätä ja hoivata, jos vaikka panoeino vaikkapa fyysisesti vammatuisi? Että sitten löytyisi panoeinollekin joku enkeli, joka kysyisi: mies, miksi vammauduit ja alkaisi panoeinon henkilökohtaiseksi avustajaksi?
2)seuraa paljón epäonnistumisia, epäonnistumisen kokemuksia ja kaikki ne ovat muovaavat miestä ja hänen seuraavia suhteitaan.
Ehkä miehet voisivat tyytyä ihan normaaleihin naisiin, joille riittää ihan tavallinen mies. Ei tule niin paljon pettymyksiä, kun ei naisen pidä olla se kaikkein kaunein ja sitä kautta itseriittoisin
Minä en ole lukiosta päästyäni katsellut enää ollenkaan niitä särmättömän kauniita naisia enkä yrittänyt suosituimpia tyttöjä. Olen aina siitä lähtien, about lukion loppumisen jälkeen, yrittänyt päästä suhteeseen ihan tavisnaisten kanssa, vaatimattoman näköistenkin. Olen kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, että tykkään naisen olemuksesta, luonteesta ja tyylistä. Silti on tullut turpaan lukuisia kertoja kuin olisin ollut jotain missiä iskemässä tai yrittämässä vakiintunutta parisuhdetta sellaisen kanssa. Ja siitä on sitten jo aika monta vuotta, kun pääsin lukiosta, eli enemmän tai vähemmän epäonnistuneita suhdeyrityksiä ja iskuyrityksiä mahtuu matkalle paljon. Turpaan on tullut aina. Ainoa mitä voi päätellä, on että tavalliset naisetkin ajattelevat olevansa korkealla yläpuolellani.
Niiin,jollei asioita käsittele niin nehän jäävät painamaan.Sitten jos vielä asennoituu asiaan siten että kaikki naiset ovat samanlaisia niin siinä se meneekin metsään.Jokainen on kuitenkin yksilö ja jos näitä "huonoja" yksilöitä tulee elämässä useampia vastaan ja aina retkahtaa niin silloin kannataa miettiä missä menee pieleen.Valitseeko mies vain aina sen ensinmäisen joka tulee vastaan vai onko niissä vain jotain sellaista mikä viehättää ensinmäisenä.
Mutta,tuohon kun sanoit että naiset tuntuvat selviytyvän paremmin niin itse en sitä allekirjottaisi.Kyllä ne naisetkin tuntuvat katkeroituvan ihan samalla tavalla kuin miehetkin.Tosin niissä on varmaan katkeroitumissävy ero.
Miehet vain katkeroituu ja menee lukkoon.Naiset taas alkavat puhumaan etteivät uskalla rakastaa tai laskea ketään miestä lähelle.
Hmm, mikä on ATM? :D Huomaa etten ole täällä pyörinyt.. Hyviä kommentteja. Se on tietysti ihan selvä juttu että petetyksi tai jätetyksi tuleminen painaa ihmistä alas, tunnen itsekin miehiä sekä naisia joille näin on käynyt ja kirjavasta kaveripiiristäni huolimatta miehissä se on selkeämmin huomattavissa. Mitä olen vuosien varrella puhunut aiheesta tuttujen sekä tuntemattomienkin kanssa, muutkin ovat huomanneet saman. Tunnen miehiä joille tunteista puhuminen ei ole ongelma, kaveripiiri koostuu molemmista sukupuolista ja kaikesta voi puhua avoimesti. Sitten on suurempi osa niitä, joille avautuminen on luontevaa vain parin promillen humalassa. Yhden ainoan naisen tunnen, jolle puhuminen ei ole ongelma vaan se, että hän on päättänyt miesten olevan paholaisesta (on tullut petetyksi). Se on vain äärimmäisen turhauttavaa, kun mikään määrä kärsivällisyyttä, ymmärtäväisyyttä ja lämpöä ei riitä murentamaan tätä muuria jonka mies on saanut pystytettyä. Päällisin puolin kaikki näyttää olevan hyvin, mutta aika nopeasti löytyy sitten se perusnegatiivinen asenne kun tunteita alkaa syntyä toista kohtaan. Pahin virhe on mielestäni se ajatus, että kaikki miehet/naiset ovat samanlaisia. Naisena pahoitan mieleni eniten siitä, jos minuun siirretään piirteitä existä jo alkuvaiheessa, vaikka olisin täysin ääripäätä entisiin nähden. Miehet hiekoittavat itse pahiten tunteiden syttymistä. Se on jotenkin niin iso harmi, kun näkee esteiden taakse, mitä upeaa voisi syntyä jos vain toinen olisi pessyt likapyykkinsä puhtaaksi.
ATM on lyhenne sanoista Avuton Tyhmä Mies.
"Hmm, mikä on ATM? "
ATM = Alemman Tason Mies.Eli mies joka ei saa naisia,tarkemmin näiden pillua.
Tähän luokkaan itsensä tyypittävä mies on sellainen joka ei halua kantaa vastuuta,vaan syytää vaikka vanhaa mummoansa.
Lyhennettynä,Mies joka kokee että elämä ei ole minkään arvoista ilman seksiä
KTM = Keski Tason Mies,tämä taas saa naisia,mutta silleen joka toisen.Eikä välttämättä mitään kauneimpia mutta saa kuitenkin.
YTM = Ylemman Tason Mies,tämä sitten puolestaan saa naisen kuin naisen.
Tälläinen huttu tuntuu aluksi hauskalta mutta, sitten kun joutuu näitten ihmisten tunnetason tyhmyyden kanssa vastatusten niin lopulta tulee turhautuminen.
Niin,ja tätä ajatusta levittää ATM:ät.
En ole tavannut vielä ketään joka olisi varsinaisesti julistautunut KTM tai YTM:ksi.
Ok... :) Tuosta jättämisestä vielä mielipide. Mies on useammin se jätetty, koska nainen on parempi puhuja. Eroissa korostuu liikaa se, kuka jätti kenet! Eiköhän hyvin usein ole molemmat sitä mieltä että suhde on pielessä, mutta nainen joka kokee enemmän tarvetta puhua, on useammin se joka nostaa asian pöydälle. Näin naisesta tulee jättäjä ja miehestä jätetty, kun tilanne johtaa eroon. En ole ikinä uskonut siihen, että miehet olisivat huonompia pitämään itse suhdetta yllä, tai olisivat naisia viallisempia ja näin aiheuttaisivat eron. Minusta keskitytään aivan liikaa siihen, kuka ensimmäisenä ottaa puheeksi sen, pitäisikö jatkaa vai erota.
Ei vaan nainen tietää että löytää sormia napsauttamalla uuden miehen.
Mies taas ajattelee että täytyy yrittää säilyttää se suhde olipa se huonokin koska muuta ei välttämättä ole saatavilla.
Naisille tulee kaikki hopealautaselle jopa niin että tulevat tänne marisemaan siitä kuinka miehet ovat katkeria.
Tiedän ettet myönnä tätä naisena mutta mietippä hetki asioita joita sanoin niin alat ymmärtämään miksi miehillä voisi olla vaikeampaa päästä yli asioista.
Uskon kuitenkin että ennen kaikkea miehille jää epäselvä kuva suhteista joissa tulee tunne että mies tekee suhteen alkaessa ja suhteessa helevetisti töitä mutta naiset ovat niitä jotka jurottavat ja nalkuttavat asioista.
Tämän yrityksen jälkeen tulee sitten vielä eteen ero.
Mies ei missään välissä ehdi käsitellä tunteitaan ja suhteessa siihen ei ole varaa koska nainen haluaa jurottavan mulkulla ajattelevan miehen ettei vaan nainen joudu tunne ja suhdeasioissa alakynteen.
Koska se jos mikä vituttaa naisia ankarasti jos mies on heitä tunteellisempi sekä paremmin suhdeasioista perillä oleva.
Miehen odotetaan pysyvän hiljaa ja lähinnä panevan sekä samalla huomioiden naista mutta sitten eron jälkeen he eivät saisi olla katkeria vaan pitäisi hyssytellä hiljaiseksi.
Olen kyllä saanut sen käsityksen että ainoat jotka oikeasti saavat tunteilla, kokea suhteissa jotain ovat vain ja ainoastaan naiset.
Miehillä tätä lupaa ei ole ja ei ihmekkään jos naiset pääsevät helpommin eteenpäin.
Nykyään katsos miehet ovat ne jotka enemmän pysyvää suhdetta hakevat ja tekevät sen eteen töitä sekä mahdollisesti tunteet jäävät suhteeseen kun se jää kesken hyvän yrityksen jälkeen.
Naiset vain romantisoivat ja pomppivat suhteesta toiseen.
Sitten joku nainen tulee tänne ihmettelemään että "miksi me naiset ollaan niin ihania ja hyviä sekä te miehet tollaisia että vanhat asiat kaivelee teitä?"
Joten ihan turhan paskan hailee keskustella asiasta koska ette halua puhua asioista niiden oikeilla nimillä eli sillä että sukupuoliin jo lähtökohtaisest isuhtaudutaan eri tavoin sekä mm. naiset odottvat miehiltä eri asioita kuin itseltään.
Kiitos kun jaoit. Onhan täällä keskustelu toisaalta turhaa, kun puhutaan tuntemattomien kanssa. Mennään metsään heti kun aletaan olettaa toisistamme jotain, kannattaisi puhua vain todellisista kokemuksistaan. Vaadin itseltäni paljon -> vaadin toiselta paljon. En ole koskaan luovuttanut suhteessa ilman todellista, rakentavaa yritystä (kuukausista vuosiin). En ole saanut ihmissuhteissa mitään hopealautasella, enkä varsinkaan löydä miestä sormia napsauttamalla. Tai no tietenkin Jonkun miehen varmasti löytäisin, jos unohtaisin kaikki toiveet toimivasta suhteesta. En oikein osaa kommentoida pidemmin kun en jurota enkä nalkuta, usko tai älä. Ehkäpä et uskokaan, koska olenhan täysin samanlainen kuin exäsi ;) Olisin muuten ikionnellinen tunteellisesta miehestä joka jurottaisi tai höpöttäisi, ihan sama kunhan olisi oma itsensä eikä työntäisi minua pois :)
Käytetyllä huoralla ei tee mitään.
Syy ei ole näissä miehissä vaan sinussa, miehet eivät vain voi sanoa syytä ääneen. Paitsi tämmöisellä palstalla anonyymina.
Tyhmällä miehellä ei tee mitään.
ylempiin kommentteihin, jospa Sulle on osunut vain niitä Mikkihiiriä, yrittäneet vain feikata kunnollista ja tervettä siinä tutustumisen alussa :)
Voihan tieten olla, että niitä kenkää saaneita tai muusta syystä eronneita ja kitkeriäkin miehiä on eniten näkyvillä ja tarjoutumassa (ja mahdollisen uuden suhteen kautta yrittämässä hoitaa itseään) siinä 30:n päälle ikäluokassa, joten todennäköisyys törmätä niihin ensinnä on suuri.
Nyt tälle aiheelle voisi olla lisäksi hyvä jokin toinen tasapainoisempi, esim. Parisuhdepalsta tuossa vieressä. Sieltä voisi saada enemmän omakohtaisia ja perustellumpia kokemustarinoita, täällä enempi teorioijat ja "Aikaansaamattomat TyhmyriMiehet" (itse itsellensä keksimä nimitys, sori :) harjoittavat ajankuluchattailya keskenään.
"Vilpittömästi voin sanoa, että olen tavannut lähes yksinomaan miehiä, joiden kanssa suhteen rakentaminen on osoittautunut mahdottomaksi siitä syystä, että miehet eivät ole päässeet entisistä suhteistaan yli. Eikä ole kyse siitä että olisivat halunneet entisen kumppaninsa takaisin, vaan heikentyneestä itsetunnosta, katkeruudesta, ylipäätään henkisistä lukoista jotka on äärimmäisen vaikea purkaa. "
Sitä se rakkaus teettää. Rakastuneet miehet haaveilevat entisen perään.
"miehet haaveilevat entisen perään"
Mutta usein eivät arvosta suhdetta oikeasti sitten kuitenkaan. Esim.juoppo heikkona hetkenään lupaa takuusti parantaa tapansa, mutta tulos on lähes poikkeuksetta kuin poliitikon lupaus: yhtä tyhjän kanssa.
Ja se on taas naiselle melkein takuuvarmasti turn-off eli kenkää tulee.
En oikeastaa ole koskaan aidosti ymmärtänyt mitä katkerien ihmisten päässä liikkuu. Ennen viimeisintä, 3-vuotta kestänyttä suhdetta. Ero oli helpotus, mutta olen tunnistanut kyllä itsessäni katkeria ajatuksia ja olen ajatellut että kun seuraavan naisen löydän niin kuinka pystyn olemaan kyttäämättä löytyykö sitä ja sitä negatiivista piirrettä...
Kun on seukannut paranoidisen narsistin, juonittelevan, negatiivisen ja mustamaalaavan naisen kanssa niin kyllä siitä kieltämättä arvet jää. Olen kyllä tiedostanut itsessäni ne katkerat ajatukset ja tiedän etteivät ne ole järkeviä koska eiväthän kaikki naiset ole samanlaisia.
Olen keskustellut aiheesta kaverieni kanssa joita onneksi löytyy molempia sukupuolia, se on helpottanut. Viimeisimmässä suhteessa oli vielä sekin ettei tiennyt enää kumpiko meistä on se sekopää kun narsisti saa toisen tuntemaan itsensä syylliseksi. Mutta mä olin meistä se joka on pystynyt olemaan pitkässäkin suhteessa aiemmin, hänellä ne oli kaatuneet siihen 2 vuoteen aina.
Viimeisintä suhdetta aiemmat suhteet ovat olleet hyviä ja helppoja joissa ero on tullut sitten ns. helpommista syistä johtuen. Olen siis tähän asti ollut aika hyväuskoinen ja tavallaan naivi. Elämä on parisuhteiden osalta mennyt aiemmin hyvin, vaikka monikossa niistä puhunkin. Monen exän kanssa ollaan kamuja. En olisi kuvitellut että joskus mullekin voi tulla katkeria ajatuksia, mutta niin vaan tuli.
Pitkästi kirjoitin ja katosi bittiavaruuteen :/
Tuo feikkaaminen kolahti, minulla on kokemus siitä että toinen teeskenteli olevansa täydellisen sinut itsensä kanssa ja sai pelattua sillä kyllä aikaa, niin että rakastuin ja jäin koukkuun. Asioilla vain on tapana paljastua ja itsetunto, terve sellainen lähtee itsestä, sitä ei voi toiselta saada eikä se tule rakkauden sivutuotteena. Toinenkin tapaus, kuukausia meni tutustuessa ja ihmettelin suuresti miten se oli kuin suossa juoksua, jotain todella outoa siinä oli vaikka molemmat olimme tosi kiinnostuneita. No lopulta mies paljastikin, etteivät asiat hänellä ole ollenkaan kunnossa. Olin kyllä nähnyt merkit jo pitkään, mutta en ollut arvannut että niiiiin palasina oli. Onko tämä sitten reilua toista kohtaan, esittää ehyttä ja päästä siten toisen elämään?
Nimimerkki Miessssss, pystyn hyvin samaistumaan. Katkeria tunteita väittäisin valtaosalle tulevan, mutta se että ne muodostuvat traumoiksi, onkin se ongelma.. Voin sanoa että vaikka kuinka ymmärrän ja vain ulkoisesti harmistun asiasta, tunnen kyllä myös osittain suuttumusta kun asiat menevät mönkään toisen tunnevammojen takia. Olen itse tehnyt sen työn (ja nimenomaan Työn, ikävän ja helvetisti aikaa vievän, silti pakollisen työn) omien pettymyksieni ja suruni käsittelemiseksi, jotta voisin jatkaa elämää onnellisena ja avoimena uudelle. Sitten kohtaan näitä miehiä, jotka ovat pahimmassa tapauksessa lukinneet asiat sisälleen jo tapahtumahetkellä ja jättäneet täysin käymättä läpi, eli laiminlyöneet itsensä. Mitäpä sitten tapahtuu kun mies tapaa naisen johon alkaa ihastua ja rakastua?? Siellä se sotku muhii edelleen ja on päässyt tekemään sisäistä tuhoaan, ja räjähtää molempien käsiin. Joskus se likapyykki on pestävä, mieluiten ennen kuin on liian myöhäistä.