Hei vaan, miehet ja naiset
Olen tässä ihmetelyt minkälaisia asioita mies käy läpi päässään eron jälkeen. Toki kaikilla se on henkilökohtainen juttu mutta ihmettelen silti...
Erosin avokistani reilut 3 kk takaperin. Suhteemme oli melko ok, mutta johtuen miehen mustasukkaisuudesta ja liiallisesta sitoutumisesta vanhempiinsa siitä ei lopulta tullut mitään. Itse eroltilanne oli aika hirveä, hän huusi, haukkui, huoritteli ja paiskoi tavaroitani.
Sen jälkeen tuli synkkä hiljaisuus, kerran pyysin sähköpostilla loppuja
tavaroitani vielä pois ja vastaus oli vain että niitä ei ole.
Olen syrjemmästä seuraillut hänen käytöstään, koska asumme melko lähekkäin ja liikuskelemme samoilla "nurkilla". Jos hän näkee minut, vaihtaa kadun toiselle puolelle tai kääntää selän. Vaihtoi eri ruokakauppaan missä normaalisti kävimme yhdessä.
Alkuun hänellä näkyi käyvän tosi paljon vieraita, mutta nyttemmin on erakoitunut. Ja huom ! En kyttää, vaan liikun siitä"luonnollisesti" ohi joskus parikin kertaa päivässä. Yleensä on hiljaista mut nyt olen huomannut että jos olen vaikka koiraa ulkoiluttamassa, ihan sattumoisin (?) sattuu olemaan pihalla tupakalla silloin. Mitään ei kuienkaan puhu, ei edes. tervehdi.
Iltalenkityksellä olen useamman kerran kuullut ihan tajuttoman musiikin
jytkeen sieltä talolta ja aamulenkillä saattaa vielä sama jatkua.
Katkeruutta, vihaa, kaunaa ? Kenties katumusta jonka purkaa kuin teini joka huudattaa autostereoita niin plajon kun irti lähtee.
Viime aamuyöstä heräsin rankkastateeseen ja ajattelin käyttää samantien koiran pikkupissillä että sais nukkua aamulla vähän pidempään.
Ihan säikähdin, kun menin sinne talolle päin, musiikki pauhasi sisällä
niin että talo täsisi ja mies istui rekiteröimättä olevassa autossaan
ja stereot huusi sielläkin. Pelkäsin että lähtee ajamaan ja oletan että alkoholilla oli osuutta asiaan.
Vähän alkoi hirvittämään kun tuli Norjan murhaaja mieleen, eikös hänkin ollut synkkä ja eristäytynyt luonne... ?
Olen tässä ihmetelyt minkälaisia asioita mies käy läpi päässään eron jälkeen. Toki kaikilla se on henkilökohtainen juttu mutta ihmettelen silti...
Erosin avokistani reilut 3 kk takaperin. Suhteemme oli melko ok, mutta johtuen miehen mustasukkaisuudesta ja liiallisesta sitoutumisesta vanhempiinsa siitä ei lopulta tullut mitään. Itse eroltilanne oli aika hirveä, hän huusi, haukkui, huoritteli ja paiskoi tavaroitani.
Sen jälkeen tuli synkkä hiljaisuus, kerran pyysin sähköpostilla loppuja
tavaroitani vielä pois ja vastaus oli vain että niitä ei ole.
Olen syrjemmästä seuraillut hänen käytöstään, koska asumme melko lähekkäin ja liikuskelemme samoilla "nurkilla". Jos hän näkee minut, vaihtaa kadun toiselle puolelle tai kääntää selän. Vaihtoi eri ruokakauppaan missä normaalisti kävimme yhdessä.
Alkuun hänellä näkyi käyvän tosi paljon vieraita, mutta nyttemmin on erakoitunut. Ja huom ! En kyttää, vaan liikun siitä"luonnollisesti" ohi joskus parikin kertaa päivässä. Yleensä on hiljaista mut nyt olen huomannut että jos olen vaikka koiraa ulkoiluttamassa, ihan sattumoisin (?) sattuu olemaan pihalla tupakalla silloin. Mitään ei kuienkaan puhu, ei edes. tervehdi.
Iltalenkityksellä olen useamman kerran kuullut ihan tajuttoman musiikin
jytkeen sieltä talolta ja aamulenkillä saattaa vielä sama jatkua.
Katkeruutta, vihaa, kaunaa ? Kenties katumusta jonka purkaa kuin teini joka huudattaa autostereoita niin plajon kun irti lähtee.
Viime aamuyöstä heräsin rankkastateeseen ja ajattelin käyttää samantien koiran pikkupissillä että sais nukkua aamulla vähän pidempään.
Ihan säikähdin, kun menin sinne talolle päin, musiikki pauhasi sisällä
niin että talo täsisi ja mies istui rekiteröimättä olevassa autossaan
ja stereot huusi sielläkin. Pelkäsin että lähtee ajamaan ja oletan että alkoholilla oli osuutta asiaan.
Vähän alkoi hirvittämään kun tuli Norjan murhaaja mieleen, eikös hänkin ollut synkkä ja eristäytynyt luonne... ?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ne eroamiset pitää tehdä niin, että tällaistä traumaa ei jää jälkeen. Nyt on särkynyt ihminen täysin. Hänen pitäisi saada apua jotakin kautta, sinä tuskin olet se, mutta kautta rantain voisit sentään yrittää viestittää.
Voisit kuitenkin yrittää mennä juttelemaan hänen kanssan, mutta ei yksin vaan tutun kaveripiirin kanssa ja ei erosta vaan ihan muista asioista.
Uskon hänen vanhemillaan olevan myös valtavan rankkaa katsoa asiaa, miksi muuten et voinut hyväksyä hänen yhteyttään vanhempiinsa, olet nyt rikkonut sen häneltä.
Todellakin eroteesani pitäisi ymmärtää erota sivistyneesti eikä tehdä tällaistä jälkeä.
Tieän, niin pitäisi. Minut kuitenkiin heitettiin ulos niin vauhdilla kun kerroin siitä etten enää jaksa tilannetta.
Itse asiassa hän jo oli varoittanut niistä vanhemmistaan mutta en tosiaankaan arvannut kuinka rankaksi juttu saattaa mennä heidän taholtaan ja siihen päälle se järjetön mustasukkaisuus.
Se saattoi tulla vaikka vääränlaisista kengistä; epäily siitä että ne on jotain muuta varten hankittu. Tai jostain facebook - läpästä, tai jos olin liian kauan poissa, tai en vastannut puhelimeen.
Olisin itse yhtä rikki jos oisin jäänyt.
Sitä mitä mainitsit- kautta rantain juttua kyllä mietin ja yksin en uskalla sinne mennä. Todennäköisimmin hän on ennättänyt mustamaalata minut ystävilleen, joten ehkä se ei onnistu.
Jotenkin ootan tässä kenties että millonka posahtaa, kun en keksi
oikeaa kanavaa auttamiselle. Ja onko se toisaalta mun velvollisuuskaan, onhan varmasti kaverit ja vanhemmat nähneet tilanteen. Olen valmis puhumaan ns valvotuissa olosuhteissa mutta
en puolueellisissa.
Vaikea tilanne, tiedän että pinnan alla kytee, en halua mitään omalle tunnolleni, kun vaan tietäsi edes murto-osan ajatuksista mutta hän vaikenee kun muuri.
Vähän kun koittaisi päästä sisälle kookospähkinään.
Tämä nykyinen kaunaisuutta osoittava mielenosoituksellinen käytös samoin kuin raivoaminen erotilanteessa on todennäköisesti jatkumoa samoille mielenterveydellisille ongelmille, joita mustasukkaisuus ja liiallinen sitoutuminen vanhempiin ilmaisivat. Etsi netistä tietoa persoonallisuushäriöistä, joita on monia muitakin kuin narsistinen persoonallisuushäiriö (ja eri häiriöt tai niiden oireet voivat esiintyä lomittain toistensa kanssa). Persoonallisuushäiriöön liittyy sairaudettomuuden tunne. Etsi tietoa netistä! Parempi ehkä muuttaa kauemmaksi ja itse pyrkiä pääsemään henkisesti irti ja suuntaamaan muuanne, eikä jäädä huolehtimaan toisen pärjäämisestä kun kerran torjunta on noin vahvaa. Loppujen tavaroiden hakuun saanet virkavalta-apua, ja jos hän on ne tuhonnut, hän on myös velvollinen korvaamaan ne. Asiat asioina: kostosta ei ole kysymys. Jämäkkä asioiden loppuun saattaminen saattaa antaa toiselle näkökykyä ja itsellesi vapauden. Tsemppiä, ja pidä itsestäsi hyvä huoli!
Voi kiitos sinulle, käyn tutkimassa netistä. Ihan kuulostaa kyllä siltä kun kyseessä olisi justiinsa tuo persoonallisuuden "vinoutuma", nyt varsinkin kun on saanut jonkin verran etäisyyttä asiaan ja rauhassa miettiä. Se sidos vanhempiin, varsinkin äitiin on todella vahva.
Hyvä esimerkki tältä päivältä, kipittelin juoksujalkaa koiran kanssa kaatosateessa lenkillä, ja mun oli melkein mentävä siitä ohi tai tulee sitten tosi pitkä kierros. Mennessä ei mitään liikettä, kun tulin takaisin niin mies kyykötti auton takana muka piilossa ja samalla siihen tuli vanhemmat.
Ennätin jo ostaa ihan hyvän asunnon joten ihan heti ei tee mieli muuttaa, mutta jos tilanne menee pahaksi niin on kai se pakko.
(muistin muuten että meidän taloyhtiön päädyssä paloi yöllä liiketunnistinvalo, ketään ei kyllä näkynyt)
Jos pystyisin puhumaan asiasta jotenkin hänen äitinsä kanssa niin se oisi aika hyvä , mutta se on vielä mahdottomampaa kun miehen kanssa puhuminen.
Mies ei käy töissä (ns sairaseläke), viettää päivät enempi / vähempi yksin, ei omia lapsia edellisistä liitoista, ei harratuksia ja arvatenkin tällä hetkellä kalja maistuu. Talossa on aseita.
Toisaalta säälitää ja toisaalta pelottaa.
Jos ihmisen ainoat kontaktit päiväkausiin ulkomaailmaan on dominoivat vanhemmat, telkkari tai netti (jotka ei välttämättä ole hyväkisi nekään ) niin se mieli saattaa vinksahtaa ihan lopullisesti.
Pelottaa siinä mielessä että mitä ajatuksia sitten päässä hautuu
kuten tässä norjan tapauksessa.
Se tyyppihän oli jonkun haastattelun mukaan kieltänyt koskaan tunteneensa rakkautta, läheisyyttä tai sääliä... saatikka katumusta.
Ystäväni laittoi minulle mielenkiinoisen linkin asiaan liittyen:
kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi
En tiedä aukeeaako suoraan mutta antaa ajattelemisen aihetta
Helpotus, onnellisuus
hei! muista että loppujen lopuksi jokainen on vastuussa itsestään, jokaisella on omanlaisensa tapa selvitä erosta! ja meillä muilla on velvollisuus "kunnioittaa" toisen tapaa selviytyä!
oma ukkoni joi itsensä melkein hengiltä (ja kaverit tietenkin auttoivat) meidän erotessa, nyt on ollut jo yli viikon sairaalaissa ja ainakin 2 vk:a on vielä edessä.
uskon että jokaisella on erotilanteessa määrätty tapa toimia ja kuvitelma että minne tilanne johtaa toiminta tyylillä, mutta esim. oma ukkoni kuvitteli kuolevansa jos en ota häntä takaisin, mutta ehei! terveydenhoitoväki otti hänet "syleilyynsä" ennen viikatemiestä.
mielestäni erotilanteessa ei leikitä "juupas-eipäs"-leikkiä ja jokainen vastaa siis itsestään, joten kierrä miehesi koti kauempaa vaikka lenkkiä syntyykin.
pääset paljon vähemmällä ajattelemisella, koska et voi asialle minkään!
sinulla on velvollisuus antaa hänen vaikka sitten huudattaa "poppikonetta" jos hän haluaa..ja kun kirjoitit: "liiketunnistin valo syttyi", ne syttyvät tosi helposti ja voipi olla että juuri siitä kulki ohi kissa joka on vaikka 10km:n päästä.
jos miehesi (ex), ei pidä sinuun päivisin mitään yhteyttä, niin en sinuna olisi huolissani öisinkään.
ei muuta kuin katse eteenpäin ja maailma on miehiä pullollaan!!!
Kiitos Miisy.
Ja osanotto erostasi, oliko hyvä vai paha asia ?
Totta turiset siinä että jokainen klaaraa nämä erot miten parhaiten näkee tai kokee. Enkä tosiaan ole vastuussa aikuisen ihmisen toilailuista, ellei nyt sitten ihan jalkoihin tipahda ohi kulkiessa.
Sekään tilanne ei eilen ollut kaukana kylläkään eilen illalla.. ihan vaihteeksi alkoi satamaan kun olin koiralenkillä niin että suorinta teitä kotiin siitä paikasta ohi ettei kastuta läpimäräksi.
Noh- sielläpä tämä heilui 6.5 promillesa kaatosateessa grillaamassa ja kun suihkastiin näköpiiriin niin meni sit niin häsään että koko grilli meni nurin. Yritti kai paeta sinne autonsa taakse kyyköttämään.
Kuului vaan valikoitu setti kirosanoja .
Ja jos sun miestä auttoi juomisessa kaverit niin tässä tapauksessa vanhemat, mikä on perin merkillistä.
En voinut välttyä eilen näkemättä sitäkään kun kaupalta kantoivat isoa kaljakeissiä autoon, mies istui takapenkillä, isänsä ajoi (sydänvika, ei juo) ja äiti (absolutisti) vieressä.
Ja tätähän se oli koko meidän yhdessä olon ajankin, sitä kaljaa vaan ilmaantui yllättäen talolle, laatikkotolkulla.
Itse en juo kaljaa ollenkaan.
Laitan vaan kädet ristiin kyynärpäitä myöten ettei enää tarvitse
olla siinä sopassa mukana.
Ja toivon että tästä ei tule mitään petri gerdt- tapausta, känninen, yksinäinen, eronnut ja erakoitunut mies aseiden kanssa ei ole paras mahdollinen yhdistelmä.
Mutta-- nyt ei sada...koira valjaisiin, reppu selkään ja lenkille, tämä
on mulle se paras terapiamuoto.
Oikein hyvää elokuista päivää sinulle ja kaikille muillekkin
Mitäpähän tässä nytten keksis. Onko kellään hyviä ideoita, mua alkaa tosiaan kohta hirvittää.
Heräsin jo 5 jälkeen, laittelin kahvin tippumaan, päästin jo koiran pihalle sillä välin kun etsin kenkiä et käytän sen samantien pisulenkillä.
Koira jähmettyi paikalla oloon ja päästi syvän varoitus-kurkkumurinan.
(se on hyvin koulutettu eikä lähe kun käskystä)
No kukapa se siellä puskissa rytisteli muu kun exä. Läksi juoksemaan kun näki mut koiran kanssa.
Mentiin sitten ottamaan jälkeä tuosta tontin rajalta ja mikäli koiran nenään on luottaminen (yleensä on) niin se on pyörinyt tässä pihalla, kellarin ja autotallin nurkilla.
Tää selittää ehkä myös sen kun se huomiovalo paloi aiemmin.
Koiralle annoin kunnon palkan jälestämisestä.
Mutta-- eipä oo kivaa ei jos saa alkaa pelätä öisin mitä tapahtuuu...
"luonnollisesti" kierrät ukkoo kuin kuumaa puuroo?
Piruako sää käyt siellä jatkuvasti kyttäämässä?
Jätä se mies rauhaan!
Luonnollisesti joudun menemään siitä ohi ellen halua keskustaan viiden kilsan jatkolenkkiä.
Minä oon tosiaan jättänyt rauhaan , hän ei.
Eilen oli semmonen tilanne että fillaroin keskustaan ja olin saada
sceferin kiinni reiteen.
Mistähän lie semmosen ehtinyt päivän mittaan kehitellä, ei nimittäin ole omansa, mutta tasan yhtä sekopäitä hihnan kummassakin päässä. Antoi koiran ihan vapaasti rähistä.
Mulla on sekä omia että hoito / koulutettavia koiria, pidän tarkan huolen siitä että perus-toko on hanskassa..
Tämä exä tietää sen että ainoa rotu , jota karsastan on sceferi. Kerran koitin kouluttaa yhtä aika toivotonta tapausta, joka mm puri multa värttinäluun poikki. Hän puolestaan ihailee tämmöisiä koiria.
No ylläri pylläri- semmoinen oli ilmaantunut sitten eilen- näytti hyvin pitkälle samalta yksilöltä jota koitin saada oppimaan ne perustavat.
Alkaa mennä jo aika överiksi nyt tämä hommeli.
Pakko vielä ihmetellä tätä juttua.
Voiko mies tosiaan olla näinkin kaunainen ja katkera ja naisetkin ihan höplästä vedettävissä ...
Meni aamukahvit näytölle kun aukaisin facen.
Eksä oli nyt alkanut huseeraamaan ystävättäreni kanssa.
Tämä nainen on kaukaa toiselta paikkakunnalta. Me ollaan tunnettu
yli 25 vuotta, lähemmäs kolmeakymmentä. Jaettu ilot ja surut, viime aikoina sähköisesti kun asutaan kaukana. Hän on eronnut ... ja mitenkä asian kauniisti sanoisi...noh... yli 5-kymppinen, ylipainoinen ja epätoivoisesti etsinyt miestä jo vuosia.
Noi nyt sitten tärppäsi, eli mun eksä.
Laitoin naiselle viestiä että mitäs tämä nyt tarkoittaa; vastaus oli aika tyly että hän on ollut vkl täällä ja että ei jaksa selittää asiaa
tarkemmin.
Ilmankos on ollut viime aikoina aika vaitonainen jutuissaan.
Koston kierre siis vaan jatkunee.
Ikäeroa heillä on naiskaverini hyväksi 16 vuotta ja tuskin on mitään rakkautta ensi silmäyksellä, ovat kerran tavanneet kun minäkin olin kuvioissa mukana.
No yksi rakkaus voi tuhota monta ystävyyttä- vaan tuskin tässä on nyt mistään muusta kyse kun kyykyttää... tai tyydyttää "pakolliset tarpeet" pipolin ja toisin.
Mutta toucé, siinä meni ystävyys kun hohtimet kaivoon.
Eikö sulla oikeasti ole omaa elämää. Miten kuvittelet toisen pääsevän yli jos käyt joka päivä "näytillä". On kai sun asunnosta tietä molempiin suuntiin, niin meet toiseen suuntaan sopivan matkan ja palaat takaisin...Ei s**tana !!!
Jätä nyt jo se mies rauhaan ja hommaa itelleskin oma elämä !!
oman eroni jälkeen sekstailin kaikkien kanssa jolta sain. oli sitten edellisen tyttöystävän naiskaveri, jonkun vaimo, tai muuten vain ruma, vanha, nuori, kaikki otin mitä sain.
eka pokailin humalassa, myöhemmin selvinpäin. lopetin työt, aloin punnertaa ja laihduin 10 kiloa. pidin viikon tehtävänä saada 2 naista sänkyyn viikossa. kuuntelin pari kertaa viikossa musiikkia kovalla. tätä jatku vuoden verran, jolloin tajusin etten halua ketään naista elämääni pysyvästi enää. minusta on tullut kylmä eikä sydän innostu kenestäkään naispuolisesta. se eron tuska oli niin kova, etten halua vastaavaa enää kokea. tahti on nyt hiljentynyt johtuen uuden alan opiskelusta, sun muista arkikiireistä, mutta edes 2 vuoden eron jälkeen en ole valmis uuteen. asuntohakemukset vilkkaampaan kaupunkiin menossa, sekä uuden työpaikan hommaaminen suunnitelmissa. ylitöitä saa olla niin paljon että rahaa tulee tarpeeks. mieskavereita on, mut en halua niitä nähä niitä kokoaika. pari vakipetikumppania löysin seikkaillessani. ketään en ikinä petä. se on mun motto. harmi ettei naiset pysty tuohon.
ja lisäykseks tottakai mies kaverias vikittelee. tehän ootte eronnut. ei sil oo enää väliä onko se sama mies vaikkapa siskos kanssa, tätis kanssa, tai äitis kanssas tai vaikka tyttäres kanssa. eron jälkeen toisen asiat ei enää kuulu millään tavalla toiselle. se mies saa sekstailla kenen kanssa lystää, tehä mitä' lystää. vaikka kalsarit jalassa kuunnella autossa stereoita kaatokännissä jos ei avaimet oo virtalukossa. vai pettääkö muka jotakin??
jokapäivälle pitää keksiä jotain jännää. mä en viel tiiä mitä huomen teen, mut sinkku oon ni voin tehä mitä lystää.
mut anna sen miehen elää ilman sua. kun jos sä kerta oot eroa halunnutkin.
Tietenkin saa, enhän nyt mitenkää voi sitä kieltää tai rajoittaa. Tää vaan on niin ilmiselvästi mua vastaan tehty kapina ja nyt en tiedä mitä sen naisen päässä liikkuu. Ei olla enää yhteyksissä, mutta kuulin että se on jo muuttamassa eksäni luo. Nopeeta toimintaa. Näinköhän toimii.
Tuosta autohommasta- oli pari yötä sitten lähellä etten soittanut kyttiä- se nimittäin kännissä starttaili. Sitten sammu sekä auto että isäntä.
Jos ois metriäkään ajanut niin armasti oisin käräyttänyt.
Kiitti muuten kun kommentoit ja asialliseti, ihan kiva saada vastausta mieheltä joka on tän homman käynyt läpi.
Ja sille joka kommentoi että kävele toiseen suuntaan, tulis 5 km pidempi kauppareissu kun en ihan asu tässä kehä kolmosen sisäpuolella.
Eiköhän olisi parasta, että jätät entisen miehesi aivan rauhaan. Anna hänen elää omaa elämäänsä. Hän on vapaa mies ja vapaa valitsemaan uudeksi kumppanikseen kenet tahansa. Jotenkin vaikuttaa, että sinä olet hänestä mustasukkainen etkä toivo hänelle hyvää elämää.
Mikäs paha tuossa on, jos ystäväsi kanssa seurustelee, vapaa mies? Ei se tarkoita, että sinulle mitään kostaisi. Sinä kuvittelet nyt itsesi liian tärkeäksi miehelle.
Miehillä ei ole tapana jäädä tuleen makaamaan. Älä sinäkään sitä tee. Sulje vaikka silmäsi, kun kävelet eksän talon ohi.
Mua ei kiinnosta yhtään, mitä eks mieheni tekee. Jotenka en voi tajuta yhtään sinun kyttäämistäsi.