Tuntuu että epävarmuus ulkonäöstä alkaa olemaan historiaa 20v miehellä.
Aina ennen olen ollut epävarma ulkonäöstäni joka on näin ollen vaikuttanut minun sosiaalisuuteen. Ennen oli keskivaikea akne joka on kadonnut pillereiden myötä ja näin ollen sekin helpottanut itsetuntoa.
Koskaan ikinä mua ei olla sanottu komeaksi. Silloin tällöin kun katson itseäni peilistä niin riippuu päivästä kun olen sitä mieltä, että olen komea ja sitten on enemmän niitä päiviä kun miettii, enkö voisi näyttää samalta kun silloin toissapäivänä.
Ennen olin baareissa vaan ainoastaan kaveriporukan suojissa ja juttelin heille, olin ehkä sitten vähän sulkeutunut.
Puoli vuotta on nyt aknen katoamisesta ja olen paljon avoimempi, katson esimerkiksi jokaista ohi kulkijaa lähestulkoon aina silmiin ja olen huomannut että todella moni siis katsoo minuakin tai sitten baaritiskillä jos on tilaamassa juomaa ja vastapäätä seisoo joku nainen niin katse "kiinnittyy" ja tulee hymyä. Kuitenkin epävarmuutta on vielä sen verran että hommat jää yleensä siihen katselu vaiheeseen koska itse en kehtaa menemään juttelemaan, mutta jos hän tulee niin se käy oikein hyvin.
Muutaman kerran minulle on naiset nyt lähiaikoina tullutkin juttelemaan ja siinä ei ole mitään, on kiva jutella mutta vielä minusta ei ole tekemään mitään sen enmpää omasta aloitteesta.
Lähiaikoina minua on jopa sanottukin muutaman kerran sanalla "oot komea kun oot lähdössä juhlimaan" se tuntuu todella hyvältä.
Voiko se johtua siitä tosiaan että ennen olen ollut vaan niin sulkeutunut omaan maailmaani ja tiedostamatta olen työntänyt kaikkia pois päin epävarmuudellani?
Aina ennen olen ollut epävarma ulkonäöstäni joka on näin ollen vaikuttanut minun sosiaalisuuteen. Ennen oli keskivaikea akne joka on kadonnut pillereiden myötä ja näin ollen sekin helpottanut itsetuntoa.
Koskaan ikinä mua ei olla sanottu komeaksi. Silloin tällöin kun katson itseäni peilistä niin riippuu päivästä kun olen sitä mieltä, että olen komea ja sitten on enemmän niitä päiviä kun miettii, enkö voisi näyttää samalta kun silloin toissapäivänä.
Ennen olin baareissa vaan ainoastaan kaveriporukan suojissa ja juttelin heille, olin ehkä sitten vähän sulkeutunut.
Puoli vuotta on nyt aknen katoamisesta ja olen paljon avoimempi, katson esimerkiksi jokaista ohi kulkijaa lähestulkoon aina silmiin ja olen huomannut että todella moni siis katsoo minuakin tai sitten baaritiskillä jos on tilaamassa juomaa ja vastapäätä seisoo joku nainen niin katse "kiinnittyy" ja tulee hymyä. Kuitenkin epävarmuutta on vielä sen verran että hommat jää yleensä siihen katselu vaiheeseen koska itse en kehtaa menemään juttelemaan, mutta jos hän tulee niin se käy oikein hyvin.
Muutaman kerran minulle on naiset nyt lähiaikoina tullutkin juttelemaan ja siinä ei ole mitään, on kiva jutella mutta vielä minusta ei ole tekemään mitään sen enmpää omasta aloitteesta.
Lähiaikoina minua on jopa sanottukin muutaman kerran sanalla "oot komea kun oot lähdössä juhlimaan" se tuntuu todella hyvältä.
Voiko se johtua siitä tosiaan että ennen olen ollut vaan niin sulkeutunut omaan maailmaani ja tiedostamatta olen työntänyt kaikkia pois päin epävarmuudellani?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi. Ja kaikilla on niitä paremman ja huonomman näköisiä päiviä.
Epävarmuutta ja tietynlaista vihamielisyyttä on muuten ainakin mulle joskus vaikea erottaa toisistaan. Joskus vaan huomannut että useat vihamieliseltä vaikuttavat ovatkin olleet vain epävarmoja. En tiedä päteekö sinuun.