ystävyydestä parisuhteeseen

Minulle parisuhteeksi muuttunut ystävyys oli uusi ja vapauttava kokemus. On ihanaa huomata rakastuvansa ihmiseen, jonka tuntee hyvin. Emme pystyneet tapaamaan kovin usein, koska asuimme eri paikkakunnilla, mutta soittelimme lähes joka ilta pitkiä puheluita ja puhuimme aivan kaikesta. Viihdyimme todella hyvin yhdessä ja kaikki tuntui olevan niin käsittämättömän luonnollista ja helppoa välillämme. Ystävyys syveni aika nopeasti. Aika pian intohimoinen seksikin astui kuvaan mukaan, mutta olimme edelleen vain hyviä ystäviä. Kutsuimme suhdettamme tuolloin eroottiseksi ystävyyssuhteeksi :) Olemme molemmat kokeneet petetyksi tulemisen ja eron, joten emme uskaltaneet antaa tunteille valtaa. Yhteisellä kesälomamatkalla meidän oli lopulta pakko tunnustaa toisillemme, että olemme auttamattomasti rakastuneet toisiimme. Romanttisia tunteita olisi varmasti tullut paljon nopeammin ilman tietoista jarruttelua, mutta samalla olisi tullut myös pelkoja. Tässä elämäntilanteessa tämä oli paras tapa rakastua meille molemmille.

Minulla hyvä naisystävä, olemme tunteneet vuosia ja olemme samanlaisia monissa asioissa. Silloin harvoin kun näemme, meillä on niin hauskaa ja tuntuu hyvältä. Yhtenä päivänä huomasin, ei hittolainen, olen rakastunut häneen!! Pian uskalsin kertoa tunteistani ja paljatui, että naisellaki tunteita minua kohtaan mutta vaikean edellisen suhteen takia ei pysty suhteeseen, kuulemma kenenkään kanssa. Jatkamme ystävinä mutta kyllä tilanne on hieman muuttunut, en osaa olla sellainen mitä olin ennen rakastumista ja tunteiden tunnustamisesta. Ehkä tulevaisuudessa olemme pari tai sitten jatkamme ikuisesti ystävinä?

Itsekin ajattelen, että suhde tämän naisen kanssa voisi olla hieno koska tunnemme jo toisemme, ns hieno arki alkais heti :)

En voi sanoa, että olisin ollut aikoinani nykyisen avopuolisoni ystävä, mutta kavereita/tuttuja olimme ja tunsimme useamman vuoden, ennen kuin aloimme seurustelemaan. Pyörimme ammattikoulussa samoissa porukoissa ja kävin hänen luonaan muutaman kavereideni kanssa, emme siis koskaan varsinaisesti olleet kahdestaan missään tekemisissä. Kuitenkin kävi niin, että ihastuin häneen. Koulut sitten loppuivat ja lähdimme eri suuntiin. Puoli vuotta meni niin, etten nähnyt tai kuullut hänestä mitään. Aloitin sitten koulut uudelleen ja kerran olin välitunnilla istumassa penkillä omia juttujani tekemässä, kun nykyinen avopuolisoni tuli viereeni istumaan :) Siinä juteltiin ja vaihdettiin kuulumisia, kaikki tuntui niin luontevalta. Pyysin hänen numeroaan, ihan vain sen takia, jos sattuisimme järjestämään kavereiden kanssa tapaamisia/juhlia jne., niin pyytäisin hänet mukaan (tämähän oli tekosyy numeron saamiselle, eikä avopuolisoni tajunnut yhtään mitään, kun kyselin asiaa häneltä jälkeenpäin :D). Pyysin häntä sitten eräs ilta kanssani kaupungille ja uskaltauduin kertomaan hänelle tunteistani ja hän oli suorastaan pöyristynyt! Hänellä ei ollut mitään harmainta aavistustakaan tunteistani ja oli ollut pitkään salaa ihastunut minuun, mutta ei ollut uskaltanut koskaan sanoa mitään :) Nyt ollaan oltu reilut kuusi vuotta yhdessä ja ensi vuonna olisi sitten häät :)