Erosimme ex-puolisoni kanssa puoli vuotta sitten. Ero oli minulle melko rankka ja käsittelen sitä vähän vieläkin. Meillä on paljon yhteisiä kavereita, joiden kanssa vietimme ennen paljon aikaa. Nykyään hän viettää näiden kavereiden kanssa aikaa uuden puolisonsa kanssa. Minä puolestani tunnen oloni vieraantuneeksi, jos olen yhteydessä näihin kavereihin tai tapaan heitä. Välillä tuntuu, että joudun olemaan pakosta heihin yhteydessä vaikkei se tietenkään pidä paikkaansa.On ikävää, että tavallaan vedän kaverit mukaan tähän tunteeseen. Tämä tunne kiusaa minua ja haluan päästä siitä eroon. Mikä neuvoksi?
Ystäviin on vaikea pitää yhteyttä
neuvoton tunteilija
396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
en tiedä mikä auttaa. minäkään en siedä jotenkin nähdä enkä kuulla mitään mikä muistuttaa vanhasta, edes ystäviä, en samoja paikkoja, en mitään. Ystävä ihannoi ja hehkuttaa onnellisena toisen rakkautta, jota sitten pitäisi kuunnella! Haluan vältellä nyt kyllä ja pitkään, ettei vahingossakaan kuule tai joudu tietämään ystävän kautta mitään hänestä. Ei ole ystävien vika, mutta silti.
Välillä ärsyttävät tunteet tuntuvat kohdistuvan ystäviinkin, edelleen ihan ilman heidän syytään ja jotten alkaisi inhottavaksi, nyt pidän kavereihinkin taukoa. Ei sillä, kaveritkaan ei oo kyllä kiinnostaneet yhtään. Mulla kaverit on joutunut mukaan tähän tunteeseen.
Kohtalotoveri siis. Minä olen vaistonnut näissä yhteisissä kavereissa sen, että he tietävät jotain mitä minä en, mutta eivät vaan voi/halua puhua minulle. Liittyen siis minun ja exäni menneisyyteen ja eron hetkiin. Ei tosin, en välttämättä haluaisikaan kuulla. Mutta missään nimessä näistä kavereista ei pidä luopua, vaikka he muistuttavatkin ikävästi menneestä. Minun tapauksessani on jopa käynyt niin, että pari yhteistä kaveria ovat tulleet eron jälkeen enemmän minun läheisyyteeni.
Tietenkin he tietävät varmaan kaiken varsinkin toisen onnesta. Jotkut vielä hehkuttavat sitä ja ihailevat, aivan sietämätöntähän se on kuulla. Ole onnellinen, ettei voi tai halua puhua, et haluaisikaan tietää, jos tietäisit ja pitää sunkin nyt mennä eteenpäin. Toisaalta mä olen miettinyt, että ehkä on yksinkertaisesti aika mennä elämässä eteenpäin, ei se tarkoita sitä, että kavereista tarvii luopua, mutta jos itse kokee että nyt tarvii itselleen jotakin muuta tai uutta ja jos on sietämätöntä kuulla tai nähdä mitään miksi kiusta itseään. Jotakin joka vie ajatukset muualle ja itsensä vaan pois. Kyllähän monien kavereiden kanssa elämä vie erilleen, ei se tarkoita kaverisuhteen katkeamista aina vaikka joskus tarviikin omaa tilaa ja etääntymistä. Joskus vaan tajuaa, että jotkut ihmissuhteet ei ole hyväksi, vaikkei se ole kenenkään vika, eikä varsinaisesti ihmisissä ole vikaa. Monelle kaverillesikin saattaa olla helpotus, että ne voi reilummin olla iloisia toisen puolesta, jos sinä pysyt poissa.
Jos sä pystyt pitämään kaverisi, kai se on hyvä niin. Mä koen, että mun kannalta parempi on nyt vain etsiä omaa polkua jostain.