Olen siis 23-vuotias nainen ja nähnyt epäsäännöllisesti yhtä ikäistäni miestä kaikenkaikkiaan noin vuoden ajan. Alunperin tutustuimme samassa työpaikassa, josta kuitenkin itse jatkoin jo muualle - emme siis enää näe usein ja päivittäin, kuten suhteen alussa. Meininki on ollut aina läheistä, mutta yhteisestä sopimuksesta vain seksisuhde.
Välillä olen unohtanut miehen viikoiksi, mutta nyt kesän kuluessa ihastunut. Mies on ilmeisesti huomannut tämän ja maininnut asiasta minulle "nätisti" kierrellen ja ilmaissut sen, kuinka itse on yhä sillä kannalla, ettei halua mitään vakavaa. Nyt hän on muuttunut itsekin kylmemmäksi, vaikkei välejä tahdo katkaistakaan.
Epäilen siis että hän on kilttinä ja reiluna tyyppinä vaivaantunut siitä, että minulla on tunteita ja hänellä ei. Siksi mietinkin, kannattaako minun esittää, etten ole ihastunut ja jatkaa suhdetta, joka fyysisesti toimii hurjan hyvin? Teenkö tällä itselleni haittaa vai voinko jopa kasvaa yli omista ihastuksen tunteistani? Koska vaikka voisin tyytyä olemaan hänelle "vain" panoseuraa, en kestäisi jos hän alkaisi vakavaan suhteeseen jonkun muun naisen kanssa.
Välillä olen unohtanut miehen viikoiksi, mutta nyt kesän kuluessa ihastunut. Mies on ilmeisesti huomannut tämän ja maininnut asiasta minulle "nätisti" kierrellen ja ilmaissut sen, kuinka itse on yhä sillä kannalla, ettei halua mitään vakavaa. Nyt hän on muuttunut itsekin kylmemmäksi, vaikkei välejä tahdo katkaistakaan.
Epäilen siis että hän on kilttinä ja reiluna tyyppinä vaivaantunut siitä, että minulla on tunteita ja hänellä ei. Siksi mietinkin, kannattaako minun esittää, etten ole ihastunut ja jatkaa suhdetta, joka fyysisesti toimii hurjan hyvin? Teenkö tällä itselleni haittaa vai voinko jopa kasvaa yli omista ihastuksen tunteistani? Koska vaikka voisin tyytyä olemaan hänelle "vain" panoseuraa, en kestäisi jos hän alkaisi vakavaan suhteeseen jonkun muun naisen kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koska vaikka voisin tyytyä olemaan hänelle "vain" panoseuraa, en kestäisi jos hän alkaisi vakavaan suhteeseen jonkun muun naisen kanssa.
Vastasit itse kysymykseesi. Sinä et ensinnäkään pysty esiintymään siten, ettei se paljastaisi ihastumistasi. Toisekseen, jos haluat ettei muita ilmaannu reviirille, niin paras panna kaikkesi peliin ja äkkiä...
Musta vain tuntuu, että ihastukseni on jo huomattu, eikä siihen ole reagoitu kovinkaan positiivisesti. Mies varmaan haluaisi jatkaa hommaa tällaisena ja koko juttu voisi hyvinkin kaatua liikoihin tunteisiini. Nyt on menossa ns. kiusallinen vaihe, jossa en uskalla itsekään sanoa tai tehdä oikein mitään. Aluksi salaa toivoin ja odottelin, jos saisin häneltä vastakaikua huomattuihin tuntieisiini. Eipä kuulu.
Mielestäni kannattaa katkaista suhde: et jää jumiin toivomaan, että miehen tunteet heräävät ja toisaalta mies saattaa huomata kiinnostuksensa, kun riuhtaiset itsesi irti.
Meinaatko katkaisemisella etten tapaisi häntä, vaikka hän itse ehdottaisi jotain? Minulla ei noita ihmisiä/kavereita elämässäni ole liikaa, joten tuntuu hurjan karulle karsia noita vähäisiäkin kontakteja. :(
Itse yritän parhaani mukaan kehittää itselleni kaikkia "häiriötekijöitä" työn, harrastusten ja muiden parin ystäväni seuralla, mutta yli en meinaa päästä. Toisaalta kaikki meidän edelliset tapaamiset on olleet 75% mun aloitteesta, eli ehkäpä tapailut harvenee, jos nyt aloitan hiljaisuuden.
Onkohan tuo mies sittenkään niin ihmeellinen, että on pakko roikkua, jos näkee ihastukseni, eikä helpota kuitenkaan oloani millään lailla?
Nyt kuitenkin mentävä töihin. Antakaa käytännön vinkkejä, kuinka pääsisin nopeimmin tilanteen herraksi! Tahtoisin asettua suhteessa ns. hänen yläpuolelleen. Vain tosin omissa päänsisäisissä asetelmissani. Oma käyttäytymiseni häntä kohtaan näyttäisi varmasti samalta kuin aina ennenkin.
mä olen huomannut , että jos kuvittelee oman suuren ihastuksen rakastavan jotakuta toista, niin se keventää omia tunteita roimasti... mä ainakin toivon ihastukselleni pelkkää hyvää elämässä, ja sehän ei ois hyvä jos hän olisi menettänyt sydämen jollekin ihanuudelle... who would i be to hold him down.