Mieheni lähti taannoin kuukauden kestävälle reissulle. Hän soittaa minulle n. 1-2 krt. päivässä. Hän kuullostaa usein puhelimessa kiireiseltä ja tuntuu, kuin ei jaksaisi puhua kanssani. Tiedän, että paikassa missä hän on ei ole kovinkaan paljoa tekemistä ja hänellä on vain pari kaveria siellä. Kuitenkaan minulle ei tunnu riittävän aikaa edes 10min puheluun, eikä hän koskaan kysy mitä minulle kuuluu. Hän ei myöskään oma alotteisesti kerro ikävöivänsä minua tai rakastavansa. Vain jos minä sanon ensin, niin hän vastaa takaisin välinpitämättömä kuuloisesti kuin hänen olisi pakko sanoa se tai vasta sen jälkeen kun kysyn etteikö hän ikävöi/rakasta minua. Hän myös puuhailee paikassa paljon sellaista mitä ei minun kanssa kotona tekisi, ja käy myös paikoissa mihin ei minun kanssani ole lähtenyt. Ennen matkalle lähtöä suhteemme voi hyvin, enkä epäillyt mieheni tunteita. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, ettei hänellä oikeasti ole minua ikävä ja että hänen tunteensa minua kohtaan ovat muuttuneet. Että hän olisi kyllästynyt minuun ja huomannut, että yksin/kavereiden kanssa on paljon mukavampaa.
Onko mieheni kyllästynyt minuuun vai kuvittelenko vain? Viihtyykö hän paikassa vaan niin hyvin ja siksi aikaa ei ole jäänyt minun kanssani juttelemiseen ja hän on vain unohtanut kysyä kuulumisiani ym.?
Onko mieheni kyllästynyt minuuun vai kuvittelenko vain? Viihtyykö hän paikassa vaan niin hyvin ja siksi aikaa ei ole jäänyt minun kanssani juttelemiseen ja hän on vain unohtanut kysyä kuulumisiani ym.?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voihan se olla että hän on kyllästynytkin, mutta en nyt ehkä sitä ensimmäisenä epäilisi. Mutta mutta, miehet nyt on sellaisia, että jos vietetään kavereiden kanssa aikaa niin ei sen muijan kanssa kyllä jakseta kahta kertaa päivässä puhua. Siksi ihmettelenkin että hän siis soittaa sinulle. Eli ihan vapaaehtoisesti vai oletko käskenyt soittaa kun ehtii? Ja onko hän lomamatkalla vai millä reissulla?
Ja vaikka ikävä olisi ja kuinka sinua rakastaisi, niin jos ne kaverit on siinä vieressä niin silloin pitää esittää kovaa ja olla sen suurimmin kommentoimatta siihen suuntaan. Tai näin käyttäytyy minun mies ja parin kaverin miehet. Kyllä sitä sitten kotona kerrotaan että jo vähän ikäväkin oli. ;)
Minun mies tekee aina välillä viikon kestäviä työmatkoja, silloin puhumme ehkä max 4 kertaa puhelimessa, ja siis jotain asiaa esim. missä meillä on vasara. Ei mitään että "no mitä kuuluu?" tai "onko sulla ikävä mua" -keskusteluja.
Mies teki tuossa myös kaksi pitää viikonloppu-reissua peräkkäisinä viikonloppuina, eikä silloinkaan sen enempää soiteltu. Ymmärrän kyllä että kuukauden aikana nyt voi pari kertaa viikossa soitella ja ehkä siinä puolessa välissä voisi vähän kuulumisiakin kysellä, mutta ei kannata ihan "turhaan" soitella. Kyllä sitä sitten ehtii puhua kun hän tulee kotiin. :)
Ja jos kyse olisikin kyllästymisestä, niin jos hän on kunnon kaveri, hän varmasti keskustelee asiasta kanssi kun palaa reissultaan.
joka päivä? Tekis varmaan ihan hyvää pitää muutamien päivien taukoja että tulee jotain uutta puhuttavaa.
Mun naisystävä oli kaukomatkalla n.1kk,sinä aikana ei juuri oltu yhteyksissä mutta sen jälkeen senkin edestä.
Hmm. Ollaan vissiin tavallista tiiviimpi pariskunta, kun joka päivä soitellaan eikä siinä mielestämme ole mitään outoa. Joka päivälle riittää puhuttavaakin ja ihan asiaakin on. Ihan vapaaehtoisesti mies soitteleekin, enkä ole käskenyt. Taisin huolestua ihan turhasta, nyt kun tarkemmin aattelee. Oli vaan tänään huono päivä ja itsetunto nollassa, siitä ku tuppaan välillä kärsimään. Siinä sitten helposti kehittelen päässäni ihan omia. Meillä ei ole ollut tarvetta (vielä ainakaan) Pitää muutaman päivän taukoja. Tietysti niitä aina joskus tulee pakostakin.
syödä täytyy joka päivä. Yksin syöminen on ihan tylsää.
tyylillä vaan suhde tulee kaluttua loppuun pika-ajassa ja jännitys katoa ja kasvoimme erillemme.
Enpä usko, että suhteemme tulee kaluttua loppuun pika-ajassa, eikä jännityskään mihinkään katoa. Arkea on helppo piristää pienillä asioilla ja pitää suhde "raikkaana". Memme toki ole vielä kovinkaan pitkää seurustelleet n.3 josta yli 2 vuotta avoliitossa. Vielä ollemme, kuin vasta rakastuneita. Toki tämä jossain vaiheessa voi vähän arkistua ja rakkaus muuttaa ehkä hiukan muotoaan, mutta intohimon en usko koskaan sammuvan. Jos jokaiselle on olemassa Se Oikea niin juuri tätä mieheni on minulle ja minä hänelle. En ole edes löytänyt hänestä vielä mitään ärsyttävää piirrettä. Enpä kyllä ole etsinytkään.