Helppo tapa pettää

koin saman, virtuaalimaailma kiinnosti miestä liikaa, se pilasi kaiken :(

Minulle Facebook on kirosana.
Sen kautta mieheni "löysi" kouluaikaisen ihastuksensa ja nyt "rakkaus kukoistaa"!
Kaksi viisikymppistä AIKUISTA ihmistä ovat kuin rakastuneet teinit.
Viis välittävät perheistä ja yli kymmenen vuotta kestäneistä avioliitoista kumpikaan...

Minulle kävi hieman samoin. Mies alkoi viihtyä koneellaan entistä enemmän ja löysi facebookin kautta erään entisen yhteisen ystävämme, jonka kanssa emme olleet enää tekemisissä. Heistä tuli "kavereita" ja nyt on tilanne se, että mies on aloittanut suhteen tämän naisen kanssa. Hyvästi vaimo ja yli kymmenen vuoden avioliitto! Nainen on sotkeutunut ennenkin varattuihin miehiin ja sotkenut omat suhteensa omilla tempuillaan. Kaikin puolin nainen, johon en olisi uskonut fiksun mieheni lankeavan.
Sattuu niin pirusti mutta yli tästä on vaan päästävä..

Yllättävää että näin tuntuu käyvän liiankin usein... Vaimollani oli myös suhde toisen kanssa facen kautta alkoi chättäily ja yhteydenpito, joku vanha työkaveri jne.. Jotenkin aloin ihmettelemään kun siellä facessa piti aina käydä jotenkin "salaa" ja jatkuvasti ja kovasti oli "inside" kaksimielisyyksiä kommenteissa. Laitoin sitten viestin tälle ukkelille ja kysyin onko jotain tekeillä.. Äijä luuli tapailevansa sinkkua, (facessahan pitää tietysti esiintyä sinkkuna, vaikka naimisissa olisikin. ) Ja kertoi sitten avoimesti että suhde on jo sen puoli vuotta jatkunut. Kivaa..

Puhelin ja netti mahdollistaa, moneen ikävään asiaan. Ja vielä näin puhelimesta mitä tapahtuu, myönnän olleeni mustasukkainen ja epäillyt että jotakin hämärää on tekeillä. Syytöksiä sateli yhteen kyllä syyllistyin luin hieman tekstiviestejä. Hakee muita miehiä kun vannoo ettei ole muita ja että pitää musta kuulma paljon. Olen maksanut korkojen kera.Luulin löytäneeni,elämäni naisen, saman jo toiseen kertaa. Tyhjä ja tyhmää pää ei ymmärrä, pysyä erossa mutta kolmatta ei tule. Eikä se pupuli enää soita mulle, kiitos Ovi sivuston. Löytyi ohjelma puhelimeen, jolla se pidetään ulkona. Ettei heikona hetkenä retkahda ja niitä tulee.

Hei Luottamus meni! Puhut kuin minun suullani, on ihan samanlaista kokemusta. Niin minäkin löysin maailman ihanimman miehen, tapasimme säännölisesti puolen vuoden ajan, hän puhui kuinka tärkeä olin hänen elämässään ja yhteinen tulevaisuus vilahteli aina jossain välissä, hänen muuttaminen lähemmäksi minua, panostaminen suhteeseen. Olin muka ainoa hänelle, koska olin se ykkönen eikä muita silloin tarvita.

Hänkin facebookissa, ja paljon naisystäviä, joista kerran kysyin. Hän mitätöi asian ja sanoi että ne ovat virtuaalimaailmasta, eikä merkitse hänelle mitään. No osa on samasta kaupungista kuin hän, joten en todellakaan usko että tuttavuus on ihan virtuaalista. Olin kuulemma mustasukkainen kun epäilin moista. No pian sen jälkeen hän sulki facebook sivuja eli niitä pääsee lukemaan vaan ainoastaan hänen ystävät (itse en ole fb) Se lisäsi epäilyitäni ja välillä, ahdistuin ja pelkäsin.

Silti, olin täysin hänen lumoissaan, rakastuin sokeasti, vaikken sitä koskaan ääneen sanonutkaan. Hän sanoi pitävänsä minusta, oli ihanaa seksiä, muutakin normaalia yhdessäoloa. Olinko hänelle vaan pelkkä pano, eikö tunteilla ollut sittenkään osuutta suhteessamme.

Hän häipyi kuvioista, yritin ottaa yhteyttä, jotain ympäripyöreää vastausta sain. Olisn halunnut jutella asiat puhki, muttei hänellä ollut siihen munaa.
Hän särki sydämeni ja sieluni, en ole siitä vieläkään täysin topiunut, aikaa mennyt kolmisen kk.

Itku tulee herkästi jos hän karkaa ajatuksiin, pettymys ja tuska. Kuinka ihminen joka oli niin hyvä je hellä , miltei täydellinen (no ei kukaan ole) voi olla noin julma ja kylmä? Olisi kertonut suoraan, jos aloin olla hänelle yhdentekevä. Joskus kurkistan hänen fb, naisia on tullut lisää taas...

En tiedä kykenenkö enää rakastumaan, luottamuksesta puhumattakaan. Kesäkin oli yhtä helvettiä, ystävätkin huolestuivat kun en meinannut toipua, itkin ja itkin. Vieläkin, en enää päivittin. Suru asuu sydämessäni.

En tiedä löytyykö aitoa rakkautta mistään, virtuaalimaailma ainakin sekoittaa monen pään, kun mikään ei tunnu riittävän. Koetetaan silti jaksaa. Kaikkea hyvää sulle.

Täysin samaa mieltä kanssanne, tosi vaikeaa on löytää nykyään ihan perinteistä rakkautta, joka kestäisi ajan paineet.

Tsempöpiä kaikille, etsikää toki.

Höpö höpö, kyllä se on ihmisen luonteesta riippuvainen onko luotettava vai ei!
Mulla ei ainakaan ole mitään salattavaa facebookissa, eikä netissä missään müuallakaan.
Mulla on periaate, olla yksiavioinen eli vain yksi kumppani.
En tiedä oonko sitten kovin poikkeava yksilö, mutta mun moraalikäsityksiini mikään muu ei sovi!

Mikä siinä Facebookissa on kun siellä tarvii notkua esim kesken työpäivän, kauppareissun ym?
Kaksimielisiä juttuja heitellä joita ei livenä kuitenkaan heittele?
Loukkaa välillä kun kotona ei enää jutella tai kuunnella vaan näpyttää facessa!

On paljon naisia jotka eivät edes tiedä miehensä olevan fecessä. Kaverini miehen löysin toisen kaverin kaverina ja vaimo vaan väitti ettei miehensä ole siellä.
Face on yksi pahimmista pettävien ukkojen ja akkojen temmellys kentästä.

Vertaukseksi kerrottakoon, toteamukseen "kaikki romahti, siis aivan kaikki"..

Minun maailmani romahti, 42 vuotiaalla naisella, kun mieheni ja lapsemme isä, kuoli äkillisesti vakavaan sairauteen vain noin kuukausi sitten. Silloin kuulkaa, maailma romahtaa..

nooh, en halua olla ilonpilaaja, mutta elämässä pitäisi asiat suhteuttaa jotenkin.