Olen kaksikymmentäkuusivuotias nainen, ja vieläkin neitsyt.
Olen elämäni varrella kohdannut jos jonkinlaisia miehiä, mutten koskaan uskaltautunut suutelemista pidemmälle.
Ujouteni takia olen kai jopa pelännytkin miehistä läheisyyttä, ja joskus ajattelin säästää itseäni "sille oikealle".
Nyt olen jo pitkän aikaa saanut hävetä kokemattomuuttani, sillä osa kavereista on perheellistynyt ja etenkin he ihmettelevät saamattomuuttani miesten kanssa.
Erään ystäväni kommentti herätti minut: ”Kuinka sinä oikein ajattelit tyydyttää tulevan miehesi, kun sinun ikäisistäsi pojista alkavat kaikki olla kokeneita miehiä? Ethän sinä tiedä seksistä mitään!”
Minun on etsittävä kokematon mies tai hoidettava ongelma pois. Sen oikean odottaminen kai pitää unohtaa.
Olen elämäni varrella kohdannut jos jonkinlaisia miehiä, mutten koskaan uskaltautunut suutelemista pidemmälle.
Ujouteni takia olen kai jopa pelännytkin miehistä läheisyyttä, ja joskus ajattelin säästää itseäni "sille oikealle".
Nyt olen jo pitkän aikaa saanut hävetä kokemattomuuttani, sillä osa kavereista on perheellistynyt ja etenkin he ihmettelevät saamattomuuttani miesten kanssa.
Erään ystäväni kommentti herätti minut: ”Kuinka sinä oikein ajattelit tyydyttää tulevan miehesi, kun sinun ikäisistäsi pojista alkavat kaikki olla kokeneita miehiä? Ethän sinä tiedä seksistä mitään!”
Minun on etsittävä kokematon mies tai hoidettava ongelma pois. Sen oikean odottaminen kai pitää unohtaa.
Vastaukset 108
Vanhimmat
Kyllä kuka tahansa mies arvostaa kokematonta naista, eikä sitä seksiä kannata kammoksua. Silloinhan sitä miehen tyydyttämistä pääsee opettelemaan, kun sopiva löytyy, eikä kunnon mies silloin mitään ihmeellisiä taitoja silloin odotakaan.
Joo,mulla on itselläni ihan sama tilanne;olen 26v nuorimies ja "villeintä" mitä olen päässyt tekemään neitokaisen kanssa on suutelemaan.
Sen jälkeen pilasinkin loppu treffit panikoinilla:D
Mutta,itse en koe sitä häpeäksi tai miksikään ongelmaksi etten ole harrastanut seksiä.Eikä mielestäni sunkaan pitäisi.
Mun mielestä on hienoa, että löytyy tuollaisiakin neitoja koska tänäpäivänä niin miehillä kuin naisillakin tuntuu olevan tärkeintä löytää vain panoja mahdollisimman paljon.
Ja kyllähän se jotain kertoo tästä yhteiskunnasta jos jopa 13-14 vuotiaat puhuu että pitää päästä neitsyydestä eroon.
Ja itse ainakin ajattelen että sitten kun se ihana neitokainen joskus tulee,niin suhteessa tälläiset asiat on helmpompi käsitellä ja voi tutustua toiseen rauhassa.
Nyt jos pokaat jonkun miehen ja päätät sen maata sen kanssa niin a)antaako se sitten kuitenkaan parempaa "statusta" sulle koska olet kuitenkin todella kokematon vaikka et olekkaan enään neitsyt b)eikö olisi mukava keskustella toisen kanssa(siis tarkoitan tällä että olet suhteessa) ensin asiasta että voi sitten antaa toisen opettaa/itse oppia rauhassa.
Ja unohda tollasen vosukavereittesi puheet.Kyllä se mies sitten aikanaan ymmärtää ja osaa arvostaa sua:)
sä kans oletat ja luulet, et neitsytsinkkujen pitäis aina vaan edelleen kuvitella, että niiden elämään tulis mies, joka yhtäkkiä kaikkien olemassaolevien miesten jälkeen tajuis ymmärtää ja arvostaan niitä jopa puhua niinkin intiimistä asiasta kuin seksi ja jonka kanssa yhtäkkiä oliskin niin läheinen suhde.
Näin säkin maalailet tän asian mielessäsi ihanteellisesti. Mut tosielämä ei mene niin. Ei niitä suhteita ole, seksuaalisuudesta tulee ongelma vähän muulla tasolla kuin sillä, et pitäis saada paljon kokemuksia tai et sitä vertaisi 13-14 vuotiaisiin. Seksuaalisuus on niin iso elämän osa-alue, liittyy myös itsetuntoon voimakkaasti, että pikemminnkin niillä kokemuksilla voisi saada jotain pelkoja hälvennettyä tai ehkäistyä ettei asiat menis niin järkyttäviks ongelmiks kuin mitä ne voi mennä ja katso alempaa, miten joku voi noita ajatella.
Ei sillä ole statuksen kanssa mitään tekemistä. Jos ihminen ei saa sitä läheisyyden kokemusta henkisesti eikä fyysisesti koskaan, ei pysty koskaan mitenkään toteuttamaan itseään ihmisenä seksuaalisesti, niin onhan se ison ongelma. Ei tosin niin iso niille, joilla edes henkinen läheinen yhteys. Mut useimmilla kolmeakymppiä lähestyvillä neitsytnaisilla ei ole enää mitään turhia kuvitelmia siitä, mikä on heidän paikkansa parisuhdemarkkinoilla. Sitä kun ei ole.
Tietysti olisi hieno keskustella asiasta, mutta niin olisi myös vaikka kaikista elämän osa-alueista. Et nyt ymmärrä sitäkään, että ei välttämättä pysty syvällisemmin keskustelemaan mistään jos ei ole sitä kumppania. Ja ettei seksuaalisuudesta tulis vielä isompi ongelma, kuin mitä sen toimimattomuus monella jo on, ei kyllä kannata jäädä ikipäiviksi odottamaan, että asiasta kasvaa valtava mörkö ja itsetunto rapisee viemäriin. Ei se neitsyyden menettäminenkään nyt niin iso asia voi olla, että sen säästämisen varjolla pitäisi oma naiseuden kokemus menettää ehkä loppuelämäkseen.
Ja se opettaminen ja oppiminen sen jälkeen kun ei ole kokemusta/itsetuntoa tolla alueella voi olla tosi kompleksista tai painajaismaista. Siinä tulee niin monet tunteet ja patoumat varmaan esiin, että vaikea kuvitella, et se olis mikään kovin upea juttu miehellekään. Siksi homma pelkkänä suorituksena auttaisi asiaa eteenpäin.
Et voi kuvitella niitä paineita tai pelkoja, mitä tuollainen asia voi naiselle tehdä, kun ei ole hyväksytty naisena. Se vain näkyy käytöksessä ja olemuksessa yleensä siten, että miehet karttaa, voi ne karttaa muutenkin. Mut en uskalla edes kuvitella kuka mies uskaltais alkaa siihen soppaan, missän jonkun naisen seksuaaliset lukot pitäis saada sitten auki, kun ne on liian pitkään olleet muodostumassa. Ja muuten sen itsetunto-ongelman lisäksi. Ja sen ettei ole koskaan hyväksytty. Et sitä tekisi sinäkään. Sä toteisit, et hullu mikä hullu ja lähtisit pois.
Loistava kirjoitus!
Yli-ikäisenä, seksuaalisesti kokemattomana sitä on jo niin hukassa asian kanssa, ettei osaa antaa muuta kuin pakkeja ja pakostakin tulee esiinnyttyä kylmän viileästi. "Kun ei ne kuitenkaan olekuin kertapanon perässä, ei ne musta välitä, reikä se on rinkelissäkin jne"
Pitää miehiin väliä, on liian asiallinen, kohtelias sekä ei-seksuaalinen, työntää pois jottei mitään satu.
Vaikea selittää miksi näin, mutta näin se vain menee.
a)jooo,mitenkäs miehille ei sitten tule näitä lukkoja?Puhuit vain naistenlukoista.
b)Siitä tulee itsetunto ongelma jos tekee siitä.Ja taas,miksi miehille ei tulisi.Samalla tavalla naiset ei hyväksy sitä miestä.
c)Mä ottaisin tuollaisen neidon ilomielin,oltaisiin samalla molemmat ns.samalla viivalla.
d)Tuo teksti minkä teit,oli 99% höpöhöpö tekstiä,en jaksa perustella vaikka useasti sen teenkin.
e)Vedä nyt syvään henkeen ja toteattälle tekstille"urvelo,näitä on Suomi24 täynnä"
"sä kans oletat ja luulet, et neitsytsinkkujen pitäis aina vaan edelleen kuvitella, että niiden elämään tulis mies, joka yhtäkkiä kaikkien olemassaolevien miesten jälkeen tajuis ymmärtää ja arvostaan niitä jopa puhua..."
Minä ainakaan kokemattomana sinkkuna en kuvittele mitään. Elämään, kohdalle sattuu sopiva parisuhdekelpoinen lapseton sinkkunainen tai sitten ei ! Vielä ei ole sattunut, mutta en ole siitä huolimatta menettänyt toivoani.
"Näin säkin maalailet tän asian mielessäsi ihanteellisesti. Mut tosielämä ei mene niin. Ei niitä suhteita ole, seksuaalisuudesta tulee ongelma vähän muulla tasolla kuin sillä, et pitäis saada paljon kokemuksia tai et sitä vertaisi 13-14 vuotiaisiin..."
Nykyään tuntuu olevan isompi ongelma se, jos ihminen ei halua juosta irtosuhteiden perässä tai hankkia niintä kuuluisia "kokemuksia". Minun mielestä seksiin viittaavista kokemuksista puhuminen on sinänsä lapsellista, koska jokainen suhde aloitetaan kuitenkin alusta. Myös jokaisella naisella (ja tietysti miehelleä) on oma käsitys seksistä ja siitä mitä haluaa. Se, että mies osaa vongata pillua hinnalla millä hyvänsä ei tehoa kaikkiin naisiin.
Mulle ainakin seksiin liittyy vahvasti tunteet toista ihmistä kohtaan, kuin myös luottamus ja arvostus. Luottamus taas ei synny hetkessä, vaan se pitää "ansaita" ihan normaalilla käytöksellä, eleillä ja kohtelulla.
"Ei sillä ole statuksen kanssa mitään tekemistä. Jos ihminen ei saa sitä läheisyyden kokemusta henkisesti eikä fyysisesti koskaan, ei pysty koskaan mitenkään toteuttamaan itseään ihmisenä seksuaalisesti, niin onhan se ison ongelma."
Vaikka ihminen olisi seksin suhteen täysin kokematon (kokemattomuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sukupuoliyhteyttä vastakkaiseen sukupuoleen), se ei tarkoita sitä, etteikö ihminen olisi seksuaalinen olento. Hitto soikoon, onhan nyt jokaisella ihmisellä edes omat kädet. Käyttäkää niitä ! Se on sitä paitsi turvallisempaa kuin satunnaisiin baarihoitoihin sotkeutuminen.
"Tietysti olisi hieno keskustella asiasta, mutta niin olisi myös vaikka kaikista elämän osa-alueista. Et nyt ymmärrä sitäkään, että ei välttämättä pysty syvällisemmin keskustelemaan mistään jos ei ole sitä kumppania. Ja ettei seksuaalisuudesta tulis vielä isompi ongelma..."
Kumpi oli se ongelma, kykenemättömyys puhumaan asioista vakavasti, vai seksi, vai pikemminkin molemmat ? Kumma juttu, että vielä tähän mennessä seksittömyys ei ole estänyt puhumasta vakavistakin asioista ns. uskottujen ihmisen kanssa. Mulle taas seksi on hyvin henkilökohtainen asia, eikä ole tapana (retostella) niillä asioilla. No, ei kyllä olisi edes mitään retosteltavaa(kaan)...
"Ja se opettaminen ja oppiminen sen jälkeen kun ei ole kokemusta/itsetuntoa tolla alueella voi olla tosi kompleksista tai painajaismaista. Siinä tulee niin monet tunteet ja patoumat varmaan esiin, että vaikea kuvitella, et se olis mikään kovin upea juttu miehellekään. Siksi homma pelkkänä suorituksena auttaisi asiaa eteenpäin."
Kuule, seksiin ei tarvita kuin sopiva kumppani, joka luottaa aisteihinsa ja joka on vastaanottavalla päällä. Pikemminkin homma menee niin, että kun tutustuu ihmiseen ensin kunnolla, ja harrastaa kaikkea muuta yhdessä, silloin myös oppii tuntemaan toista ja arvostamaan myös seksiä nimenomaan osana suhdetta. Pelkillä kokemuksilla ei tee paskaakaan, jos tunnepuoli ja kaikki muut asiat ovat pielessä.
"Et voi kuvitella niitä paineita tai pelkoja, mitä tuollainen asia voi naiselle tehdä, kun ei ole hyväksytty naisena. Se vain näkyy käytöksessä ja olemuksessa yleensä siten, että miehet karttaa, voi ne karttaa muutenkin. Mut en uskalla edes kuvitella kuka mies uskaltais alkaa siihen soppaan, missän jonkun naisen seksuaaliset lukot pitäis saada sitten auki, kun ne on liian pitkään olleet muodostumassa. Ja muuten sen itsetunto-ongelman lisäksi. Ja sen ettei ole koskaan hyväksytty. Et sitä tekisi sinäkään. Sä toteisit, et hullu mikä hullu ja lähtisit pois."
Paineita ja paineita. Kuten totesin, ihmissuhde lähtee liikkeelle luottamuksen syntymisestä. Tällä kohtaa on lienee turha sanoa, että asioista keskustelemisella on suuri merkitys. Kyllä tosiasia on se, että seksiä ei kannata harrastaa, jos siihen ei tunne olevansa valmis. Rohkenen myös väittää, että seksistä nauttii eniten silloin, kun molemmat ovat vastaanottavalla päällä.
Minun silmissäni naisen arvostus ei ole kiinni kokemattomuudessa. Seksi nyt ei ole mitään rakettitiedettä etteikö sitä voisi oppia. Seksistä voi jopa nauttia enemmän, kun on jättänyt turhat irtosuhteet kokeilematta. Seksiin ei tarvita muuta kuin pelimannihenkeä ja vastaanottavainen mieli.
Yhtä hyvin voidaan kysyä, miksi seksiä kohtaan pitäisi kasata suuria odotusarvoja ja paineita ? Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja jostain myös ne petipuuhat on aloitettava. Rohkenen jopa väittää, että jos seksi olisi vain roskapussin ulos viemiseen verrattavissa oleva asia, sitä harrastettaisiin vähemmän.
Pois turha suorituskeskeisyys, niin seksistä voi jopa nauttia...
" Kumpi oli se ongelma, kykenemättömyys puhumaan asioista vakavasti, vai seksi, vai pikemminkin molemmat ? Kumma juttu, että vielä tähän mennessä seksittömyys ei ole estänyt puhumasta vakavistakin asioista ns. uskottujen ihmisen kanssa. Mulle taas seksi on hyvin henkilökohtainen asia, eikä ole tapana (retostella) niillä asioilla. No, ei kyllä olisi edes mitään retosteltavaa(kaan)..."
Tämä on tosiaankin ihan tähän nykykulttuuriin liittyvä ilmiö, ja myös hyvin keskeinen sellainen.
Toisaalta on se aika hämmentävä huomata miten nykyään katsotaan vakavista asioista puhumisen olevan puhumista seksistä, ja ehkä vielä edellyttävän myös seksuaalista kanssakäymistäkin.
Minulla on yksi vanha kaveri joka on, kuten minäkin, niinikään lapseton perheetön mies, ja ainakin enimmäkseen naisettomana miehenäkin elänyt. Eikä hänellä ainakaan mitää n.s. elämänsä naista ole koskaan ollut. Vähän joskus on ollut joitain yritystä jonkun 10 vuotta itseään vanhemman lyylin kanssa ja sellaista. Kyllä minä olen puhunut hänen kanssaan vaikka mistä asioista ja vaikka kuinka vakavista,mm. vanhenevana äijänä lapsettomuuteen/perheettömyyteen liittyvistä asioista ja tuntemuksista. Tämä sen lisäksi että meillä on ollut yhteisiä intressejä ja projekteja liittyen musiikki-instrumentteihin ja play-back-laitteisiin, jotka nekin asiat ovat minusta myös vakaviakin. Seksi/nais-juttuihin liittyvät asiat eivät nekään ole olleet tabuja. Mutta kun emme ole homoja niin seksijutuista puhuminen on jäänyt vähiin. Jotain siitä minkälaista pornoa tämä kaveri katselee olen sitä kautta tullut tietämään, kun hän on joskus jostain videosta puhunut ja laittanut sen päälle. Mutta sen katseleminen on jäänyt siihen kun minä en lainkaan tykkää katsella pornoa enkä varsinkaan hard-core pornoa. En yleensäkään paljon välitä katsella ihan alastomia ihmisiä. En edes niitä nuoria kauneita naisiakaan ihan alastomana, puhumattakaan alastomista miehistä. Myös sellaisen havainnon olen tehnyt, että tämä kaverini on tilannut naistenlehtiä. Siitä kuitenkin olen varma että tämä kaveri ei ole homo.
Nykyään se jos naisettomilla miehillä on joku tällainen kaverisuhde on alettu tulkita homosuhteeksi tai ainakin joksikin piilohomoudeksi.
Ystäväsi eivät tajua mitään miehistä. Ei naisen tarvitse olla kokenut. Monen mielestä on jopa parempi ettei ole kokenut.
En usko, että kovin monelle miehelle oikeasti ongelma on sinun neitsyytesi, pikemminkin päinvastoin. Ongelma joka saattaa tilanteesta kuitenkin nousta itsellesi on oma kokemuksesi tuosta ensimmäisestä kerrasta koska et oikein vielä tiedä miten siihen suhtautua.
Se miten miellyttäväksi nainen kokee seksin riippuu hyvin paljon hänen omasta asennoitumisestaan ja siitä miten hän kumppaniinsa suhtautuu, joidenkin naisten suusta olen kuullut jopa ihmettelyä kuinka seksi tuntuu paremmalta nelikymppisenä kuin nuorena ja tähän saattaa syynä juuri tuon oman asennoitumisen vapautuminen. Monelle teini-iän ylittäneelle ensikertalaiselle se eka kerta saattaa olla jopa suuri pettymys, mutta oppimisen ja asennoitumisen kautta siitä alkaa nauttimaan.
Jos mies on itsevarma hän varmasti ymmärtää tilanteesi, eikä pidä asiaa ylitsepääsemättömänä tai lainkaan huonona ja kysymällähän selviää mistä toinen pitää ja mikä ei ole hyvä. Tietämättömyys ei naiselle ole mikään pahe, mutta haluttomuus ottaa selvää tai tehdä asialle mitään saatetaan sellaiseksi tulkita.
Tilanteesi huomioon ottaen ei tarvitsisi asiaa varmaan sinulle edes kertoa, mutta kannattaa toki kattoa minkälaisen miehen matkaan sitä lähtee. :)
...
No tavallinen nainen on ollut ehkä muutaman miehen kanssa ennen vakiintumista ja läheskään kaikki naiset eivät halua tai rupea tekemään joitakin perusjuttuja sängyssä tai ovat muuten vain pihalla. Olisit voinut haastaa ystäväsi kertomaan mitä et osaa tehdä.
Ja sen lisäksi, kuten tällä palstalla näkee, monet miehet ovat vielä kokemattomia tai heillä on enintään kokemusta muutamasta naisesta jotka eivät välttämättä olleet mitään ihmeellisiä.
joo mut kun hän ei tiedä, mitkä on perusjuttuja. Ei tää viesti aukea.
Ihmeellisiä ei tarvi ollakaan. Mut kun ei ole kokemusta, ei edes tajua, milloin joku mitään tarkoittaa tai ei tarkoita. Sitä joutuis kuin jotain vammaista opastaan, että nyt teen näin ja tarkoitan sillä tätä, vaikka ihan vaatteiden riisumisesta olis kyse. Tai jostain viheestä tai vinkistä.
Hankaluus on siinä, että sitä lakkaa tajuamasta mitään vinkkiä tai vihjettä, kun ei ymmärrä mitä se on. Pitäis ymmärtää jonkun "perusjutun" päälle. Joka onkin toisille ihan perus. Jollekin tuntematon maanosa. Muutaman naisen kokemon on 200 % enemmän itsekokemusta ja toisesta kokemusta.
Älä vähättele sitä yhtään.
No eihän sen naisen tarvitse todellakaan osata yhtään mitään. Jos ei "osaa" riisua vaatteitaan, niin kyllähän mies sen tekee. Luultavasti mielellään, itse ainakin tykkään riisua naisen mieluummin kuin että nainen ottaa omat vaatteensa pois. Mies kertoo, milloin on aika levittää reidet auki. Mistään muusta naisen ei tarvitse huolehtia, jos on osaava mies. Tärkeää on vain se, että nainen valitsee tehtävään riittävän kokeneen miehen, joka pystyy "lukemaan" naista ja tietää, millainen on sopiva etenemistahti, eli ei hosu turhaan.
Opeteltaisko yhdessä?
Hoidetaan homma hellästi. Tuutko kylään?
No minä uhraudun kaikkien puolesta ja rakastelen sun kanssa. Pistä osoitetta kehiin
Nostan hattua. Aikamoinen urakka kokeilla. Oletko koskaan ohjannut paniikissa olevaa kehitysvammaista lasta, joka ei osaa mitään, eikä ymmärrä miten asioiden pitää mennä, mutta jolla on aivan järkyttävät suorituspaineet ja itsetunto-ongelma.. Luultavasti homma olisi hyvin lähellä sentyyppistä harjoittelutuokiota, josta on kyllä romanttiset fiilingit erittäin kaukana. Selität kädestä pitäen kaiken näin näin näin. Mikään ei tapahdu kuin ajattelisit. Toinen voi saada paniikkikohtauksen, itkukohtauksen, raivokohtauksen, naurukohtauksen, kangistua patsaaksi tai valahtaa veltoksi, kummassakaan tapauksessa ei asia onnistu. Ja aivan varmaa on, et mitään oma-aloitteisuutta sun on turha kuvitella. Se voi saada älyttömän kompleksin siitä, ettei voi riisua. Tai et sillä olikin ruma syntymämerkki, olemattomat tissit tai rumat tissit tai sen alapää ei ollutkaan kaunis, tai sillä oli läskiä. Ja kun se näkee miehen reaktion, se voi saada niin itsetunotkohtauksen. Tai se voi yhtäkkiä tajuta mistä kaikesta on jäänyt aina paitsi ja saada aivan älyttömän katkeruuskohtauksen. Tai sen järjettömät pelot voi saada aikaan, että se ei kertakaikkiaan voi hyväksyä itseään, koska ei ole tullut koskaan hyväksytyks. Se ei pysty oleen edes alasti.
En puhuis rakastelusta, mutta melkoisesta uhrautumisesta voisin jopa vaikka puhuakin.
ja just tän takia sen alottajanki kannattaa hankkiutua ongelmasta eroon, ennenkuin se menee näin pitkälle. Miehet kyllä on toista mieltä, ihannoi muka koskemattomuutta. Mut ei ne tajua et tätä se pihtaus teettää. Kuvittele säästäväsi itseäsi sille oikealle, kun tos yläpuolella on se, mitä se vois tullla olemaan.
Todella kauheaa, mut realistinen skenaario sille, jolle tää on ongelma.
Olen kolmekymmentä ja neitsytsinkku. Itse asiassa ei kukaan sitä kolmikymppistä umpi-impeä arvosta. Suosittelen, että kannattaa päästä siitä silti eroon, jos jotenkin vain olisi mahdollista. Nimittäin kun asiat pitkittyy ne mutkittuu. ei ole enää sellaista ennakkoluulottomuutta kuin nuorena, mutta toisaalta ei sitä viisauttakaan eikä mitään kokemusta. On vain suuri määrä pelkoja, joita ruokkii se todellisuus, että et tule kelvanneeksi ja mitä vanhemmaksi tulet, sitä enemmän alat tiedostaan asioita, joista et parikymppisenä osannut edes painajaisissasi nähdä.. Ja kun niihin pelkoihin ei koskaan saa minkäänalista suhteellisuudentajua = kokemusta, niiden kans on aika rankka elää. Ja kun terve seksielämä edellyttää tervettä suhdetta, alkaa sulla olla oikeasti kiire saada aikaan se suhde. Ei kolmenkymmenen jälkeen ihmisestä ole enää itsensä kanssa kuin rauniot jäljellä. Pahoja kokemuksia, jotka ei kasvata, vaan pilaa ihmistä. Ei kolmikymppisen umpi-immen korvien väli ole enää välittömyyden puolesta samaa kuin nuorempana. Ei huonot kokemukset ihmissuhteista ja tai omasta kelpaamattomuudesta ketään kasvata mihinkään. Muuten voi kasvaa, mutta ihmissuhteiden osalta tai parisuhteen, tilanne menee huonompaan suuntaan, mitä vanhemmaksi tulet.
Kun tietää, että sellainen suhde, jossa oikea seksielämä ois mahdollista, ei ole mahdollista, seksuaalisuudesta tulee äkkiä taakka. Tulee toiveita ja unelmia, mitkä rikkoo ihmistä, muistuttaa siitä, että et ole kenellekään nainen etkä voi toteuttaa naisettasi, et ole hyväksytty siinäkään mielessä naisena, jos nyt ihmissuhteeseenkaan kelpaat.
Lisäksi se et eihän sitä osaisi mitään. Ja ei ikä vie mitään paineita esimerkiksi ulkonäöstä mihinkään. Pikemminkin tulee tiedostaneeksi entistä enemmän senkin, kuinka realismia se ulkonäön merkitys todella ihmissuhteissa onkaan. Aina on niitä, joilla on jotain sellua tai joku huono kohta, mutta jos sä et tohon ikään mennessä ole löytänyt kumppania, se alkaa olla jo itsestä kiinni ja jos olet mukava, syy on ulkonäkö. Kyllä miehet arvostaa ulkonäköä. Kyllä ne arvostaa muutakin, mutta jotkut asiat vain pitää olla kondiksessa.
Mut olennaisinta tuossa on se, että jos sulla olis ollut hyvä suhde, sulla olis ollut hyvä seksielämä. Ja kun sulla ei sitä suhdetta ole niin iän karttuminen tekee sen epätodennäköisemmäksi. Se onkin, sun kannattaa panostaa ihan vanhanaikaisesti itseesi. Niin älytön ohje kuin se onkin, kova laihduttaminen ja meikit voi olla sun pelastus. Uskoisin, että sä olet kuitenkin ihan aikuisen kypsä ja mukava nainen muuten. Useimmat asiat on vain yksinkertaisempia kuin onkaan. Harkitse myös silikonirintoja, jos sulla on pienet rinnat. Ihmiset mukamoralisoi aina vedoten aitouteen, mutta ei huonoilla tisseillä mitään tee, kuin ei rumalla naisellakaan. Ja ei moni mies lopulta sitä aitoutta arvosta, eikä varsinkaan neitsyyttä. Tai sit arvostaa niin korkeelle, et saat ikuisesti olla neiti umpi-impilampi
Vaikka palsta ei aiheellesi välttämättä paras mahdollinen, edelliset vastaukset (noihin huuteluihin asti, mm.walski) ovat tosi hyviä. Aluksi (fyysisenä tuntemuksena) ei pidä odottaa kummoisia, mutta asennoitumisen ja ajan myötä homman on mahdollista parantua vaikka kuin (vaikkapa kuin aikoisi harrastaa avantouintia .)
Kaverisi kommentti on tasavertaisuuden näkökulmasta omituinen; yhteisen ymmärryksen kautta toimivaa suhdetta rakennetaan, ei olemalla toisen tai toisen komennuksen alla kynnysmattona, pitemmällä ajalla sellainen suhde ei ole tyydyttävä. "Ongelman hoitaminen pois" siinä hengessä kuin ehkä aattelet, on turhan riskaabelia, huonolla tuurilla siitä voi jäädä arpia pitkäksi aikaa.
Ei tässä kukaan mistään toimivan suhteen rakentamisesta edes puhunut joten unohda se heti. Kyse on biologisista tarpeista, ei mistään mahdottomuuksista, kuten "toimivan suhteen luominen". Ei kolmikymppiset umpi-immet luo toimivia suhteita. Ne hommat piti tehdä teininä, viimeistään parikymppisenä ois pitänyt olla jo jotain kokemusta, muutakin kuin sitä että tuo nyt ei ainakaan kelpaa.
Parempi kuitenkin hoitaa ongelma pois. Niitä henkisiä arpia jää myös pitkäksi aikaa, ehkä loppuelämäksi siitä, että oma naiseus, fyysisyys ja seksuaalisuus ei ole mitään. Lisäksi parisuhteessa olevat ei ymmärrä sitä, että ei sinkulla ole todella sitä toista ihmistä, jonka kanssa olisi niitä yhteisymmärryksiä. Jos nyt ihmisiä olisi elämässä jonka kanssa tuo fyysinen puoli suttaantuis urheilusuorituksena, niin yhteisymmärrys ja parisuhteen rakentaminen on liikaa monelle toivottu kuitenkin. Miksi pitäisi elää niin, että kun ei ole parisuhdetta, ei olisi minkäänlaista seksielämääkään koskaan. Sehän olisi kaksinkertainen vahinko.
Puhumattakaan siitä, mitä itseinhon ja vihan tunteita se todella voi herättää, että tietää ikuisesti olevansa ihmisenä turha, joka ei mihinkään tai kellekään käy. Toiset alottaa sen fyysisen puolen jo neljä-viisitoistavuotiaina. Toisilta se pitäisi kieltää koko loppuelämäksi. Ei tarkoitus olekaan välttämättä se, että siitä mitään suhdetta tulee, ei sitä tule sillä, kun ei muullakaan. Eikä tonikäinen mene kenen tahansa kanssa edes sänkyyn. Jos jotain arpia tulee, niin takuulla niitä tulee kyllä ainakin sille henkiselle puolelle ilman mitään fyysistä seksielämää koskaan. Ei ongelmanhoitamisen tarvitse olla riskaabeliä, jos sen suunnittelee kunnolla.
Ei kolmikymppiset umpi-immet luo toimivia suhteita.
Näinhän se on, ite päälle 30 ja en enää ees usko että suhteeseen "pääsen" koska oon niin paniikkinen ihan kaikesta. Kelaan päässäni asiat moneen kertaan, ne kaikkein kauheimmatkin skenaariot, lähes pakonomaista ajattelua jos jotain on tapahtumassa. En vaan osaa olla miesten kanssa. Pelkkä treffeille meno on kauhistus, entäs sitten että pitäisi mennä sänkyyn. Kamalaa. Aina homman mennessä mänkään tulee jo huokaistua helpotuksesta, kun ei onneksi nytkään tarvinnut uskaltaa mitään. Sairasta, mutta niin se menee.
Kirjoituksesi on asiaa.
Minä luotin liikaa siihen että kun käyttäydyn kunnollisesti ja fiksusti sekä siveästi saan ihanan, arvostavan miehen. Näin ei käynyt. Elämä meni ohi pihtaillessa ja juoppojen sekä muiden epäkelpojen lähestymisyrityksiä torjuessa. Villimmät kaverit on kaikki naimisissa ihanien miesten kanssa. Kukaan ei "seksitöntä" harmaavarpusta huolinut.
Jos olisin26(mutta kun olen paaaaljon päälle sen) eläisin toisin, lopettaisin oitis pihtaukset sun muut kiltin tytön maneerit, niillä ei tee mitään. Kunnon naiset ei oikesti kelpaa, muuta kuin tietty joillekin naisvihaajille nörteille, seksuaalipelkoisille sairaalloisen mustasukkaisille miehille, tavismies ei innostu arasta, pelokkaasta, asiallisesta, liian kunnollisesta naisesta.
Just kerrankin joku ymmärtää. Että kun on aina toivonut ja uskonut ja luottanut, että asiat "tapahtuu". Ei ne tapahdu. Lähinnä vain itsensä kanssa on joutunut alkaa painia ja monien pelkojen. Alkaa pikkuhiljaa tajuta, että miten voimakas se biologia ihmisillä on. Että miten paljon ne tosiasiassa ulkoiset ominaisuudet ratkaisee ja miten paljon on pelkkää paskapuhetta mitkään ihana luonne, kunnollinen ihminen- jutut.
Jos mäkin olisin hiukan nuorempi, tällä elämänkokemuksella olisin lakannut pihtaamasta aikapäiviä sitten. Pihtauksella olen vain saanut aikaan asian kasvamisen järjettömiin mittasuhteisiin, itsetunnon kärsimisen, älyttömien pelkojen muodostumisen ja tosiasiassa häpeän joka ikisestä vartalon osasta, joka voisi aina olla parempi. Alkaa tiedostaan aivan uudella tavalla vaikka ison istumalihaksensa. Tai kaiken epäseksikkään, mitä ikinä ihmisessä voi olla.
Ja tosiaan sen itsetunnon haavan, että en kelpaa. Ja jostain on tullut myös se katkeruus elämää kohtaan, että aina kun luuli ja yritti, ja luotti, että mitään tapahtuu. Ei tullut suhteita, tuli vain vedätyksiä ja haavoja. Ei tullut minkäänlaista fyysistä seksielämää. Ei ole yksin edes itsensä kanssa kokemusta naiseudesta. Ei parikymppisenä olis ikinä tajunnut ,et kun kymmenen vuotta pihtaa, miten raskas taakkaa siitä voi tulla.
Puhut asiaa.
Meille valehdeltiin! Me kiltteinä, luottavaisina typeryksinä nielimme syötin. "kun olet tarpeeksi kunnollinen niin pääset hyviin naimisiin ja muutoinkin elämässäsi saat kaikkea hyvää".
Itse en aio valehdella enää kenellekään kuten minulle valehdeltiin. Sanotaan asiat nyt niin kuin ne ovat ja päästään viimein tuosta turhasta kiltin tytön syndroomasta..edes henkisesti kun fyysisesti sitä on mahdotonta enää toteuttaa.
Kaikki me "vanhemmat" naiset tajuamme että naisellisuus ja naiseuteen kuuluva seksielämä tarkoittaa miesten puheissa vain alle 35-vuotiaita, seksikkäitä ja kauniita naisia. Joten, minkäs teet. Juna meni jo, nyt pimeällä asemalla palellaan loppuun asti.
Voimia sinne!
Kuunnelkaa nuoret naiset tätä viisauden sanomaan. Ei kannata pihdata nuorena! Antaa nahan palaa ja lihan paukkua!
Sä luulet herjaavasi ja olet enemmän oikeassa kuin tajuatkaan.
Olet ilmeisestikin aivan liian typerä ymmärtämään mistä täällä puhutaan joten vaihda ketjua ja samalla koko palstaa.
Pointti ei ole naida koko kylää ja epämieluisia miehiä/naisia vaan olla realisti eikä odotella mitään mystisiä,tajunnanräjäyttäviä "niitä oikeita", eikä mitään elämää suurempia tunteita, joita ei edes ole olemassa.
Juuri näin. Pointti on se, että saa seksuaalisuudestaan edes jotain kokemusta. Että pääsee edes hiukan sinuksi sen elämän osa-alueen kanssa, mikä on olemassa, jotta siitä nimenomaan ei tule ongelmaa. Aivan sama tarve, kuin vaikka rinnasteisena sosiaalisuus tai itsensä toteuttamisen tarve. Niin kauan, kun asia toteutuu, ei ole ongelmaa, mutta ongelma on iso, jos se pitää tukahduttaa täysin.
Pointti nimenomaan ei ole kuvitella asiasta enempää kuin teknistä suorittamista, voi toki rentouttavaakin olla. Mutta tähän ei ole tarkoitus millään tavalla sekoittaa tunteita ja tässä ei edes kuvitella, että tämä liittyisi jotenkin ihmissuhteessa elämiseen tai mihinkään välittämisiin. Ne on aivan eri asiat sinkun näkökulmasta.
OLET HARVINAISEN TYPERÄ JA MORAALITON MIESLUTKA, JOLLA EI OLE MINKÄÄNLAISTA MORAALIA EIKÄ ARVOJA JA TÄTÄ paskaa OLET SITTEN KAUPPAAMASSA TODELLA FIKSULLE NUORELLE NAISELLE. HÄPEÄ!
Kuulostaa vähän siltä, että joku haluaisi kovasti saada sulan hattuunsa, ja korkata uuden p@llun - vai miten se meni !
Kyllä kuule kolmekymppiset solmii toimivia parisuhteita siinä missä parikymppiset. Sitä paitsi, jos toimivan parisuhteen mittana käytetään erojen ja kumppaneiden määrää, siinä mielessä kolmekymppinen aito sinkku on kovaa valuuttaa.
Toki se on varmaa, että jos asenne on sitä luokkaa, että ikinä-koskaan ei tule mitään toimivaa parisuhdetta olemaan tai saamaan, silloin ei todellakaan kannata etsiä kumppania parisuhdemielessä vaan ainoastaan irtop@llua vapailta markkinoilta, jotta pääsee vain tyydyttämään omia halujaan. Sitähän moni tuntuu ainoastaan kaipaavan...
Jätetään toimivat parisuhteet niille, jotka niitä haluavat. Aidon, pariutumishaluisen sinkun ainoa todellinen ongelma on se, ettei ole löytänyt itselleen sopivaa kumppania. Syy voi olla pelkästään siinä, ettei ole ollut tilanteita, joissa olisi törmännyt vapaisiin kumppaniehdokkaisiin.
Kaikki eivät hae seuraansa A) baareista tai B) uskovaisten kinkereistä, kuten allekirjoittanut...
Ei kannata hötkyillä. Mieluummin pääset siitä neitsyydestäsi jonkun kivan miehen kanssa, kuin paniikkipirkkona levität reitesi jollekin limanuljaskalle että "rassaa nyt vähän että saadaan tämäkin alta pois".
Äläkää nyt lukeko tätä niin että ATM on se ainut ja oikea vaihtoehto. Kiva mies voi olla jotain ihan muuta.
Ei kakskytkuusvuotta ole mikään paniikkipirkko, päinvastoin. Jos kavereilla on kymmenen vuoden historia seksielämästä, niin aika tolloa mennä väittämään et yks kerta elämässä olis mikään paniikkiratkaisu, jos vuosikausia on asiaa jo pidätellyt.
Tonikäset ei hötkyile muutenkaan, ongelmana nimenomaan on varmaan se, ettei ole hötkyilty silloin kun olisi pitänyt, tai ei ole kelvattu silloin kun olis luonteva aika luoda seksielämä ihmiselle.
Helppo se on toisten huudella, joilla on mahdollisuus ja kokemus ihmissuhteesta. Tässä nyt vain todellakin haetaan sitä pelkkää rassaamista, limaistahan touhu on muutenkin ja neitsyen kanssa varmaan veristäkin. Kyllä juuri noin, että rassaa nyt niin saadaan homma pois alta. Alkaahan se häiritsemään vielä kuule sata kertaa enemmän kun häiritsee jo nyt. Miehet haluis aina, että naisen pitäis olla neitsyt hautaan saakka, kun ne siitä tykkäis, mut kun ei ne siitä naisesta tykkää, niin turha niille on sitäkään säästellä.
Eli panoeino asialle niin pääsee heti kunnon munan makuun!
just näin. Kerrankin joku puhuu asiaa.
OLET JÄTKÄ MORAALITTOMUUDEN YLISTYSLAULU...PHYI JA LUULEN, ETTÄ ET OLE SAANUT KOULUSSA MUUTA KUIN JÄLKI-ISTUNTOA JA MINÄ PANISIN TUOLLAISEN HUNTTION KALTEREIDEN TAAKSE S...TANA.
”Kuinka sinä oikein ajattelit tyydyttää tulevan miehesi, kun sinun ikäisistäsi pojista alkavat kaikki olla kokeneita miehiä? Ethän sinä tiedä seksistä mitään!”
kun tuolleen sanoo niin menettää kyllä aikalailla uskottavuutensa...
Kuka sitä oikein ajattelee, että sitä tulevaa miestä koskaan edes on, koska on vielä tuonikäisenä neitsyt. Jos on vähintään se kymmenen vuotta kauneinta nuoruuttaan, siis hänelle kauneinta ja parasta aikaa elämästään, kaikki mahdollista ja edessä, ollut epäkelpo tai on huonoja kokemuksia, niin mistä sitä nyt yhtäkkiä sitä mitään tulevaa ah niin rakasta todellista rakkautta tulisi tai saisi. Ton ikänen on tavannut elämässään jo niin paljon oikeasti potentiaalisia mahdollisuuksia, että jossain on vika sitä suuremmin määrittelemättä, mut jossain on kuitenkin syy ettei ole pariutunut. Ja mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän miehet alkaa katsella vain nuorempia, nekin jotka on vapaita.
ei kolmikymppistä ikäloppua katsele kukaan.
Näinpä. Ihan sama "jotain vikaa"- ongelma koskee tuon ikäisiä koskemattomia naisia kuin miehiäkin. Ja jotainhan on todella pielessä kun näin on elämä mennyt. Turha siinä on enää elää missään illuusiossa että se unelmien rakas tupsahtaisi nurkan takaa syliin ja eläisitte elämänne lopuun asti vain toisillenne omistautuneina. Täällä muutama mies tunnustaa jo tappionsa mutta suurin osa elättelee vielä pilvilinnoja. Naiset tuntuvat olevan paremmin selvillä mahdollisuuksistaan.
joo, musta jotenkin katkerimmat ajatukset on tulleet just siitä, että mistä sitä saikaan päähänsä koskaan, että joku olis varattu mua varten, tulis just silloin kun ei odota, tai löytyisi lähempää kuin arvaatkaan tai löytyis kun muka oppis pukeutuun ja laittautuun.
Jotenkin jos mulla olis mahdollista vaikuttaa siihen, että kukaan muu ei ole jotenkin näin sinisimälinen, mä haluaisin tehdä sen. Nyt saan vaan muiltakin vielä nakkeluja jatkuvasti siitä, että kun olen sinkku. '
Ei tullut unelmien rakasta, tuli aika ikäviä kokemuksia vastaan. Miksi nuorille tytöille kaikille syötetään sitä höttöä että olette kauniita ja kyllä teidät joku hyväksyy kun vain hyväksytte itsenne. Mä sanon, että kunnollisen, tavallisen harmaavarpusen, kiltin tai luottavan tytön mahdollisuudet, jos ei ole mikään kaunotar on paljonpaljon huonommat, kuin ns. huonon tytön, mitä aloittaja tarkoittaa ettei saisi olla.
Turhaan sitä hukkasi nuoruutensa olemalla muka järkevä, olis vaan elänyt eikä ollut niin typerä. On tässä loppuelämä aikaa katua, mitä menetti, kun kuvitteli liian sinisimäisenä, että asiat vaan tapahtuu ja rakas tulee "jostain". Sitä "jostain" ei ole.
"Miksi nuorille tytöille kaikille syötetään sitä höttöä että olette kauniita ja kyllä teidät joku hyväksyy kun vain hyväksytte itsenne. Mä sanon, että kunnollisen, tavallisen harmaavarpusen, kiltin tai luottavan tytön mahdollisuudet, jos ei ole mikään kaunotar on paljonpaljon huonommat, kuin ns. huonon tytön, mitä aloittaja tarkoittaa ettei saisi olla. "
TOTTA!!!
Tästä ei muuten saisi edes puhua, en ihmettele yhtään jos ketju menee poistoon tämän kirjoittamasi TOTUUDEN vuoksi!
"Turhaan sitä hukkasi nuoruutensa olemalla muka järkevä, olis vaan elänyt eikä ollut niin typerä. On tässä loppuelämä aikaa katua, mitä menetti, kun kuvitteli liian sinisimäisenä, että asiat vaan tapahtuu ja rakas tulee "jostain". Sitä "jostain" ei ole. "
TOTTA!!!
On mukava huomata, että on muitakin fiksuja paikalla.SItä on vaan niin yksin ajatustensa vuoksi. Ei vaan jaksa feikata, ja sekös muita sapettaa.
Idealisti tippuu korkeimmalta.
Sentään voimme myöntää olleemme aivan h*lvetin typeriä. Toivottavasti aloittaja ei ole yhtä typerä vaan avaa silmänsä ajoissa.
Tuollaista kyrpäpelleä ei katsele kukaan.
Kun menee naimisiin, niin monet katselee ihan yhdeksäänkymppiin, katsos kun se rakkaus on sisäistä ja 26v on todella nuori ja toivottavasti säästät itsesi kunnon miehelle, etkä hätäpäissäsi anna tuollaisen kyrpäheikin puhua itseäsi ympäri.
Kyllä tulet inhoamaan itseäsi, jos joku hemmetin tollo, johon sinulla ei ole tunteita eikä edes yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, repii sen sun immenkalvosi puhki.
Kyllä tulevalle miehellesi se on isku.
Olet nuori ja fiksu ihminen, mutta tuo typerä jätkä, joka joka naisen jalkoväliä rassaa on itse saatanasta.
Käytä järkeäsi!
Nyt tulee miehelle tässä sivistyspläjäys. Nimittäin kuule yks jos toinenkin kokematon on tolskannut alapäässään pelkkien vaikka vääränkokosten tampparien kans sähläämisellä. Sellanenkin juttu, et yhdeltä irtos tampparin naru, ja se koko pötkäle jäi sinne sisään. Arvaas mikä ongelma oli saada se ulos. Lääkäritäti joutu töihin. Loppu hyvin kaikki hyvin. Tyttö ei ehkä enää ole neitsyt teknisesti ottaen, mutta korvien väliltä aivan neitsyt. :) Mut näitä juttuja puhutaanki ja tirskutaan vaan tyttösaunassa ja sä et niistä tiedä :)
Näemmä alkupuoli asiaa, sitten tuli sinkkupalstan 'katkerat' mukaan, joku nainenkin :P
niinpä niin. näin täällä aina menee tää
yritin ihan asiallisesti sanoa ettei se mitään salatiedettä ole mutta vastaukseksi tuli jotain hihhulointia
Kiitos huomiosta, tämä kommenttisi tietysti tarkoittaa, ett millään muulla ei ole enää arvoa, eikö? On kuule kerrankin painoarvoa puhua toiselle asiasta, jonka ymmärtää läpikotaisin.
Ettei kävis vaan kellekään muulle noin. Katkeruuttahan ei saa olla, sellasta tunnetta ei saa sinkulla ollakaan. Pitää aina olla iloinen, ihana, kaikki hyvin, mikään ei saa koskaan olla huonosti, tai mistään ei saa olla huonoa mieltä, muutenhan on katkera, eikö totta. Ja katkeruus on se sana, et kun se vedetään esiin, sit sinkun sanomisilla ei ole sen jälkeen arvoa, eikö ole näinkin. Et kun sanoo, et joku on katkera, siitä ei tarvi enää välittää, se on arvoton tai ei tarvi hyväksyä. juuri näinhän sinäkin toki ajattelet.
Mut toisaalta, ei sitä hyväksyntää tule silläkään, että alkaa pettää itseään, että joo, ai ei tullut miestä kun oli 16,17,18,19,20,21,22,23,24,25,26.... tiedätkö mihin tuo lista vie. Se vie hautaan asti.
ilonenkon tässä pitäis olla jokun toisenkin puolesta, jolla asiat ei suju?
Jos mulla olis tyttö tai nuori sisko tai paljon nuorempi ystävä, kyllä mä opettaisin sille elämän realiteetit ajoissa, ettei se kuvittelis niin paljon turhaak uin mitä itse on nuorena kuvitellut. Toivonut haaveillut ja sitten se onkin aika kova asia tunnustaa itselleen, että jaa koko nuoruus on ollut parisuhdejutuissa yhtä itsepetosta eikä tasan muuta.
Ja myönnän, joskus olen katkera siitä, ettei mua joskus kukaan pudottanut aiemmin maanpinnalle. Oisin valinnut elämässä aika monta asiaa täysin toisin, jos oisin tajunnu vaikka kymmenen vuotta sitten miten nää ihmissuhdekuviot muodostuu.
Eihän nainen saa sanoa kuinka asiat ovat, ei, se on ankarasti kiellettyä. Pitää olla tyhmä ja kieltää tosiasiat. Hymyillä nätisti ja olla kiltti. Sitten saa elämässä sen minkä ansaitsee.. hetkinen.. eli ei mitään.
Herätkää hei! Kyllä yksinkin pärjää ja voi elää ihan täyttä elämää, vaikka tunnustaisikin tosiasiat ettei vaan kelvannut kilttinä hyviksenä.
Niin alkaa kuulostaa siltä, että kun on jo yhden nuoruuden ollut kiltisti ja nätisti ja oikeesti kulkenut laput silmillä itseään huijaten ja eläen jossain typerissä mielikuvissa, niin nyt kun sen asian on tajunnut kirkkaasti, pitäisi vetää ne laput äkkiä takaisin silmille. Elää vielä sinisimäisemmin kuin aiemmin, elätellä vielä enemmän kaikkea epätodellista, unelmoida vielä suuremmin jostain mahdottomasta, ettei vain kukaan pääsisi sanomaan sitä sanaa. Katkera.
Paskat, mitä väliä, jos tuntuu niin tuntuu.
Ja miksi jos joku rakastuu ja saa hyvän kokemuksen ja siitä onnentunteen, se on täysin hyväksytty asia.
Jos joku pettyy täysin, saa paskan kokemuksen ja siitä katkeraa mieltä, se on täysin tunteena dissattava. Senkin pitäisi olla onnellinen asia. Paskat sitä onnellisuutta tässä on ootettu ja uskottu niin kauan, että voi ja vähitellen alkaa myöntää itselleen sitä raakaa realiteettiä, että mitä sitä kuvittelikaan.
Pitää olla se tyhmä nainen. Pitää olla ikuisesti jonkun miehen unelma, mies tykkää kun nainen miellyttää ja toimii edes teoriassa kuin miehen mielestä kuuluisi, vaikka tuo neitsytasia, mutta ei ne miehet ihmisinä niistä naisista tykkää. Tätä mä en ole tajunnut kuin vasta viimeaikoina. Aika rankkaa myöntää itselleen, että koko se mielikuva ja idealistinen näkemys omista ihmissuhteistaan olikin vain täyttä petosta.
Yksin voi elää kyllä aika lailla kohtuullista elämää, mutta miksi pitäisi sitten vielä kieltää itseltään vaikka fyysisyys tai seksuaalisuus. Joskus tuntuu, että kyllä siinä on jo menettämistä ihan tarpeeksi, ettei ole läheistä ihmissuhdetta. Siitäkö pitäisi vielä lisäansiona saada sekin, että torjuu koko fyysisen olemuksensa. Seksuaalisuus on ihmisen elämästä iso osa.
Täyttä asiaa taas! Ihan kuin omalta näppikseltä.
Ei tätä kukaan tajua. Ei miehet ymmärrä sitä kuinka paljon nainen kaipaa oikeita tunteita, rakkautta, ja todellista yhteenkuuluvuutta ja kuinka se katkeroittaa kun sitä ei saa. Miehille tuntuu riittävän pelkkä seksi sen typerän(tai typerää leikkivän) hyvännäköisen naisen kanssa. Mies katkeroituu jos ei saa seksiä, tuneista viis.
Sitä en ymmärrä miksi miehen katkeroituminen on salitumpaa kuin naisen ja miksi vain mies saa sanoa suoraan kuinka tämä elämä menee. Aivan kuin meidän totuutemme(tämä toki on monen muunkin naisen totuus) pitäisi salata, miksi? Siksikö että maailma on oikeasti pelkkää tyytymistä johonkin ilman oikeita tunteita? Miksi sitä rakkautta sitten toitotetaan joka tuutista jos se on pelkkää kulissia(toki seksi on valtaamassa sitäkin aluetta,kyllä miehet tykkää) sanottaisiin vaan suoraan että miehen ja naisen välillä on vain seksiä ja lopettakaa tytöt nuo typerät haaveet ja rakkaushömpät ja alkakaa tehdä jotain järkevää elämällenne.
En minäkään ole enää vuosiin uskonut mihinkään parisuhdeonneen,olen kanavoinut energiani täysin muualle. Olen tietty katkera ajatellessani näitä asioita, mutta on typerää yrittää vaientaa tosiasioiden kertojia katkeruus-kortilla.
Jos s....na luulet, että nainen, jota on rassattu satoja kertoja ja naureskeltu takanapäin, luulet siis, että pahiksena elämä on todella iiiihanaa ja dolce vitaa ja ihmissuhdekuviot ovat niin kerrassaan paikallaan, niin sanon vielä sinulle, että sinua ei ole kasvatettu ja olen tasavarma siitä, että olet äpärä.
Haista v....u!
Kyllä miehetkin kaipaa oikeita tunteita ja rakkautta.
En mäkään enää kohdalleni usko onneen. Vielä joku aika sitten uskoin, mutta en enää. En mä niinkään mustavalkoisesti voisi ajatella, etteikö sitä joillakin voisi olla, mutta tosiasiassa ei kolmenkympin jälkeen enää tällä naamalla eikä kokemuksella eikä ihmissuhdetaidoilla.
Joo, mä olen joskus miettinyt kun joku kysyy miesasioita, että mitenkähän kävis, jos mä todella kertoisin ne kaikki typerät kuvitelmat tai muut jutut. Että miten kysyjä vois todella hätkähtää tai millanenhan ilme sen naamalla olis, jos mä tosiaan sanoisin sen totuuden. Puhuisin kokemuksista oikeilla asioilla, ihmisistä oikeilla nimillä, realisoisin sen kaiken sanoiksi, mikä on totta, mutta mikä kääritään sellaseen unelmahöttöpaskaan, mitä mä olen koko nuoruuteni antanut tän yhteiskunnan, ympäristön ja itseni syöttää itselleni.
Olen miettinyt eikö ihmiset kestä sitä mun pettymystä tähän asiaan. Tai sitä totuutta, että ei mulle ollut rakasta tässä elämässä. Vai joutuuko ne sen tosiasian eteen, että minä olen sellainen ihminen, jota oikeasti kukaan normaali hyvä mies ei ole voinut rakastaa tai muhun rakastua. Ja että ne ei tosiaan kestä tai halua nähdä sitä tosiasiaa. Toisaalta ymmärrän sen, ettei sitä ehkä muutkaan kestäisi, koska se on itsellekin niin iso asia. Mut onhan tässä ollut vuosia aikaa sopeutua pikkuhiljaa. Ennen saattoi loukata se, että ihmiset kyseli miesasioista, sitten huomasi, et ne hienotunteisesti jätti kysymättä tai vahingossakaan sanomatta mitään miehiin tai suhteisiin liittyvää asiaa.
Ei rakkaus silti kulissiakaan ole niille, joilla sitä on. Mutta se on kulissia, että
niille, joilla sitä ei ole, toitotetaan sitä, että kyllä sä löydät.
Mä olen nykyään alkanut ajatella järkiavioliiton puolesta. Olis paljon hyviä puolia ja elämä helpottuisi huomattavasti. Lisäksi jos kummallakaan ei olis tunteista mitään turhaa kuvitelmaa, ei tulis pettymyksiäkään. Elämä vain olis aika mukavaa, jos olis joku joka olis sitoutunut jakamaan sitä. Harmi vain, miehet ottaa tän niin, että ihminen on kova ja kylmä jos noin ajattelee. Eikä sitä voi edes ääneen sanoa, miten paljon se nostais elämän laatua, jos olis vaikka rakkaudetonkin avioliitto, mut jossa olis kuitenkin kumppanuus.
En silti haaveile siitä, tajuan, et haaveet on haaveita. Mutta noin teoriassa musta ajatus olis todella hieno monelle sinkulle.
Aika turhaa tuo kokemushöpinä. Seksi on ihmiselle luonnollinen asia ja jos on vähänkin motorisesti taitava ja osaa lukea toisen ihmisen tunnetiloja, paneminen on naurettavan helppoa. Eli enemmänkin on mielestäni kyse lahjakkuudesta ja tilanteen heittäytymisestä kuin kokemuksesta. Toki kokemus voi tuoda tiettyä rentoutta, mutta se onkin sitten asia erikseen.
Aivan näin. Kyse onkin siitä, että kun sitä heittäytymistä, ajatumista, joutumista, ei tule koskaan. Läheisyyden kokemusta ei ole, niin siinä vuosien ja vuosien myötä kehittyy mieleen asia niin mahdottomaksi, oman itsensä fyysinenkin kokemus niin huonoksi, ettei siihen enää pysty henkisesti, vaikkei se suorituksena olisi taitoa vaativa. Kehittyy mahdottomat patoumat ja henkisen puolen esteet, seksuaaliset lukot, joista ei noin vain enää heittäydytä mihinkään "naurettavan helppoon". Se, että pystyy hyväksymään itsensä vuosien ja vuosien jälkeen yhtäkkiä seksuaalisena olentona ei onnistu, jos se on aina ollut asia, mikä on pitänyt tukahduttaa tai joka toisinsanoen ei koskaan edes kasva mihinkään mistään. Nimenomaan se rentous puuttuu, on puuttunut aina ja sitä ei saada millään tosta noin vain yhtäkkiä tapahtumaan jos on tarkoitus eka vain itseään pihistellä. Käy aivan päinvastoin, ihminen tulee kireämmäksi koko asian suhteen, paineet kasvavat niin korkeiksi, ettei enää pysty heittäytyä. Eikä vielä ole mitään osaamista edes tarvittu. Tämän lisäksi ne kaikki paineet mitä naine voi kokea kehostaan, ne on aivan sen kolmetoistavuotiaan tasolla, kun niistä ei koskaan pääse. Paitsi et se kolmetoistavuotias on siinä mielessä onnellisemmassa asemassa, et se ei ole ehkä muuten asian kanssa lukossa.
Ei siis niin, että se kokemus toisi mitään kovaa lisäarvoa, mutta se kokemattomuus tuo niin pahaa jälkeä, että jos joku pystyy saada jonkun lukot tuollaisen jälkeen auki
On se vähän jo liian pitkällä, jos koko ajatus saa paniikkikohtauksen aikaan.
Loistavaa analysointia!
On todella vaikea edes ajatuksentasolla jakaa osa niin intiimiä elämää toisen ihmisen kanssa. Lukot ovat massiiviset tässä iässä, ruostuneet kiinni. Kahleet lanteitten ympärillä, ettei vaan keinuisi liikaa.
Ei tätä kukaan mies ymmärrä.
Kuules jätkä!
Mua yritti "raiskata" eräs pitkälle opiskellut kaveri, jonka kanssa olin muutaman kerran käynyt tanssimassa, mutta potkaisin sitä munille niin kovaa, että se vajos maahan.
Viikon kuluttua löysin erlämäni miehen ja olemme jo vuosikymmenet olleet onnellisessa avioliitossa.
Olisi se sen jätkän homma tuhonnut ainakin minun elämäni totaalisesti.
Jos siis joku tyhmä jätkä täällä puhuu sitä ihteään, niin toivottavasti nuoren naisen korvien välissä on niin paljon, ettei tuollainen soopa tuota tulosta.
Se jätkä on jälkeenjäänyt imbesilli.
Toisen jätkän jäännöspaloja ei huoli kukaan fiksu mies.
Miksi kuvittelet, ettei mies voi ymmärtää? Väitän että kokematon mies on ihan yhtä kauhean haasteen edessä, ellei enemmänkin. Miehenhän pitää vielä olla seksissä se osapuoli, joka ottaa johdon ja vie, ja fyysinen toimintakin on enemmän miehen vastuulla.
Miehellä voi olla hirveät henkiset lukot seksitaitojensa riittävyydestä ja huolia peniksensä kelvollisuudesta, onko riittävän pitkä, paksu, suora, kova, oikean muotoinen. Pahimmillaan se ei toimi jännityksen vuoksi ollenkaan.
Sosiaaliset paineet naisten saamiseksi ovat kovia, miestä joka ei pääse panemaan pidetään reppananana (ymmärrän kyllä että naisilla on omat paineensa etenkin vakavien suhteiden saamisen osalta, kun miehen uskottavuudelle jo satunnaiset suhteetkin riittvät).
Kyllä niitä kilttejä miehiäkin on, jotka on kasvatettu siihen ajattelutapaan, että kun on reilu ja kunnollinen, niin se täydellistä puolisoainesta oleva nainen tulee kuin roska silmään, ulkokohtaisilla asioilla tai itsetehostuksella ei olisi muka väliä. Tosielämä on paljon raadollisempi ja siellä kyynärpäätaktiikka jyllää.
Maailma on muuttunut sitten vuosikymmenten, monella tavalla.
Kun komekymppisenä havahdutaan siihen, että unelmien prinssi ei tullutkaan noutamaan, niin sitten voikin katkeroitua siitä kun ei aikanaan muita kelpuuttanut. Edes panoseuraksi.
Ei ole tarkoitus väheksyä tuskaanne, mutta kun tekstistä pomppasi esille naistenkin oikeus katkeroitumiseen, niin pakko sanoa, että ei nuo syyt oikein vakuuttavalta näin AT-miehen näkökulmasta kuulosta.
En tajua, mitä hyötyä on kiistellä siitä kummalla on vaikeampaa. Miten voi olla niin vaikea ymmärtää, että SEKÄ miehillä ETTÄ naisilla on biologisia tarpeita, joiden tyydyttämättä jääminen aiheuttaa esim. katkeruutta. Ihmisessä on se eläinpuoli, jota ei vaan voi leikata irti ja laittaa laatikkoon piiloon.
Miehillä nyt vaan on vaikeampaa! Naisten katkeruuskin varmaan jotain euroshopperin valmistamaa light-versiota oikeasta katkeruudesta!! Nih.
Tällaista keskustelua en ole koskaan lukenut. Ei tällaisista kohtaloista tehdä elokuvia (vai enkö vaan ole nähnyt?).
Olen kohta kaksviitonen nainen ja jokainen syntymäpäivä edelliset 10 vuotta on ollut kriisi paljolti täällä keskustellusta syystä: kokemattomuus seksistä ja parisuhteista. Nyt alan olla kuitenkin rajalla tämän asian kanssa, 25 vuotta on minulle vedenjakaja. Olen alkanut vahvasti tiedostaa, kuinka suuresta asiasta oikeasti on kyse. Olen nuori vain kerran ja jos en halua jäädä omien kompleksieni ja synkkien ajatusteni vangiksi, minun on otettava radikaali askel nyt, ennen kuin kynnys nousee liian korkeaksi.
Luulin kauan, että elämässä asiat tapahtuvat itsestään, "se oikea" kävelee vastaan, mutta ei se niin mene. Kaikille ihmisille ei todellisuudessa ehkä olekaan olemassa sitä oikeaa. Asioiden eteen on tehtävä töitä, on uskallettava lähteä liikkeelle, otettava kontaktia, oltava se aktiivinen osapuoli, tehtävä asioita eikä haaveiltava. Toivon vain, ettei ole liian myöhäistä.
Ei se ole myöhäistä! Olet täysin oikeassa, aikansa kun odottelee, niin ok, antaa mahdollisuuden sille "sadullekin". Mutta totta tosiaan, jossain vaiheessa, täytyy valita. Ja tuo on ihan hyvä hetki, 25 vuotta eikä suotta, siis toimintaa. Se ei siitä kulu ja kyllä sä nyt olet jo riittävän vanha harrastamaan seksiä eikä asioitten tarvitse tapahtua itsestään. Kaikille ei tosiaan välttämättä ole sitä oikeeta. Joten sä olet niin oikeessa etkä todellakaan myöhässä!
Sä olet nuori nyt, sä voit valita nyt, sulla on aikaa nyt. Rajansa kaikella, odottelullakin.
Joten jos mieli tekee, niin anna palaa!
"Luulin kauan, että elämässä asiat tapahtuvat itsestään, "se oikea" kävelee vastaan, mutta ei se niin mene. Kaikille ihmisille ei todellisuudessa ehkä olekaan olemassa sitä oikeaa. Asioiden eteen on tehtävä töitä, on uskallettava lähteä liikkeelle, otettava kontaktia, oltava se aktiivinen osapuoli,"
Onpa tosi ihme juttu! Miehellä nyt ei vain ole varaa olla idiootti. Miehen pitää elää tosimaailmassa heti 14-vuotiaasta lähtien, kun pillukilpailu alkaa.
Nainen sen sijaan saa olla ymmärtämättä tosimaailmasta yhtään mitään vaikka yli 20-vuotiaaksi. Saa olla täydellinen aivokääpiö ja kun sitten vihdoin 25-vuotiaana tajuaa eräitä alkeellisimpia mahdollisia tosiasioita ("Kailkille ei ehkä olekaan sitä oikeaa"), niin niitä voi tull esittelemään näille palstoille osoituksena henkisestä kasvusta.
No joo. Kyllähän se joskus hieman risoo, että naisten sallitaan olla tyhmiä lehmiä, ja lisäksi he ovat ylpeitä siitä, että pysyvät lehminä. Suomessa myös lihavuus yms. rumuus ovat naisten ylpeyden aiheina.
Olen 30-vuotias mies, seurustelukokemusta yksi pieleen mennyt muutaman kuukauden juttu, ja poikuus tallella. Tunnen ehkä jotain empatiaa kohtalontovereita kohtaan sukupuolesta riippumatta, mutta en silti pysty olemaan noin negatiivinen.
Mitä haittaa kokemattomuudesta nyt sitten loppujen lopuksi on? Harmittaahan se tietysti, ettei ole sitä omaa puolisoa eikä intiimiä elämää hänen kanssaan, mutta miten kokemattomuus estää tilanteen muuttumisen? Parisuhteeseen pääsemiseen vaaditaan nähdäkseni enemmän sosiaalisia taitoja kuin kokemusta. Seksi taas on toisaalta pelkkä mekaaninen suoritus, johon kuka tahansa fyysisesti normaali ihminen voi olettaa pystyvänsä, ja toisaalta jotain, mikä pitää joka tapauksessa opetella kumppanikohtaisesti.
Minulle ei aiheuta mitään ongelmia lähestyä mielenkiintoisia naisia, ja jutut eivät "jää kaveritasolle", vaan ennemminkin päättyvät pakkeihin, kun kiinnostukseni luonne tulee selväksi. Syy, miksi olen edelleen kokematon on, että en ole kiinnostunut irtosuhteista, ja kiinnostavaa vapaata naista ei ole vielä tullut vastaan.
kyse ei ole kokematttomuudesta taidon ongelmana. Vaan kokemattomuus luo niitä seksuaalisuuden esteitä ja lukkoja. Ihminen on seksuaalinenkin olento 24/7/365 sen jälkeen kun on murrosiän ohittanut. Siinä sitten vuosia, vuosikausia kun koko elämänalue on dissattu vain siksi, että odottaa lapsellisesti jotain sitä oikeaa ja ihmettä tapahtuvaksi. Käy niin että luonteva suhtautuminen enää tonikäiasellä neitsytsinkulla asioihin on mennyt moneen asiaan. Tilalle tullut pelkoja, hylätyksi ja arvottomaksitulemisenkokemuksia, itsetunto-ongelmia suhteessa itseen ja varsinkin miehiin, ja ihan sitä, että pelkää olevansa kylmä, kun tietää, että jokaisella kokeneemmalla on aina sitä vertailupohjaa, jossa ei itse ole mikään verrattuna mihin tahansa. Käy herkästi selittämättömästi niin, että niitä miessuhteita ei vaan syystä tai toisesta pääse koskaan muodostumaan. Niihin ei tule joutuneeksi mitenkään.
Suhde omaan kehoon, omasta kehosta nauttimiseen tai toisen kehosta nauttimiseen voi olla todella vaikeaa, mitä pitemmälle asiaa tukahduttaa. Omat epätäydelliset piirteet ja niiden hyväksyminen voi olla täysin sillä samalla asteella kuin mitä se on jäänyt silloin 15-vuotiaana, kun on alkanut tiedostaa oman sukupuolensa tunnusmerkit. Ne voi pompata pintaan yhtä rajuina kuin silloinkin kun olit 14-vuotias lauta, tai 15-vuotias pamela, jonka tissejä kaikki koulun pojat käpälöi tai jonka peräpäästä annettiin yläasteen käytävillä merkittäviä lausuntoja. Vaikka järjellä tiedostaisi monet asiat, tunne-elämä ei pysy perässä ja tuonkin asian voi joutua käymään uusiksi läpi vaikka olisi ikää miten paljon tahansa. On pakko muodostaa itseensä joku suhtautuminen, jota ei ole seksuaalisessa mielessä koskaan tehnyt.
Samoin miehen läheisyys ihan jo henkisellä tasolla. Itselläni ainakin on vakavia vaikeuksia osata päästää ketään edes lähelle. Olen luukut kiinni vaikken sitä tiedosta, että miksi ja missä vaiheessa niin toimin. Enkä käsitä miten voisin asialle mitään tehdä. En pääse ihmisten lähelle tai en tule ajautuneeksi koskaan sellaiseen tilanteeseen, että kukaan tulisi joutuneeksi lähelle tai että mitään toivetta/riskiä läheisyyteen olisi. Tuota asiaa en myöskään osaa ratkaista. Kun koittaa sopiva aika, olen menossa tämän vuoksi terapiaan ja toivon saavani sieltä jotain apua tuohon asiaan ja moneen muuhun. Itse en tiedosta missä kohtaa alan käyttäytyä niin, että torjun ihmiset. En halua sitä, mutta näin käy aina.
Ihmisen sosiaalisuutta ja seksuaalisuuttakaan ei voi täysin lokeroida, kuten ei mitään ihmisen aluetta. Jos on sosiaalisuuden alueella jotain vaikeutta, on varmaa, että seksuaalisuudenkin kanssa on hankalaa ja toisinpäin. Siksi ei voi ajatella, että riittää että on vain pelkästään sosiaalinen. Oma kokemus naiseudesta, (seksuaalisuus on valtavan paljon laajempi asia kuin pelkkä petiurheilu) heijastuu tietenkin myös ihmisen suhteisiin. Eli pelkkä sosiaalisuus ei yksin riitä, jos omassa minäkokemuksessa on joku pielessä. Omasta kokemuksesta tiedän, että sosiaalisuudessa ei ole vikaa, mutta joku virheellinen minäkäsitys estää lähemmin tutustumasta miehiin. Koko seksuaalisuus naiseuden kokemus ja suhde miehiin ja itsekokemus vääristyy jollain tavoin täysin. Koskaan ei vahingossakaan joudu sellaiseen tilanteesee, missä voisi olla mahdollisuus läheisyydelle. Tähän liittyy muutkin vaikeat lapsuuden ja nuoruuden kokemukset, jotka on luullut eläneensä jo ohi, mutta niiden jäljet on alkanut vasta myöhemmin tiedostaa. Miehet vaistoaa sen jollain kuudennella aistilla ja pitää sen etäisyyden mitä jotenkin viestitän aina. Ennen luulin, että jollakin on niin hyvä onni, että romantiikka ja amorin nuoli vaan sattuu sattumaan. Nykyyään tajuan, että ei se aivan noin mene.
Tässä on ne tekniset taidot aivan toisarvoisia niin moneen muuhun asiaan verrattuna. Ainakin kun on selvää, että itselläni on ongelma tuon läheisyyden ja lähelle päästämisen kanssa. Siihen liittyy tietysti muitakin elämässä läpikäymättömiä asioita, jotka olen nyt vasta tajunnut, että joudun työstämään pitkän kaavan kautta, kun siihen tulee mahdollisuus. Ei tämä tästä muuten aukea.
En halua väheksyä ajatuksiasi, mutta silti olen jossakin määrin eri mieltä.
Itse en tunnista itsestäni minkäänlaisia lukkoja. Olen varma, että kun sen aika tulee, pystyn menemään lähelle ja myös päästämään toisen lähelle.
Tällainen itsevarmuus on seurasta moninaisista kokemuksista, jotka eivät ole kaikki olleet kovinkaan helppoja. Uskon vaan sisimmässäni vankasti, että kun olen selvinnyt kaikesta siitä mistä olen, selviän myös ensimmäisestä kerrasta kun sen aika tulee, oli kyse sitten vakavasta seurustelusta, seksistä tai molemmista.
Tämä nousi mieleeni, kun luin lauseesi "Vaan kokemattomuus luo niitä seksuaalisuuden esteitä ja lukkoja". Onko se todella kokemattomuus, joka luo lukot vai jokin muu? Ovatko nuo kaksi yksi ja sama asia, vai voisiko olla niin, että jos siitä jostakin muusta pääsisi eroon, niin jäisi jäljelle vain kokemattomuus ja edes orastava usko siihen, että asiat kyllä luonnistuvat, kun vaan jaksaa yrittää? Omalla kohdallani nimittäin näen nuo kaksi erillisinä asioina, ja minua vaivaa vain kokemattomuus, jonka en itsessään näe estävän tai haittaavan oikein mitään.
olet varmaan oikeassa siinä mielessä, että eihän kokemattomuuden pitäisi olla ongelma. Ei se parikymppisenäkään ole tai nuoremmillakaan välttämättä. Ei teoriassa näin. Mutta itsekin ajattelin, että on myös niinkin päin että ne erilaiset lukot luo myös kokemattomuutta. En tiedä mistä päästä sitä vyyhtiä pitäisi alkaa purkamaan. Mutta vaivana on siis kokemattomuutta, joka -kun sen kerran sanot- sinällään ei ole ongelma, mutta myös noita lukkoja kaikenlaisia, joihin liittyy ongelmia monessa suhteessa myös luottamuksen kanssa itseensä, muihin ihmisiin ja elämään. Siihen liittyy tuo lähelle päästämisen ongelma siis pelkästään jo henkisessäkin mielessä, ja koska ei luota henkisesti ei luota päästää tai paljastaa itseään ei henkisesti eikä fyysisestikään. Monenlaista ongelmaa.
Sitten kun myöhemmin ei enää edes haikaile suhdetta henkisen läheisyyden näkökulmasta, alkaa vaivata jo ihan fyysinen läheisyydenpula ja tietysti myös ristiriitoja naiseuden kokemisen kanssa. Ja siinä mielessä kokemattomuus tuo paineita, pelkoja ja lisää niitä esteitä ja ongelmia tai lukkoja. Vaikka se ei niitä nuorelle tuo, vanhemmiten sitä on vähän eri tavalla jo ihmisenäkin kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Hienoa, että olet voinut kääntää vaikeat asiat voimavaraksi. Minä olen vasta alkanut tiedostaa omia ongelmiani, jotka ovat näyttäytyneet tuon läheisyysongelman kanssa, mutta jotka juontavat juurensa aivan muista asioista. Siinä mielessä kokemattomuus ei ehkä varsinaisesti ole tuonut ongelmia, mutta varmasti toisinpäin. Mä tarvin hirveän pitkän ajan ja tilan, että kukaan pääsee lähelle ja jos mulla tulee pienikään ahdistuksen tai pelon tai epätietoisuuden kokemus, mä torjun heti, vaikken halua. Sen lisäksi, että mä nyt yleensäkin käyttäydyn vain tiettyyn rajaan asti luontevan sosiaalisesti. Syvempi luottamuksen muodostuminen ihan mihinkään, itseeni, toisiin tai elämään on ollut todella vaikeaa ja olen huomannut, etten oikein kärsi mitään virheitä keneltäkään ilman että mulla tulis kokemusta, että matto vedetään täysin jalkojeni alta ja romahdan rähmälleni johonkin kuiluun.
Se vaatii tietysti itsetiedostamista, ikää ja elämänkokemusta ja jonkunlaisen vähän turvallisemman elämänvaiheen, että noita asioita on edes osannut alkaa tuoda itselleen tietoisuuteen. Mutta mun kohdalla koko tuo kokemattomuus-läheisyys-seksuaalisuus-luottamusvyyhti on niin monimutkainen, että varmaan kestää aikansa, ennenkuin sen saa purettua. Ihmissuhteeseen musta ei ole, enkä usko, et tulisin vahingossakaan sellaseen ajautuneeks niin kauan, kun on noita ratkaisemattomia juttuja ja että saan sen kokemuksen, että pystyn luottamaan vähän paremmin mihinkään.
Milläkähän lie ansaitsin tuollaiset miinukset...
Jos tykkäät miehestä, niin anna hänelle pillua.
Jos et tykkää miehestä, niin älä anna hänelle.
Mikähän tässä nyt on niin suunnattoman vaikeaa?
Ai niin, koska olen nainen, joten minulle on erityisen tärkeää purkaa vyyhtiä, ja erilaiset henkiset lukot, ja vaikeat asiat on käännettävä voimavaroiksi, ja saattaahan tulla vaikkapa ahdistuksen kokemus...
Kyllä tuo naisten omahyväisyys on jotain aivan täysin törkeää. Miten joku voi olla noin maailman napa omasta mielestään. Häpeäisit edes, kusiaivo.
Mies on niiiiiiiiiiiiin tyhmä ettei se kestä edes naisen ajattelua, kun ei itse osaa ajatella muuta kuin PANEMISTA!
tulee tämän palstaympäristön luonteesta: "..en silti pysty olemaan noin negatiivinen"
Tasapainoisempi ja ajatuksella suhtautuminen asiaan on myrkkyä joukolle palstan 'fanaatikkoja'. Ja se, että uskallat olla sitä mieltä, että kokemattomuus ja itsetunto-/lukko-ongelmat ei välttämättä muodosta yhtä ylitsepääsemätöntä umpisolmuklimppiä, vaan tilanne on aivan hyvin hallittavissa. Ote alkaa lipsua silloin, jos suostuu vaipumaan viihdejuttuina kerrottuihin mat-teorioitten kohtalonuskontoihin: "nyt löytyi oikea teoria, siispä teorian nojalla luuseroitumiseni on kohtaloni..."
Em. 'fanaatikkojen' suoraviivainen mielipide naisiin nähden on, että ongelmat ratkeavat, jos suostuu tuosta vaan ns.pantavaksi. Loogisesti samanlainen ajatus "atm-miehillä" on, että ongelmat kaikkoavat saman tien, jos vaan "teinipillua" saisi....
Jos tapaat jonkun miellyttävän miehen vaikka tansseissa yms. voit osoittaa mielenkiintoasi ja ottaa vaikka pari alkoholipitoista juomaa jännitystä lieventämään, älä ajattele että se välttämättä johtaa seksiin... kaikki pakonomaisuus pois ole avoin ehdotuksille kun saavutte illan päätteeksi hänen tai sinun asunnolle ole avoin ja kerro että haluat seksiä mutta olet kokematon jos mies on hienotunteinen hän toivon mukaan osaa...
Toinen tapa; jos kaverisi tietävät sinkku miehen joka on ihan ok voisi treffit olla sellainen mahdollisuus.
Mistä noita kusipäisiä jätkiä oikein sikiää?
Eikö ole väärin, että yrittää fiksua naista saada lutkaksi?
Teille hörhöille kyrpäjätkille se on tietysti ihan lystiä, kun saa fiksusta naisesta lutkan kertakäyttöön, mutta toivottavasti fiksu nainen tunnistaa "rikolliset" ryhmittymät ja paskanjauhannan.
Sulla on idiottti kaveri. En oikeasti ymmärrä miten kaveri voi laukoa tuollaisia kommentteja, Fakta on kuitenkin se että tarvitset vain yhden miehen jota tyydyttää. Parisuhteessa toisen tyydytys pitää aina hieman opetella ja vaikka aikaisemmasta kokemuksesta onkin hyötyä niin jokainen seksisuhde vaatii omat niksinsä.
Minulle vain tulee mieleen että kaverisi haluaa enemmänkin puolustella omia valintojaan koska ei voi niitä enää muuttaa. Sinulla kun on vieläkin mahdollisuus paneskella niin monen miehen kanssa kuin kaverisikin on paneskellut, mutta kaverisi ei pysty ottamaan yhtään huonoa panokokemustaan pois vaikka kuinka haluaisi.
Mielenkiintoinen ketju. Mä itse nyt olen täysi tunnevammainen joten siitä on turha puhua, mutta huomiot naisilta on totta. Jos nuorena ei ihan eka mies ole tärpännyt, ehkä korkeintaan toinen niin... 15-17-vuotias voi siis huoletta odotella suurta rakkautta vielä muutaman vuoden, mutta parissa kympissä sitten asiat alkaa muuttumaan.
Mun kavereista ne, ketkä auliisti on jakaneet, ovat olleet myös niitä, ketkä ovat naimisissa. Ja siis jakaneet. Alle 10 miehestä on turha puhua...
Siis, 20-100 miestä ja kelpaa. He ovat niitä, kenellä on suhteita ja tää neitsyys-löpinä näillä sivuilla on pelkkää trollien trollausta. Neitsyt menee tonne 20-23 (ehkä 25) vuoteen, kun on vieä selkeesti nuori, siis voi olla opiskelija jne. sinkku ja muuta läpinää, mutta sulle ap! Unohda nyt jo se unelmien prinssi. Sitä ei ole, eikä oikeeta tule. Lisäksi, jos sä et itse ala olla aktiivinen vaan odottelet ujona tyttönä jotain miestä, joka avaa sun lukot, on kiinnostunut juuri sinusta ja haluaa just sut, niin mulla on sulle uutisia: miehille on niitä helppoja tarjolla ja ne ei tollasista saduista välitä. Ei ne edes kato onko se just niin sopiva tai mitään, ne ottaa sen kenet sattuu saamaan ja sinä jäät seinäruusuksi. Ei niitä kiinnosta ja vaikka joku niitä kiinnostaisikin, ne ottaa sen joka on helpompi.
Yhden illan jutuista syntyy suhteita ihan koko ajan siksi, että miksi mennä merta edemmäs kalaan kun siinä on jo yksi ja jos se nyt on vähääkään kelvollinen, niin ok, siinähän se menee. Ymmärrätkö? Sä olet ujo, vaikeesti lähestyttävä, kokemattomuuttas ehkä arka, jäät siis kauas. Sun luontees voi olla miten ihana tahansa, ja susta voi tulla kiva kaveri, mutta miehet ei halua nähdä vaivaa ja 99%:n varmuudella, joku joka ei ole ujo, on siinä paikalla, päästää lähelle heti ja lähelle oikeinkin heti, on... saatavilla. Ilman vaivaa.
Parisuhteissa harvoin on oikeasti mitään Oikeeta. Siinä on vaan joku joka on ollut siedettävä ja paikalla, sopinut käsikirjoitukseen ja sen ihmisen käsitykseen parisuhdekelvollisesta. Kilttiä tyttöä voi leikkiä siihen pariin kymppiin ja ehkä haaveilla jostain, mutta sen jälkeen, se juna on sitten mennyt jo. Kyllä 26-vuotias nainen on aikuinen nainen jo, "vanha ämmä" ja turha siinä on enää mitään ruusun punaisia kuvitelmia ylläpitää. Elämä menee koko ajan ja kohta sä et enää pääse siitä neitsyydestäs eroon! Kun kolmenkympin kriisi iskee ja sä tajuat joka päivä olevasi lähempänä 40 vuotta kun 20 vuotta, sä tajuat, että ei helvetti: mä olen vieläkin seksuaalisesti tyttö! Ja sitten sen vasta ujous iskee ja vaikeeta on.
On ihan hyvä ettei hötkyile, mutta liika hitauskin on jo liikaa. Ei neitsyys (tai poikuus) kenenkään ihmisarvoa huononna, tai tee huonompaa ihmistä ja toki! Kokea voi elämässä paljon, paljon asioita, mutta seksuaalisuus on myös osa elämää ja jos siitä junasta ei aio jäädä, niin pitää hypätä kyytiin kyllä alle 30-vuotiaana. Kyllä siinä on ihan riittävästi jo odoteltu!
Etsi mies joka on sun mielestä pantava ja pane sitä. Tai jonkun tutun kanssa voit suoraan sopia, että seksiä opetellaan nyt koko viikonloppu. Tai tee mitä teet, mutta jos sä et kohta siihen junaan hyppää, niin sitten se on todennäkösesti mennyt.
Kaverisi kommentti oli typerä, seksi on semmonen tikan poika asia "Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa". Siitä sun on turha murehtia.
Hyvä kirjoitus!!!
Kyllä: miehille on niitä helppoja tarjolla ja ne ei tollasista saduista välitä. Ei ne edes kato onko se just niin sopiva tai mitään, ne ottaa sen kenet sattuu saamaan ja sinä jäät seinäruusuksi. Ei niitä kiinnosta ja vaikka joku niitä kiinnostaisikin, ne ottaa sen joka on helpompi.
Todellakin: Sun luontees voi olla miten ihana tahansa, ja susta voi tulla kiva kaveri, mutta miehet ei halua nähdä vaivaa ja 99%:n varmuudella, joku joka ei ole ujo, on siinä paikalla, päästää lähelle heti ja lähelle oikeinkin heti, on... saatavilla. Ilman vaivaa.
Hienosti onnistuit tästäkin löytymään miehiä vähättelevän kannan! Nyt voitkin hyvillä mielin mennä nukkumaan kun syyllinen on nimetty ja bonuksena saat henkistä tyydytystä itsellesi petaamasta uhrin roolista, kyllä tämä tilanne on niin väärin!!
Hienosti onnistuit myös vähättelemään aloittajan ongelmaa ja hänen ennakkoluulojaan tilannettaan kohtaan siirtämällä vastuun tilanteestaan miehille ja näin välttämään tilanteen kohtaamista ja käsittelemistä.
KUULES NYT JÄTKÄ ELI IMBESILLI, MIEHET KUN PUHUU VIELÄ NYKYÄÄNKIN, KUKA ON VAIMOAINESTA ELI KOKEMATTOMAT ELI NEITSYTNAISET JA LUTKAT, JOTKA EIVÄT KOSKAAN SAA KETÄÄN PYSYVÄSTI, KUN MIEHET NAURESKELEVAT KESKENÄÄN, ETTÄ SEHÄN ON SE EINARIN ENTINEN JA ILMARIN JA PERTIN ETC.
ITSE OLISN NEITSYT NAIMISIIN MENNESSÄNI, ENKÄ TODELLAKAAN KADU JA HYVIN ON MENNYT VAAN.
KYLLÄ NE PANOLUTKAT VOI SAADA JÄTKÄN VÄHÄKSI AIKAA, KUN OVAT TAHALLAAN HOMMANNEET ITSENSÄ PAKSUKSI, MUTTA KOHTA OVAT YH-AKKOJA JA SINÄ KIRJOITTELEVA KAUHISTUS OLET RIKOLLINEN ÄPÄRÄ.
Ikävä kyllä, huudostasi huolimatta olet todella väärässä.Villit, seksuaalisesti aktiivit naiset päätyvät AINA naimisiin tai pitkään parisuhteeseen ja erotessaankin miehiä on ympärillä jonoksi asti, eikä pelkkään seksiin vaan parisuhteeseen.
Hiljaisempi, sisäänpäin vetäytyvä, seksuaalisesti kokematon/epävarma, hiukka seksitön harmaavarpunen tai vaatimattomamman näköinen nainen jää usein yksin. Ei ole ottajia.
Totuus sattuu.
Mitä aloittajan ongelmien vähättelemistä on tosiasioiden julkituominen?
Miehet eivät jaksa nykymaailmassa enää panostaa naiseen ja tämän tunteiden huomioimiseen eivätkä odottaa seksiä tai kestä naisen arkailua kun helpommallakin saa sekä seksiä että parisuhteen.
Paskat naisen mikään "seksuaalisesti aktiivi" tarvitse olla. Kyllä nussintahaluisia miehiä aina riittää. Jos normaalinäköinen nainen (ei mistään ylipainoisista puhuta tietenkään) menee baaritiskille istumaan, niin kyllä vartin sisällä on joku panohaluinen mies iskemässä. Hiljaisuus ja ujous on pikemminkin viehättävää, sellaisiin epävarmoihin naisiin kaikki miehet haluavat tökätä kullinsa, se on vähän niin kuin 16-vuotiaan neitsyen pääsisi korkkaamaan.
Sen sijaan seksuaalinen aktiivisuus tuo naiselle miinusta, koska mitä useamman miehen nussima nainen on, sitä vähäisemmäksi hänen seurusteluarvonsa kutistuu.
Hoida pois -kirjoitus oli suurilta osin täyttä asiaa.
Höpön löpön! Kaikki mun kaverit seurustelee, kenellä suhteita, siis panosuhteita on ollut useita kymmeniä. Heidän seurusteluarvonsa ei ole kutistunut yhtään mihinkään vaan tuntuu että kasvanut vaan!
Seksuaalinen aktiivisuus on kyllä tosielämässä plussaa aikuisilla naisilla (yli18-20 vuotta) ja tuo lisää suhteita.
Mitä useamman miehen nussima... Todellisuudessa, ei mitään merkitystä. Ai niin, mutta suurella panoherralla onkin poikuus tallella. Joo, ei sit mitään.
Mutta tosielämä on tosielämää ja todellakin, ei tuo miinusta tippaakaan.
Jos ruvetaan vetämään mutkia suoriksi, niin kumpikaan sukupuoli ei nykymaailmassa jaksa panostaa vastakkaisen sukupuolen edustajiin, eikä odottaa juuri minkään vertaa.
Ei miestä naisen kokemattomuus pahemmin haittaa. No jos mies on itsekin kokematon niin silloin voi olla vaara että molemmat ovat ihan hakoteillä mutta ei sen ylitsepääsemätön ongelma pitäisi olla.
Sen sijaan jos mies on vielä yli 20-vuotiaana kokematon niin todennäköisesti on kokematon hautaan asti. Eihän nyt kukaan nainen voi huolia kokematonta miestä.
Heh heh, jaa että oikein hakoteilla ?!
Riittävästi pelkistettynä kyse on siitä, että SE viedään SINNE. Ihan vain vinkkinä niille, jotka tuntevat olevansa totaalisen "hakoteilla". *reps*
"Eihän nyt kukaan nainen voi huolia kokematonta miestä."
No, kyseessä taitaapi olla pikemminkin naisen ongelma kuin miehen. No, samaiset naiset kaiketi myöhemmin valittavat kumppanistaan, vaikka itse ovat sellaisen valinneet. Aina ei voi voittaa...
Kyllä siitä vaan aika hylkiö olo tulee, kun ei oo kellekään kelvannu. Tuskin on enää ulkonäöstä kiinni, ruumiinrakennekin lähentelee nykyään adonista. Toisin ku nuorempana. Vaan kun ei oo koskaan ollu mitään kontaktia naisiin...kummasti vaan tekee araks kaikkelle asiaan liittyvälle. Ihan miestenkin kanssa. Jotkut keskustelut haistan jo kaukaa, äkkiä karkuun! Ei oikeen uskalla enää yrittääkään, kun viimeseltä 26 vuodelta on muistikuva, että ei niitä kiinnosta. Tai ehkä kiinnostaa enkä tajuu? Joskus ne kattelee, mutta kun ei oo kukaan ikinä tullu mitään sanomaan, lieneekö taas jääny vetskari auki? Aikamoinen uskonloikka & avautuminen tarvitaan, että tämmösestä kuopasta vielä nousee. Taisiis kuhan löytää sen oikean...
Lohduttavaa kuulla, että on kohtalontovereita...missä helvetissä teihin törmää?
Naisen kokemattomuus on vain positiivinen asia. Tuntuisi epäimiellyttävältä ryhtyä suhteeseen sellaisen naisen kanssa, jolla on jo suhteita takana tai joka on harrastanut seksiä jonkun toisen kanssa.
Nimenomaan, ja tässä se nähdään kenen mielestä naisen kokemattomuus on positiivinen asia. Sen joka ei itse saa 30 vuotiaaksi mennessä mitään aikaan.
Joten, siis pankaa ihmiset ennen sitä 30 ikävuotta!!!
Arvaa löydätkö ketään seuraavaan 30 vuoteen kun ois vähän 30-vuotiaana vaikeeta jos muijalla on suhteita tai se on jo harrastanut seksiä. Uutisia: et löydä ketään.
Rakkaat kanssaihmiset. Ei näin. 30 vuotta on rajapyykki, joka jokaisen sopii ottaa tosissaan. 20-vuotias on nuori ja voi olla neitsyt, 30-vuotiaalla ei ole enää mitään varaa laittaa mitään ehtoja. Näin se vaan on tosielämässä.
(anteeksi vaan)
Ihan kiva lukea tällaista välillä myös sieltä naisten puolelta yleensä kun kokemattomuudesta avautuvat vain miehet. En usko, että kokemattomuus on sen helpompaa miehille kuin naisillekkaan vaikka sitä moni täällä väittääkin. Toki naiset pääsevät neitsyydestään eroon ilmaiseksi jos oikein tahtovat. Tyrkylle baariin niin kyllä joku tulee iskemään mutta on hyvä kysymys, että haluaako ensimmäisen kerran olevan sitä, että väkisin käy olemassa jonkin kännisen äijän hyväksikäytettävänä? Muutenkin naiset ovat fyysisesti pienempi ja heikompi osapuoli, että tilanteeseen voi liittyä paljon muitakin pelkoja.
Itse ajattelin, että jos vielä ennen armeijaa on poikuus tallella käyn maksullisissa naisissa. En mennyt. Kun olin 20 vannoin, että jos vielä 25 vuotiaana olen kokematon niin silloin menen maksullisiin. En ole mennyt. Miksi? En halua tuollaista muistoa itselleni. En halua ajatella sitä, että jouduin maksamaan siitä, että joku haluaa olla kanssani. Vaikka kyllä minulla on elämässäni ollut mahdollisuuksia seurustella naisten kanssa ja ihan mukavienkin mutta oma epävarmuus pilaa kaiken ja tämä noidankehän katkaiseminen on jotenki haastavaa.
Itseäni ihmetyttää eniten se, että olen saanut paljon treffikutsuja ja seurustelupyyntöjä mutta taas baarissa tms. tilanteessa ei kukaan nainen koskaan lähesty minua. Hiukan humalassa voisi oma epävarmuuskin voisi vähän kaikota. Treffipyynnöt tms. olen aina jotenkin onnistunut sysäämään syrjään. Ajatuksen juoksu on seuraavanlaista: "Enhän minä tiedä miten siellä pitää toimia ja jos pitää suudella niin olen varmasti ihan surkea ja ei kukaan voi tykätä minusta."
Seksista on kokemattoman päässä muodostunut varmasti paljon suurempi ja monimutkaisempi asia mitä se oikeasti on. Tuskin luonto siitä kovin vaikeaa olisi tehnyt muutenhan täällä olisi kuoltu sukupuuttoon. Tätä on vaan hirveän vaikeaa unohtaa.
"Enhän minä tiedä miten siellä pitää toimia ja jos pitää suudella niin olen varmasti ihan surkea ja ei kukaan voi tykätä minusta."
Lähde liikkeelle siitä, että saatat olla suht "huono" aluksi, mutta nainen todennäköisesti silti pitää susta. Vielä parempi on ehkä ettei ajattele mitään oman suorituksen tasoa. Pelkojen ei kannata antaa estää naisten tapailua. Ja jostakin täytyy lähteä liikkeelle.
"Seksista on kokemattoman päässä muodostunut varmasti paljon suurempi ja monimutkaisempi asia mitä se oikeasti on."
Ei kun takuulla! Mä voin nyt kertoa sulle, että kuule, ei ne kaikki kokeneetkaan osaa suudella tms. pahin mitä olen tyrmännyt on ollut "pusuttelija" ja siis niin naisten miestä että! Että älä itseäni lynttää ja ole epävarma: ei ne kokeneet kuule välttämättä osaa mitään, ole sen itsevarmempia ei mitään.. Seksi ON yksinkertaista.
Sä osaat suudella, jos osaat suudella omaa kättäsi. Se on fakta. Jos olet nähnyt kuinka suudellaan: älä ota kieltä heti mukaan, noin vinkkinä.
Pimpin osaat lämmitellä, jos osaat suudella niin että itse haluat (haluat) ja pitää kiinni. Siis, kun seksistä on kyse, naisen lämmittely on todella helppoa. Suutelua, pyllyn kopelointia, haarovälin kopelointia, latso mallia pornosta ja ota pari askelta taaksepäin ja enemmän aikaa. Se siitä. Oikeesti, naisen pimpissäkään nyt niin monimutkaisia osia ole, klitoris sijaitsee siinä mahan puolella etunenässä, sitten on pehmeä välivaihe häppäreitten sisällä. Ja itse pimppi. Noin, helppoa on. Tutkimusmatka on kiihottavaa, joten ole hellä, innokas ja määrätietoinen, ja se siitä!
Porno on konemaista, mutta liike on sama. Pippeli ohjataan sinne pimppiin, ei sitä tartte saada suoraan. Miesten keskimitta on lyhyempi, PALJON, kun pornossa, siitä ei tartte paineita ottaa. Sä tiedät miten toimia, kun kuuntelet ittees.
Nimenomaan, jos se ois vaikeeta, me oltas kuoltu sukupuuttoon, vammasetkin osaa harrastaa seksiä. Sä vaan pelotteles ittees ja teet siitä mörön, kortsun käyttöönkin sulla on harjoitusväline: oma pippeli! Katsos, kun riittävästi rullaat sitä siihen päälle, niin osaat. Ja osta tekopimppi, sä voit hävittää sen sitten oikeen suhteen tullessa: se on toki vaan kone, mutta ne mallinnetut on kuitenkin jostain oikeesta mallinnettu. Sitten vaan hyväksyt sen, että osassa on enemmän karvoja, osassa vähemmän, osalla isommat osat, kun toisilla.Käy nudistirannoilla ja koko salaisuus selviää. Se siitä, niin helppoa se on.
Älä ole suotta epävarma, älä lynttää itseäsi. Jos haluat varmistella siis, se on tehtävissä, jos tutustua aiheeseen se on tehtävissä. Kamasutrat löytyy ja kaikki löytyy. Kaikesta on jopa videoita! Sä voit varmistella ja treenata hieman. Nainen on ihminen ja elävä, mutta... Se on ihminen! Ei kummempaa, ei mikään mörkö! Seksi on vaan seksiä. Ei sun kokemattomuutes tarkota tietämättömyyttä eikä sitä että sä et osaisi. Muista se!
Lähde treffeille, elä elämääsi, ja hei: pane hyvä mies, sä kuolet kumminkin. Elämä on tässä ja nyt. Seksi voi olla syvällistä, jos siitä tekee sellaista.
Mä harrastaisin seksiä sun kanssa vaikka heti, mutta kun mä olen täällä ja sä olet siellä ;) Go for it!
Minulla sama ongelma kuin aloittajalla, neitsyys tallella ja olen päälle parikymppinen. Olen kuitenkin edennyt pidemmälle luultavasti siinä suhteessa,että olen suudellut aika monia, käsipeliä ja suuseksiäkin on tullut kokeiltua. Itse yhdynnästä on kasvanut sisälleni mörkö. En vain tiedä miksi,olen ehkä vain niin kipuherkkä tai jotain. Kai se on pakko vain antaa mennä seuraavalla kerralla....
Hmm. Tekisi mieli kyllä tulla vastaan jotain naista tässä asiassa ja auttaa.
Käytäis vaikka tuopillisella ja juteltais yön pikkutunneilla sängyssä lähekkäin pimeässä ja annettais asioiden tapahtua........
ja auttaa. Sellainen auttaminen kun ajattelet, on turn-off, etkä siten tule itsekään autetuksi, se on saletti.
Mutta pitemmällä ajalla, miksei jos natsaa, ehkä kolmen kuukauden tai puolen vuoden päästä, mutta olisikohan Sinusta siihen...
Niinkuin on näistä kaikista teksteistä voinut päätellä, niin kyseinen asia on monelle suuri ongelma, joten minusta ei voi enää miettiä turn offeja, jos joku mainitsee sanan auttaa. Nimen omaan auttaa elämässä eteenpäin,auttaa purkamaan patoumat, auttaa avaamaan henkiset solmut. Siitähän tässä juurikin oli kyse. Mitä tarkoitat tolla kolmen kuukauden jutulla, sehän on jo seurustelua sitten,,,, En ehkä seurustelu suhdetta netistä etsisi kuiteskaan, se on aika häviävän pieni mahdollisuus, että seurustelu kumppani netistä löytyy.
Hei, meitsi hoitaa homman, tuu tänne vaan pantavaks.
Tämä on jo vanha ketju, mutta tätä ketjua muutama kuukausi sitten lukeneena haluan kertoa oman tapaukseni.
Olin siis 24v, neitsyt ja totaalisen kypsynyt tilanteeseeni. Osin tämän ketjun vauhdittamana otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja päätin tehdä aloitteen. Menin juttelemaan pojalle, jonka olin silloin tällöin nähnyt paikassa, jossa käyn usein. Arvelin, että meistä tulisi korkeintaan hyvän päivän tuttuja, ellei tyyppi sitten liukenisi paikalta saman tien, mutta sovimmekin tapaavamme jo seuraavana päivänä uudestaan. Seuraavana päivänä vaihdoimme numeroita ja siitä asti olemme olleet yhdessä.
Täydellinen kokemattomuuteni seurustelusta ja seksistäkään ei ollut ongelma, toisin kuin pelkäsin. Selvisi, että poitsu oli itsekin vielä neitsyt, vaikka oli minua vanhempi! :)
Tiedän, että minulla kävi hyvä tuuri. Kuitenkin, jos en olisi tehnyt aloitetta, olisin edelleen yksin ja edelleen neitsyt. Vinkkini siis naiselle, jolle oma neitsyys on ongelma, on 1) valitse kohteesi huolella ja 2) tee aloite!
Aika tuuria ollu, miespuolisena itse olen yrittänyt tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja saannut vain pakkeja. Itse olen tosi ylikypsynyt kokemattomuuteeni ja yksinäisyyteeni.
Opetusesimerkki elävästä elämästä. Kenelle tahansa sovellettavaksi käypä. Kunhan ensin kampeat fokuksen niistä kiehtovista omista ongelmistasi kanssaihmisiin. Ihmisiä on jokaisen lähiympäristössä, kunhan uskaltaa julkisella paikallakin lakata tuijottamasta lattiaa, nostaa katseensa rehdisti kohti kanssaihmisiä. Ja kyllä, ne nurkassa nyhjäävät ujot pojatkin ovat potentiaalisia miehiä, ja ne silmälasipäiset tytöt, joiden hiukset eivät ole viimeisen päälle hyvin, hekin ovat potentiaalisia naisia.
Hieno stoori! Teit liikkeen siihen suuntaan mihin halusit, ja jutussa ei käynytkään mitenkään karmaisevasti, vaan molemmat ilmeisesti nauttivat toistensa seurasta ainakin vielä parin kuukauden jälkeen. Joskus positiivistakin tällä palstalla!
Minäkin voin antaa auttavan käteni ja hoidella neitsyyden pois. Ei sitten tarvii stressata sitä enään.
Ehjä pillukalvosi ei johdu ujoudesta. Ujous tuomitsee miehen ilman muuta ikipoikuuteen, mutta naisille on eri säännöt.
Joten olet ilmeisesti ruma. Koska jos et olisi, niin panomiehet olisivat jo ajat sitten vängänneet ne ketarasi levälleen, naisen ujous ei kunnon ähkijäpaskoja haittaa.
Ja kuten varmaan tiedätkin, rumalla naisella ei tee mitään.
Henkinen rumuus on ongelma, siitä olen samaa mieltä.
Ns. rumalla naisella saattaa esim. olla upeat rinnat siellä piilossa, tai muuten kaunis ja hyvältä tuntuva vartalo. Ja toisinpäin kauniskasvoisten kohdalla.
Ujot kauniit tytöt todella eivät notku räkälöissä panomiesten tönittävänä, by the way.
No ei sen nyt ihan välttämättä tarvitse noin olla, mutta jos ei ole niin on se kyllä varsin satunnainen poikkeustapaus. Estoitta joka paikassa nussintakelpoisiin naisiin kiinni puskeville panomiehille kyllä kelpaa nussittaviksi melkein kaikki naiset silloin kun nämä nuoruuden kauneimmillaan ovat, lukuunottamatta joitakin jo ihan nuoresta poikkeuksellisen rumia naisia. Näin nussittaviksi lähestulkoon kaikki naisemme myös päätyvät, ja yhä vaan nuoremmasta pitäen.
Se että jonkun kulttuurisen estoisuuden tai persoonakohtaisen ujouden vuoksi jäisi ilman parittelukumppania koskee kulttuurissamme siis vain miehiä. Tällaiset miehet helposti ajautvat meillä huomaamattaankin myös tähän n.s. p/s-markkinoilta syrjäyttävään kierteeseen, joka kierre on ajassa vahvistuva ja siten yleensä johtaa n.s. ikisinkkuuteenkin ja naisettomana elämiseen ja enemmän tai vähemmän myös sosiaaliseenkin syrjäytymiseen.
Se on muuten aika erikoista miten jotkut psykologian asiantuntijoinakin itseään pitävät kuvittelevat sen jotenkin vapauttavan seksiasioissa estoisemmalle uralle ajautuneitakin, kun seksin harrastaminen ja nussiminen otetaan keskeiselle sijalle kulttuurissa ja sitä joka puolella esille otetaan ja annetaanm ymmärtää että kaikki nussivat tosipaljon ja että niissä jotka eivät paljon nussi on jotain vikaa. Eihän tämä tällainen todellisuudessa muuta päädy tekemään, kuin yhä enmmän syrjäyttämään näihin asioihin estoisemmin suhtautumaan tottuneita ja syrjäyttämään vielä sosiaalisestikkin.