Apuja tarvitaan nyt kipeesti!

Liiana nuoria suhteeseen.. ?

Yhtä oikeanlaista parisuhdetta ei ole olemassa.

Jos sinulle ei käy tämänhetkinen miehesi tapa käyttäytyä sinun kanssa, eroa, löydät varmasti jonkun jonka kanssa on enemmän yhdistäviä tekijöitä.

Se on ihan sama mitä me täällä sanomme, ei se tule muuttamaan miehesi mieltä vaikka kuinka sanoisit että "ne muut ihmiset foorumeilla sano että..."

Jätä hänet kasvamaan.

4kk on niin lyhyt aika. Kyllä se mies vielä siitä ajan myötä alkaa joustamaan. Kokemusta on.
Lupaahan ei aikuisen ihmisen tarvitse toiselta menemisiinsä kysyä vaikka olis naimisissa. Jos on lapsia niin silloin on hyvä neuvotella omista menoista mutta ei meillä ainakaan (ei ole lapsia) tarvi toiselta lupaa omiin menoihin kysyä.

Parisuhde on sellanen et vietetään aikaa yhdessä ja tehdään kaikkee kivaa. Jos toinen pelaa pleikkaria ja pokeria koko ajan eikä tyttöystävälle jää aikaa lankaan niin sitten ei kannata edes seurustella.
Jätä se poika jos se ei kysele sulta mitään tai huomioi sua mitenkään ja menee miten sattuu eikä sano mitään niin ei se susta silloin edes välitä. Taidat olla sille pelkkä panonukke. Jätä se heti

No sun pitää kysyä siltä et mitä se haluaa. Haluaako se parisuhteen jossa vietetään aikaa yhdessä vai haluaako se olla yksin. Äläkä hyväksy mitään "en minä tiedä" vastauksia. Sitä joko seurustelee tai ei seurustele. Ei tuo kertomasi näytä seurustelulta.

Moi!

Joko miehesi ei ole vielä valmis yhdessä asumiseen, koska ei näytä osaavan ottaa huomioon sinua.
Tai on luonteeltaan itsekäs, joka ei ajan saatossa muutu.
Toisaalta molemmilla tulee olla myös omat ystävät ja omat menot, muuten ennen pitkään suhde väljähtyy.
Jos menot kestävät päivän valon, tulisi niistä infota toista ennen lähtöä.
Kannattaisi sopia vaikka jotkut päivät, jotka pyhittäisitte yhdessä ololle.

Vaikea sanoa kun ei tiedä ikääkään. Yleisesti ottaen täysi-ikäinen ihminen ei ole kypsä jos käyttäytyy kuvaillulla tavalla.

Kestävyyden keskeinen elementti on yhteinen aika ja siihen liittyvät aktiviteetit. Tämän pitäisi toteutua luonnostaan, ei painostuksen kautta.

Sinuna nostaisin kissan nyt heti pöydälle ja arvioisin tilannetta sen ja mahdollisen myöhemmän käyttäytymisen perusteella.

Parisuhteessa ollessa pitäisi pystyä puhumaan kaikista asioista (myös vaikeista ongelmista) ja tekemään kompromisseja (eli vaikka itseä huvittais vaan katsella telkkaria, niin sammuttaa tv:n ja tekee kumppanin mieliksi jotain). Näyttäis siltä, että sun poikaystävällä on kumpikin juttu kateissa.

Ehkä poikaystävä on niin nuori, että hän ei ole vielä tottunut ajatukseen, että joku on siinä koko ajan vierellä. Se saattaa olla ahdistavaa. Oleellista on se, että kumpikin miettii, mitä suhteelta haluaa. Jotkut haluaa, että suhde on hyvin tiivis ja kaikki vapaa-aika vietetään yhdessä vuorotellen kummankin halujen mukaan. Toisessa ääripäässä on se, että eletään yhdessä, mutta pääasiassa tehdään sitä, mitä ihan itse haluaa esim. toinen pelaa golffia 20 tuntia viikossa ja toinen taas bilettää ja tapaa kavereitaan tms.

Yleensä suhteessa kummallakin on omaa aikaa, jolloin voi nähdä kavereitaan, mutta myös yhteistä aikaa. Kun itse olen seurustellut ja asunut saman katon alla, niin oletuksena on ollut, että vietämme kaikki viikonloput ja arki-illat yhdessä. Jos on ollut muuta, siitä on kumppanin kanssa juteltu. Esimerkiksi olen sanonut, että menen työväenopiston kautta lukemaan uutta kieltä torstai-iltaisin ja jos miehellä on ollut esim. sähly joka maanantai, niin olen ottanut itsellenikin maanantaiksi jonkun liikuntaharrastuksen. Tällä tavalla harrastuksia on yhteisinä päivinä, jolloin esim. noin joka toinen arki-ilta ehditään viettää kotona kahdestaan ruokaa laittaen ja yhteisiä juttuja puuhaillen. Omissa suhteissani on ollut etuna se, että olemme kumpikin olleet kotona viihtyviä ja parisuhde on ollut tärkeää. Aikaa on hyvin riittänyt harrastuksille, kavereille, sukulaisille ja parisuhteelle tasapuolisesti.