mieheni jätti minut kk sitten, ei ollut varma tunteistaan ja kaipasi kai vapautta vielä. Häntä ahdisti suhteemme ja hän halusi keskittyä itseensä. Ikää hänellä ol 23v ja on viettänyt sinkkuelämää jo aika lailla ennen minua ja saanut panna eri pesiä paljon, joten sitä hän ei kaipaa enää, tai ainakin niin sanoi minulle. Kuulemma vaan halusi etäisyyttä ja ei ollut varma olenko silitkään hänelle se oikea vaikka meillä onkin kivaa yhdessä. Vastapainoksi riitelimme kyllä aika paljon ja tästä mies ei luonnollisesti pitänyt. Minulle ero oli kova paikka ja romahdin täysin. Itkin ja rukoilin miestä takasin ja olin todella huonona. Mies sanoi tuolloin että "rauhoto, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. voi olla että löydämme toisemme kunhan tilanne rauhottuu niin taas uudestaan" ja suurinpiirtein noilla sanoilla hän minua lohdutti, ja sanoi että voidaan nähdä joskus vielä ja katsoa mitä tapahtuu jne, mutta painotti myös etten saa toivoa liikoja. No noiden toiveiden avulla sain itseni koottua ja nyt kk erosta huomaan päässeeni asiassa vähän eteenpäin ja yli. En ole itsekkään enää varma haluanko koko miestä enää, rakastan häntä, mutta olen vielä nuori (21) haluan kokea ja elää ja katsoa löydänkö itselle vielä ihanamman miehen.
Ongelmana on, että vaikka mies minut jätti niin hän pitää yhteyttä, viestejä jne. Alussa ymmärsin tilanteen, koska itse lähettelin paljon viestejä ja vaadin niitä lohduttavia sanoja joista ylhäällä kerron. Enää en kuitenkaa ole puhunut jatkosta mutta mies sanoo melkein joka päivä "kyllä me vielä nähdään, ties vaikka sä olisit mun elämän nainen" ja kutsuu mua joskus kullaksi. Miksi ihmeessä? Sitten taas toisaalta on välillä niitä päiviä kun hän ei puhu oikein mitään ja kun kysyn haluaako hän lopettaa yhteydenpidon ja kerron että minusta voimme se tehdä, varsinkin kun on joskus niin vaisu niin siihen sanoo ettei missään nimessä halua lopettaa, mutta aina ei kuulemma vaan ole mitään puhuttavaa. Tämä tietysti loukkaa minua kun ensin tulee "kultaa" ja kaikkea kivaa viitaten meidän tulevaisuuteen ja seuraavana päivänä juttu ei kulje lainkaan ja ei ole puhuttavaa. Olen kuitenkin sen verran herkillä erosta vielä että jos mies antaa toivoa ja sanoo että "tulethan sitten luokseni jne" niin olen heti ihan innoissaan. Kerran sanoin miehelle ettei hän saa leikkiä kanssani vaan hänen pitää jättää mut rauhaan jos ei halua enää olla kanssani. Tähän hän sanoi ettei tiedä mitä haluaa. pitäiskö mun vaan jättää koko mies? toisaalta kun ajattelen miten asiat on edenneet kuukauden aikana niin mitä enemmän pääsen yli ja olen etäinen niin sitä enemmän miestä kiinnostaa. Ja kk aikana kun en enää koko ajan itke hänen oeräänsä vaan puhellaan ihan niistänäistä niin hän on tullut jotenkin minua lähemmäs. Joten ehkä hän oikeasti pikkuhiljaa tuleekin luokseni ja saan hänet takaisin?
Kummallista käytöstä. Ensin jätetään toinen ja ollaan kylmiä ja halutaan oma elämä ja sitten aletaanki vihjailemaan siihen suuntaan että meillä voiskin olla suhde vielä joskus..
Ongelmana on, että vaikka mies minut jätti niin hän pitää yhteyttä, viestejä jne. Alussa ymmärsin tilanteen, koska itse lähettelin paljon viestejä ja vaadin niitä lohduttavia sanoja joista ylhäällä kerron. Enää en kuitenkaa ole puhunut jatkosta mutta mies sanoo melkein joka päivä "kyllä me vielä nähdään, ties vaikka sä olisit mun elämän nainen" ja kutsuu mua joskus kullaksi. Miksi ihmeessä? Sitten taas toisaalta on välillä niitä päiviä kun hän ei puhu oikein mitään ja kun kysyn haluaako hän lopettaa yhteydenpidon ja kerron että minusta voimme se tehdä, varsinkin kun on joskus niin vaisu niin siihen sanoo ettei missään nimessä halua lopettaa, mutta aina ei kuulemma vaan ole mitään puhuttavaa. Tämä tietysti loukkaa minua kun ensin tulee "kultaa" ja kaikkea kivaa viitaten meidän tulevaisuuteen ja seuraavana päivänä juttu ei kulje lainkaan ja ei ole puhuttavaa. Olen kuitenkin sen verran herkillä erosta vielä että jos mies antaa toivoa ja sanoo että "tulethan sitten luokseni jne" niin olen heti ihan innoissaan. Kerran sanoin miehelle ettei hän saa leikkiä kanssani vaan hänen pitää jättää mut rauhaan jos ei halua enää olla kanssani. Tähän hän sanoi ettei tiedä mitä haluaa. pitäiskö mun vaan jättää koko mies? toisaalta kun ajattelen miten asiat on edenneet kuukauden aikana niin mitä enemmän pääsen yli ja olen etäinen niin sitä enemmän miestä kiinnostaa. Ja kk aikana kun en enää koko ajan itke hänen oeräänsä vaan puhellaan ihan niistänäistä niin hän on tullut jotenkin minua lähemmäs. Joten ehkä hän oikeasti pikkuhiljaa tuleekin luokseni ja saan hänet takaisin?
Kummallista käytöstä. Ensin jätetään toinen ja ollaan kylmiä ja halutaan oma elämä ja sitten aletaanki vihjailemaan siihen suuntaan että meillä voiskin olla suhde vielä joskus..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Haluat siis katsoa et löydätkö vielä ihanamman miehen. Maailma on ihania miehiä täynnä. entäs kun löydät sen ihanan miehen ja sitten tulee jotain kränää niin alatko taas katsoa et löydätkö vieläkin ihanamman miehen. Oot kyllä nuori ja tolleen mut jos annat miehen jahkailla tolleen niin ei tule olemaan hyvä suhde kenenkään kanssa
kirjoitat aivan kuin minä, täysin. luulin jopa hetken, että oleko itse kirjoittanut tuon joskus yön hämärässä enkä vain muista..Olen itse tosin jo 28v ja meillä on lapsi.Me olimme 8v yhdessä, kipinä ei loppunut mutta muuta vastoinkäymistä kovasti..Tilanteemme on aika lailla sama. Tosin minä rakastan miestäni, oikeasti.. Toivon vain, että jotain tapahtuisi jo..
Luulenpa että mies ei osaa päästää irti. On rankkaa oikeasti kohdata se totuus ettei toista ole, eikä eroa tehdä kuukaudessa jos sitä ei ole jo käyty läpi suhteen aikana. Mies on heikko ei pysty seisomaan sanojensa takana. Ehkä hän muuttuisi, mutta haluatko ottaa sitä riskiä että satutat itsesi uudelleen ja taas menee kuukausi kun itket? Tiedän kokemuksesta että haluaisit kuulla että muut sanoisivat että sun kannattaisi vielä antaa mahdollisuus. Ja sen voit tehdä, mutta oman itsekunnioituksesi vuoksi aseta miehelle rajat. Olette molemmat hyvin nuoria ja tuossa iässä sitoutuminen on vielä epävarmaa. Se, että häviääkö koskaan "ehkä jossain olisi mulle vielä ihanampi mies" ajatukset on mysteeri ja itsestä kiinni. Haluan uskoa että kun suhde on tasapainoinen niin silloin ei ajattele ihanempia miehiä vaan se oma on ihanampi. Älä tee ainakaan mun virheitä, joita toistin nuoruudessa jokaisen miehen kanssa. Jäin eron jälkeen mieheen kiinni vuosiksi, joskus pienemmäksi aikaa. Mutta se repi mua enemmän kuin sillä hetkellä luulin. Mutta en ole siitä viisaammaksi tullut, eron hetkellä toistan samaa kaavaa ja haluaisin miehen takaisin. Ootko miettinyt miksi haluat miehen takaisin? mitä ihanaa suhteessanne oli? vai suritko vain pettymystä ja toisesta luopumista? ynnää ne suhteen hyvät ja huonot puolet ja ole rehellinen itsellesei. ja ennen kaikkea anna itsellesi aikaa! :) voimia, tiedän aika hyvin mitä käyt läpi..tai ainakin on vastaavia kokemuksia.
Kuulostaa siltä kuin mies haluaisi pitää sinut varalla...odottamassa...narun päässä!! Ei hyvä ollenkaan. Irrottaudu kokonaan. Kerran se vaan kirpaisee!!
Sälli taitaa vetää (henkisesti) sua oikein olan takaa........ :)
Jos todella olet niin aikuinen kuin annat ymmärtää ,
niin kasva isoksi. Toiseen "sokea" luottaminen ja turha
kuunteleminen vain pitkittää tilannetta.
heippa ihana nuorinainen..
Mies varmaankin haluaa tietää,että et vaan löydä häntä parempaa..,kun hän on sinusta eron ottanu.
siksi pistää viestejä /soittelee.jne.
Mä ite oon ollu aikamoinen häntäheikki..vaikka olin parisuhteessa.janosin aina vaan parempaa ja parempaa.kävin vieraissa...halusin nauttia elämästä..ja sexistä .joten kokemuksia ja nautintoja yhä lisää ja lisää..
ja hei te ootte noin nuoria niin ei se elämä tuohon lopu..ja miehii löydät se on varma..kokeile uusia ja taaas uusia...ja ota paras : )
sen sä.oot ansainnu!
mä nautin ite elämästä..hyvästä sexistä.liikunnasta..ja kaikesta kivasta..
hymy pysyy huulilla..yes halit sulle
oletteko olleet kauankin sitten yhessä ?
oltiin me yhös 2 viikkoo :(
Kuule jos vaan ootte olleet yhessä 2 viikkoa kuten vastasit, niin halooo.........
oikeastaan olimme yhdessä 2 viikkoa ja kolme päivää :(
ÄLÄ OTA TAKAISIN SELVÄ NARSISTI TÄÄ MIES. SE TUHOO SUT.
joo mulla kans sama,että tuntuu ihan kuin olisin itse ton kirjoittanut. Mulla on ollut vähän samaan suuntaan oleva tilanne ja nyt pistin itse viestiä,että tämä loppuu nyt. Parempi on lähteä kokonaan menemään kuin toi just, että "pidetään varalla", siinä menee vaan omaa elämää hukkaan,kun koko ajan jahkaillaan. On totta,ettei koskaan tiedä vaikka tää mies haluaiskin sut joskus takasin, mutta pystyisitkö itse enää ns.normaaliin, kunnioittavaan ja tasapainoiseen suhteeseen tän miehen kanssa? Se on kans varmaan ihan totta, että ei noi miehet halua,että niitten entiset naiset löytää ketään toista miestä niin sitten lähetellään jtn ihan turhiakin viestejä ja anneteen sillain kuulua itsestä..
mulla sama ongelma. Muutin nyt pois mutta pari pv muutosta mies ajatteli jos menisimme kylpylään parin kk päästä?! Hän myös tokaisi jos muuttaisin takaksiinkans samoihin aikoihin.. EIkö tämä mies vaa osaa päästää irti vai? En haluaisi asua hetkeäkään enää yksin jos hän vaa pyytäisi minut takaisin. Mitä kauemmin asun erilleen sitä varmemmin haluan jatkaa yksin elämää. Mutta kyllä tämä ahdistaa niin vietävästi. Huomenna ajattelin laitta miehelle viestiä vielä että miettii, sitten jos tahtoo vielä erota niin sitten erotaan eikä olla yhteydessä pitkään aikaan.
itsekin olin samantapaisessa tilanteessa reilu pari kuukautta sitten. Poikaystäväni aloitteesta erosimme 1,5 seurustelun jälkeen. Olimme molemmat miettineet eroa jo aikaisemmin, mutta hänkään ei ollut ottanut asiaa puheeksi. Kuitenkin erottuamme hän selvästi halusi pitää yhteyttä; kyseli viesteillä kuulumisia ja laittoi pitävänsä minusta. Ikään kuin olisimme ystäviä eikä mitään olisi tapahtunut.. Vastasin hänelle, koska halusin pitää edes jonkinlaiset välit, Itse en laittanut lainkaan viestiä tai soittanut, joten luulen hänen ymmärtäneen etten halua pitää yhteyttä. Mielestäni hänen oli tehtävä päätös; jos hän ei halua olla kanssani, yhteydenpito saa loppua eikä hän voi enää pitää minua otteessaan. Olin aikaisemmin hänestä riippuvainen ja kaipaan kovasti tiettyjä puolia suhteessamme, mutta minusta tuntuu ettei meidän edes kannattaisi palata yhteen. Se vain haavoittaisi lisää.
Taas yksi noita "hei, tääsä alapääni, mun kämppä vai sun?"
Sa et ole viitsinyt edes nähdä vaivaa tutustua toiseen kunnolla, nyt odotat että se "kulta rakastaisi" sua.
Mitähän jos antaisit ajan kulua ja yrittäisit oikein toden teolla kehittää aivojasi, mtä tulee ystävyyteen kaveruuteen ja yleensäkin ihmisten kanssa tekemisiin.
Kenties sinäkin oppisit tajuamaan että mitää syvällisempää yhteistyotä EI voi onnistua muutaman kuukauden tuntemisella. Se vie paljon kauemmin aikaa.
Tällä hetkellä sinun herneenkokoinen aivosi ei pysty tuota vielä tajuamaan.
On ihmisiä joiden lappu ei koskaan syty, he eivät pääse ameebatasolta koskaan ylemmän. Mutta sinä ainakin voisit yrittää.
Joten jätä, herneaivo, tuo toinen lapsi vielä rauhassa kasvamaan ja kehittymävn. JA toivon mukaaan sinäkin voit kenties kehittyä henkisesti hiukan ylemmälle tasolle.
en nyt tiiä oliko toi äskenen kommentti suunnattu alottajalle mut meidän kohdalla ei ollu siitä kiinni ettei oltas ehdittykunnolla toiseen tutustua. jääny näköjään omasta kirjotuksesta 1,5:n jäljestä vuoden pois. Joskus se vaan on niin et ollaan kumminki liian erilaisia...