Mistä johtuu, että nainen ja mies eivät ole tasa-arvoisia avioerossa lasten huoltajuusasiassa? Nainen haluaa eron, ei rakasta enää, on jatkuvasti töykeä, hoitaa huomattavasti vähemmän kotitöitä, käy kuritusmielessä lapsiin kiinni, on lyönyt miestään, istuu tunti kausia tietokoneella, ei touhua lasten kanssa, haluaa koko ajan omaa aikaa ja tuo noin kolmasosan perheen tuloista. Kun tulee ero, voiko olla mahdollista että mies saakin huoltajuuden 5 ja 9 vuotiaisiin lapsiin vastoin naisen tahtoa? Käytännössä ei taida mennä näin, jos nainen on kuitenkin henkisesti jollain lailla terve eikä ole juoppo? Jos miehellä olisi yo. ominaisuudet ei kai olisi epäilystäkään kumpi lapset saisi...
Nainen aina vahvoilla erossa
Kepa123
8207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuka on ollut vauvojen ja pienten kanssa kotona, kuka on hoitanut heidät silloin? Kumpi on ollut enemmän töistä pois lasten sairastamisen vuoksi? Kumpi on ollut enemmän lasten arjessa? Kehen lapset ensisijaisesti turvaavat, kumpi on lähin vanhempi? Yleensä lapsista on huolehtinut enemmän äiti. Isät heräävät vasta kun ero tulee. Sitten huudellaan "oikeuksiensa" perään, eikä ymmärretä ettei heillä ole kuin velvollisuuksia, kuten äideilläkin. Oikeuksia on vain lapsilla.
Älä käsitä väärin, mutta usein noissa riidoissa unohtuu lapsen paras ja ollaan vaan itsekkäitä. Etäisää jurpii useinkin raha, jonka joutuu maksamaan äidin tilille. Siitä huolimatta, että se on vain murto-osa lapsen todellisesta kulutuksesta. Ei se lähivanhemmuus äideillekään ilmaiseksi tipu. Usein äidit ovat vaan valmiita uhrautumaan lastensa vuoksi arjessa enemmän kuin isät. Vrt. vauvaikä ja kotihoidot.
Hyvä isä voi olla myös etäisänä. Jos annat äidin edelleenkin hoitaa kaiken, jäät syrjään. Jos taas haluat hoitaa isyytesi, niin osallistu aktiivisesti jo tapaamisoikeuksista neuvotellessa.
Yksinhuoltajuutta ei juurikaan määrätä. Täytyy olla painavat syyt. Yhteishuoltajuuus on yleisin muoto.
Sillä ei ole merkitystä, kumpi eron haluaa. Varo tuota haukkumista, se ei oikein ota pohjaa.
Aloittajalle: isästä voi tulla lähihuoltaja erossa. Minulla on omakohtaista kokemusta juuri kertomasi mukaisesti. Minä isänä suurimmilta osin hoidin lapset ja perheen elannon. Ex-vaimoani ei ne kiinnostanut, halusi vain "omaa aikaa". Erossa lapset jäivät minulle, tästä oli sossun lausunto ja käräjäoikeuden päätös.
Älä usko noita "äiti aina lähi" -juttuja. Mieti lasten parasta ja taistele asiallisesti sen eteen.
Niinpä lapset jäivät sinulle. Ex:ää ei kiinnistanut.
Olisitko saanut lapsia jos ex:ä olisi sossussa sanonut, että voisihan ehkä hänkin lapset hoitaa?
Ihan vain neuvona, että lasten tulevaisuus on tärkeämpi seikka kuin tuo menneisyys!
Mitä ihmeen väliä sillä on kuka ja mitä kukin on "uhrautunut", vaan se kuinka tulevaisuus hoidetaan.
Tietenkin sillä on väliä, mikä on tausta. Tulevaisuutta ei kukaan tiedä ennalta, mutta historiaa katsomalla voi nähdä häivähdyksen tulevaisuudestakin.
Jos lapset ovat olleet läheisempiä äidilleen, niin eikö ole ihan lastenkin parhaaksi että äidistä tulee lähi? Ihan samoin, jos isä on hoitantut lapset ja äiti on ollut uratykki. Esim. äiti ollut 3kk kotona vauvan syntymän jälkeen ja palanut töihin ja isä hoitanut lapset seuraavat 3 vuotta kotona, niin ei varmasti lapset jää äidilleen jos isä haluaa lähiksi. Aika harvoin se vaan noin päin menee.
Kyllä näissä asioissa lapsen asia on ensimmäinen ja kumpi todella on tasapainoinen hoitamaan lapset, eikä se välttämättä ole äiti, joka on eron halunnut, kun ei jaksa kerran perhe-elämää elää.
Nyt näyttää entistä enemmän olevan äitejä, jotka väsyvät lapsiinsa, kodin elämään, pitää päästä aina vain menemään, on kuulemma jäänyt elämätöntä elämää. Jättävät lapsensa milloin minnekin, mutta itse pitää mennä.
"...äiti, joka on eron halunnut, kun ei jaksa kerran perhe-elämää elää."
Kyllä se väsyttää, jos on huono parisuhde. Eroaminen on ihan hyvä asia, jos ei ole suhteessa onnellinen. Ei lapsille saa antaa niin huonoa kuvaa parisuhteesta ja elämästä. Näissäkin tapauksissa jossa äiti väsyy, on usein ollut niin että hän on kokenut joutuneensa ottamaan päävastuun lasten- ja kodinhoidosta.
Kaikki väsyvät välillä lapsiinsa ja kodinhoitoon. Pitää myös olla muuta elämää, ihan jokaisella. Lapsia voi ihan hyvin viedä välillä hoitoon, ja pitääkin jotta saa omaa aikaa harrastaa ja aikaa levätä. Hyvinvoiva äiti on parempi äiti.
Kaikista ei ole hyviksi äideiksi, mutta väsyminen ei ole merkki siitä. Joskus jopa äin vastoin! Onneksi oikeasti huonoja vanhempia on sentään aika vähän. Omat vanhemmat ovat lapsille tärkeimpiä siitä huolimmatta että olisivat huonojakin.
Yksikään vanhempi ei ole täydellinen ihminen tai täydellinen vanhempi. Sellaista ei huoltajuuskiistoissa etsitä.
Kysymys ei ole miesten ja naisten tasa-arvosta, vaan siitä kumpi on ja kumpi on ollut lapsille sopivampi huoltaja. Mies saattaa hyvinkin saada lähihuoltajuuden, jos on oikeasti läheisempi lapsilleen kuin näiden äiti. Eri asia on, kannattaako siitä lähteä oikeustupaan taistelemaan, ellei äiti ole aivan mahdoton...
Usein olisi parempi, että saataisiin neuvoteltua "laajemmat" tapaamisoikeudet. Eikä niissä perustapaamisetkaan hullummat ole: jos lapset ovat isällään joka toisen viikonlopun ja kerran viikollakin, niin eikö se ole aika bueno? Ainakin verrattuna niihin tapauksiin, joissa isä ei tapaa koskaan tai lähes koskaan lapsiaan. Näitä tapauksia todella paljon... Ihan sama mitä niissä tapaamissopimuksissa lukee.