Täällä useimmat vain ongelmiaan pohtinevat avioliitoissaan, mutta kainet tänne voi tyytyväisyyksiäänkin avioliittonsa suhteen kertoilla?:)
Mä nautin nyt mieheni kanssa kahdestaan, koska lapset jo muuttaneet kotontaan ja saamme olla arjessamme kahden kesken.
Rakkautemme on vain syventynyt vuosikymmenten varrella tähän päivään saakka.
Seksielämämme on aina ollut vilkasta ja nauttittavaa ja nyt kun saamme olla taasen kahden, on siitäkin voinnut nauttia kuin ajasta ennen lapsia, ei tarvitse edes nautinnon ääntelyjä pidätellä, kun eivät lapset ole viereisessä huoneessa.
Muutenkin on aikaa keskittyä ihan itseensä ja toisiinsa paremmin, kun ei enää lapsista aiheutuvaa kotiaskarettakaan ole niin paljon tehtävänä kuin lasten ollessa vielä kotona, ja etenkin silloin kun lapset olivat vielä pikkuisia naperoikäisiä.
On kivaa olla kahdestaan reissuilla ja pienemmilläkin retkillämme, ja tuntea katseissamme se ihana rakkauden tunne, joka on vallinnut välillämme koko yhteisen taipaleemme ajan. Huumoria riittää, ja meidän omat keskinäiset pikkujuttumme naurattaa aina vaan yhtälailla kuin seurusteluaikoinamme.
On ollut elämää rikastuttavaa tutustua ja oppia tuntemaan toinen toisemme, ne pinttyneetkin tapamme elämässämme, joita vain on oppinut jollain tavalla sietämään, ja jopa nauramaan niille ärsyttävyyksillekin, mitkä jokaisessa meissä on jossain muodossa. Kaikkihan lähtee parisuhteessakin siitä, että hyväksyy toisen persoonan sellaisena kuin se on, emme me voi aina kaikkea muuttaa itsessämme vain toista miellyttääkseen.
On myös vapauttavaa tietää, että voimme lähteä mihin vain nokka näyttää, ja kun töiltämme ehdimme vapaa-aikanamme vaikkapa tanssimaan, jos tanssituttaa tai teatteriin jne.
Toivottavasti terveyttä riittäisi jatkoonkin sen verran että pärjäillään ja lapsenlapsienkin mahdollinen saaminen olisi mukava piristys eloomme, mutta sen aika näyttää, mitä tuleman on.
Huomennahan kaikki voi olla toisin, mutta nyt on tämä hetki elämässämme,ja siitä pitää ottaa kaikki irti, mitä saa.
Mä nautin nyt mieheni kanssa kahdestaan, koska lapset jo muuttaneet kotontaan ja saamme olla arjessamme kahden kesken.
Rakkautemme on vain syventynyt vuosikymmenten varrella tähän päivään saakka.
Seksielämämme on aina ollut vilkasta ja nauttittavaa ja nyt kun saamme olla taasen kahden, on siitäkin voinnut nauttia kuin ajasta ennen lapsia, ei tarvitse edes nautinnon ääntelyjä pidätellä, kun eivät lapset ole viereisessä huoneessa.
Muutenkin on aikaa keskittyä ihan itseensä ja toisiinsa paremmin, kun ei enää lapsista aiheutuvaa kotiaskarettakaan ole niin paljon tehtävänä kuin lasten ollessa vielä kotona, ja etenkin silloin kun lapset olivat vielä pikkuisia naperoikäisiä.
On kivaa olla kahdestaan reissuilla ja pienemmilläkin retkillämme, ja tuntea katseissamme se ihana rakkauden tunne, joka on vallinnut välillämme koko yhteisen taipaleemme ajan. Huumoria riittää, ja meidän omat keskinäiset pikkujuttumme naurattaa aina vaan yhtälailla kuin seurusteluaikoinamme.
On ollut elämää rikastuttavaa tutustua ja oppia tuntemaan toinen toisemme, ne pinttyneetkin tapamme elämässämme, joita vain on oppinut jollain tavalla sietämään, ja jopa nauramaan niille ärsyttävyyksillekin, mitkä jokaisessa meissä on jossain muodossa. Kaikkihan lähtee parisuhteessakin siitä, että hyväksyy toisen persoonan sellaisena kuin se on, emme me voi aina kaikkea muuttaa itsessämme vain toista miellyttääkseen.
On myös vapauttavaa tietää, että voimme lähteä mihin vain nokka näyttää, ja kun töiltämme ehdimme vapaa-aikanamme vaikkapa tanssimaan, jos tanssituttaa tai teatteriin jne.
Toivottavasti terveyttä riittäisi jatkoonkin sen verran että pärjäillään ja lapsenlapsienkin mahdollinen saaminen olisi mukava piristys eloomme, mutta sen aika näyttää, mitä tuleman on.
Huomennahan kaikki voi olla toisin, mutta nyt on tämä hetki elämässämme,ja siitä pitää ottaa kaikki irti, mitä saa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hienoa, että teillä menee noin hyvin.
Me olemme samassa tilanteessa, lapset ovat lähteneet kotoa. Minulla olisi suuri tarve ja halu jutella vaimoni kanssa siitä, mitä oikein odotamme nyt avioliitoltamme. Mutta juttelu ilman, että siitä kehittyy riita, on vaikeaa.
Seksielämämme on supistunut minimiin, tosin ne kerrat ovat hyviä.
Sama täällä. Meillä nuorimmainen vielä asustelee kotona mutta on jo sen ikäinen, ettei häntä juurikaan näy kotosalla kuin öisin; opiskelu ja harrastukset sekä ystävät vievät lähes kaiken ajan. Odotan todella innolla sitä aikaa kun olemme mieheni kanssa kahdestaan koska esimakuahan olemme jo nyt saaneet siitä, miten voidaan suunnitella kahden aikuisen menoja tai ihan spontaanisti vain tehdä jotakin.
Perhe-elämä ja pienet lapset ovat olleen minun onnellisinta aikaani elämässä mutta ei tämä keski-ikäisen pariskunnankaan elämä hassumpaa ole. Ja kun työkin on mukavaa ja tarpeeksi haastavaa, ei ole juurikaan valittamista.
Seksikerrat ovat meillä vähenneet mutta silti se on nautittavaa; uskaltaisin jopa sanoa, että parempaa kuin nuorena eli laatu korvaa nyt määrän!
HIenoa, että meitä elämäänsä tyytyväisiä pitkässä liitossa eläneitä ja sen eteen töitä tehneenä löytyy muitakin (ja toivottavasti paljon!)
Taitekohtia.
Viimeisenkin lapsemme lähdettyä oli ensimmäinen.
Vaimo oli alkuun hieman omituinen mutta toipui nopeasti.
Lapset olivat hoitaneet ok:n pihatyöt ja myös suurimman osan sisätöistä joten vuoden sisällä vaihdoimme kerrostaloon.
Muutoksen vaikutus parisuhteeseemme saman kaltaiset kuin teilläkin.
Toinen muutos tuli siirryytyäni katkotöihin.
Työttömyysjaksot olivat hyvää valmentautumista kokoaikaiseen joutilaisuuteen.
Joutojaksojen aikana aloimme oivaltaa miten antoisaa kokoaikainen yhdessä eläminen onkaan.
Olimme matkustelleet kaikki lomamme jo aikaisemminkin mutta nyt siihen alkoi olemaan todella aikaa.
Ml. 3kk:n työnhakujaksot Espanjassa. Tosin vaimo oli mukana "omalomalaisena".
Intiimi kanssakäyminen piristyi runsaan, stressittömän vapaa-ajan ansiosta.
Kolmas muutos oli oikeastaan toisen jatkoa.
Työttömyyseläkkeelle ja siitä normalille eläkkeelle 65:na.
Tuota kokoaikaisjoutilaisuutta kesti terveenä 10-vuotta.
Nyt, 67:na on päällä häiriö, toivottavasti tilapäinen.
Olen kuitenkin tyytyväinen että aloin himmentelemään puutteen torjuntaa 53-vuotisena ja mahdollisuuden koittaessa 57v alkoi kokoaikainen mahdollisuus omistautua harrastuksille ja kahden elämiseen johon sisältyy myös kummankin omat reviirit, harrastukset ja vaimon kohdalla yhteisten matkojemme, noin 16 viikkoa /vuosi, lisäksi hänen "tyttöjen matkansa".
kahdestaan sitten 48v kun 2v aikaa naisen halujen loppumiseen tyystin ja kuiviin aikoihin.
Yllä olevassa viestissä ei ole suomenkielistä lausetta, enkä ymmärrä, mitä kirjoittaja yrittää sanoa.