Tätä palstaa (joskus muitakin) lukiessa olen huomannut, että välillä ihmetellään/ valitetaan ratsastuksenopettajista, että eivät kerro, neuvo, opeta tiettyjä juttuja kunnolla jos ollenkaan. Eikä ratsastajat useinkaan uskalla kysyä, vaikka varmasti on kymmeniä kysymyksiä mielessä. On tämä vaan niin haastava laji.
Vuosien kokemuksella (olen siis sennu) eri ratsastuskouluista ja opettajista (> 10) voin sanoa, että opettajissa on isoja eroja. Heidän opetustyylissään, neuvontahalukkuudessaan, ammattitaidossaan. Pienempi osa on ollut sellaisia, jotka kunnolla ja ymmärrettävästi (tarvittaessa useampaan kertaan hermostumatta) selittävät asiat vaikka kysyisikin. Näitäkin on.
Se, että opettaja itse on huippuhyvä ratsastaja (usein kilpailumenestyksiä ym.), koulutettu, mahdollisesti kouluttaa hevosia ei takaa sitä, että osaa opettaa. Osa on itse niin kunnianhimoisia ja määrätietoisia, että eivät pysty asettumaan sellaisen ratsastajan asemaan, jotka eivät ole. Joilla ei ole kilpailullisia tavoitteita, jotka vain omaksi ilokseen ratsastavat (silti haluavat kehittyä).
Kannattaa kokeilla eri paikkoja ja opettajia (tarjontaa riittää etenkin ps seudulla). Ja ennenkaikkea pitää kysyä mieltä askarruttavista asioista ratsastustunnilla ja muutenkin. Opettajat eivät voi muuten tietää jos ei kysy.
Tämä on sen verran kallis harrastus, että laatuun kannattaa satsata (opetuksen, hevosten kohtelun, tallin viihtyvyyden, yleisen asiakaspalvelun kannalta) eikä huonoon toimintaa tarvitse tyytyä.
Ratsastuksenopettajan hommaa ei kyllä käy kateeksi, sen verran haastava ammatti on sekin ja välillä varmaan turhauttavakin (jos yrittää selittää eikä oppilas ymmärrä). Kuitenkin asiakaspalveluammatti.
Vuosien kokemuksella (olen siis sennu) eri ratsastuskouluista ja opettajista (> 10) voin sanoa, että opettajissa on isoja eroja. Heidän opetustyylissään, neuvontahalukkuudessaan, ammattitaidossaan. Pienempi osa on ollut sellaisia, jotka kunnolla ja ymmärrettävästi (tarvittaessa useampaan kertaan hermostumatta) selittävät asiat vaikka kysyisikin. Näitäkin on.
Se, että opettaja itse on huippuhyvä ratsastaja (usein kilpailumenestyksiä ym.), koulutettu, mahdollisesti kouluttaa hevosia ei takaa sitä, että osaa opettaa. Osa on itse niin kunnianhimoisia ja määrätietoisia, että eivät pysty asettumaan sellaisen ratsastajan asemaan, jotka eivät ole. Joilla ei ole kilpailullisia tavoitteita, jotka vain omaksi ilokseen ratsastavat (silti haluavat kehittyä).
Kannattaa kokeilla eri paikkoja ja opettajia (tarjontaa riittää etenkin ps seudulla). Ja ennenkaikkea pitää kysyä mieltä askarruttavista asioista ratsastustunnilla ja muutenkin. Opettajat eivät voi muuten tietää jos ei kysy.
Tämä on sen verran kallis harrastus, että laatuun kannattaa satsata (opetuksen, hevosten kohtelun, tallin viihtyvyyden, yleisen asiakaspalvelun kannalta) eikä huonoon toimintaa tarvitse tyytyä.
Ratsastuksenopettajan hommaa ei kyllä käy kateeksi, sen verran haastava ammatti on sekin ja välillä varmaan turhauttavakin (jos yrittää selittää eikä oppilas ymmärrä). Kuitenkin asiakaspalveluammatti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin,kyllä me kokeneetkin seniorit vaadimme ennenkaikkea laatua ja tasoa opetuksessa ja opetushevosissa.Minullakin on ollut monenlaista opettajaa ja valmentajaa,mut kaikkien kans ei aina synkkaa kemiat.Ja kandee vaihtaa tallia tai opettajaa,jos taso tai kohtelu ai miellytä.On oikeus vaatia,sillä tämä on kallis harrastus eikä turhasta kannata maksaa.Onneksi en ole pitkään aikaan törmänny sellaisiin huutajaopettajiin,sit kyl lähtisin heti pois.jos ei osaa opettaa,niin on parempi siirtyä vaik valmentajaks.Kyl mä ainakin vaadin et koulutusta täytyy olla ja tarpeeks selvästi sanoa,mitä tehdään ja ajoissa,että ratsastaja ja hevonen osaa valmistautua kunnolla.Jotkut opettajat kyllä ottavat vastaan kritiikkiä,mut toiset valitettavasti eivät.Ja opettamistyylejä on niin monenlaisia,kyl se itselle sopiva löytyy,kun tarpeeks kokeilee.Mut on harmi jos on kiva talli hyvien yhteyksien päässä mut ope ei sit miellytäkkään.