Olen täysi-ikäinen nuori mies ja palavasti rakastunut erääseen tyttöön jota olen tavannut tässä puolisen vuotta. Alunperin hän teki tapaamiseen aloitteen aikanaan netissä, mutta sen jälkeen kumpikaan ei ole liikahtanut suuntaan eikä toiseen. En ole varma, vihjaileeko hän olevansa kiinnostunut muustakin toiminnasta (esim. erilaisista harrastuksista yhdessä), sillä hän on useasta asiasta todennut ''olis kiva joskus kokeilla sitäkin''. Onko tämä sitten tulkittavissa ujon ihmisen epäsuoraksi kysymykseksi vai ovatko ne vain toteamuksia ilman sen suurempaa tavoitetta. Olemme kummatkin hyvin ujoja, itse vielä pahemmin sosiaalisesti eristäytynyt eikä minulla ole mitään aiempaa kokemusta edes kaverisuhteista.
En tiedä mitä tehdä asian kanssa. Käymme yhdessä kävelyllä silloin tällöin, ehkä parin viikon välein joka mielestäni tuntuu aika harvalta tapailulta. Juttelemme netissä tosin lähes joka päivä. Tyttö on aivan ihana mutta voin vain haaveilla tunteiden kertomisesta hänelle. En kykene siihen, en koskaan... Voisin jollain tavoin yrittää niitä viestittää hänelle, mutta en keksi mitään tarpeeksi epäsuoraa keinoa joka voisi jättää vähän arvailuille varaa. Olisi todella ahdistavaa viestittää hänelle tunteeni, ilman että saisi mitään vastakaikua. Olisiko jokin asia mitä voisin helposti hänelle ehdottaa ilman että hän siitä vetäisi suoria johtopäätöksiä? Onko hän ensinnäkään enää kiinnostunut minusta, tai onko hän ollutkaan? En tosiaan tiedä mitä voisin tehdä, asia painaa mieltä ja ahdistaa... Jos joku vain osaisi auttaa :(
En tiedä mitä tehdä asian kanssa. Käymme yhdessä kävelyllä silloin tällöin, ehkä parin viikon välein joka mielestäni tuntuu aika harvalta tapailulta. Juttelemme netissä tosin lähes joka päivä. Tyttö on aivan ihana mutta voin vain haaveilla tunteiden kertomisesta hänelle. En kykene siihen, en koskaan... Voisin jollain tavoin yrittää niitä viestittää hänelle, mutta en keksi mitään tarpeeksi epäsuoraa keinoa joka voisi jättää vähän arvailuille varaa. Olisi todella ahdistavaa viestittää hänelle tunteeni, ilman että saisi mitään vastakaikua. Olisiko jokin asia mitä voisin helposti hänelle ehdottaa ilman että hän siitä vetäisi suoria johtopäätöksiä? Onko hän ensinnäkään enää kiinnostunut minusta, tai onko hän ollutkaan? En tosiaan tiedä mitä voisin tehdä, asia painaa mieltä ja ahdistaa... Jos joku vain osaisi auttaa :(
Vastaukset 47
Vanhimmat
tapaatte. Menkää vaikka syömään, mutta älä heti tarjoudu maksumieheksi. Monet naiset ei tykkää siitä.
Tuossa tilanteessa miehen vaan täytyy kertoa mitä on mielessä. Kerro hänelle siellä netissä että tykkäät hänestä ja kysyt tykkääkö hän sinusta. Jos vastaus on kyllä niin sitten pyydät treffeille. Kukaan nainen ei ole pitämättä siitä että kertoo tykkäävänsä, vaikka hän ei sillä tavalla tykkäis susta niin silti hän varmaan muistaa sen aina.
Loppujen lopuksi ihan yksinkertainen homma. Toimi ennenkuin on myöhäistä. Myöhemmin sua kaduttaa jos jätät tilanteen käyttämättä. Toimi siis jo tänään.
Sun pitää nyt päättää kykenetkö asioihin vai et. Kannattaa valita se kykenevien puoli ja pysyä sillä loppuelämä.
Samaa mieltä edellisen kanssa. Nyt sinut täytyy toimia ja pian. Muuten tyttö kyllästyy odottamaan ja kadut loppuikäsi aikailuasi. Voithan toki ilmaista kiinnostuksesi epäsuoraan, vaikka pyytämällä hänet syömään tai harrastamaan jotain, kun tuli niin ikävä. Kyllä miehen on oltava suhteen veturi alkumetreillä. Jos sinä et kykene siihen, niin pian tulee joku, joka kykenee. Siis sinulla ei ole mitään menetettävää tuossa tilanteessa.
jos puheen tai ajatusten saralla on hankalaa, sitten vain tekoja. Yhdessäoloa, arkea, yksikertaisimmillaan vain mahdollisimman paljon ajan viettmistä kahden kesken tehden jotakin tai olematta tekemättä mitään. Tämän osaa ujompikin tapaus. Siis ongelma poistuu osittain sillä, ettet edes aio kertoa tunteistasi, joka olisi ikäänkuin matkalippu yhdessäoloon. Skippaa se kokonaan, ja ala vain olla niinkuin muidenkin kanssa. Sitten kun olette tarpeeksi olleet yhdessä, nähneet toisesta ne arkisemmat puolet vaikka ensin, sithän sitä ehkä tietää tosissaan että tykkääkö toisesta vai ei. Ennenkuin tulee se "tää on nyt sitä oikeaa rakkautta, enkä mä osaa olla, enkä yhtäkkiä puhua, enkä ajatella, enkä ymmärtää mitään"-hätä. Sellasenhan sä nyt tossa kehität muuten. Jätä koko homma väliin ja senkun olet vaikka omasta mielestäsi suhteessa. Mä tiedän pariskuntia, jotka vaan oli yhdessä. Sit kerran yhdessä toinen ilmoitti papalleen, ett tää on tää mun seurustelukumppani. Toinen oli vähän hämmästynyt, ei tiennyt seurustelevansa, mut asia ei haitannutkaan. :)
No ei ehkä noin karrikoidusti, mut tähän tyyliin. Nuo ei tehneet tosta puhumisesta ongelmaa. Ja oppihan nekin puhumaan sitten. Meni naimisiin tässä vasta.
Jos toinen haluaa kokeilla jotakin, ala kokeilemaan. Älä väännä sitä niin, että mitä tää tarkoitti ja jätä tekemättä. Ei kaikkea tarvitse tulkita. Ootte vaan. Toinen haluis olla sun kans yhdessä jotenkin vaikka harrastaen tai muuta ja sä vaan mietit, että en voi olla sen kanssa, en voi langeta jokapaikkaan polvilleen sen eteen ja ripotella ruusunterälehtiä sen polulle ja laulaa sonetteja sen ikkunan alla. Olet suloinen ajatuksissasi, mutta ei noin edetä. Tehdään asiat kuin kaverin kanssa, ei mietitä eikä tulkita koko ajan. Et sinä suhtaudu muihinkaan elämässämis oleviin ihmisiin koko ajan niin, että mitä tuo haluaa, mitä se tarkoittaa. Täytyy sulla sen verran olla kavereita, niidenkin kans vaan ollaan.
Oikeasti alat vain olla hänen kanssa samalla lailla kuin pariskunnat/kaverit,/naapurit muutenkin. Ihan tavallisesti ootte vaan, vaikka tosi tylsästi tai miten vaan. Eihän sitä ole pakko heti edes tietää miten tuntee tai mitä toinen tuntee. Voi vain olla. Luultavasti käy niin, ettei jossain vaiheessa voi olla sanomatta tai puhumatta tunteista, vaikka yrittäisi olla niinpäin. Ei se sekään helppoa ole :)
Meni yli ymmärryksen... Vaikka siis asummekin hyvin lähekkäin, ei hänellä varmasti riittäisi aikaa minulle niin usein. Ajattelen niin, että kyllä hän itse olisi halunnut alkaa tapailemaan useammin jos todella niin haluaisi. Nyt lenkkeilemään lähteminenkin on ollut vain minun kysymykseni varassa, ja ajattelen jopa ettei hän tosiasiassa haluaisikaan käydä mutta suostuu koska ei uskalla sanoa ei.
Tilanteeni ei varmasti muutu sikäli, että jossain vaiheessa elämääni pystyisin tekemään aloitteita paremmin kuin nykyään. Olen eristäytyvää tyyppiä ja vetäydyn koko ajan enemmän tähän penkkiin tietokoneen eteen ja oman pääni sisään. Tällasta se elämä on kun ei osaa mitään eikä pysty mihinkään :( Pelkään suunnattomasti epäonnistumista, vähintään yhtä paljon kuin sitä että joku toinen vie hänet minulta... Itsetuntoni on olematon.
Olen huomannut jo hänessä surullisuuden merkkejä. Voisiko tämä jotenkin liittyä siihen etten ole kyennyt tekemään mitään suhteen edistämiseksi?
Lopeta tuo analysointi ja toimi. Kirjoitat sille että olet ihastunut. Parempi epäonnistua kuin jättää tilaisuus käyttämättä.
Jos kerta aloitteiden tekeminen on sulle vaikeaa niin kannattaa nyt toimia kun siihen on mahdollisuus. Sullahan saattaa mennä vuosikausia että pääset yhtä hyvään tilanteeseen.
Vaatii siis kokemusten kartuttamista. Ei ole oikotietä. Kun teet sen ensimmäisen kerran toinen kerta on jo helpompi. Peloista pääsee vain kohtaamalla ne ja huomaamalla että eihän siihen kuollutkaan. Mieti nyt mikä voisi olla kamalinta mitä voisi tapahtua jos tekisit aloitteen. Se että saisit pakit? Eikö sekin ole parempi kuin arvailu toisen tunteista? Tässä tilanteessa on todennäköisesti kaksi ujoa ja kumpikin odottaa toiselta jotakin ja kumpikin arvailee. Ei parisuhteessakaan sitten niin toimita vaan silloin olisi jo pakko avautua. Se riski on vain otettava. Epäonnistumisenkin pelko häviää kun epäonnistut. Eipä ole sitten enään siinäkään mitään pelkäämistä. Ajattele nyt vaikka miten itse suhtautuisit jos ujo ystäväsi yhtökkiä paljastaisi ihastumisensa sinulle? Vaikka et olisi itse ihastunut häneen tuskin kuitenkaan hänestä pahaa ajattelisit siinä tilanteessa? Joutuisit miettimään mitä vastaisit ja te molemmat saisitte samalla kokemusta tälläisestä vuorovaikuttamisesta. Niitä tulee elämässä eteen jos haluaa sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa. Muista myös että sen ystävän menettäminen on aina mahdollista muullakin tavoin kuin että joku muu hänet vie. Siihenkään ei elämä lopu. Erilaisissa tilanteissa ja tunteissa piilee just se elämisen meininki. Niistä opit aina jotakin itsestäsikin. Nyt olet pihalla tuon ihastumisen tunteesi kanssa. Ajatteles jos sitä ei olisi tullut ihmettelisit eikö mikään sinua kosketa? Nyt voit iloita siitä että olet tunteva ihminen. Pystyt ihastumaan ja haaveilemaan. Vaikka saisitkin pakit tiedät oman tunteesi ja kykysi. Osaat ja pystyt siihen kuitenkin joten älä sano ettet pysty mihinkään. Moni täällä nimittäin ei tunne noin voimakkaasti. Upeeta.
En niinkään ole huolissani siitä ettenkö pääsisi tällaiseen tilanteeseen (netistä löytyy kyllä seuraa ihan kiitettävästi jos haluaa), mutta en todennäköisesti saa mahdollisuutta koko elämässäni uudestaan tutustua tällaiseen unelmieni tyttöön... Hän on kaikkea sitä josta olen vuosikausia unelmoinut, siitä lähtien kun aloin tytöistä kiinnostua 14-vuotiaana... En haluaisi enää epäröidä, mutta juuri tästä voitte huomata miten paljon minua pelottaa tilanne: edes se, että olen löytänyt tytön josta olen unelmoinut, ei saa minua rohkaisemaan mieltäni ja tekemään mitään asian eteen...
Jos se tyttö on kiinnostunut susta, niin pidä edes itsesi saavutettavissa, et se tyttö tekee sen aloitteen. Ja kyllä se sen tekee, jos se on susta kiinnostunut ja kun lopulta tajuaa, ettet sä kääri hihojas kummiskaan. Onhan se tehnytkin jo monta kertaa ja sä et vaan älyä! Suthan täytyy käydä varmaan kotoa hakemassa, laittaa kengt jalkaan ja sitoa nauhat ja taluttaa vähän, et sä osaat lähtä etenemään. Mut tajua myös jos se tekeekin sulle aloitteen. Äläkä mieti kokoajan miten itse sen teet. Voi muuten olla, että menee toisenkin aloite sulta huomaamatta. Kyllä ne tytötkin tekee aloitteita. Ei ole olennaista, mitä se sisältö on, olennaista on vaan olla tekemisissä tavalla tai toisella. Joskus tollasissa tilanteissa ei oo kysymys niinkään heti yhdessä olon laadusta, kuin määrästä ja sulla taitaa olla tää määräasia nyt inflaatiossa. Varmaan parempi, et pysyt kotona, niin se ainakin tietää, mistä sut löytää. Jos susta ei ole siihen, niin anna toiselle mahdollisuus.
Todellisuus on useimmiten ihan toista mistä olet unelmoinut. Olet rakastunut mielikuvaan jostakin enkelistä ja heräät sitten ihan tavallisen tytön vierestä. Asetat hirveät odotukset tähän tyttöön. Jos olisin hän ja tietäisin olevani jonkun unelmien kohde pelkäisin hirveästi sitä että hän pettyisi minuun. Toivoisin että kenelläkään ei olisi mitään ennakkoodotuksia eikä kuvitelmia minusta vaan ajan kanssa tutustutaan ja katsotaan kuka toinen on ja mitä mukanaan kantaa. Yhteinen retki. Voi kumpa sinä voisit ajatella että tuo tyttö on ihan yhtä epätäydellinen kuin itsekkin olet ja yhdessä olisitte sitten ihan täydellisiä. Sinä teet hänestä vielä ihanamman ja hän täydentää sinua. Niin sen pitäisi olla. Voi kun ymmärtäisit ja uskoisit niin sen olevan.
Olen aina ajatellut olevani täysin mitätön, kaikkien elämäni epäonnistumisten kanssa. Olen ollut täydellisyyden tavoittelija, mutta elämässäni on tapahtunut asioita jotka estävät itse määrittämäni täydellisen elämän toteutumisen. En oikein ajattele itselläni olevan edes olemassaolon oikeutta jos tarkkoja ollaan, niin epätäydellinen olen. En näe itsessäni mitään tulevaisuutta... Haaveilen tästä ihanasta tytöstä, mutta edes hän ei voi enää tehdä elämästäni sataprosenttista sillä menneisyys on ollut epäoikeudenmukainen ja raaka... Sitä en hyväksy.
Mutta mitä tämä tyttö elämääni tullessaan voisi tuoda? Sen onnellisuuden takaisin mikä minulta on ollut vuosikausia kadoksissa...
no vähän realistisemmin, ei se sulle onnea voi tuoda, mut kyl se aika paljon voi sun kanssas hävittää epäonnea. Mutta hyvä, että tajuaa olevansa liian tarkka asioiden sujumisen suhteen, ainakin tietää, että voisi ottaa rennommin asioita. Toisaalta voi olla niinki, että jos sä et saa tehtyä tai haluttua tarpeeks, etkö sä sitten todella halua sitä kunnnolla. Ajattelisit haluavasi, mutta olisit sitten tekemättä mitään tai huolehtisit asiasi niin ettei vaan mitään tulis. Pelkäisit olla onnellinen. Mistä sut tietää, jos sä sitä tavallaan tavoitteletkin. Että saat olla sitten surkeena, kun et uskaltanut. Johonkin ihminen aina pyrkii, sä jostain syystä pyrit tohon tilaan. Vaikka sulla on kaikki madhollisuudet muuhun. Mistä me voidaan tietää, mitä sä oikeesti lopulta ajattelet. Teot ratkaisee kuitenkin ootteko yhdessä vai ette.
Täytyy ekaksi olla yksin onnellinen jotta voi sitten jakaa sen toisen kanssa! Tänne ei ole kukaan syntynyt tekemään toista onnelliseksi vaan jakamaan niin hyvät kuin hyvätkin hetket toisten kanssa.
mun mielestä ei täydy olla onnellinen siinä mielessä, että kaikki asiat olisi aivan hyvin. Mutta ennemmin niinpäin, että jos on onneton, yleensä silloin ei itse kykene rakastamaan tai ottamaan vastaan rakkautta tai se on ainakin vaikeaa. Mut ei musta tota pitäis ymmärtää niin, että elää täydellistä elämää. Ehkä se et on onnellinen tarkottaa just sitä, että pystyy ottamaan sen onnen vastaan sellaisena kuin on. Ja sellaisena kuin on, pystyy rakastamaan. Joku voi tuottaa toiselle niitä onnen hetkiä kyllä, mutta se vastuu siitä omasta onnellisuudesta ei ole toisella. Ehkä niinpäin, että ei voi odottaa toisen tekevän itseään onnelliseksi, mutta saa kyllä ottaa vastaan niitä onnentunteita, mitä toinen voi elämään tuoda.
Tuo on musta monesti ymmärretty niin, että pitää olla asiat täydellisesti ja jotenkin niin elää se elämänsä optimaalisin hetki juuri silloin kun olis joku potentiaalinen kumppani näkösällä. Yleensähän ei niin ole. Ehkä se on enemmän sen mielentila, avoimuus kaikesta huolimatta sille, että voi heittäytyä rakastamaan ja olla rakastettu. Et ainakin jos on kovin onneton, niin se voi olla tosi vaikeaa.
Kun en ymmärrä... Missä kohdin tyttö on tehnyt aloitteen sen jälkeen kun pyysi minua lenkille? Miten kauan minun on sitten vielä odotettava hänen lähestymistään?
"Alunperin hän teki tapaamiseen aloitteen aikanaan netissä, mutta sen jälkeen kumpikaan ei ole liikahtanut suuntaan eikä toiseen." JA "hän on useasta asiasta todennut ''olis kiva joskus kokeilla sitäkin'' Mikset ole innostunut ja mennyt? Aika härkäpäinen tyttö saa olla, jos et vieläkään ala tajuta.
Montako kertaa se pitää suoraan rautalangasta vääntää? Sulle varmaan ei riittäisi vaikka suoraan sanookin. Mikä sulle riittä sekö, että hän laulaa sonetteja sun ikkúnan alla? Sä varmaan kirjoittaisit, että joo se laulaa tuolla, mitähän se tarkoittaa, mutta kun minä en osaa tehdä aloitteita.
Tosissan minun on äärettömän vaikee käsittää/ymmärtää sitä, että hän olis minusta kiinnostunut... tavallisesta pojasta joita on miljoonia, enkä ole edes hyvännäkönen... tosin hän on kehunut minun luonnettani, että olen todella fiksu ja mukava ja että olisin todella suosittu jos olisin ihmisten keskuudessa. Mutta en pysty uskomaan. En tiedä mitä voisin tehdä... Tyttö voi haaveilla jonkin asian tekemisestä kanssani mutta viitsinkö kysellä häneltä jatkuvasti ''lähettäskö sinne ja tänne''?
No jos et viitsi edes kysellä tuollaisten kehujen ja vihjausten jälkeen, niin pakko sanoa, että olet joko tosi laiska tai typerä tai molempia. Tai sit jäät vain paistattelemaan kehuihin ja koko homman punanen lanka katoaa. Ihan sama onko sun vaikea ymmärtää miks se olis susta kiinnostunut. Nyt toimit ja sitten myöhemmin voit miettiä miksi on kiinnostunut. Muuten sulta palaa joka tilanne poroksi tolla turhan funtsimisella.
Voiko olla niin että olen onnellisempi yksin koska olen niin tottunut olemaan? Jos nyt yhtäkkiä olisinkin parisuhteessa tämän tytön kanssa, tulisiko minusta enemmän ahdistunut vai helpottaisiko oloni? Mitä asioita parisuhteeseen kuuluu?
Moi. Kerrot hänelle vaikka aluksi haluavasi laittaa pippelisi hänen pakoputkeensa. Sen jälkeen osoitat mielenkiintoa myös hänen suutaan kohtaan ja toteat että koska hän on sen verran lipevä suustaan voisi hän vaikka maistaa nannapamppuasi kieltään pyörittäen, tanskalaisittain.
Sanot myös haluavasi hänen alushousunsa johon voit pyyhkäistä kalusi iltaisen nettirallin jälkeen. Vasta tämän sanot hänelle että lähdetään ulos, minä tarjoan, sinä maksat.
Hae apua. Minua ei kiinnosta tuollaiset jutut eikä seksi muutenkaan, joten voit painut noine sairaine juttuinesi tuonne pornopalstalle! Kohta saattaa muuten lähteä poliisit tutkimaan sinut sinne...
Odottelen vieläkin tässä varmistusta asiaan. En uskalla kysyä tytöltä mitään ja ihmettelen suuresti miten hän uskalsi pyytää lenkille aikanaan... Mutta miksiköhän ihmeessä hän ei ole tämän jälkeen suoraan pyytänyt minnekään? Miksi hänen pitäisi vihjailla jostain urheilulajin vaihtamisesta jos hän on jo kertaalleen uskaltanut pyytää tapaamaan?
melkosia jänishousuja. Sano sille, että mennään yhdessä työntämään päät pensaaseen, kun ei saada juttua millekään hollille. Sitäpaitsi jos on pyytänyt tapaamaan, mikset mene, miks jäät jaarittelemaan turhuuksia? Tekisitsä sun kavereille saman. Odottelisit aina kaikkia "ihmevarmistuksia" mistä ne ei edes älyäis. Sit ihmettelisit, miks menisit kaverin kans lenkille. Sit ihmettelisit joka kysymystä erikseen.. Hohhoijaa sun kanssas. Nyt ryhtiliikettä tohon hommaan tai molemmat pää pensaaseen.
Siis sanoinhan että olen käynyt tytön kanssa säännöllisesti lenkillä... Mutta mitään muuta ei ole alkanut tapahtumaan vaikka innostus olisi kova (ainakin tällä puolen) ja molemmat ovat kehuneet toisiaan... Että tällasta :)
No ei huolta. Mä luulen, et monet keski-ikäisetkin käy säännöllisesti suhteessaan lenkillä, te ootte jo niinku keski-ikäiset, vakiintunut pari, varmaan samanlaiset tuulipuvutkin kummallakin. Ei se lenkkeily keski-ikäisilläkään välttämättä missään näy, mut se näkyy, jos ne jättää käymättä! Kantsiiki pitää kunnosta huolta ja voit muutes ehdottaa tytölle, että oisitte toistenne personal trainerit. Värkkäisit hölökohtaisen oman maun mukaisen harjotussuunnitelman sille. Ai että, mikä mielikuvituksen riemuvoitto ois yhdessä reenata. :D Aijaijai...
No vähän sinne päin joo... Tietysti olis välillä mukavampaa käydä suloisen/rakastettavan ihmisen kanssa useamminkin lenkillä sekä tekemässä myös muuta, vaikka sitten istumassa hiljaa jossakin penkillä katsellen auringonlaskua... Miksi minusta ei ole ehdottamaan hänelle mitään? Olenko mielestänne täysin mitätön tyyppi kun tuhlaan tällaisen tilaisuuden?
Ihan kuule parempikin näin alkuun, että ihan vaan katselette sitä auringonlaskua siinä penkillä, etkä edes ala ehdotella mitään kovin touhukasta. Toki joku siinä auringonlaskussa penkillä voisi tietysti harkita tilaisuuden käyttämistä, ja voihan niitä ehdotuksia hiljaa kuiskailla korvaan, jos ei julkirannalla kovin tohdi ääneen ehdotella, mutta älkää nyt kovin yleisen rantarauhan nimissä alkako tekemään siinä penkillä ihan muuta.
No kysy siltä vaikka netissa suoraan että onko se kiinnostunut seurustelemaan sun kanssa ja tutustumaan paremmin. Jos et kysy mitään niin et saa ikinä tietää ja joku toinen rohkeempi vie sun naises. Naiselle pitää puhua suoraan eikä epäsuoraan. Vihjailut on ihan turhaa hömppää ja kuuluu menneisyyteen. Jos haluaa saada jotain niin pitää mennä suoraan asiaan. Et voi menettää mitään ainakaan. Jos olet rohkeempi niin pyydä sitä viettää aikaa sun kanssa. Menkää vaikka huvipuistoon niin ei tarvii jännittää niin paljoo.
Voiko olla niin että olen onnellisempi yksin koska olen niin tottunut olemaan? Jos nyt yhtäkkiä olisinkin parisuhteessa tämän tytön kanssa, tulisiko minusta enemmän ahdistunut vai helpottaisiko oloni? Mitä asioita parisuhteeseen kuuluu?
No enpä kyllä jaksa uskoa, että olisit onnellisempi ilman naista, vaikka kokemusta yhteiselämästä puuttuukin. Tuon kysymyksen pohtiminen viestii mielestäni 'ylianalysoinnista': on täysin selvää, että tulet paljon onnellisemmaksi hänen kanssaan - etkä sinä sitä voi millään muulla 'ratkaisulla' korvata. Epäonnistumisen pelko saa korvien välissä riittävän kauna muhittuaan suhteettoman suuren merkityksen; tämä on tyypillistä kaikille ihmisille - se ei siis ole vain sinun 'ominaispiirteesi'. Lääke tilanteeseen on nyt suora toiminta: sinulle on asetettu tarjottimille mahdollisuus yrittää joten miksi et käyttäisi tätä mahdollisuutta? Siinäkin tapauksessa, että yritys ei lopulta onnistuisi, antaa se kuitenkin eväitä ja potkua toimia uusissa, vastaavissa tilanteissa.
Analyysit on analysoitu, nt on toiminnan paikka.
Pitää toivoa, että tyttö lukee nämä jutut, tunnistaa kenestä puhutaan ja tajuaa miten arka ihminen olen... Pelkään kaikkea :'( Mutta toivon koko sydämestäni ettei se häntä haittaisi... Elämässäni ei ole koskaan tapahtunut mitään hyvää, ja nytkin näyttää väistämättä siltä ettei mitään tule tapahtumaan. Olen epäonnistunut ihmisenä enkä tiedä mitä tehdä. Olen kai tuomittu elämään surun ja murheen keskellä koko elämäni, ei siitä mihinkään pääse...
voin kertoo, että niin me kaikki aatellaan. Eikä koskaan kerrota niitä syvimpiä tuntoja tai epäonnistumisen tunteita toiselle, kun luullaan, että taivas tippuu siitä niskaan ja kaikki hylkää ja mistään ei tule enää koskaan mitään. Ja sit luullaan, ettei kellään ikinä voi olla näin kauhee elämä. Kun ei oikein herkästi osaa luottaa, eikä saa sitä läheisyyden ja jakamisen kokemusta. Tai kuvittelee, että jos vähän avautuu heti toinen kääntää sen itseensä vastaan. Eikä se niinkään mene. Mä vasta tajusin, kuinka huonosti sitä ajattelee. Jos joku ajattelis musta niin, että mä kääntäisiin jonkun vaikean asian sitä vastaan, olisin aivan sairaan loukkaantunut. Silti mä olen itse niin ajatellut muista. Tosi epäreilua.
Mä luulen, että ihmiset ei edes loppujen lopuksi koe toisten asioita niin kuin toiset ne kokevat. Ne on irti niistä ja ei tunnesuhteessa niihin toisten asioihin. Eikä niitä sillain muut koe hankalasti. Mä luulen, et sullekin vois olla helpotus joskus jutella asioista kunnolla jonkun kanssa. Tai kuunnella toisten murheita, niin menis ne omat mittasuhteisiin. Tai tajuaisit, että kellä vaan voi tulla mitä vaan vastaan, ja se vaan sattuu jos on sattuakseen. Mut omastakin kokemuksesta mä tiedän, että hankalat asiat vetäisee tosi herkästi itseensä ja alkaa pitää itteensä huonona. Joskus vaan sattuu elämässä sellasiakin asioita, joista on vaan lopulta pakko todeta, että olipa paska mäihä. Tottakai sä oot hyvä tyyppi, ehkä sullakin on vaan ollut paska mäihä joissain asioissa. Eikä se mitään, muillakin on jossain jutuissa.
Et sää siihen kuole jos kysyt siltä. Ja pysyt luuserina koko elämäsi jos et tee mitään nytte
Sanoit olevasi palavasti rakastunut, mutta kohde ei tiedä sitä, vaikka olette tapailleet? Oletpa onnistunut hyvin kätkemään tunteesi! Ehkä hän pitää sinua vain ystävänä juuri siksi ettet ole yrittänytkään olla mitään muuta. Kyllä sinun jotenkin pitäisi tehdä tiettäväksi hänelle se mitä tunnet. Eihän tyttöparka voi tietää jos olet tavatessanne koko ajan naama peruslukemilla, juttelet niitä näitä ilman erityisempää mielenkiintoa. Älä kuitenkaan ole dramaattinen, jokin pieni ele on parempi. Hymyile, se on ensimmäinen rakkauden siemen. Sano jotain kaunista, kyllä sinä keksit. Jos hän on sinusta ihana, osoita se!
Eräs ystäväni tapaili miestä joka oli ilmeisesti vähän kaltaisesi, hiljainen, omissa oloissaan viihtyvä, ei osoittanut mitään sen kummempia tunteita, vain kaveruutta. Kerran mies sitten vei hänet ravintolaan, antoi ostamansa sormuksen ja ehdotti kihloihin menoa. Tyttö haukkoi henkeä hämmästyksestä eikä osannut sanoa mitään, asia tuli hänelle sellaisena yllätyksenä. Tuo juttu päättyi ennen kuin oli alkanutkaan, kuten arvata saattaa.
Sitoutuminen pitää pohjustaa hyvin, sinun täytyy vain koettaa tulla enemmän lähelle häntä, osoittaa jotenkin että todella haluat sitä. Tyttö kyllä ymmärtää jos on itsekin ujo. Kerro vaikka aluksi että olet kaivannut lenkillä käyntejänne ja haluaisit tavata useammin. Ei parin viikon välein tapailu oikein taida riittää. Et kai halua että joku muu tulee väliin, joku joka ehkä ei välitä hänestä yhtä paljon kuin sinä? Sitä ei tapahdu jos saat hänet vakuuttuneeksi siitä että juuri sinä olet se oikea. Oletko itse vakuuttunut siitä? Unohda itsesi vähättely. Amor ei löydä teitä, mitään ei todellakaan tapahdu jos et tee asialle jotain, joten toimintaa, mies!
Eivät ne kaikki naiset tosiaankaan ole mitään herkkiä tunteiden tulkkeja tai ajatusten lukijoita. Kyllä niille tosiaan pitää välillä vääntää suoraan rautalangasta mitä ajattelee vaikka ei oleisi lähellekään niin ujo kuin ap. Itse muistan hyvin kun olin mielestäni jo hyvin tiiviisti seurustellut nykyisen vaimoni kanssa ja olin itse niin rakastunut kuin voi vain mies voi olla. Hän oli aina mielessä ja ryntäsin hänen luokseen heti kun vain oli aikaa. Mutta silti hän on jälkeenpäin kertonut miten ajatteli aluksi että en ole hänestä kovin kiinnostunut kun en vaikuta ollenkaan innostuneelta! Olisi kai tosiaan pitänyt laulaa serenadeja ja hukuttaa ruusuihin. Niin sitä voi toista tulkita aivan väärin, siis myös naiset...
Kuulostaa siltä, että kätesi ulottuvilla on kypsä marja poimittavaksi, mutta et tajua ojentaa kättäsi. Nyt toimintaa, hyvä mies! Muutoin hän on kohta jonkun toisen miehen tyttö.
Ehdota hänelle, että lähdette tekemään jotain mistä on ollut puhetta, mutta mitä ette ole koskaan tehneet. Tässä on vielä aurinkoisia kesäpäiviä jäljellä. Ehkä voit viedä hänet katsomaan auringonlaskua ja sitten laittaa kätesi hänen ympärilleen, kun istutte vierekkäit. Jos tyttö ei työnnä kättäsi pois, on se merkki että saat tulla lähemmäksikin.
Voi että kun tuo olisikin mahdollista... Miten kovasti haluaisinkin :'( Mutta tässä elämässä minulla ei liene minkään valtakunnan mahdollisuuksia toteuttaa unelmiani, en ole saanut niitä toteuttaa ennenkään niin miksi sitten nyt...
Miksi helvetissä sä kirjoitit tuon aloituksen jos et mistään neuvoista ota onkeesi? Mitä sä täältä palstalta haet? Jonku joka sanoo että "Älä vaan tee aloitetta, saat varmasti pakit?" jota sitten voit huoletta noudattaa.
Kyllä menee hyvä elämä hukkaan kun et mitään uskalla.
Mitä mielestänne kertoo se, että tyttö istuu koneen ääressä vaikka 6 tuntia putkeen ja juttelee kanssani, tosin ei lähes koskaan sano itse mitään vaan alkaa jutella aiheesta vasta sitten kun sanon jotain? Juttua riittää sitten...
Hän selvästi inhoaa sinua.
Älä vaan tee asialle mitään. Saat varmasti pakit.
'Viisas' vanha on vanha kääpä jonka neuvoja ei pidä ottaa tosissaan. JOS tyttö viettää noin paljon aikaa kanssasi, olet varmasti merkityksellinen hänelle.
Jos sulla ei oo pokkaa päin naamaa sanoa että tykkäät, niin mikset netissä sano? siellä se ei oo niin vaikeeta, siihen vaan kirjotat että tykkään susta ja haluaisin tutustua suhun paremmin, mitä mieltä oisit tämmösestä? ja sitte entteriä. Sitte vaan toivot parasta.
Mä oon kans ujo ja juttelin pitkään miehen kanssa netissä. Jossain vaiheessa tuntu että alan ihastumaan ja sitte ehotin puolivitsillä että nähtäis. No muutaman kuukauden päästä nähtiin ja oltiin sovittu että mun pitää tehä alote jos oon kiinnostunu vielä sillon. Ei siinä auttanu muu ku ottaa itteensä niskasta kiinni, join muutaman kaljan ku katottiin telkkaria ja sitte menin vaan halimaan ja pussaileen. Kyllä jännitti tosi paljo, mutta aattelin että jos en sitä tee niin meidän välille ei koskaan tuu mitään.
Sun kyllä todellaki pitäis tehä asialle jotain, mun mielestä on aina parempi yrittää, ku toisena vaihtoehtona on suoraan luovuttaa. Älä jätä tuota mahdollisuutta käyttämättä!!! Elämässä pitää ottaa riskejä, muuten ei saavuta mitään kivaa.
Ei olla koskaan puhuttu sanaakaan seurustelusta yms. Mainitsin asiani ja unelmani seuranhakuilmoituksessa aikanaan ja tyttö siis vastasi. Sanoin hyvin selvästi siinä mikä päämääräni on, mutta sanoin myös etten halua pitää mitään kiirettä jutun kanssa. Eli luuletteko tytön olleen oikeasti kiinnostunut vakavemmassakin mielessä siitä mitä kerroin itsestäni vai ajatteliko vain saada minusta ainoan poikapuolisen kaverinsa kun huomasi minun asuvan samassa kaupungissa? Tytöllä siis ei ole paljoa kavereita ja olen näiden joukossa ainoa poika...
No totta mooses se olis kiinnostunut vakavassa mielessä jos kerran tapasitte seuranhakuilmoituksen kautta. Älä nyt vetkuttele liian kauaa. Voithan ottaa puheeksi seurustelun noin yleisesti ja kysellä millaisen miehen hän haluaisi. Jos vastaus on suunnilleen että sellaisen kuin sinä niin mitä enää mietit?
Edelleenkin odotan vain ja päivät kuluvat kuin ennenkin... Juttelemme tytön kanssa netissä, ja puhumme taas ''että joskus vois käydä lenkillä''. Eli joka toinen, kolmas viikonloppu aina nähdään. Mistä senkään tietää jos tyttö tapailee siinä välissä kymmentä muuta poikaa? Jos hän vastasi seuranhakuilmoitukseen kerran, on epätodennäköistä ettei hän olisi vastannut johonkin muuhunkin... Olen vain yksi muiden joukossa ja tulen AINA jäämään viimeiseksi tuolla listalla.... Mutta toivotaan ettei niin ole. Kun ei vaan uskalla puhua edes tuollasesta aiheesta... Ongelma tulee siinä, kun on noin hyvin tutustunut ja ihastunut, ei pysty tekemään kaikkea sitä mitä esim. vain netissä keskustellessa pystyisi.
Ei susta oo siihen. Kun lukee noita sun tarinoitas niin välillä sä oot jo menossa ja sitten iskee pakokauhu. Et saa koskaan naista tuolla menolla... NYT POIS SIELTÄ TIETOKONEEN ÄÄRESTÄ JA KATSE KOHTI MAAILMAA!