Agnostismi

...jatkan vielä sitä, että niin kauan kuin ateismi ei esitä teesejä, arvoja tai normeja, se lakkaa olemasta teismin myötä.

Oikeastaan on aika huvittavaa, että pitää edes etsiä todisteita jumalan olemassaolosta tai kehitellä argumentteja sen puolesta. Kyseessä väitetään kuitenkin olevan kaikkivaltiaan koko maailman luojan, jonka olemassaolon luulisi olevan ilmeistä aivan kaikille. Sen sijaan meillä on tuhansia eri uskontoja, tuhansia jumalia ja yhtä monta jumalan kuvaa kuin on jumaliin uskoviakin. Eikä yksikään jumalakäsitys perustu luotettaviin havaintoihin.

''Agnostikko "ei ota kantaa" väitteeseen "Jumala on olemassa"
Agnostikko voi uskoa jumaliin, tai olla uskomatta. Minä olen agnostinen ateisti, ja otan kyllä kantaa jumalväitteisiin.

''kun taas ateismi on negatiivinen vastaus teesiin "Jumala on olemassa.''''
Tai uskon puutetta, ilman väitettä ''jumalia ei ole olemassa''.

''Ateismi on järkevää vain jos ko. teesi on mahdollista kumota, kuten mielestäni on.''
Pitäisikö jokainen teistien keksimä jumala kumota erikseen? Vai riittäisikö se, että niin kauan kuin teistit eivät pysty todistamaan jumaliensa olemassaoloa, ei usko?

''Todisteet jumalan puolesta eivät ole tarpeeksi vankkoja kestääkseen.''
Totta. Teisti voi tosin siirtää maalitolppia sitä mukaa kun väitteet hänen jumalastaan osoitetaan kestämättömäksi, joten lopullista jumalan kumousta voi olla vaikea, tai mahdotonta saavuttaa.

Todisteet Jumalaa vastaan eivät ole tarpeeksi vankkoja kestääkseen.

Ei pidä paikkaansa

Agnostinen asema ottaa kantaa kysymykseen johon se liitetään, eikä kyseessä todellakaan ole missään mielessä neutraali asema. Ainoa todellinen neutraali asema koskien agnostista asemaa olisi asema jossa yksinkertaisesti ei ole tieoinen siitä mitä asiaa kysymys koskee, näin ollen omaamatta minkäänlaista tietämystä esitetyn kysymyksen suhteen.

Kun joku esittää väitteen, joka on muuten väite: Todisteet joita asista X on annettu eivät ole riittäviä jotta voidaan tehdä mitään valintaa kyseisen asian X todellisuuden suhteen.
On tämä väitteen tekeminen todisteista joita kyseisestä asiasta on annettu.
Tämä itsessään välttämättömästi tarkoittaa sitä että olemassa olevat todisteet ovat riittämättömiä jotta voidaan katsoa tämän asian X olevan olemassa.
Toisin sanoen tämä pois sulkee automaattisesti sen että positiivinen uskomus ko. X olemassaoloon olisi perusteltavissa.

Tämä koskien ainoastaan kaikkein lievintä agnostisuuden muotoa jossa ei ns. oteta varsinaisesti kantaa kysymykseen.

Ongelmat agnostisuuden suhteen, mentäessä yhtään tämän pidemmällä kasaantuvat kuitenkin varsin nopeasti. Joista äärimmäisenä esimerrkinä toimii agnostisuuden muoto joka tekee väittämän siitä että tämän X olemassaolosta ei voida koskaan saavuttaa tietämystä.
Tämä on ongelmallinen jo sen suhteen että se tekee väittämän siitä mitä tulevaisuudessa kyetään tietämään, käytännössä tämä muoto agnostisuudesta tekee väittämän X:n olemassa olemattomuudesta.

Viimeisin johtuen siitä että mikäli meidän on mahdollista ylipäätään tietää yhtään mitään, sekä olettaen että mitä voidaan kyetä tietämään on jossakin määrin rajallinen. Tarkoittaen sitä että todellisuudessa on olemassa ainoastaan rajallinen määrä asioita joita voidaan tietää ja että mikäli kukaan koskaan omaisi kaiken tämän tiedon tekisi se tästä kaikkitietävän.
Näin ollen se tietämys joka meillä on olemassa, todellisuudesta jossa me olemme, on rajallinen itsessään jonka lisäksi meidän kykymme omaksua ja saavuttaa tietämysä olemassaolosta on rajoittunut tietyillä tavoilla.
Tästäkin huolimatta koska me kuitenkin tiedämme jonkin osan siitä informaatiosta joka on osa absoluuttista tietämystä kaikesta, huolimatta siitä että me emme kykene omaksumaan tätä tietämystä kokonaisuudessaan: On meillä potentiaalisesti mahdollista omata mikä tahansa osa siitä tietämyksestä joka on mahdollista omata.
Mikä tarkoittaa myös sitä ettei minkään olemassaolevan tiedon omaaminen itsessään ole mahdotonta ja että meidän on potentiaalisesti mahdollista omata tämä kyseinen tieto.
Kun tehdään vaite siitä mitä voidaan kyetä tietämään, asettaa tämä kyseisen asian tämän potentiaalisen mahdollisuuden ulkopuolelle. Koska se tieto joka olemassaolosta on mahdollista saavuttaa pitää sisällään kaiken mitä on olemassa, asettaa kyseisenkaltainen agnostinen asema asian johon se ottaa kantaa käytännössä katekoriaan asioita joita ei ole olemassa.
Näin ollen tehden väitteen asian X olemassa olemattomuudesta.

ja jatkan että minulle opetettiin että ateisti on Jumalan kieltäjä. Muistaakseni juuri se oli se lause. Minä taas en väitä että asia on niin mutta kait ateistit sen paremmin päättää mitä se on, mutta se että keksitään kokoajan paljon termejä ja uusia niin menee oikeesti sekaisin.

On ihan tarpeetonta miettiä onko ateismi se jos ei mieti tai miettii muttei mieti ja miettiessäänkin miettii ettei mieti.

Meidät nyt vaan on kasvatettu niin voimalla Jumala-käsitykseen ettei sitä voi olla miettimättä. Ja jos joku pystyy väittää ettei mieti Jumalaa tämä päivänä niin sen täytyy olla vihannes, kyllä tästä jumaluuksista niin paljon jauhetaan että tekee mieli jo itsekin sohasta jotain jonnekin.

joskus vielä sanon mitä ateismi on mutta nyt hyvää yötä ja kirput myötä.
vaihdan aihetta.

fenno.maani kirjoitti:

ja jatkan että minulle opetettiin että ateisti on Jumalan kieltäjä. Muistaakseni juuri se oli se lause. Minä taas en väitä että asia on niin mutta kait ateistit sen paremmin päättää mitä se on, mutta se että keksitään kokoajan paljon termejä ja uusia niin menee oikeesti sekaisin.

On ihan tarpeetonta miettiä onko ateismi se jos ei mieti tai miettii muttei mieti ja miettiessäänkin miettii ettei mieti.

Meidät nyt vaan on kasvatettu niin voimalla Jumala-käsitykseen ettei sitä voi olla miettimättä. Ja jos joku pystyy väittää ettei mieti Jumalaa tämä päivänä niin sen täytyy olla vihannes, kyllä tästä jumaluuksista niin paljon jauhetaan että tekee mieli jo itsekin sohasta jotain jonnekin.

joskus vielä sanon mitä ateismi on mutta nyt hyvää yötä ja kirput myötä.
vaihdan aihetta.

Lue lisää

Se, joka sinulle opetti, että ateisti on jumalankieltäjä, putosi siihen tavalliseen kristityn sudenkuoppaan, joka olettaa, että ateisti on ateisti nimenomaan kristinuskon jumalan suhteen ja oikein vaivautuu tuon yhden jumalan erikseen kieltämään.

Tosiasiassa ihmisen kehittämiä jumalolentoja on tuhansia ja ateisti ei usko niistä yhdenkään olemassaoloon. Siinä mielessä ero kristittyyn on varsin pieni. Kristittykin on uskomatta tuhansiin jumaliin edes tietämättä niiden nimiä tai mitään niistä ominaisuuksista, joita niillä väitetään olevan. Sanotaanko kristittyä jumalankieltäjäksi siksi, kun hän on uskomatta tuhansiin jumaliin. Ei. Miksi ateisti sitten olisi sen enempää jumalankiletäjä, kun eroa kristittyyn on vain yhden jumalan verran?

fenno.maani kirjoitti:

ja jatkan että minulle opetettiin että ateisti on Jumalan kieltäjä. Muistaakseni juuri se oli se lause. Minä taas en väitä että asia on niin mutta kait ateistit sen paremmin päättää mitä se on, mutta se että keksitään kokoajan paljon termejä ja uusia niin menee oikeesti sekaisin.

On ihan tarpeetonta miettiä onko ateismi se jos ei mieti tai miettii muttei mieti ja miettiessäänkin miettii ettei mieti.

Meidät nyt vaan on kasvatettu niin voimalla Jumala-käsitykseen ettei sitä voi olla miettimättä. Ja jos joku pystyy väittää ettei mieti Jumalaa tämä päivänä niin sen täytyy olla vihannes, kyllä tästä jumaluuksista niin paljon jauhetaan että tekee mieli jo itsekin sohasta jotain jonnekin.

joskus vielä sanon mitä ateismi on mutta nyt hyvää yötä ja kirput myötä.
vaihdan aihetta.

Lue lisää

Lisäisin, että en todellakaan mieti jumalolentoja tai niiden mahdollisia ominaisuuksia juuri ollenkaan. En itse asiassa uhraa jumalille useimpina päivinä ajatustakaan. Ajattelen enemmän vampyyreitä, ihmissusia ja keijuja, koska True Blood on yksi lempisarjoistani. Minua ei vain taida olla kasvatettu jumalakäsitykseen yhtä voimalla kuin sinua. :)

herttainenhertta kirjoitti:

Lisäisin, että en todellakaan mieti jumalolentoja tai niiden mahdollisia ominaisuuksia juuri ollenkaan. En itse asiassa uhraa jumalille useimpina päivinä ajatustakaan. Ajattelen enemmän vampyyreitä, ihmissusia ja keijuja, koska True Blood on yksi lempisarjoistani. Minua ei vain taida olla kasvatettu jumalakäsitykseen yhtä voimalla kuin sinua. :)

Lue lisää

Joo mä elin Jumalan ja äidin välissä ja juoppo isä löi tahtia.
Pelkäsin pappia kun luulin että se on se Jumala jonka äiti on palkannut vakoilee minua olenko kiltti.
En lapsena uskonut Jumalaan yhtään. Luulin että Jumala on pappi.
Joskus isona sitten löysin kartan ja sieltä Israelin ja huusin "mitä toi tuolla tekee?"
Kaikki tuli katsoo ihmettä, että mitääh ?
” Israel, onko se oikeesti joku maa? Minä luulin että se on satumaa taivaassa.?”

Nyttemmin ajattelen uskosta että sen on hyvä olla olemassa, niitä varten jotka eivät osaa elää ilman raamatun opettamista. Ja joidenkin rauhallisten uskovaisten seurassa on rauhallinen olo. Sallin sen heille kuten itsellenikin omituisen uskoni Jumalaan tarkoittaen yksinkertaisesti hyvyyttä sen olemassa oloa, vatsakohtana pahuus ja piru ym saa*tana ym

Elämää tää vaan on.

Ja vaikka joskus kävisi ilmi ettei Jumalaa olekaan niin olen silti elänyt ihan riittävän kiltisti tai kristillisesti enkä muuta tahtoisikaan.

On Jumala tai ei niin minä tahdon elää siltikin kiltisti, pahuus ei tee iholle hyvää ;)

Ukon ja toivon sen saman ajatuksen olevan kaikilla hyvillä ihmisillä, niin ateisteilla kuin kristinuskoisillakin.

Niin paljon saa toivoa.

herttainenhertta kirjoitti:

Se, joka sinulle opetti, että ateisti on jumalankieltäjä, putosi siihen tavalliseen kristityn sudenkuoppaan, joka olettaa, että ateisti on ateisti nimenomaan kristinuskon jumalan suhteen ja oikein vaivautuu tuon yhden jumalan erikseen kieltämään.

Tosiasiassa ihmisen kehittämiä jumalolentoja on tuhansia ja ateisti ei usko niistä yhdenkään olemassaoloon. Siinä mielessä ero kristittyyn on varsin pieni. Kristittykin on uskomatta tuhansiin jumaliin edes tietämättä niiden nimiä tai mitään niistä ominaisuuksista, joita niillä väitetään olevan. Sanotaanko kristittyä jumalankieltäjäksi siksi, kun hän on uskomatta tuhansiin jumaliin. Ei. Miksi ateisti sitten olisi sen enempää jumalankiletäjä, kun eroa kristittyyn on vain yhden jumalan verran?

Lue lisää

Hyvä pointti, enpä ole ajatellut tuota koskaan, että niinpä, kiitos.
Täällä sitä viisastuu, minähän sanoin että Te olette viisaita!!

Täällä todellakin oppii näkemään miten ahtaasti kirkko on opettanut katsomaan maailmaa. Mutta onneksi äiti pakotti minut oppikouluun, mistä opin tiedonjanon ja aivojeni loputtomat mahdollisuudet kunhan vaan en anna kenenkään enkä minkään aivopestä minua.
Aivoni on yksin minun ja kun ne pitää auki niin elämä menee kuin juna
http://www.youtube.com/watch?v=uUN5vMIkIeM

Kyllä agnostismin ja ateismin ero on aijassa. Agnostikon päätelmä antaa varaa sille että tulevaisuudessa asia voi olla aivan muuten kuin mitä nyt ymmärrämme. Ateismi kaatuu vasta kun jumalan olemassaolo on todistettu. Mutta ateistilla, ainakin positiivisella on jo käsitys siitä että jumalan olemassaoloa ei voida varmantaa tulevaisuudessakaan. Tai se on hyvin epätodenäköistä.

Tiedemiehet eivät onnistu koskaan selittämään maailmankaikkeutta, sen selittää vain jokin yliluonnollinen - Jumala

siksi kirjoitti:

Tiedemiehet eivät onnistu koskaan selittämään maailmankaikkeutta, sen selittää vain jokin yliluonnollinen - Jumala

Oletus ei ole selitys.

siksi kirjoitti:

Tiedemiehet eivät onnistu koskaan selittämään maailmankaikkeutta, sen selittää vain jokin yliluonnollinen - Jumala

Ja mitä se Jumalasi on kertonut luomiskertomuksen lisäksi.

Jos kaikki tyhjä tila otettaiin pois maapallolla. Niin koko plameetta ihmisineen ja esineineen mahtuisi pienemälle kuin skoreipalan kokoiselle alueelle.

Year On Earth
http://www.youtube.com/watch?v=IhqzW97_47w

The Story Of Science E02 - What Is The World Made Of 6 of 6
http://www.youtube.com/watch?v=_JrpaBDDKLw&feature=related

atac kirjoitti:

Kyllä agnostismin ja ateismin ero on aijassa. Agnostikon päätelmä antaa varaa sille että tulevaisuudessa asia voi olla aivan muuten kuin mitä nyt ymmärrämme. Ateismi kaatuu vasta kun jumalan olemassaolo on todistettu. Mutta ateistilla, ainakin positiivisella on jo käsitys siitä että jumalan olemassaoloa ei voida varmantaa tulevaisuudessakaan. Tai se on hyvin epätodenäköistä.

Lue lisää

Kun puhuin kestosta, niin tarkoitin sitä nimenomaan agnostisismin erilaisten alalajien välisenä erottavana tekijänä, enkä erottavana tekijänä ateismin ja agnostisismin tai teismin ja agnostisismin suhteen.
Edellisessä viestissäni pidin erottavana tekijänä sitä, että ateismi ja teismi kuvaavat eri asiaa kuin agnostisismi.


Ateismi ja teismi ovat uskomuksia jumalan/jumalien olemassaolosta, joten ne kuuluvat mielestäni ontologian puolelle, kun taas agnostisismi on käsitys tiedon mahdollisuudesta tai siitä, että tietoa jostakin asiasta ei ole, joten se kuuluu mielestäni epistemologiaan.


>>>
Agnostisismi tai agnostismi (kreik. α- a-, ei γνώσις gnōsis, tieto) on käsitys, jonka mukaan ei voida tietää, onko jumalaa tai jumalia olemassa. Käsitettä käytetään myös laajemmin käsityksestä, että ei ole mahdollista saada mitään tietoa joistakin asioista.
>>>
http://fi.wikipedia.org/wiki/Agnostisismi

Näin minä käsitän ensisijaisesti sanan 'agnostisismi', kun se liitetään uskonnolliseen asiayhteyteen. Eli se käsittelee vain tiedon mahdollisuutta - tai että meille ei ole jostakin asiasta tietoa.


Mielestäni ei ole järkevää sekoittaa agnostisismia uskomusten joukkoon, koska kyseisen sanan yleinenkin käyttö käsittelee tietoa, eikä uskoa tiedon kohteen olemassaoloon tai olemattomuuteen.


Mitä tulee tulevaisuuden tietämistä esittäviin väitteisiin, niin ne ovat aika rohkeita väitteitä, joille tulee olla erittäin vahvat perustelut.
Jos lähdemme arvioimaan sitä, miten asiat tulevat tulevaisuudessa olemaan, niin ne pohjautuvat pääosin induktiiviseen päättelyyn, jossa tulevaisuutta arvioidaan kokemuksen ja havaintojen pohjalta, eikä se ole aukotonta päättelyä.
Mielestäni varmimpia väitteitä tulevaisuudesta tarjoaa deduktiivinen päättely, esim. on jokseenkin mahdotonta käsittää, miten loogiset totuudet voisivat muuttua tulevaisuudessa epätosiksi.


Sovellettu esimerkki agnostisismista ja uskomuksista:

Oletetaan, että minä olisin Pohjois-Amerikkaan laivalla ”siirtolaiseksi" muuttaneen englantilaisen pojan isä 1600-luvun kolonialismin aikakaudella, ja että itse asuisin jossain maaseudulla Englannissa.
Minulle tulisi tieto, että laiva jolla poikani matkusti, on haaksirikkoutunut Pohjois-Amerikan itärannikon edustan karikoihin. Toistaiseksi ei ole löydetty ainoatakaan elossa olevaa henkilöä kyseiseltä laivalta (ja tuskin tullaan enää koskaan löytämäänkään), ainoastaan rantaan ajautuneita laivan kappaleita, ruumasta peräisin olevaa rahtia ja muutaman laivalla olleen ihmisen ruumis (ei kuitenkaan minun poikani ruumista).
Jos minulta kysyttäisiin, onko minun poikani tällä hetkellä elossa, niin minä voisin aivan hyvin vastata "minä uskon poikani olevan elossa” (minulla on ominaisuus "uskon, että poikani on elossa") tai että minä en usko hänen olevan enää elossa (minulla ei ole ominaisuutta "uskon, että poikani on elossa"). Kun minulta alettaisiin tiedustella, voinko minä ylipäätään jollakin tavalla tietää poikani olevan elossa tai kuollut, niin minä voisin vastata, etten voi mitenkään tietää sitä tällä hetkellä, mutta minä vain uskon hänen olevan edelleen elossa. Vaihtoehtoisesti voisin uskoa hänen olevan kuollut, mutta siitäkään minulla ei voi tällä hetkellä olla mitään tietoa.
Poikani elossa olemiseen uskomiseni voitaisiin esimerkiksi selittää minun toiveekseni hänen elossa olemisestaan. Uskomukseni siihen, että poikani on kuollut voitaisiin selittää selviytymisen epätodennäköisyydellä.

Eli joku ihminen voi olla agnostinen jonkin asian olemassaoloa koskevan tiedon suhteen, mutta siitä huolimatta joko uskoa sen olemassaoloon tai olla uskomatta sen olemassaoloon.