Uskonto ongelma

Tuota... Jos tuon uskontoasian jättää hetkeksi sivuun, niin onhan se ylipäänsä aika rumaa hävittää toisen tavaroita luvatta. Että suna lopettaisin sen kyllä, kai suaki haittais jos tyttöystävä heittäis esim sun harrastuskamoja pois?

Mutta siitä uskonnosta - ymmärrän ehkä vähän mistä sun uskontofiilikset tulee, itte kasvoin tosi uskonnollisessa kodissa (ihan positiivisessa mielessä tosin, ihan normiluterialaisia oltiin) ja on ollu todella rankka prosessi pohtia asiat läpi ja saada selville mitä mieltä ite oon. Joskus teininä aloin kyseenalaistaa ja on tässä menny about 10 vuotta ja paaaaaljon lukemista ja asiaan tutustumista, ja nyt oon viimein sinut uskonnon kanssa; se ei kuulu mun elämään ja oon paljon onnellisempi näin.

Elämänkumppanin valinnassa henkisillä asioilla on ainaki mulle iso merkitys, on tärkeetä että voin jutella mun miehen kanssa asioista niinku ajattelen eikä tarvii pelätä loukkaavansa toisen ajatusmaailmaa. Mun kokemuksen mukaan uskonto on vähän tabu tässä maassa, aihetta sivutessa uskovaiset menee helposti puolustuskannalle. Ja onhan se tietysti mitä syvimmin henkilökohtainen aihe, mutta parisuhteessa mä ainakin haluan puhua henkilökohtaisistakin asioista.

Vaikka ootte päättäny, että uskon asioista ei teidän taloudessa keskustella, voisin tässä tilanteessa suositella sitä, sen verran paljon tää tuntuu sua häiritsevän. Pakko nää jutut on pakko joskus kohdata, ei suhde voi kovin vakaasti jatkua noin kovin pitkään... Miten käy esim. jos joskus saatte lapsia ja sä täriset inhosta kastetilaisuudessa?

"Toiminko väärin heittäessäni tyttöystäväni tavaroita pois hänen tietämättään? Yritänhän vain suojella itseäni."

Jaa, että yrität noin niinkuin itsepuolustukseen vedota kun olet syyllistynyt rikoslaissa selkeästi määriteltyyn asiaan eli varkauteen. Toisen omaisuuden harkittu ja jatkettu luvaton haltuunotto on törkeä varkaus, ei yhtään sen vähempää.

Lisäksi olet anastanut (luvatta ja kertomatta) toiselle tarkoitettuja kirjeitä. Se on myös rikos; jatlettuna myös törkeä. Jos olet ne lukenut, se on taas jo kolmas rikos, muttet kai ole, inhoathan niitä.

Jos haluat olla mies etkä pahainen pikkurikollinen, lopeta rikolliset tapasi, tunnusta hänelle millainen olet ollut ja pyhästi lupaa ettet tee vastaavaa enää.

Jos vielä haluat jatkaa suhdetta, sinun on ymmärrettävä että hän on kokonaisuus, johon sisältyy uskonto. Joko hyväksyt MYÖS hänen uskontonsa tai sitten et hyväksy häntä kokonaisuutena. Hän on jo tullut puolitiehen vastaan kun on luvannut ettei keskustele asiasta kotona, kuten olet halunnutkin.

Mielestäni tyttöystävälläsi on oikeus harjoittaa uskontoaan ja tilailla seurakunnan lehtisiä, kunhan homma ei mene överiksi. Tyttöystäväsi tuskin on mikään kiihkouskovainen, jos suostuu noin uskontokielteisen miehen kanssa asumaan. Ei kai tyttösi ole yrittänyt käännyttää sinua?

Itse olisin kyllä loukkaantunut, jos arvaisin, että oma poikaystäväni hävittäisi tavaroitani. Olisithan voinut vaikka piilottaa /pyytää tyttöystävääsi poistamaan näkyvistä epämieluisat kamat.

Jos olet oikeasti traumatisoitunut uskonnonharjoittamisesta niin että ahdistut pelkistä uskonnollisista esineistä, ehkäpä jonkinlainen terapia olisi paikallaan. Suomalainen yhteiskunta on edelleen niin kristillisyyden (ja ehkä tulevaisuudessa myös muiden suurten uskontojen) läpikyllästämä, että uskonnolta on vaikeaa välttyä. Kaupungillakin kun kävelee, jos vaikka millaista lentolehtisten jakaajaa tulee vastaan ja gospel soi.

Helpointa olisi, kun lemppaisit tyttöystäväsi ja etsisit jonkun ateistin asumaan kanssasi.

"Olen tämän kahden vuoden aikana heittänyt niistä jokaiseen roskikseen ennen kuin tyttöystäni on ehtinyt niitä edes näkemään. Olen lisäksi hävittänyt asunnostamme kaiken uskontoon liittyvän kuten Raamatut, ristit jne... "

Käännäppäs tämä asia toisinpäin. Mietipä jos tyttöystäväsi heittäisi sinun hevilevyt, seiskalehdet, telkkarin ulos asunnosta, kun hän pitäisi niitä syntisinä asioina. Näin ei kuitenkaan tapahdu ilmeisesti tapahdu. Kuinka sinä voit puuttua noin törkeästi siihen, mitä toinen lukee ja tekee? KUINKA SINÄ VOIT OLLA NOIN AHDASMIELINEN?!

Otsikko sanoo: Uskonto ongelma.

Tässä ei ole ongelmana uskonto vaan sinä

Kaikki tutkimukset ja ihan käytännön kokemuksetkin kertovat, että liitto toimii hyvin vain, jos puolisoilla on suurin piirtein samat elämänarvot.

Joten ei teillä oikeasti tulevaisuutta ole.

elikkä mies sanoo kyllä kuolemalle ja vaimo kyllä elämälle. kehoittaisin miestä tekemään parannuksen ja uskomaan evankeliumin niin kuin vaimo. usko yhdistää monenlaisia riitapukareita, siten teillä onnellinen perhe-elämä olisi. kehoittaisin vaimoa rukoilemaan miehensä puolesta,,vaikka uskonkin hänen sen tehneen jo monesti. tiedän vastaavanlaisen tapauksen, mies tuli uskoon ja nainen oli kiukkuinen kun hän ei ollu enää se ykkönen. naisen puolesta he yhdessä rukoilivat ja perheeseen tuli uskova nainen.

Tätä uskontoasiaa voi käsitellä monella tapaa.

Itselläsi on luultavasti aika traumaattinen tausta asiassa, mutta kun tarkemmin ajattelet esim. käskyjä, ovat ne ihan tätä meidän arkea.
Esim. Älä varasta, eiköhän sen pitäisi olla ihan selvää että ei, selityksessä sitten kerrotaan mitä siitä seuraa, sekin selvää että jää omaantuntoon.
Älä tee huorin, sekin on ihan selkiö.
Älä usko minkään uskonnosa olevan yliluonnollista, sillä se kaikkein tärkein on ihan oma omatuntosi ja nämä käskyt johdattavat elämää, jotta välttyisit noin pahoilta asioilta, sillä pahoista teoista on aina seuraamuksia, jotka painavat koko loppuelämän.

Keskustele ihan rauhassa tästä uskonasiasta kumppanisi kanssa. Ja hyväksy hänen mielenkiintonsa uskontoon, lapsena saamasi oppi on mielestäni täysin väärä. sinua on peloteltu, sitä oikea uskonto ei saa olla.
Mieluimmin puhuisinkin elämänohjeista kuin uskonnosta.

Eli omatuntosi on tärkein asia.

Ei joku raamattu kirjahyllyssä tai kaapissa haittaa yhtään mitään. Eikä mikään ristikään seinällä haittaa jos se esteettisesti komean näköinen.
Itse olen ateisti ja kirjahyllystäni löytyy raamattu kun sen sivujen reunat on kullattu ja se joku vähän yli 100 vuotta vanha. Kyllä suurin osa tutuistakin tietää etten ole mikään uskovainen, eikä ole vaimonikaan. Jos joku pitää minua uskovaisena, niin ihan sama minulle se on koriste-esine.

Ei toisen tavaroita saisi heittää menemään, mutta voit suoraa kertoa että kaikki uskonnollinen tilpehööri ahdistaa sinua. Jos hän vaatii pitää niitä esillä, niin ole hyvä osta vaikka koristeeksi jotain joku läskin budhan minipatsas hyllyyn tai afrikkalaisia demenihenkisiä naamioita seinille. Tai sitten voit liimailla jotain ateisti tarroja autonne takalasiin (www.eroakirkosta.fi).

Sulla on probleema itsesi kanssa, käväisepä selvittämässä ja hoitamassa se jossakin, jotenkin. Sitten voit päättää 'puhtaalta pöydältä', miten suhtautua toisen ihmisen uskomiseen.

Etkä sä mitenkään "itseäsi suojele", päinvastoin, juokset karkuun minkä mieleltäsi pääset. Ootko kuullut koskaan, että itseään on turha juosta karkuun ? Kasva ja kehity.

Kannattaa uskoa et sun tyttöystäväs jättää sut kun saa tietää että heität sen tavaroita menemään. Siihen ei jumalat sitten enään sua auta vaikka et uskoisikaan.

Toimit todella törkeästi ja väärin. Onko siitä jotain suoranaista haittaa sulle, että tyttikses uskoo Jumalaan? Eli yrittääkö hän esim käännyttää sinua aktiivisesti tai pakottaa kuuntelemaan gospelia tai lukemaan ruokarukouksen? Ymmärsin, että ette ole naimisissa, joten ajattele asiaa siltä kantilta, että tyttöystäväsi tuskin on mikään kovin ahdasmielinen uskovainen, sillä harva "tosiuskovainen" suostuu asumaan seurustelukumppaninsa kanssa yhdessä ennen papin aamenta.

Toisten tavaroitten hävittäminen on vain kertakaikkisen typerää. Katsopa joskus huviksesi vaikka raamattujen hintoja: olet heittänyt roskiin kirjan, joka maksaa n 80 euroa, ellei ylikin. Miltä sinusta tuntuisi, jos tyttösi heittäisi pois sinulta yhtä arvokkaita tavaroita?

Tässä jutussa mättää toi toisen tavaroiden hävittäminen. Vain vajaaälyinen ei ota selvää, mihin oma omaisuus katoaa omasta kodista.

toimit täysin väärin, on lukuisia pareja joissa toinen on uskovainen ja toinen ei, koeta sinäkin nyt ymmärtää tyttöystävääsi ja antaa hänen pitää uskonsa, sillä sinä et voi etkä sinä saaa häntä muutetuksi, saat aikaan vain pikaisen eron tulla tavalla.
siis niele katkera kalkkisi ja salli tyttöystäväsi uskonnolliset tilaisuudet ja materiaalin.

Täh??? Asun islaminuskoisen kanssa, itse olen kristitty. Hän on joutunut sietämään ikonit ja ristin kaulassani jne. Ei arvosta ikoneitani lainkaan mutta ei sentään puutu uskontooni kuten sinä tyttöystäväsi uskontoon. Tuohan on väärin. Tiedätkö, jos joku hävittäisi ristini, olisin tosi vihainen. Minulla on esim ristin ja ikonin symbolisen arvon lisäksi niiden turvallisuudentunnetta tuova arvo, koska kristillisen uskon mukaan demonit pelkäävät ristinmerkkiä.

Kristus seurakunnan päänä ja mies vaimonsa päänä...miten olet jäänyt näin ihanaa armoa paitsi tulla uskoon? Avoliitossa sinulla on ihana kristitty nainen ja olet saanut kunnian edustaa "herraa" tässä suhteessa. Itse olen Jeesukseen uskovainen nainen ja ihmettelen ei- uskovaisia miehiä, se jotenkin särkee harmoniaa jumalankuvaksi luodusta miehestä. Toivottavasti Jumala ottaisi sinutkin avovaimosi esimerkillä varjelukseensa!

Itse en voi myöskää sietää mitään uskonnollista krääsää talossani. En yksinkertaisesti halua kenenkään luulevan minun olevan niin typerä, että uskon jumalaan.