Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kolme vuotta, josta vuosi asuttu yhdessä. Olemme 22-vuotiaita ja poikaystäväni muutti suoraan vanhempiensa luota, kun taas itse ehdin elää itsenäisesti pari vuotta.
Emme ole juurikaan raha-asioista riidelleet, mutta mielestäni talous ei kuitenkaan toimi oikein. Olen opiskelija ja osa-aikaisesti töissä, joten tuloni ovat n. 1100 euroa kuukaudessa (sis. opintotuen) ja poikaystäväni kokopäivätöissä tienaten n. 2000 euroa kuukaudessa. Hän tienaa lähes kaksinkertaisen summan verrattuna omiin tuloihini, mutta hänelle ei jää mitään käteen.
Joudun itse pitämään huolen, että vuokra ja muut laskut tulee maksettua ajoissa ja tililläni on rahaa. Poikaystäväni ei ole maksanut kertaakaan mitään ajoissa, nytkin odottelen häneltä puolia vuokrarahoista, jotka hän lupasi maksaa palkkapäivänä, mutta ei ole näkynyt. Pienistä laskuista, kuten netistä, en ole edes jaksanut pyytää häneltä rahaa, koska niitäkin saisi odottaa ikuisuuden.
Ruoista maksan noin 2/3 ja opiskelun ja töiden ohella myös ylläpidän kotia, mikä tarkoittaa sitä, että siivoan, pesen pyykit ja laitan ruoat. Poikaystäväni ei ole koko suhteen aikana tehnyt mitään noista hommista paitsi imuroinut pari kertaa. Minulle on ok, että hoidan kodin, mutta vastapainoksi poikaystäväni voisi esimerkiksi osallistua enemmän rahallisesti yhteiseen talouteen.
Myös kodin hankinnat hoidan minä, koska uskon, että poikaystäväni ei koe samanlaista tarvetta, esimerkiksi hän ei tiedä milloin olisi aika hankkia uusia keittiötarvikkeita, koska ei tee ruokaa. Myös pyyhkeet, vuodetekstiilit jne. jää minun vastuulleni. Olen ostanut kaikki huonekalut itse muutaman vuoden aikana, poikaystävälläni ei ole yhtäkään omaa huonekalua asunnossamme emmekä ole puoliksi hankkineet mitään. Mielestäni meidän seuraava (ja ensimmäinen) yhteinen hankinta olisi uusi sänky (edellinen minun 15 vuotta vanha ja 120 cm melko pieni kahdelle), mutta poikaystäväni ei lämpene idealle. Tiedän, että sekin jää kokonaan minun hankittavaksi ja maksettavaksi, vaikka yhteiseen käyttöön tuleekin.
Aiemmin olen näitä tilanteita ohittanut vain sillä ajatuksella, että eihän me mitään kämppiksiä olla vaan elämänkumppaneita. Eikä raha itselleni merkitse niin paljon kuin rakkaus. Mutta rupeaa vain ajan kanssa ärsyttämään niin suunnattomasti, että toinen ei ole tässä juuri ollenkaan mukana, kun itse yrittää pyörittää koko hommaa kaiken muun lisäksi. Tuntuu niin epäreilulta, että poikaystäväni voi elää huoletonta elämää murehtimatta eräpäivistä ja tuhlata rahaa nimenomaan itseensä: käydä ulkona joka viikonloppu, värjätä ja leikata hiuksensa parturissa, käydä töissä lounaalla ravintolassa, ostaa uusia vaatteita jne, kun itse juhlin vain silloin, kun jotain erityistä tapahtuu, laitan äitini leikkaamaan hiuksistani huonot latvat pois, otan töihin aina eväät ja työni vaatekaupassa oikeastaan vaatisi enemmän pukeutumiseen keskittymistä.
Mitä teen tälle asialle? Poikaystäväni mielestä kaikki toimii hyvin ja hän ei vain muista maksaa ajoissa juttujaan ja minun tehtäväni olisi muistuttaa häntä. Haluaisin vain joskus, että hän huolehtisi asioista myös eikä kaikki kaatuisi minun vastuulleni.
Emme ole juurikaan raha-asioista riidelleet, mutta mielestäni talous ei kuitenkaan toimi oikein. Olen opiskelija ja osa-aikaisesti töissä, joten tuloni ovat n. 1100 euroa kuukaudessa (sis. opintotuen) ja poikaystäväni kokopäivätöissä tienaten n. 2000 euroa kuukaudessa. Hän tienaa lähes kaksinkertaisen summan verrattuna omiin tuloihini, mutta hänelle ei jää mitään käteen.
Joudun itse pitämään huolen, että vuokra ja muut laskut tulee maksettua ajoissa ja tililläni on rahaa. Poikaystäväni ei ole maksanut kertaakaan mitään ajoissa, nytkin odottelen häneltä puolia vuokrarahoista, jotka hän lupasi maksaa palkkapäivänä, mutta ei ole näkynyt. Pienistä laskuista, kuten netistä, en ole edes jaksanut pyytää häneltä rahaa, koska niitäkin saisi odottaa ikuisuuden.
Ruoista maksan noin 2/3 ja opiskelun ja töiden ohella myös ylläpidän kotia, mikä tarkoittaa sitä, että siivoan, pesen pyykit ja laitan ruoat. Poikaystäväni ei ole koko suhteen aikana tehnyt mitään noista hommista paitsi imuroinut pari kertaa. Minulle on ok, että hoidan kodin, mutta vastapainoksi poikaystäväni voisi esimerkiksi osallistua enemmän rahallisesti yhteiseen talouteen.
Myös kodin hankinnat hoidan minä, koska uskon, että poikaystäväni ei koe samanlaista tarvetta, esimerkiksi hän ei tiedä milloin olisi aika hankkia uusia keittiötarvikkeita, koska ei tee ruokaa. Myös pyyhkeet, vuodetekstiilit jne. jää minun vastuulleni. Olen ostanut kaikki huonekalut itse muutaman vuoden aikana, poikaystävälläni ei ole yhtäkään omaa huonekalua asunnossamme emmekä ole puoliksi hankkineet mitään. Mielestäni meidän seuraava (ja ensimmäinen) yhteinen hankinta olisi uusi sänky (edellinen minun 15 vuotta vanha ja 120 cm melko pieni kahdelle), mutta poikaystäväni ei lämpene idealle. Tiedän, että sekin jää kokonaan minun hankittavaksi ja maksettavaksi, vaikka yhteiseen käyttöön tuleekin.
Aiemmin olen näitä tilanteita ohittanut vain sillä ajatuksella, että eihän me mitään kämppiksiä olla vaan elämänkumppaneita. Eikä raha itselleni merkitse niin paljon kuin rakkaus. Mutta rupeaa vain ajan kanssa ärsyttämään niin suunnattomasti, että toinen ei ole tässä juuri ollenkaan mukana, kun itse yrittää pyörittää koko hommaa kaiken muun lisäksi. Tuntuu niin epäreilulta, että poikaystäväni voi elää huoletonta elämää murehtimatta eräpäivistä ja tuhlata rahaa nimenomaan itseensä: käydä ulkona joka viikonloppu, värjätä ja leikata hiuksensa parturissa, käydä töissä lounaalla ravintolassa, ostaa uusia vaatteita jne, kun itse juhlin vain silloin, kun jotain erityistä tapahtuu, laitan äitini leikkaamaan hiuksistani huonot latvat pois, otan töihin aina eväät ja työni vaatekaupassa oikeastaan vaatisi enemmän pukeutumiseen keskittymistä.
Mitä teen tälle asialle? Poikaystäväni mielestä kaikki toimii hyvin ja hän ei vain muista maksaa ajoissa juttujaan ja minun tehtäväni olisi muistuttaa häntä. Haluaisin vain joskus, että hän huolehtisi asioista myös eikä kaikki kaatuisi minun vastuulleni.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Raha-asiat ovat ehkä yleisin ongelma suomalaisissa liitoissa.
En halua loukata, mutta lähtökohtaisesti haluaisin esittää sinulle kysymyksen: oletteko jakamassa elämäänne vai vain sänkykumppaneita ? Jos olette jakamassa elämäänne, joudutte kenties vielä jopa tilanteisiin joissa toisella ei ole tuloja lähes lainkaan, jolloin perheen tulot = vain toisen tulot.
Jos rakastaa aidosti toista ja haluaa toiselle hyvää, on ilman muuta selvä juttu että jakaa myös rahansa. Erimielisyyksien sattuessa toisen rahallista tukemista ei voi lopettaa; toinen ei saa joutua puille paljaille, mitä rakkautta se olisi ???
Jos rakastatte toisianne, jaatte myös rahat siten että molemmat saavat suunnilleen yhtä paljon. Eli laskette tulot yhteen, vähennätte normaalit pakolliset menot (asuminen, ruoka, kulku töihin, opiskelemaan yms), ja mitä jää jäljelle, jaatte kahtia. Teette asiasta (vaikka kirjallisen jos tarvitsee) sopimuksen, jota kumpikin noudattaa (paitsi jos eroatte).
Senhän voi toteuttaa käytännössä myös niin, että kaikki yhteiset menot maksetaan vaikka sinun tililtäsi, ja miehesi laittaa palkastaan SEN SAAPUESSA TILILLEEN --> sinun tilillesi tuon tasauksen, joka on summaltaan puolet yhteisistä tuloista plus puolet yhteisistä menoista (jos siis sinä maksat kaikki menot tililtäsi).
Asiasta voidaan olla montaa mieltä, mutta peruskysymys on aina se, oletteko vain sänkykavereita vai toisistaan ja toistenne tarpeista huolta pitäviä elämänkumppaneita.
Mielestäni olemme elämänkumppaneita, jotka ovat kumminkin melko nuoria ja vasta opettelevat tähän yhteiselämään. En kuitenkaan halua, että minun siivelläni eletään näkemättä minkäänlaista vaivaa.
Olemme käyneet tuon vaiheenkin, että toinen on työttömänä, koska ennen poikaystäväni nykyistä työtä häntä edelsi 4 kk työttömyys. On tässä ennen sitäkin ehtinyt olla armeija, jolloin toinen on ollut lähes rahaton, vaikka valtio onkin maksanut puolet asumismenoista. Näistä on selvitty ja menoja on tasattu sillä tavalla, että minä olen maksanut suurimman osan.
Nyt on kyseessä vähän eri tilanne, kun molemmat pärjää ihan hyvin tuloillaan, mutta silti poikaystävälläni ne on kaksinkertaiset, mutta hän ei pysty maksamaan menoja ainakaan ajoissa. Miksi minun tulisi olla juuri se, joka hoitaa, että maksut lähtee ajallaan ja jonka pitää rajoittaa omia menoja, jotta saataisiin yhteiset menot maksettua? Minun mielestäni olisi tasa-arvoista, että vuorotellen maksettaisiin vuokra jommankumman tililtä eikä aina minun ja minä odottelisin puoli kuukautta taas toiselta rahoja, jotka tarvitsisin käyttööni. Sitä paitsi minähän tässä tilanteessa olen nykyään se "köyhempi" osapuoli.
Ok...
Todellakin, kuten täällä on tullut esille, poikaystäväsi elää nyt loisenasi. Olet hänelle ilmainen äiti, rahoituslaitos ja ... kaikkea muuta. Mitä hän sinulle antaa ? Sanallisen rakkaudenosoituksen ?
Jos nyt katsotaan asiaa oikeudenmukaisuuden kannalta... jos teillä olisi vaikkapa yhteinen lapsi ja puhuttaisiin elatusavusta, niin lapsen todelliset (laskennalliset) kulut jaetaan siinä suhteessa kun kummallakin on varaa niitä maksaa; eli enemmän ansaitseva maksaa suhteessa isomman osan.
Nosta nyt jo hyvä tyttä kissa pöydälle. Sanon miehenä, ja 17v tyttären isänä, että jos minun tyttäreni olisi sinun tilanteessa niin antaisin sen pojan kuulla kunniansa välittömästi ! Sehän on ihan järjetöntä että sinä elät köyhyydessä kun hän nauttii elämästä ilman huolia.
no suhteessa pitää olla tasa-arvo ja mun mielestä sun pitäis heittää se jätkäs pihalle niin kauaksi kun se maksaa puolet asunnon kuluista ja muista tarpeellisista jutuista. Nyt poikaystäsi asuu ilmaisessa 5 tähden hotellissa täysihoidolla ilmaisella palvelijalla. Minäkin haluaisin sellaseen hotelliin mut olen kuitenkin tasa-arvon kannattaja suhteessa mulle pyykin pesu, imurointi ja tiskaaminen ei tuota vaikeuksia. Toki laskut maksaisin kans puolet niistä.
Poikaystäväsi olisi pitänyt asua yksin ennenkuin muutti kanssasi yhteen. Miksei hän voisi käyttää rahojaan miten haluaa, kun hän tietää ettei joudu vastuuseen mistään kun sinä hoidat kaiken. Hyvä puoli tuossa huonekaluasiassa on se, että sinä maksajana omistat ne, tuli mitä tuli, mutta tuo, että sinun pitää pienestä palkastasi maksaa yhteisiä kuluja on epäreilua hyväksikäyttöä. Kyllä tuon ikäisenä pitäisi se tajuta ja pitää puoliaan. Jos poikaystäväsi ei halua osallistua laskuihin ovat vaihtoehdot tasan seuraavat: sinä elätät ja holhoat häntä jatkossakin tai muutatte erilleen, jolloin näet onko poikaystävästäsi vielä hoitamaan omaa taloutta vai ei.
Reilumpaa olisi, että poikaystäväsi maksaisi n.60% kuluista, kun kumpaisenkin rahatilanteen ottaa huomioon, ja vastapainoksi sinä voisit panostaa kodin pyörittämiseen enemmän (ei kuitenkaan niin, ettei toinen tee Mitään).
Ei poikaystäväsi näe tilannettanne samassa valossa kuin sinä. Sinä yrität tehdä asioita Me-hengessä, poikaystävälläsi taasen on päällä MinäMinäMinä-vaihe.
Toivottavasti et tuota loputtomiin katso...kadut sitä enemmän jälkeenpäin mitä enemmän jahkailet.
Sanot, että poikaystäväsi mielestä kaikki toimii hyvin.
Minunkin mielestäni pojalla on kissanpäivät. Hän voi tulla hyvin hoidettuun huusholliin, jossa kaikki hoituu, niin pyykit, ruokatalous kuin seksikin.
Et halua kuulla tätä: Mies on vielä kovin nuori. Edellinen asuinpaikka oli lapsuuskoti, nyt huolehtii asioista toinen äitihahmo. Sillä se olet.
Mies ei ole sitoutumassa. Ja miksi olisikaan. Näe asia yhden perusteellisen kerran miehen näkökulmasta. Mitä näet?
meillä menee niin, että molemmat opiskellaan. ollaan myös töissä keikkaluonteisesti..mutta tulot melki joka kuukaus samat. Meillä on sekä omat että yksi yhteinen pankkitili.
yhteiseen pankkitiliin menee sovittu prosentuaalinen osuus kuukausittaisista tuloista. Sieltä sitten maksellaan vuokrat ja ruuat ja muut yhteiset menot.
ennen meillä oli käytössä kauppakukkaro, johon molemmat aina otti sovitun määrän rahaa ja siitä maksettiin ruuat.
molemmat ainakin meillä on toiminu hyvin. ollaan kyllä molemmat aina pystytty keskustelee rahasta, koska sitä kummallakin on olosuhteiden pakosta ollu vain vähän. kumpikaa ei halua elää toisen siivellä.
Ymmärsinkö nyt oikein et poikaystäväsi muutti sun ahankkimaan asuntoon jossa olet asunut jo muutaman vuoden. Poikäystäväsi ei tee mitään kotitöitä eikä maksa laskuja.
Olet siis palvelija omassa kodissasi poikaystävällesi joka muutti sun luokse.
olet kyllä uskomaton että jaksat sietää sitä miestäsi. Olet varmasti uskomattoman mukava nainen kun huolehdit kaikesta ja haluaisin sut heti itelleni sillä erotuksella että itse siivoon, pesen omat pyykkini ja tiskaan omat astiani. En tarvitse palvelijaa kun osaan hoitaa omat tarpeelliset kodin askareet itse.
Mut heitä nyt se poikaystäväsi pihalle kun se ei sua rakasta. Suhteessa jaetaan asioita kuten laskut, kotityöt muut tarpeelliset hankinnat kuten huonekalut. Eli poikaystäväsi käyttää sua hyväksi kun et osaa laittaa kampoihin. En tieedä miten jaksat tehdä kaikkea noita ja vielä opiskella. Vähän sääliksi käy kun sua käytetään noin hyväksi.
Voi ystävä rakas. Olet vielä niin nuorikin. Vaadi heti vain poikaystävältäsi puolet menosista, lasket paljonko kuukaudessa menee rahaa talouteen ja annat poikaystävällesi lappusen paljonkko hänen täytyy maksaa! Minä tein saman nuorempana kun mitä sinä nyt ja kadun sitä kun kaikki säästöni meni äijän elättämiseen. Sitten kun tuli ero niin HÄN omisti kaiken mitä olin pakkaamassa mukaani jopa astiat joita olin saanut omilta sukulaisiltanii lahjaksi, nekin oli erotessa hänen, lakanat astiat, pyyhkeet, huonekalut ym. hän oli ne kuulema ostanut ja mitään, ei koskaan hän ostanut talouteen. Älä tee samaa virhettä kun minä. Voi hyvin. Hei.
puolustakaa itseänne ja oikeuksianne suhteessa. Jos asutaan yhdessä niin vuokra pitää maksaa puoliksi ja jos mies tienaa enemmän niin mies maksaa enemmän vuokrasta. Tasa-arvo pitää olla, muuten suhde ei toimi.
Laitappa poikaystäväsi laittialle nukkumaan kuukaudeksi niin rupeaa lämpiämään asialle ja vihjaappa hänen äidilleen asiasta niin poikaan voi tulla ryhtiä hoitaa asioitaan.
Teeppä nyt vanhasta muistista laskutoimitukset ja ilmoita pojalle se summa rahaa, mikä tasoittaa noin suurinpiirtein hänen osuutensa. Sitten vain verkkopankkiin ja "kuukausittain toistuva tilisiirto (esim. 700e) pojan tililtä sinun tilillesi, jokaisen kuun 4. pankkipäivä".
Eipä tartte pojan enää sanoa ettei muistanut tai ei ole rahaa...
Onneksi olkoon vaan miehen valinnasta! :-)
Odotahan vaan kun hän siirtyy kaikenlaisten lelujen osteluun, autojen, pyörien, tietokoneiden, pleikkareiden, televisioiden.... Suuren yleisön silmissä homma tulee kuitenkin olemaan niin, että mies on hirveän etevä kun saa kaikkea kivaa osteltua ja vielä siinä sivussa elättää sinutkin, olethan opiskelija niin ei sinulla voi olla asiaan mitään osuutta. Myöskin jos joskus aikanaan ihmettelet esimerkiksi avioehdon ottamista tai ottamatta jättämistä, niin tulet olemaan hirvittävä verenimijäeukko ja pelkästään rahan perässä juoksija jos et oikein lämpene sille ehdolle. Kotitöistä on aivan turha rutista mitään kun et kerran tuo perheeseen rahaa yhtä paljon kuin miehesi.
Jos poikaystävä ei muista maksuosuuksiaan, hän voi tehdä pankkiin maksupalvelusopimuksen, jolla sinun tilillesi siirtyy heti palkkapäivinä sopimanne summa yhteisten asioiden hoitoon, ja sinä puolestasi huolehdit niistä rahoista vuokat ym maksusuoritukset.
Niin tuttua ja ketuttaa. Itsekin olisin tuota mieltä että kaikki taloudessa pitäisi maksaa puoliksi tai oikeammin niin että isompipalkkainen maksaa hieman isomman siivun laskuista kuin pienempi palkkainen.
Ainoastaan talon maksamme puoliksi mutta emme sen käyttö tai huoltokuluja.
Meillä se menee niin että mies antaa tietyn summan joka tilistään kun minä maksan laskuja. Mieheni ei murehdi eräpäivistä.
Mutta en edes tiedä paljonko hänen tilinsä on..?
Minun hän tietää ja katsoo tiliotteet.
Hän laskee summasta vain laskut ei muuta ja on sitä mieltä että vielä jää käyttövaraakin.
Hän ei laske ruokamenoja, polttoaine, pelivarusteitaan, omia juhlimisia tms. kyseisestä summasta pos.
Kun kerron ettei nyt ihan kaikkeen riitä rahat, hän on jo laskenut ja tuntuu tietävän päivätkin milloin mitäkin ylimääräistä rahaa itse saan, joten ei ole mitään hätää....
En voisi edes ehdottaa että alettaisiin oikeesti maksamaan puoliksi kaikki, hän suuttuisi, sama jos kysyn tilin suuruutta.
Ei ymmärtäisi ettei hänen antmansa "talousraha" riitä edes aina laskujen puoliksi maksuun. Puhumattakaan hänen muista menoistaan.
Kaikki mitä hän keksii yleensä harrastuksiinsa on pakko saada heti kaikki muu voi odottaa kuten pihatyöt, kodinkoneet tms.
Kaikessa muussa säästetään, sähkössä, lämmössä, yms. mutta ei hänen menoissaan.
Entisessä elämässä hän oli tottunut ostamaan osamaksulla kaikenlaisia kulutustavaroita ja kaikki se mikä tuli myös meni.
Nykyään niitä ei ole, sen olen sentään saanut hänen ymmärtämään.
Olen sanonutkin että jos yksikin osamaksulappu tai vastaava löytyy huushollistamme se on sitten siinä. Sen verran olen maksellut omistani hänen entisä autoaan, remppoja, veroja ja osamaksuja ymym.
Tekisin ison tilin jos saisin ne kaikki takaisin häneltä kuten on luvannut ja taloutemme hoidettaisiin takautuvasti fifti fifti.
Nyt vain yrittelen pitää säästöistäni.
Minä (jälkeenpäin katsoen) hölmönä siedin samanlaista miehen kuvatusta monia vuosia ja meillä on lapsiakin (suhteen ainoat hyvät asiat). Mies kävi pienipalkkaisissa töissä, joi illat kaljaa ja osteli kaikkea turhaa. Minä maksoin asumiskulut, hoidin kodin ja lapset. Lasten kouluasiat, kaikki. Mies vaan valitti kun laskuja jäi rästiin, mutta silti ei vähentänyt kalja-annostaan tai turhien tavaroiden ostoa. Suuttui jos ei päivän satsiin ollut rahaa ja purki ärtymyksensä lapsiin. Lopulta tuli seinä vastaan jaksamisessani. Jos mies oli flunssassa, ei hommannut itse edes sairaslomalappuja, minä soittelin nekin kuin pikkupojalle. Tajusin olevani hänelle vaan passaava äiti ja seksuaalinen mielenkiintokin lopahti siihen. Muutin lasten kanssa muualle ja elämä parani. Huomasin energiaa riittävän ihan eri tavalla. Neuvoni siis, heitä se mies pellolle. Ansaitset parempaan.
Olet naimisissä pojan kanssa ja olet omaksunut äidin roolin. Loppuen lopuksi voit syyttää vain itseäsi. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja vaadit kaikkiin laskuihin tasan 50% reppanalta "pojaltasi" ja selitä juurta jaksaen mitä kaikki maksaa ja mihin hänenkin rahat menevät. Voit kyllä jatkaa tämän perakammarin pojan hyysäämistäkin, mutta se johtaa ihan varmana eroon.
mulla menee joka viikko 50€ avopuolison tilille...
ja me leikitään kotia ja alkuhuuma on kestänyt yli kolme vuotta ja joka päivä on erillainen käyn töissä ja opiskelen .
saan viikossa niinsanottua viikkorahaa
Mistä te oikein löydätte näitä vätyksiä, jotka eivät pidä huolta omista tai yhteisistä asioista? Ja miksi ihmeessä katselette tuollaista meininkiä vuosikaudet? Ei voi kuin ihmetellä.
No jospa sitten vätyksissämme on jotain muuta hyvää.... :-)
Oikeasti, mitkä ovat ne asiat joista kumppani lähtee vaihtoon kyselemättä? Tai milloin asioita yritetään vielä ratkaista ja muuttaa, ehkä kysellä neuvoa ja näkökulmaa tutuilta ja tuntemattomilta?
Jokaisella varmasti tulee se korsi joka katkaisee kamelin selän jossain kohtaa, lienee yksilöllistä milloin. Mutta itse en tajua ihmisiä jotka laittaisivat kumppanin kiertoon yrittämättäkään mitään ja pienimmästäkin rikkeestä, enkä sitä että tällaiset ihmiset tulevat vielä pätemään ketjuihin joissa vielä toistaiseksi yritetään jotain muuta vaihtoehtoa. Mikä mielipiteen anti on ketjulle tai aloittajalle, auttoiko ketään yhtään? No ei, antoi ainoastaan pätijälle hetkiseksi tunteen että on vähän parempi ja fiksumpi kuin muut.
Vaikea tilanne, olen itse aika tiukka talousasioissa ja pitäisin heti miehen pihalle tuossa tilanteessa. Jos en jotain voi sietää niin leväperäisyyttä raha-asioissa.
Tähän voisin laittaa esimerkin omasta elämästäni. Olen itsekin opiskelija ja asun yhdessä poikaystäväni kanssa. Poikaystäväni oli pitkään työtön, joten elimme hänen tuillaan ja omalla opintotuellani. Kun olin töissä lomilla, maksoin menoistamme suurimman osan. Vastapalvelukseksi työtön poikaystäväni hoiti kaikki talousaskareemme, siivosi ja teki ruokaa koska hänellä oli aikaa hyvin. Tämä oli reilua mielestäni. No tätä siis kesti aikansa, ja sittemmin poikaystäväni on saanut hyväpalkkaisen työn. Itse elelen edelleen opintotuellani, mutta nyt poikaystäväni maksaa suurimman osan kaikesta, ja hänelle annan vain pienen summan joka kuukausi opintotuestani ja itselleni jää myös hyvin rahaa omiin juttuihini. Kotityöt hoidamme nykyään myös yhdessä.
Olemme siis keskustelleet raha-asioistamme perusteellisesti. Isommat ostokset, esim. tv tai huonekalu, aina jompikumpi ostaa sen meistä omalla rahallaan, näin tiedämme mikä tavara on kenenkin. Ihan järkevää ennakointia, koskaan emme voi tietää jos päätyisimme yhtäkkiä eroon, vaikka tällä hetkellä meille menee mainiosti ja tulemme varmasti olemaan yhdessä pitkään ellei lopullisesti. Olen onnellinen siitä että poikaystäväni on yhtä tarkka rahasta kuin minäkin, koska tiedän että pystyn luottamaan talousasioissa myös hänen toimintaansa ja ettei hän missään nimessä elä yli varojensa.