Olen 19-vuotias naisenalku, mitat 160/53, hiukset ovat tummanvaaleat ja luonnonkiharat, silmälaseissa mustat sangat. Vaatetus rentoa/naisellista (farkut, toppeja, pitkähihaisia, tennarit/nilkkurit, pitkähkö kangastakki), mutta värinä suosin mustaa. Hopeisia koruja tykkään käyttää, molemmissa korvissa kolme rengasta, kaulassa koru, sormuksia ja joskus rannekorukin.
Pointti on se, että minulle musiikki on todella tärkeä osa elämässä. Olen kymmenen vuoden ajan kuunnellut heavy- ja rockmusiikkia laidasta laitaan. Ongelma on se, että samantyylisiä miehiä ei tunnu löytyvän (muuta kuin kaveripiiristä). Minulla ei ole yhtään naispuolista kaveria joka pitäisi samasta musiikista kuin minä, vaan kaikki (poikkeuksetta) kuuntelevat Jare&VilleGallea, Jukka Poikaa, Palefacea yms. joista minä en välitä lainkaan. Eivät siis lähde kanssani rockbaareihin/-konsertteihin.
Jos olen baarissa naisporukalla niin poikkeuksetta löydän juttuseuraa vieraista miehistä, mutta jostain syystä kukaan ei pidä raskaasta musiikista. Jos olen poikaporukalla rockbaarissa niin vieraat miehet ei tule juttelemaan (ymmärrettävää).
Musiikkimaku ei tietenkään ratkaise miehen valinnassa, mutta itse pidän kovasti konserteissa käymisestä ja musiikkia tosiaan kuuntelen jatkuvasti. Olisi vaikea yhdistää tämä sellaisen kanssa, jolla on täysin eri maku musiikin suhteen.
Pitäisikö sitä lähtä yksin rockmestoihin ja mennä rohkeasti juttelemaan? Vai haluavatko rokkarit "oman näköisen" naisen, eli pitäisi pukeutua goottivaatteisiin ja niitteihin? Miehen ei tietysti ulkonäöllisesti ole pakko pukeutua kuten hevarit, kunhan vain musiikkimaku täsmäisi edes vähän (no, olen heikkona pitkiin hiuksiin, joten ne ovat aina plussaa). Jostain syystä tällaiset miehet eivät koskaan halua tutustua minuun?
Pointti on se, että minulle musiikki on todella tärkeä osa elämässä. Olen kymmenen vuoden ajan kuunnellut heavy- ja rockmusiikkia laidasta laitaan. Ongelma on se, että samantyylisiä miehiä ei tunnu löytyvän (muuta kuin kaveripiiristä). Minulla ei ole yhtään naispuolista kaveria joka pitäisi samasta musiikista kuin minä, vaan kaikki (poikkeuksetta) kuuntelevat Jare&VilleGallea, Jukka Poikaa, Palefacea yms. joista minä en välitä lainkaan. Eivät siis lähde kanssani rockbaareihin/-konsertteihin.
Jos olen baarissa naisporukalla niin poikkeuksetta löydän juttuseuraa vieraista miehistä, mutta jostain syystä kukaan ei pidä raskaasta musiikista. Jos olen poikaporukalla rockbaarissa niin vieraat miehet ei tule juttelemaan (ymmärrettävää).
Musiikkimaku ei tietenkään ratkaise miehen valinnassa, mutta itse pidän kovasti konserteissa käymisestä ja musiikkia tosiaan kuuntelen jatkuvasti. Olisi vaikea yhdistää tämä sellaisen kanssa, jolla on täysin eri maku musiikin suhteen.
Pitäisikö sitä lähtä yksin rockmestoihin ja mennä rohkeasti juttelemaan? Vai haluavatko rokkarit "oman näköisen" naisen, eli pitäisi pukeutua goottivaatteisiin ja niitteihin? Miehen ei tietysti ulkonäöllisesti ole pakko pukeutua kuten hevarit, kunhan vain musiikkimaku täsmäisi edes vähän (no, olen heikkona pitkiin hiuksiin, joten ne ovat aina plussaa). Jostain syystä tällaiset miehet eivät koskaan halua tutustua minuun?
Vastaukset 10
Vanhimmat
rockarit tykkää itsevarmoista naisista. sinä et sellainen.
No onhan se tietenkin vielä parempi jos sama tyyli ja musiikkimakukin löytyy, yleensä niitten kanssa kyllä löytää vielä paremmin samoja ajatuksia, samalla aaltopituudella olevia. Mutta ei nyt lopulta niin välttämätöntä, jos kokonaisuus on muuten hyvä.
En tosin kyllä tiedä voisiko ihan sellaisen kanssa toimia, jolla musamaku taas kallistuisikin rap/R'n'B -osastoon. Kummatkaan ei sietäisi toistensa musiikkia. Ei voisi vapaasti kuunnella ollenkaan sitten omia levyjä, mutta sitten todennäköisesti olisi kyllä varmaan muutenkin eroja ajatusmaailmoissa.
"Pitäisikö sitä lähtä yksin rockmestoihin ja mennä rohkeasti juttelemaan?"
Joo, suosittelen ihan vaan rohkeasti mennä yksinkin. Näin omasta kokemuksesta voin sanoa että helposti siellä kyllä tutustuu uusiin ihmisiin ja kovinkaan moni siellä edes ihmettele miksi olet yksin tai naura/halveksu. Kavereitakin olen joskus saanut ;)
Vai haluavatko rokkarit "oman näköisen" naisen, eli pitäisi pukeutua goottivaatteisiin ja niitteihin? Miehen ei tietysti ulkonäöllisesti ole pakko pukeutua kuten hevarit, kunhan vain musiikkimaku täsmäisi edes vähän (no, olen heikkona pitkiin hiuksiin, joten ne ovat aina plussaa). Jostain syystä tällaiset miehet eivät koskaan halua tutustua minuun?"
No goottivaatteet ei oikeastaan edes kuulu metallinkuuntelijoiden juttuun, vaikka moni niistä tietysti käyttää kyseisiä kledjuja. Pikemminkin vaan lopulta goottien juttu ja gootit on sitten ihan toista alakulttuuria, joilla on sitten omat musiikkityylinsä. En kyllä tiedä mistä tämä goottivaatemuotikin on saanut alkunsa metallipiireissä? Mutta toki metallikeikoilla ja festareilla käy kanssa oikeita goottejakin.
Sinä kelpaisit minulle.
Minä en ikinä ottaisi naista joka kuuntelee jotain rap/pop/hop scheisseä.
Kuulostatpa aika mukavalta :DD Itse olen juurikin rock-henkinen ja harrastuksiin kuuluvat erityisesti vinyylilevyt. Metalliakin tulee joitain tiettyjä bändejä ja genrejä kuunneltua (esim. 80-luvun thrashia), muttei kuitenkaan niin paljon että voisin itseäni hevariksi sanoa. Rockin eri tyylejä pääasiassa diggailen. Käytän yleensä pillifarkkuja ja nahkarotsia ja useimmiten jokin bändipaita. Tällä hetkellä on lyhyt letti, mutta yleensä noin olkapäille asti musta letti. Olen 20v ja aktiivinen kuntoilija myös.
Itseeni iskee juurikin se, jos nainen diggaa samoista asioista kuin minä, esim. juuri musiikki. Sellaiset perus hanoi-teinit eivät iske, eikä muutenkaan kovin räikeät meikit ja muut. Nahkatakkiset rokkitytöt (ei pitkä nahkatakki) ovat ehkä parasta mitä on...
Muhun iskee sellainen goottiemo-herkkis :) Mitään äijämäistä naista en ottais seurustelukumppaniksi vaikka örinää kuuntelenkin, mieluummin kaadun sit sinne "koulutetut runoilijanaiset" puolelle. Oikeesti, mun elämä on aika normaalia vaikka örinää onkin musiikkina ja rotsi ja mustaa/punaista pukeutumisessa. Arjessa on ihan ne samat ongelmat kuin muillakin. Pääasia että kumppanilla ois samoja kiinnostuksenkohteita kuin itsellä, ettei tarttis riidellä jostain musiikkimausta yms. jokapäiväisestä.
Löytyihän täältä rokkareitakin :)
Musiikkimaku (eikä varsinkaan ulkonäkö) ei ole tietenkään ratkaisevaa, mutta helpottaahan se kummasti. Yksi parhaista ajanvietteistä omasta näkökulmasta on nimenomaan musiikin kuuntelu, keikoilla käynti yms. Teen toki muutakin. Olen huomannut kyllä, että jos poika kuuntelee täysin eri musiikkia (esim. ensimmäisessä viestissä luetellut artistit) niin kyllähän se vähän rajoittaa :/ ei viitsi sitä omaa musiikkia niinkään kuunnella jos toinen sitä inhoaa.
Onneksi nyt tulee paikkakunnan vaihto eteen, jospa siellä lykästäisi paremmin...
Joo, pieniltä seuduilta on aika vaikeaa löytää hengenheimolaisia. Helpompaa olis asua jollain yliopistopaikkakunnalla, niissä ollaan vapaamielisempiä monissa asioissa ja skaalaa löytyy laidasta toiseen. Kyllä mun mielestä musamaku sellaisilla ihmisillä joille se musiikki on todella arkipäiväistä, tai siis, jokapäiväistä, on ihan hyvä peruste mittaamaan sopivuutta kumppanin kanssa. En ole vielä nähnyt esimerkiksi reggae-tyyppiä hevigootin kanssa, ja siihen on varmaan ihan hyvä syy. Itse kuuntelen tosin paljon muutakin ku örinää, mutta ehkä vähemmissä määrin kuitenkin. Kyllä siellä taustalla kaikessa jokin mollivire on.
Mut, nyt illan tullen kynttilää palamaan ja soimaan Type O Negativen October Rust :) Mainio syyslevy! \m/
Hevari-naiset ovat ehdoton turn-off kohdallani, MUTTA niin myös hoppari-naiset. En väitä ettenkö metallia edes jonkin verran kuuntelisi. Kuuntelen itse asiassa itsekin jossakin määrin glam metallia, mutta enemmän rockia ja discoa/synthpoppia. Sinänsä kyllä hieman huvittava ajatus, että joku valitsisi kumppaninsa musiikkimaun perusteella, mutta itseäni jostain syystä kaikista vähiten miellyttää hevari-tyylisesti pukeutuvat naiset. En kyllä oikeastaan edes ole kiinnostunut ollenkaan ulkonäöllisesti enkä kulttuurillisesti suomalaisista naisista ylipäänsä, joten valitsen aina aasialaisen. Tälläkin hetkellä seurustelen uskomattoman ihanan ja mukavan filipinan kanssa. Hän on ainoa nainen, jota olen ikinä pystynyt rakastamaan kunnolla ja sellainen joka oikeasti välittää minusta. Enemmän vain kun olisi yhteistä aikaa meillä... Itse soitan kitaraa ja syntetisaattoria sekä bassoa, mutta se ei tarkoita sitä, että kumppanin olisi pakko olla musiikista mitenkään erityisen kiinnostunut. ainoa nainen, jota olen ikinä pystynyt rakastamaan kunnolla ja sellainen joka oikeasti välittää minusta. Enemmän vain kun olisi yhteistä aikaa meillä... Itse soitan kitaraa ja syntetisaattoria sekä bassoa, mutta se ei tarkoita sitä, että kumppanin olisi pakko olla musiikista mitenkään erityisen kiinnostunut.
Pysy vaan siellä monikulttuuriset suhteet-palstalla, ei jaksa kuunnella tuota "ihanat aasialaiset"-lässytystä täälläkin. Sinunkin on pakko tulla aina sellaisiin keskusteluihin ylistämään aasiattaria joissa ei heistä ole edes mitään puhetta eli länkytät aina aiheen vierestä.
No ehkä itse keikalla ei kannata iskemään alkaa, kunnon Slayer-mies ei käy ees pissillä Slayerin soittaessa...U see. Noin vinkkinä.
"Pitäisikö sitä lähtä yksin rockmestoihin ja mennä rohkeasti juttelemaan?"...ilman muuta pitää! Ei miehetkään kotoa osaa katos hakea..ja baarissa mieslauman kanssa liikkuvaa naista useimmiten EI pidetä sinkkuna.