Oloni on aivan sietämätön! Erosin vast'ikään poikaystävästäni, jonka kanssa ehdin seurustella n. 2 vuotta. Katselimme yhdessä vielä viime viikolla asuntoja ja puhuimme lapsista. Molemmat rakastamme toisiamme, mutta yhteiselo ei vain onnistu... Riitelemme aivan mitättömistä asioista, emmekä osaa keskustella. Olemme eronneet lukuisia kertoja, aina minun aloitteesta, koska olen halunnut että asioihin tulee muutosta. Vallaton kaipuu on ennen ajanut meidät takaisin yhteen, mutta tällä kertaa yhteenpalaaminen ei tule kysymykseenkään, sillä kumpikaan ei henkisesti jaksa sitä alituista riitelyä. Olemme satuttaneet toisiamme ehkä liiaksikin ja molemmilla on jäänyt syvät arvet riitelyistämme.
Itkimme asiaa yhdessä ja toivoin meidän pysyvän ystävinä. Asumme suhteellisen pienessä kaupungissa ja opiskelemme samassa ainejärjestössä, joten tulemme varmasti kuitenkin näkemään toisiamme vielä monen vuoden ajan.
Nyt kuitenkin kaipaan häntä aivan älyttömästi ja haluaisin hänet takaisin! En tiedä mitä tehdä kun järki sanoo toista ja sydän toista. Tiedostan sen kuinka vaikeaa meillä oli, mutta olisin valmis sen unohtamaan jos vain saisin hänet takaisin...Toisaalta kuitenkin tiedostan senkin, että ei siinä kovin pitkään mene ennen kuin riitelisimme taas.
En tiedä miten häneen enää suhtautua. Haluaisin joka päivä soittaa hänelle, mutten voi tehdä sitä. Olisin halunnut myös jo nähdäkin, muttei exäni pitänyt sitä hyvänä ideana ja tiedän sen itsekin, että romahtaisin taas täysin kun hänen pitäisi lähteä. Tuntuu kuin hän olisi kuollut :'(
Pelkään tulevaisuuttakin. En kestäisi nähdä hänen seurustelevan jonkun toisen kanssa ja pelkään että hän panee jotain toista. Vaikka olemme eronneet ja molemmat tietää tilanteen ettei tästä voi tulla mitään, en osaa olla miettimättä mieleni sopukoissa, että palaisimme yhteen. Olenkohan edes täysin käsittänyt, että olemme todella eronneet....
Itse olen jo miettinyt auttaisiko toinen mies siihen, että saisin ajatukset tästä pois..vai mitä tehdä??? Olen nyt kulkenyt eron jälkeen kuin usvassa, välillä olen onnistunut olemaan miettimättä koko eroa ja välillä purskahtelen itkuun.
Milloin kaipuu loppuu???
Onko hyvä pitää exäänsä yhteyttä???
Onko ero yhtä vaikeaa miehelle, ja onko totta, että naiset jää näitä asioita vatvomaan pitemmäksi aikaa??? Kuinka toipua erosta??? Miten kauan se kestää???
Itkimme asiaa yhdessä ja toivoin meidän pysyvän ystävinä. Asumme suhteellisen pienessä kaupungissa ja opiskelemme samassa ainejärjestössä, joten tulemme varmasti kuitenkin näkemään toisiamme vielä monen vuoden ajan.
Nyt kuitenkin kaipaan häntä aivan älyttömästi ja haluaisin hänet takaisin! En tiedä mitä tehdä kun järki sanoo toista ja sydän toista. Tiedostan sen kuinka vaikeaa meillä oli, mutta olisin valmis sen unohtamaan jos vain saisin hänet takaisin...Toisaalta kuitenkin tiedostan senkin, että ei siinä kovin pitkään mene ennen kuin riitelisimme taas.
En tiedä miten häneen enää suhtautua. Haluaisin joka päivä soittaa hänelle, mutten voi tehdä sitä. Olisin halunnut myös jo nähdäkin, muttei exäni pitänyt sitä hyvänä ideana ja tiedän sen itsekin, että romahtaisin taas täysin kun hänen pitäisi lähteä. Tuntuu kuin hän olisi kuollut :'(
Pelkään tulevaisuuttakin. En kestäisi nähdä hänen seurustelevan jonkun toisen kanssa ja pelkään että hän panee jotain toista. Vaikka olemme eronneet ja molemmat tietää tilanteen ettei tästä voi tulla mitään, en osaa olla miettimättä mieleni sopukoissa, että palaisimme yhteen. Olenkohan edes täysin käsittänyt, että olemme todella eronneet....
Itse olen jo miettinyt auttaisiko toinen mies siihen, että saisin ajatukset tästä pois..vai mitä tehdä??? Olen nyt kulkenyt eron jälkeen kuin usvassa, välillä olen onnistunut olemaan miettimättä koko eroa ja välillä purskahtelen itkuun.
Milloin kaipuu loppuu???
Onko hyvä pitää exäänsä yhteyttä???
Onko ero yhtä vaikeaa miehelle, ja onko totta, että naiset jää näitä asioita vatvomaan pitemmäksi aikaa??? Kuinka toipua erosta??? Miten kauan se kestää???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei, ei auta toinen mies. Parempi elää nyt vain sinkkuna jonkin aikaa. Olet vielä nuori ja ei ole mitään kiirettä sitoumumiseen. Siksi juuri nämä nuorten liitot usein hajoavatkin, sillä toinen ei olekaan valmis vielä suhteeseen ja monesti ei itsekään.
On ehkä parempikin , että on seurustelua takan, osaa jo jollakin tapaa valita sen oikean sitten aikanaan, eikä tarvitse erota.
Usein kuulee myöhemmin kovin nuorena aloittaineiden aprien sanovan, että on jäänyt elämättä elämä, sitten lähdetään etsimään teinirakkautta, mutta kun sen aika meni siinä, että menit suhteeseen liian aikaisin.
Nuoren exä voi olla hyvä tuttu eron jälkeen, ei kannata niin vihastua, että tulee kauna väliin.
Kiitos sinulle vastauksestasi! Tulee taas uusia näkökulmia aiheeseen, kiitos siitä! :)
Joo, ei toinen mies missään tapauksessa, se alkaa ahdistamaan ja kovasti, eikä onnistu, kun entinen ero on tuore tapaus.
Tuo on ihan normaalia, että haluais ottaa yhteyttä, itse tein samoin ja mies ei välittänyt.
Mutta, kun aikaa kuluu, on suorastaan helpottunut, kun suhde loppu, koska ei ollut tarpeeksi välittämistä.
Yksin olo alussa ahdistaa, mutta kaikenlainen toiminta auttaa, ja aika!
Tsemppiä!
Mitä vähemmän olet yhteydessä entisen kanssa, sitä nopeammin "pääset eroon" hänestä ajatustasolla.
Älä missään nimessä ala heti etsimään uutta suhdetta ennekuin olet selvä entisestä.
Et ole vielä oma itsesi ja siten et uudessa suhteessakaan olisi oma itsesi joka todennäköisesti johtaisi vaan uuteen eroon ja sitä kautta vielä suurempaan suruun kun tajuaisit miksi näin kävi.