Sinkkuuden hinta?
”Arjen talous vaatii kahden tulot”, näin sanoo otsikko AP:ssa 13.8.2011
Tässä vähän taustatietoa sinkuista ja heidän taloudellisesta tilanteestaan:
-joka 5. asuu Suomessa yksin
-30 % yksinasuvista elää köyhyysrajan alapuolella (v. 2007 1100 €/kk)
-70 % toimeentulotuen saajista asuu yksin
-kehityssuunta rikkaissa maissa on se, että yhden hengen tulot eivät riitä köyhyysrajan yläpuolella
-jotkut yhteiskunnan toiminnot suosivat kahden ansaitsijan olemassa oloa
-esim. asuminen: asumisen kustannukset ovat suhteessa korkeammat yksin asumiseen soveltuvissa asunnoissa, yksin asuva ei myöskään voi jakaa välillisiä asumisen kustannuksia kenenkään kanssa esim. sähkölasku, vakuutukset (Lähde AP 13.8.2011)
Suomeen on muodostunut lisäksi iso työssäkäyvien köyhä joukko http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/02/23/900-ekk--elaako-talla-palkalla/20112603/139. Yksin asuvan talous on myös herkempi työelämästä johtuville muutoksille (pätkätyöt ym. epätyypilliset työsuhteet, työttömyys), kun toisen henkilön tuloja ei ole tukena.
Kysymyksiä pohdinnan pohjaksi. Mitä mieltä olet siis väitteestä: arjen talous vaatii kahden tulot? Tulisitko taloudellisesti paremmin toimeen parisuhteessa? Olisiko rahankäyttösi muuten erilaista parisuhteessa? Kuuluuko parisuhteessa mielestäsi kaikki tulot olla molempien käytössä? Jaetaanko menot tasan, vai maksetaanko menoja tulojen mukaan? Oletko koskaan joutunut riitelemään raha-asioista suhteessa?
Mulle jäi jutusta vähän semmoinen kuva, että monella yksin asuvalla olisi asiat taloudellisesti kurjasti. Onko näin? Pätkätyöstä pätkätyöhön -elämä tekee tietysti mahdottomaksi elämän suunnittelun pitkälle aikavälille. Pienestä palkasta ei paljon säästöön jää. Taloudelliset huolet painavat yksin asuvaa, mutta entä kun parisuhteessa molemmat elävät jatkuvan työttömyyden uhan tai taloudellisten paineiden alla? Ovatko asiat yhtään sen paremmin taloudellisesti?
Mukavaa viikonloppua kaikille toivottelee yksi niistä köyhistä duunareista :)
”Arjen talous vaatii kahden tulot”, näin sanoo otsikko AP:ssa 13.8.2011
Tässä vähän taustatietoa sinkuista ja heidän taloudellisesta tilanteestaan:
-joka 5. asuu Suomessa yksin
-30 % yksinasuvista elää köyhyysrajan alapuolella (v. 2007 1100 €/kk)
-70 % toimeentulotuen saajista asuu yksin
-kehityssuunta rikkaissa maissa on se, että yhden hengen tulot eivät riitä köyhyysrajan yläpuolella
-jotkut yhteiskunnan toiminnot suosivat kahden ansaitsijan olemassa oloa
-esim. asuminen: asumisen kustannukset ovat suhteessa korkeammat yksin asumiseen soveltuvissa asunnoissa, yksin asuva ei myöskään voi jakaa välillisiä asumisen kustannuksia kenenkään kanssa esim. sähkölasku, vakuutukset (Lähde AP 13.8.2011)
Suomeen on muodostunut lisäksi iso työssäkäyvien köyhä joukko http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/02/23/900-ekk--elaako-talla-palkalla/20112603/139. Yksin asuvan talous on myös herkempi työelämästä johtuville muutoksille (pätkätyöt ym. epätyypilliset työsuhteet, työttömyys), kun toisen henkilön tuloja ei ole tukena.
Kysymyksiä pohdinnan pohjaksi. Mitä mieltä olet siis väitteestä: arjen talous vaatii kahden tulot? Tulisitko taloudellisesti paremmin toimeen parisuhteessa? Olisiko rahankäyttösi muuten erilaista parisuhteessa? Kuuluuko parisuhteessa mielestäsi kaikki tulot olla molempien käytössä? Jaetaanko menot tasan, vai maksetaanko menoja tulojen mukaan? Oletko koskaan joutunut riitelemään raha-asioista suhteessa?
Mulle jäi jutusta vähän semmoinen kuva, että monella yksin asuvalla olisi asiat taloudellisesti kurjasti. Onko näin? Pätkätyöstä pätkätyöhön -elämä tekee tietysti mahdottomaksi elämän suunnittelun pitkälle aikavälille. Pienestä palkasta ei paljon säästöön jää. Taloudelliset huolet painavat yksin asuvaa, mutta entä kun parisuhteessa molemmat elävät jatkuvan työttömyyden uhan tai taloudellisten paineiden alla? Ovatko asiat yhtään sen paremmin taloudellisesti?
Mukavaa viikonloppua kaikille toivottelee yksi niistä köyhistä duunareista :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
No enemmän toki jäisi käyttöön rahaa, kun vuokra maksettaisiin puoleksi (vaikka asunnon pitäisi silloin olla isompi niin silti). Samoin sähkö, nettiyhteys, sanomalehti ja kotivakuutus maksaisivat vain hieman (tai ei yhtään) enemmän mutta kun ne jakaisi puoleksi niin säästöähän siitä syntyisi. Ruuassakin saattaisi säästää, tosin yhden ihmisen taloudessakin voi ostaa jonkin verran säästöpakkauksia kun on pakastin.
Ja tietysti sisustus ja huonekalut ja pikkurempat maksettaisiin puoleksi. Jos vain toinen jotain koriste-esineitä tai liinavaatteita tai astioita kovasti hinkuaisi niin ne saisi tosin itse maksaa. Pakolliset asiat menisivät kuitenkin "yhteisestä kassasta".
Minun mielipiteeni on, että nuo em. asiat maksetaan puoliksi tuloista riippumatta, koska puoliksi ne käytetäänkin. Poikkeuksena voisi olla tilanne, jossa toinen on sairauslomalla tai lapsen takia kotona ja siksi tilapäisesti ansaitsee vähemmän.
Olen joutunut riitelemään raha-asioista parisuhteessa (avioliitossa) ja siksi juuri jatkossa haluaisin selvät sävelet alusta alkaen. Helpoimmalla kuitenkin pääsee kun ei muuta yhteen kenenkään kanssa.
Hyvä teema vaihteeksi, kiitos.
Melko hyvätuloisena olen aina maksanut kaiken omasta palkkapussista, sekä avioliitossa (vaimo kotiäitinä) että nyt eronneena. Nykyään tietenkin jää enemmän rahaa käteen kun ei tarvitse vaimoa elättää (ei silti että valittaisin kumpaakaan tilannetta; tuo kotiäitiys oli asia josta olin valmis maksamaan enkä olisi muuta halunnutkaan). Meillä ei juuri ollut rahasta riitaa, mutta jako olikin harvinaisen selkeä :)
Tiedän toisaalta naisen, joka on aina maksanut kaiken "oman" ja "omien lastensa" jutut hanttihommista saamillaan palkkioilla, riippumatta siitä että on asunut yhdessä lasten hyvätuloisen isän kanssa (koska hänen kieroutuneen näkemyksensä mukaan olisi sovinistista jos mies maksaisi omien lastensa kuluja; en pysty ymmärtämään. Lapset näkivät pahimmillaan nälkää kun isä taas osteli uusia autoja. Ei riitä ymmärrystä kummallekaan vanhemmalle).
Minun näkemyksen mukaan se, miten rahat jaetaan riippuu suhteessa olevista henkilöistä ja elämäntilanteesta. Nyt jos vaikka jotenkin joutuisin pysyvään parisuhteeseen, ei vastaava voisi mitenkään toimia. Luulen, että pyrkisin ennemmin "rahat täysin erillään" tilanteeseen, tai ainakin pitäisi tosiaan olla tarkasti sovittu raha-asiat.
Solu asumisesta opittu vinkki. Hommaa kaveri jonka kanssa voit asua. Asettakaa pelisäännöt eli onko molemmilla omat ruuat, miten siivotaan ja miten ostetaan vessapaperia. Tällä keinolla säästää lähes parisuhteen verran vaikkakin joutuu tinkimään elämässään lähes samoista asoista kuin parisuhteesa.
"Hommaa kaveri"
Missä kaupassa niitä myydään? Löytyykö pehmolelu-, lemmikkieläin- vai kodinkoneosastolta?
Tiiätkö, en edes taloudellisen turvan takia vaihtaisi epävakaata talouttani epävakaaseen parisuhteeseen, enkä ainakaan sen takia.
Mielummin nauran risumajassa kun itken palatsissa
En ole koskaan asunut kenenkään kanssa yhdessä, joten en tiedä, millä tavalla talouteni olisi erilainen kuin nyt. Minulla on vielä asuntolainaa jäljellä, enkä antaisi kenenkään muun edes maksaa sitä, koska kotini on minun ja tulee olemaan. Vuokraa voisi mies tietenkin maksella, mutta siitä taitaisi tulla riita jo ensimetreillä.
Minä en osaa ajatella, että osa minun rahoistani kuuluisi jollekulle muulle. Olen aika antelias ihminen, eikä minua voisi parisuhteessakaan syytellä pihistelemisestä, mutta 50-50 ei kuulosta mukavalta. Suhteessa ollessani käyttäisin varmaankin enemmän rahaa huvituksiin kuin nyt, mutta siinäpä se suurin ero taitaisi ollakin.
Tulen erittäin hyvin toimeen omilla ansioillani ja voisin helposti elättää pari muutakin ihmistä tuloillani. Olen yrittäjä, joten minulla ei ole turvaverkkoa; sen vuoksi parisuhde olisi kiva, mutta en minä itseäni ihan noin halvalla myy.
"Mulle jäi jutusta vähän semmoinen kuva, että monella yksin asuvalla olisi asiat taloudellisesti kurjasti. Onko näin? Pätkätyöstä pätkätyöhön -elämä tekee tietysti mahdottomaksi elämän suunnittelun pitkälle aikavälille. Pienestä palkasta ei paljon säästöön jää. Taloudelliset huolet painavat yksin asuvaa, mutta entä kun parisuhteessa molemmat elävät jatkuvan työttömyyden uhan tai taloudellisten paineiden alla? Ovatko asiat yhtään sen paremmin taloudellisesti?"
Niin,monelle tuo on arkea,pätkätyöstä-pätkätyöhön.Sitten työantaja keksii kiristää mitä ihmeellisimmillä jutuilla.Tiedän tapauksia.Sitten, on nämä kaikenmaailman haistapaska työllistämiset puolipalkalla väkisin kaupungille tms.Tiedän henkilön joka työllistettiin 3 kertaa kaupungille 9kk:den pätkissä(eli 9kk:ta töissä ja 9kk:ta työttömänä,9kk: töissä jne) syystä että kaupunki sai tukiaisia aina kun palkkasi kyseisellä tavalla.Henkilö on ahkera työntekijä ja teki ihan vastuullista hommaa.Ja pakko ottaa jollei halua karensia.
En ole ikinä asunut yhdessä parisuhteessa mutta ihan silkalla matikalla jo voi päätellä että jos on enemmän rahaa talossa niin sitä pärjää molemmat paremmin.
Itse olen sen kannalla että olisi yhteiset rahat koska yhdessähän sitä eletään.Eikä haittaisi vaikka olisin se enemmän tienaava(eli olen hyvätuloinen).
Itse jos muutan neitokaisen kanssa yhteen niin haluan antaa kaikkeni jotta molemilla olisi hyvä olla.Omien rahojen panttaaminen tuntuu itsekäältä ja hieman kylmältä toista kohtaa.Puhumattakaan jos toinen tienaa huomattavasti vähemmän.
Kiva että keskustelua ja mielipiteitä on jo jonkin verran tullut :)
Mun mielestä juuri asumismenot on oleellisin ero sinkun ja parisuhteellisen välillä, kuten tossa lehtijutussakin oli. Ja toki, kuten esim. FF sanoi on menoja, jotka voivat olla jaettavissa (netti, sähkö, sanomalehti ym.). Noista se ”säästö” on sitten varmaan muutamia kymppejä.
Minäkään en ole asunut parisuhteessa kenenkään kanssa. Kuitenkin, parisuhteessa, jossa molemmat ovat työssä, mun mielestä molemmat osallistuu menoihin. Pelisäännöt rahan käytöstä on muutenkin hyvä olla. Molemmilla pitää ja saa olla ne omat rahat ja omat tilit.
Tuossa lehtijutussa oli noita kohtia että ”70 % toimeentulotuen saajista on sinkkuja” ym. niin mun mielestä olisi ollut myös asiallista mainita siinä jutussa, että toimeentulotukihan on harkinnanvaraista! Eli esim. puolison tulot vaikuttavat siihen. Sama juttu on muuten työmarkkinatuen kanssakin. (Onko se sitten oikein, niin sehän on jo ihan eri ketjun ja paikan paikka :) Ymmärrän toki, että tällä perusteella (tuen maksamiset) parisuhteet ovat ”halvempia” yhteiskunnalle.) Ansiopäivärahaan ei kai puolison tulot vaikuta?
Tässä vielä aiheeseen sopivaa musiikkia :)
Suuret setelit
http://www.youtube.com/watch?v=ejn8kkyqlDU
Minä asun omassa asunnossani ja mies omassa asunnossaan. Oma rauha on sen verran tärkeä asia mulle, että en voisi vain rahan säästämisen takia mennä yhteen asumaan. Tai sitten pitäisi olla tosi iso kämppä, mikä taas nostaisi niitä kustannuksia.
Ja sitten vielä yksi juttu, kun tämä mies on nyt työtön, niin hänen tukiensa saamiseen vaikuttaisi minun tuloni, joten jos asuisimme yhdessä ei hän esim. mitään toimeentulotukea saisi. Siksi valtaosa tt-tukea saavista on sinkkuja, eikä niinpäin, että ovat sinkkuja koska saavat tt-tukea.
Ennen asuin omakotitalossa, jonka lainasta maksoin omaa puolikasta. Nyt asun >100m2 kerrostaloasunnossa kahden lapsen kanssa. Asunnon arvo ei muuttunut, mutta nyt rahaa on enemmän kuin ennen. Asumiskulut on myös suurinpiirtein samat, mutta muu rahankäyttö on järkevämpää kuin ennen (ex-miehellä se ei sitä aina ollut). Avioliitossa maksoin kaikista kuluista puolet, vaikka ex hitusin isotuloisempi siis maksoin suhteessa isompaa osaa tuloistani. Nyt elatustuki kompensoi tuloeroa (lastenvalvoja määrittämä - ei riistoa ja ex tulos ilmoitettu vielä alakanttiin).
En kuitenkaan ole ihan keskiarvotapaus, palkkani on kohtuullinen ja asunnostakin puolet omaa.
Riippuu missä asuu. Itse asun maaseututaajamassa rivitalokaksiossa, jonka olen maksanut aikoja sitten. Noin 15 euron tuntipalkalla ei ole kauheasti toimeentulo-ongelmia. Täällä kun monet yksityiset palvelut kuten vaikka auton huolto, parturit ynnä muut ovat paljon halvempia kuin pääkaupunkiseudulla.