Elämänmuutos

Mä suosittelisin, että käyt ensin lääkärin juttusilla. Masennus on vakava sairaus mutta siihen on lääkkeitä ja terapiaa. Omasta puolestani sanon, että tee sitä mistä haaveilet/unelmoit. Mieti mitä elämältäsi haluat ja kulje sitä kohti. "Pakota" itsesi liikkumaan. Se on alussa vaikeaa mutta helpottaa masennusta ja auttaa painonhallinnassa. VOIMIA!Mä suosittelisin, että käyt ensin lääkärin juttusilla. Masennus on vakava sairaus mutta siihen on lääkkeitä ja terapiaa. Omasta puolestani sanon, että tee sitä mistä haaveilet/unelmoit. Mieti mitä elämältäsi haluat ja kulje sitä kohti. "Pakota" itsesi liikkumaan. Se on alussa vaikeaa mutta helpottaa masennusta ja auttaa painonhallinnassa. VOIMIA!

Hemmetin kone, kun tuplaa mun kirjoitukset.

Minun kohdallani se potku oli sellainen, että löysin itseni keskussairaalan sydänosastolta, diagnoosina perinnöllinen sydänsairaus ja pitkä lista muitakin, mm. diabetes ja keuhkoveritulppa. Vaihtoehdot olivat suunnilleen laihduttaminen tai hengenlähtö, niin eipä siinä tarvinnut kauan miettiä. Tietysti jos olisin ollut vähän fiksumpi, niin olisin aloittanut elämäntaparemontin jo ennen sairastumista. Mutta ihmisluonto nyt on sellainen, että ihan itse pitää iskeä päätä seinään tarpeeksi monta kertaa, ennen kuin oppii, että se sattuu eikä ole kivaa.

Luulen että tuo masennus pitäisi hoitaa ihan ensimmäiseksi, sillä masentuneena ei jaksa yhtään mitään. Olisiko vaikka yhteydenotto työterveyshoitajaan se ensimmäinen askel, jonka voisit ottaa? Saatat tarvita sairauslomaa, tai jos sellaista ei anneta, niin olisiko vaikka vuorotteluvapaa mahdollinen?

Kyllä masennuksen hoitoon saa ilman muuta sairauslomaa. Kannattaa mennä psykiatrin juttusille, niin saat s-lomaa ja siitä alkaa toipuminen.

Itselläni on usean vuoden masennuksesta kokemus, ja sinä aikana lihoin yli 20 kg. Sain lääkityksen ja kävin 3 vuotta terapiassa. Vasta niiden jälkeen olen jaksanut ajatella laihduttamista. Se on vasta alussa, bmi on nyt 32, aloitin samasta kuin aloittajalla.
Vieläkin välillä masennus nostaa päätään ja herkut maistuvat, mutta olen päättänyt, että hiljaa hyvä tulee. Masennus vaan on sellaienn tauti, että koko ajan on oltava varuillaa, että se ei pääse uusimaan.

Kaikkea hyvää sinulle Maire1982 !!

Kiitos kovasti kannustuksista =)

Joo, on ollut TODELLA vaikea myöntää, että voisin olla masentunut. Järjellä ajateltuna se on niin totta, mutta mutta... onko se luovuttamista, jos laitan kaiken (ylipainon, työhön vittuuntumisen, sinkkuna olon ym.) sen piikkiin? Tiedän, etten muitten ihmisten kohdalla ajattelisi niin, mutta itseään on helppo syyllistää. Sairaslomalle jäisin heti, jos vain ylpeys antaisi periksi. Toisin sanoen pelkään leimautumista työpaikalla ja täältä hemmetin p-reiästä (rakas kotikaupunkini) on muutenkin vaikea löytää töitä. tekis mieli vaan hypätä oravanpyörästä pois ja keskittyä itteensä. oon niin uskomattoman hyvä laittamaan kaikki muut itteni edelle. Onko se sitä kiltin tytön-syndroomaa? Jep, jollekin ammattiauttajalle tässä on pakko mennä, nyt kun sain oloni purettua kirjaimiksi ja lauseiksi :)

ei se liikkumaan lähtö ole aina niin mukavaa, mutta liikunnan jälkeen olo on hieno itse aikoinaan kun aloittelin elämäntapa muutosta niin ajatuksena oli että se aika kuluu olit sitten sohvalla tai lenkillä mutta kun valitsen lenkin niin vuoden päästä olen normipainoinen ja hyvä kuntoinen jos taas jään soffalle lihon vaan lisää nyt olen normipainossa ja koukussa liikuntaan ja terveelliseen ruokaan muista: elämä on valintoja

Ensin mietit, kuka hyötyy sairaslomalta, sinä. Kuka on liian lihava, sinä. Ota itsesi tärkeimmäksi projektiksi!
Minä olen itse paraskin sanomaan. Olen juuri jäänyt eläkkeelle, olen ollut koko elämäni se kiltti ja sopeutuvainen, tehnyt kaikkeni toisten eteen, sinnitellyt, nippa nappa jaksanut tähän asti. Bmi 33
Ajattelin aina työelämässä, että kuinka hankalia ja itsekkäitä ovat nuo, jotka määräävät itse rajansa. Niin kuitenkin pitää tehdä.
Olen nyt täältä turvallisen välimatkan päästä kehottanut paria työkaveria hellittämään. Eihän se sovi, että nuoret perheenäidit uupuvat työpaikalla aivan loputtomasti.
Työpaikka on tosi tärkeä, ei sitä voi riskeerata, ymmärrän. Olisiko paikkakunnan vaihto mahdollinen?
Tämä koko vyyhti kiinnostaa, koska sisareni on samassa tilanteessa.
Voimia sinulle aloittaa parannustoimet.

Syöt vähempi kun kulutat,muuta oikotietä ei lahtumiseen ole.tämä ja vain tämä ainoastaan on faktaa.Unohda kaikki muu kikkailu jos todella haluat pudottaa elopainoasi.

Elämäntapamuutos on varmasti helpompaa jonkun avustuksella kuin yksin. Varaa aika esim ravintoterapeutille, lääkärille(masennus, kilpirauhasen toimintahäiriö?), painonvartijoiden kaltaiseen ryhmään tms. Itse en ole ylipainoinen mutta erilaisten syömishäiriöiden kanssa tapellut kymmenen vuotta. Joten suosittelen lämpimästi vaikka just tuollaista laihdutusryhmää, mistä saat samassa tilanteessa olevien tukea ja tärkeää tietoa terveellisistä elintavoista ettet kehitä itsellesi mitään kieroutunutta suhtautumista ruokaan.

Ja usko pois: mitä enemmän liikut, sen enemmän jaksat. Vaikka tuntuu raskaalta, mitä kauemmin jatkat liikkuntaharrastusta, sen helpommalta se alkaa tuntua. Kunhan liikut tavalla josta oikeasti tykkäät. Tähän kannattaa käyttää aikaa, ja kokeilla eri lajeja ihan rauhassa. Esim kuntokeskuksiin saa yleensä parin päivän-viikon ilmaisen tutustumiskäynnin, jolloin voi kokeilla kaikkia mahollisia jumppia ja laitteita. Näin itse jäin koukkuun liikuntaan t. entinen liikunnan inhoaja ;)

"Ota itseäsi niskasta kiinni" on liian painostavasti sanottu, mutta siinä piilee totuuden siemen. Aloita kuitenkin ihan pienistä jutuista, koko elämää on tosi vaikea laittaa heti pysyvästi kuntoon. Mä esimerkiksi lopetin juuri kaiken suklaan ja karkin ostamisen. Kun niitä ei ole kotona, ei tule kiusausta ahmia illalla. Jos joku tuo lahjaksi, silloin ne ovat sallittuja, muuten ei.

Yksi tärkeä juttu mielestäni on myös se, ettei soimaa itseään epäonnistumisista ja virheistä. Kukaan ei oo täydellinen, joten miksei siis rakastaa itseään tämmösenä vajavaisenakin. Mitä sitten jos on vähän isompi peppu tms, se ei estä meitä olemasta onnellisia ja kauniita. Tää on asia jota mä oon opetellut viime aikoina, hyväksymään ja olemaan kiltimpi itselleni. Voin sanoa että toimii:)

Toivon sulle paljon voimia mennä eteenpäin pikkuhiljaa. Ja muista että pienetkin onnistumiset on suunta ylöspäin. Hyvää syksyä ja yritä pärjäillä:)

Kun elämä on mennyt solmuun, ei sitä kerralla avata vaan pikkuhiljaa parempaan suuntaan.

Jos et syystä tai toisesta halua mennä lääkärille puhumaan masennuksesta (sitä kannattaisin ehdottomasti), käy ostamassa mäkikuismatabletteja apteekista ilman reseptiä. Ne on A-Vogelin, nimi on Hyperiforce Nova. Joidenkin tutkimusten mukaan mäkikuisma on mietoja masennuslääkkeitä toimivampi.

Kestää useampia viikkoja, että teho tuntuu.

Sitten: yritä tehdä ihan pieniä juttuja. Kuten, että ison suklaalevyn sijaan ostat pienemmän patukan, tai että kävelet raput ylös asuntoon, tai että teet kotona salaattia.

Ja yritä olla kiltti itsellesi, anna paljon hyvää palautetta. Mitä paremmaksi tunnet olosi henkisesti, sitä enemmän jaksat myös panostaa tuohon fyysiseen puoleen.

Hmm...alotin 2010 prokkiksen...painoin 100 kg tasan..
ostin jauhelihaa..ja kanaa ja lisää jauhelihaa salaattia ja vichyä...
ja kaivoin 15 vuotiaana saamani polkupyörän...

siitä se lähti...7 päivää viikossa 12 km päivässä nopeeta tahtia pyörä oli vanha ja polkeminen raskasta 7 päivän jälkeen kun pystyi taas polkemaan istuvalteen
ei osannut enään olla himassa piti päästä polkemaan...siihen jäi heti koukkuun vaikka aina menikin verenmaku suussa tällä kertaa ikä toiviisautta ja join matkalla noin 1,5 litraa koska ilman sitä tulee oksennus...

tein jauhelijha pihvejä ja vetelin vicyllä ja vedellä alas söin kiwejä ja salaattia
jäävuori salaattia sellaisenaan sekä kurkkua..sen päätin että nälän tunnetta en tunne vaan syön kun on nälkä...jopa pussikeittoja.

Ei karkin karkkia ei alkoholia ei perunaa ei riisiä...join paljon kun söin koska muuten saat migreenin...

4 kuukautta ja paino oli 77 kg...enkä tohon osaa lisätä enempää..sit alotin uimisen 2011 keväällä 3-5 kertaa viikossa..nyt on tullut painoa takasin nyt on paino 82 kg tasan...