Heidät on kasvatettu siihen, että mies on aloitteentekijä ja nainen passiivinen hurmattava. Kysyin jokin aika sitten eräältä naiselta, mitä hän oli mieltä aloitteen teosta ja vastaus oli, että molemmat sukupuolet voivat hänen mielestään yhtä lailla tehdä aloitteita. Kysyin edelleen, tekikö hän usein aloitteita vai odottiko hän miehen tekevän niitä, mihin vastaus oli, että hänestä tuntui luonnollisemmalta, odottaa miehen aloitetta.
Tämä on osa niitä sukupuolirooleja, joihin meidät on kasvatettu. Miesten on siis turha potkia niitä vastaan ja vaatia naisilta enemmän aloitteellisuutta sinkkujen soidinmenoihin. On yksinkertaisesti helpompaa vain toimia niiden odotusten mukaan, jotka meille on asetettu. Varsinkin kun tilanne vaikuttaa monin tavoin suosivan aktiivista miestä.
"Murrosiän päättyessä tyttö seisoo aikuiselämän kynnyksellä. Voimme silloin todeta, että hänen kasvatukseensa naiseksi on sisältynyt ennen kaikkea alistamista, passiivisuutta ja sopeutumista, mutta myös harjaannusta elämään läheisissä tunnesiteissä ja tiettyä ymmärrystä muiden ihmisten ongelmiin ja avoimuutta niiden käsittelylle. Sitä vastoin heitä, toisin kuin poikia, on tuskin lainkaan koulutettu ottamaan aloitetta käsiinsä, olemaan aktiivisia ja toimimaan."
Eliasson, M. Carlsson, M. & Bokförlaget Natur och Kultur, Stockholm. Naisen Psykologia. Suomenkielinen painos. Landemann. 1989, 59.
Annetaan myös ymmärtää, että jopa naisen seksuaalinen kiinnostus usein liittyy vahvasti miehen aloitteellisuuteen.
"Nainen yhdistää seksuaalisuutensa tunnesiteeseen miehen kanssa ja miehen on määrä herättää hänen kiinnostuksensa, mikä tarkoittaa sitä, että mies tekee aloitteen, ei nainen. Naisen seksuaaliseen rooliin kuuluu silloin vastata miehen lähentelyihin, jolloin lähtökohta on aivan toinen kuin, jos naisen sallittaisiin itse lähestyä puoleensavetävää miestä."
Eliasson, M. ym. 1989, 77.
Mitä tämä siis kertoo?
Aloitteellinen mies saa naisen käymään kuumana!
Tämä on osa niitä sukupuolirooleja, joihin meidät on kasvatettu. Miesten on siis turha potkia niitä vastaan ja vaatia naisilta enemmän aloitteellisuutta sinkkujen soidinmenoihin. On yksinkertaisesti helpompaa vain toimia niiden odotusten mukaan, jotka meille on asetettu. Varsinkin kun tilanne vaikuttaa monin tavoin suosivan aktiivista miestä.
"Murrosiän päättyessä tyttö seisoo aikuiselämän kynnyksellä. Voimme silloin todeta, että hänen kasvatukseensa naiseksi on sisältynyt ennen kaikkea alistamista, passiivisuutta ja sopeutumista, mutta myös harjaannusta elämään läheisissä tunnesiteissä ja tiettyä ymmärrystä muiden ihmisten ongelmiin ja avoimuutta niiden käsittelylle. Sitä vastoin heitä, toisin kuin poikia, on tuskin lainkaan koulutettu ottamaan aloitetta käsiinsä, olemaan aktiivisia ja toimimaan."
Eliasson, M. Carlsson, M. & Bokförlaget Natur och Kultur, Stockholm. Naisen Psykologia. Suomenkielinen painos. Landemann. 1989, 59.
Annetaan myös ymmärtää, että jopa naisen seksuaalinen kiinnostus usein liittyy vahvasti miehen aloitteellisuuteen.
"Nainen yhdistää seksuaalisuutensa tunnesiteeseen miehen kanssa ja miehen on määrä herättää hänen kiinnostuksensa, mikä tarkoittaa sitä, että mies tekee aloitteen, ei nainen. Naisen seksuaaliseen rooliin kuuluu silloin vastata miehen lähentelyihin, jolloin lähtökohta on aivan toinen kuin, jos naisen sallittaisiin itse lähestyä puoleensavetävää miestä."
Eliasson, M. ym. 1989, 77.
Mitä tämä siis kertoo?
Aloitteellinen mies saa naisen käymään kuumana!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Roskaa, nykyään ei enää ole sukupuolirooleja vaan eletään tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Naisetkin voi tehdä aloitteita.
Vau. Asiantuntija liikkeellä!
Nopeastipa ovat ajat ja naiset muuttuneet, kun reilu kymmenisen vuotta sitten tehty naistutkimus on jo roskaa!
Oliko vuosi 1989 reilu kymmenisen vuotta sitten?
Samaan tapaan kuin vuosi 1850 oli yli vuosi sitten. Ei se valekaan ole :D
Populaaripsykologista paskaahan tuo on. Populaaripsykologia tarjoaa yksinkertaistuksia monimutkaisista asioista- "Rahvaan" on näitä yksinkertaistuksia helppo ymmärtää, sillä heidän on vaikea käsittää asioiden monimutkaisuutta ja moniulotteisuutta. Kannattaisiko opiskella oikeaa psykologiaa naurettavien populaariesitysten sijaan?
Ei ei ei ei. Kyseessä on feministisestä näkökulmasta kirjoitettu teos, joka kritisoi mainittua "nainen olkoon passiivinen"-roolia. Huomaa kohdat
"...hänen kasvatukseensa naiseksi on sisältynyt ennen kaikkea *alistamista*"
"...lähtökohta on aivan toinen kuin, jos naisen *sallittaisiin* itse lähestyä"
lol
Vuodet menevät liian äkkiä.. Olen edelleen 00-luvun alkupäässä.. :D
Voisitko avata hieman ajatustasi?
Mitä on populaaripsykologinen paska ja mikä on oikeaa psykologiaa? Miten ne määritellään?
Ilmeisesti tunnet psykologiaa, ja tämänkin teoksen, varsin hyvin?
Viittaako tuo 85 syntymävuoteesi? Ymmärrän kyllä vuosikymmenten vilinän, jos olet 85 v.
En ole vanhennut päivääkään sen jälkeen kun täytin 16. ;)
No oletkos sä reilu kymmenvuotias ipana? Näköjään olet syntynyt vuonna -85?
Ehkä noin oli yli 20 vuotta sitten
Kerrotko nyt miten asiat on vai miten haluaisit niiden olevan? Veikkaan jälkimmäistä.
Veikkasit väärin.
ohjelmoitu odottamaan aloitteita
miehet sitten tekee niitä eli esittelee taitojaan
eläimiä me ollaan
Näin se on. Miehen tulee tehdä aloite. Jos ei uskalla, niin sitten on parempi olla yksin. Sellainen mies ei ole lisääntymiskelpoinen.
Naiset! Varokaa ujoja ja passiivisia miehiä. Heillä on ujoja ja passiivisia siittiöitä, jotka eivät kilpaile keskenään munasoluun pääsystä, vaan jäävät odottamaan, että munasolu lähettää virallisen kutsukirjeen. Jos joku arka siittiö sattuu munasoluun päättymään ja te tulette raskaaksi miehelle, elämä hänen kanssaan on vaarallista ja epävarmaa. Kun sapelihammastiikeri hyökkää teidän ja lapsenne kimppuun, ujo mies ei teitä pysty pelastamaan.
Siksi kannattaakin valita aloitteita tekevä, rohkean rempseä ja aggressiivinen mies, joka heittää teidät olalleen ja kantaa pesäänsä, jossa ottaa teidät rajusti. Hänen vikkelät siittiönsä saattavat teidät nopeasti siunattuun tilaan. Sapelihammastiikereitä aloitteellinen mies vetää turpaan tuosta vain.
Muistakaa siis naiset: jos lähestytte ujoa miestä, otatte suuren riskin. Alas aloitteita tekemättömät ja tunteelliset nössömiehet, eläköön aloitteelliset ja itsevarmat panomiehet!
Viestisi on täyttä paskaa, tiedät sen itsekin. Jos et tiedä, olet tajuton idiootti.
Ne "nössögeenit" menevät myös äidiltä pojalle. Kaikki naisethan ovat nössöjä, joten näitä nössögeenejä on mahdotonta hävittää maailmasta.
mut sisältö oikeansuuntainen
Olen sitä mieltä, että sinä ainakaan et ole perinyt huumorigeeniä.
Nyt viestin uudestaan luettuna huomaan, että sarkasmitutkani ei tainnut havaita kohdetta tällä kertaa.
Maailma on silti niin erikoinen paikka, että tuolla tavalla ajattelevia ihmisiä taitaa olla Suomessakin satoja tuhansia.
Näitä aloitteen tekoon liittyviä aloituksia on viime aikoina tehtailtu tänne ihan urakalla. Kaikki pyörii sen ympärillä miten miehet jankuttavat etteivät naiset tee aloitteita, miten mies saa tehdä kaiken, naiset ovat liian passiivisia ym. Naiset vastaavat, että kyllä minä ainakin olen tehnyt montakin aloitetta. Sitten vängätään siitä mikä aloitteeksi lasketaan, onko hymyily tai silmiin katsominen aloite, onko tervehtiminen aloite, vai lasketaanko aloitteeksi vain suora kysymys esim. kahville. Sitten mangutaan siitä, miten ikinä ei voi olla varma mitä nainen haluaa. Tarkoittiko hymyily ja silmiin katsominen mitään.. Naiset taas valittavat siitä miten miehet eivät tunnu huomaavan jos nainen on kiinnostunut tai vastaavasti kuvittelevat kaiken kiinnostukseksi ja liimautuvat seuraan kuin iilimadot.
Loppujen lopuksi tuo keskustelu ei johda mihinkään ja joku aloittaa taas vähän ajan kuluttua ketjun samasta aiheesta.
Joo, enpä taida kommentoida tähän mitään.
Pahin on se kun meiltä käytännössä puuttuu kaikki käyttäytymissäännöt, siis sellaiset käyttäytymismallit joista ei juuri kukaan voisi poiketa leimautumatta hyvin kielteisessä valossa. Osa miehistä on alkanut aivan tolkuttomasti ahdistella naisia joka paikassa.
Eihän meillä enää edes palvelutehtävissä toimivat nuoret naiset uskalla miehiä paljon päin katsoa, hymyilemisestä puhettakaan. Ei tietenkään uskalla nainen miehiä päin katsoa jos on oletettavissa, että mies tulkitsee sen naisen haluksi päästä hänen kanssann nussimaan ja/tai alkaa tarrautua sellaisen perusteella naiseen.
Minut on kasvatettu ottamaan ohjat omiin käsiini ja niinpä olenkin tehnyt. Olen myös tehnyt aloitteita, kun ei mielenkiintoinen mies ole saanut hetkeen aikaan mitään. Ujohko olin nuorempana, mutta silti tiesin, että ei aina kannata jäädä odottelemaan, jos jotakin aikoo saada.
Miksi valitsit väitteesi perustaksi kaksi 20 vuotta vanhaa teosta, joiden tutkimusmateriaali on luonnollisesti vielä tuotakin vanhempaa? Minä olin parikymppinen noihin aikoihin ja voin ihan kokemuksesta sanoa, että ajat sekä nuorten kasvatus, mahdollisuudet ja ympäristö kaikkineen ovat nykyisin ihan erilaiset kuin 80-90-lukujen vaihteessa.
Kuten neiti ruiskukka tuossa sanoo, tätä asiaa on puitu tällä palstalla joka ikinen päivä, eikä mihinkään konsensukseen ole päästy. Minä olen joskus yrittänyt kertoa omista aloitteistani, mutta ne on aina tyrmätty sillä, että ne on tehty ihan väärin ja väärille miehille. Ja koska suhteeni päättyivät muutaman vuoden jälkeen (eivät riitaan, vaan realiteettiin), olin kuulemma tarjoutunut panomiesten rinkeihin enkä kunnollisille miehille konsanaan ja olin siis jo puhkin----ttukin. Teit niin tai näin, aina menee väärin, jos siis olet nainen.
Onhan tätä puitu. Usein juuri siten, että miehet valittavat, kun naiset eivät tee aloitteita, mutta lähinnä, aloituspostia kirjoittaessani, ajattelin perinteisiä sukupuolirooleja, ja sitä, että monella tavalla ne asettavat ne normit, joiden mukaan valtaosa väestöstä tuntuu deittailua lähestyvän. Miehenä siis näyttäisi olevan helpompaa ja hedelmällisempää yksinkertaisesti pyrkiä oppimaan, mikä naisia miehessä viehättää ja tehdä niitä aloitteita, sen sijaan, että valittelisi naisten aloitteentekemättömyyttä.
Valitsin väitteeni perustaksi 20 vuotta vanhan teoksen, koska se on toistaiseksi ainoa naisen psykologiaa käsittelevä teos, jonka olen lukenut. (Pyrin parantamaan asiantilaa lähitulevaisuudessa!) Lainasin viime viikolla kirjastosta ihan mielenkiinnosta, koska ajattelin sen ehkä auttavan minua askeleen eteenpäin vastakkaisen sukupuolen ymmärtämisessä.
Ajat ja nuorten kasvatus ovat toki nykyään hyvin erilaiset (mikä ei mielestäni aina läheskään hyvä asia!), mutta uskon silti ko. kirjan esittämien sukupuoliroolien olevan yhä hyvin vahvasti esillä, sillä asiaa ajatellessani, näen niitä paljon ympärilläni. Enkä usko hetkeäkään, että ihmisten perimmäiset arvotukset ja roolit yhden ainoan sukupolven aikana niin kovasti muuttuisivat. Tässä siis viittaan hyvin perustavan laatuisiin eroihin siinä, miten poika- ja tyttölapsiin suhtaudutaan, ja millaisia leikkejä lapset sitten leikivät. Pojat leikkivät pikkuautoilla, tytöt nukeilla. Tytöt leikkivät prinsessaleikkejä, pojat vetävät pihalla leikkisotaa. Tyttöjen on hyväksyttävämpää leikkiä poikamaisia leikkejä, kuin toisinpäin. yms.
Kirjassa kyllä mainostetaan kovasti naisen huonoa asemaa ja "kaikkien tietämää" miesten aseman ylivertaisuutta, mikä on minusta aika kummallista, sillä oman kasvatukseni alavire tuntuu olevan täysin päinvastainen. Toisin sanoen, oman kokemukseni mukaan nyky-yhteiskunnassa ihannoidaan ja promotoidaan naisen asemaa ja pehmeitä arvoja samalla kun maskuliinisuutta ylenkatsotaan ja halveksutaan.
Itselleni kamppailu sukupuoliroolien, ja varsinkin maskuliinisen roolin hyväksyttävyyden ristiriitaisuuden kanssa kamppailu, on tullut hyvin tutuksi viimeisen 10 vuoden aikana. Ei. En ole homo, vaan YH-äidin ja naisopettajien kasvattamana miehenä kosketus omaan maskuliinisuuteeni on ollut aikalailla hukassa ja lopputuloksena uskon olevani monessa suhteessa melko feminiininen.
Tätä palstaa lukiessa olen huomaavinani liikkeellä paljon kaltaisiani! Nämä miehet vain tuntuvat usein tuovan asian esille lähinnä naisvihan muodossa.
Vaikuttaisi siis, että olemme siirtymässä, aikamoisten kasvukipujen kautta, androgyyniseen suuntaan, jossa sekä miehet että naiset, yhdistävät omaan sukupuolirooliinsa enemmän molempien sukupuolien stereotyyppisiä (tai stereotypisoituja) ominaisuuksia. Tämän näen erittäin poisitiivisena asiana, mutta silti perinteiset sukupuoliroolit vaikuttavat yhä vahvasti taustalla.
Mielestäni tämä on hyvä tiedostaa parisuhdemarkkinoilla.
Ongelma on siinä että naiset ovat yleensä huomattavasti nirsompia kuin miehet. Heillä saattaa olla hyvin tarkkoja vaatimuksia miehen suhteen ja kuka tahansa ei todellakaan kelpaa. Ok, ei siinä ole mitään pahaa, mutta olisi järkevää jos tällainen henkilö tekisi aloitteen silloin harvoin jos sattuu sopivan ihmisen kohtaamaan.
Nythän homma menee niin että miehet yrittävät ja yrittävät ja naiset tuskastuvat kun tarjolla on enimmäkseen vain huonoja vaihtoehtoja. Tämä miesten "aloitevastuu" aiheuttaa moninkertaisesti epäonnistumisia ja sen myötä reilusti mielipahaa siihen nähden jos naiset tekisivät enemmän aloitteita.
Mielestäni kaikkeen ei pidä vain alistua sen takia että ennenkin on ollut niin. Miehetkin ovat oppineet aikojen kuluessa pitämään naisia tasa-arvoisina. Samanlaista muutosta kaivattaisiin naisilta puolestaan tässä asiassa.
Aloittajalta tiedustelisin, että mikä mielestäsi on aloite? tai miten sen määrittelet?
Olen huomannut, että jos nainen on osoittanut mahdollista kiinnostustaan minua kohtaan katsein, elein, teoin, asettumalla helposti lähestyttäväksi, jne.. niin todennäköisyys, että juttelu luistaa mukavasti on huomattavasti suurempi kun aivan kylmiltään lähdettäessä. Eli teenkö minä tilanteissa aloitteen vai tämä nainen? Tiedän, että jos jätän lähestymättä kyseistä naista niin äärimmäisen harvoin tämä nainen tulee oma-alotteisesti minun juttusille.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että aloite on jokin teko, jolla tietoisesti pyritään lähentämään välejä toisen ihmisen kanssa ja jossa jotenkin tullaan toisen "mukavuusvyöhykkeelle."
Täysin tuntemattoman henkilön kanssa se siis yleensä merkitsee keskustelun aloittamista.
Keskusteluväleissä ollessa, puhelinnumeron pyytämistä tai kahville kutsumista.
Kahvlassa istuttaessa se voi olla toisen koskettaminen.
Intiimimmissä väleissä olevien kohdalla aloite seksiin on jonkinlaista kimppuun käyntiä.
Ns. passiiviset aloitteet, joissa ei tulla toisen mukavuusvyöhykkeelle, eivät siis mielestäni ole todellisia aloitteita, mutta ne kyllä viestivät avoimuudesta aloitteelle.
Eli tilanteesi tulkitsen niin, että nainen antaa signaaleja avoimuudesta aloitteellesi ja sinä olet aloitteentekijä.
Se että nainen oikeasti tekee jotain romanttista kiinnostavan miehen eteen on harvinaista.
Meidän parisuhdekulttuuri tukee hienosti yleistä naisen asemaa parisuhdemarkkinoilla, jossa passiivisuus on valttia jottei "omat näpit pala" kun se miehen rooli on kerätä pakkeja naisen valkatessa.
Näin ollen mies kouliutuu "juttelemaan" eri tasoisella supliikilla LÄHES kaikille mahdollisesti kiinnostavan näköisille naisille.
Jos naiset tekisivät reiluja aloitteita miehille eikä mitään "mä nyt räpsytän 2 kertaa silmiäni ja toi kundi ei tajunnut tulla iskemään mua" tyyliin, niin minä sanon että olisimme paljon isomman askeleen eurooppalaisempaa kulttuuria.
Deittaaminen on niin hiton vakavaa Suomessa ja vaatimuslistat suurennuslasilla kolutaan toisesta läpi- eihän se kahvilla etc käynti toisen kanssa naimisiin menoa tarkoita vielä.
Toisaalta jos mies ulkoisesti tiedostetaan hyvin laadukkaaksi niin ei ole epätavallista että häntä alkaa naiset piirittää että mies on vain passiivinen hiukan naisia härnäten eri metodein. Tähän pikkuisen supliikkia päälle ja tadaa, maailman on avoin. Uskon että ytm tasolla naiset tekevät myös aloitteita heille-koska yleinen naisten kilpailu suositusta miehestä on selvää.
PS. Jos ei asiakaspalvele mitenkään naisia iskemis mielessä voi mies olla mikävaan stereoidi-gorilla anti-nössö eli bodari-sankari, niin ilman naista jää. Vastaavasti hintelä pleikkapojalla voi natsata pleikkatytön kanssa. Se ei todista mitenkään evoluutin valintaa naisen näkökannasta, vain sen että supliikilla iskeminen on niin tärkeää meillä. Muut kemiat sun muut tulee sen jälkeen kunhan nainen on tiedostanut miehen "mielenkiintoisuuden". Miten se tehdään jos ei iskemällä?
Stetsonilla ja zeepra-housuilla? Suomessa? En usko että toimisi.
Juuri näin se on että miehet ovat alkaneet arvostaa naisia. Ja niin monet miehet arvostavat aivan liikaa naisia, mistä vielä seuraa se että he ovat jo pelkästään tämän asian vuoksi naislle turnoff(vaikuttavat epävarmoilta nössöiltä). Näin siksi kun naiset kuitenkin ovat ainakin käyttäytymisensä tasolla edelleen luolamiesmalleissa, ja odottavat mieheltä sonnimaista naiseen kiinni käymistä. Se tietenkin on että nainen haluaa valita sen miehen joka häneen sonnimaisesti kiinni puskee, ja tässä taas naiset ovat ylen nirsoja. Nainen sallisi häntä lähestyvän vain niiden muutamien miesten joilla nimenomaan on ja on ollut paljon naisia nussittavanaan, ja jotka miehet nainen kokee panettavina miehinä. Näin käyttäytyy parittelukuvioissa se kiihkeinkin feministinainen.
Voidaan sanoa että parittelukulttuurissamme nainen on pitänyt ne puolet luolamiesajan kuvioista mitkä tuntuvat hänestä vaistomaisesti mukavilta, mutta toisaalta niinikään poiminut itsekkin paasaamastaan uudesta feministisestä ja naisia ylen määrin arvostavasta kulttuurista ne puolet jotka tuntuvat mukavilta.
Esim. se lie selvä asia että ei luolamieskulttuurissa naisella ollut paljon valinnan mahdollisuuksia. Riskein ja myös ovelinkin tappelijauros yksinkertaisesti otti itselleen ne naiset mitä pystyi ja halusi.
Tässä olisi tarjolla herkkä, keskustelutaitoinen, naista ymmärtävä, avarakatseinen mies. Miksi ei kelpaa kenellekään? Kyseessä on todellinen aarre. Neitsytkin vielä.
Sinnikäs mies on sinänsä hyvä, että tietääpä sen olevan tosissaan omassa kimpussa. Tylsimmät luovuttaa heti ja jatkaa seuraavaan. Heille kelpaa kaikki. Minulle ei todellakaan. Se on se yksi ja sama enkä vaihda sitten kun olen tosissani. Nuoruuden suhde kaatui siihen, että toinen oli liian erilainen. Kokemuksesta viisastuneena, otan sen nykyään HETI huomioon enkä ole naiivi. Jos palaset ei loksahda kohdalleen, ne ei loksahda. Jos joku on jo varattu, en varmana yritä lähteä "varastamaan." Ei kiinnosta enkä ole julma enkä tyhmä.
Jos jään yksin, se on mahdollisuus ja hyväksyn sen mutta luulen että todennäköisyys löytää samanlainen on olemassa. Ajankohtaa ei tiedä, etiketit ehtii vanheta parhaimmasta mutta onhan sitä aina niin kauan aikaa kunnes kupsahtaa. En aktiivisena etsikään koska havaintojen perusteella, sitä kautta löytää ensimmäisenä mätämunat.
Jos ei etsi ei kyllä mitään löydäkkään, ja ekanahan ne vonka-miehet naiselle tulee tyrkylle. Heidän supliikki kelpaa ja kaikki on niin ihanaa. Mutta näin miehenä sanoisin että he vasta ovatkin "kaikki ruokaisia" naistensa suhteen...
Jokainen pystyy vapaassa maassa muuttamaan "kohtaloaan" kunhan tahtoa riittää-sen minä uskallan kyllä sanoa.