Oletan että tämä on oikea paikka kirjoittaa kun en muuta löytänyt. Ongelmana on siis että olen sosiaalisesti nurkkaanvetäytyjä elikkäs ihmisien lähellä olo ei ole kovin mieluisaa. Tästä syystä olen alkanut miettimään miten työelämässä pärjään jos en uskalla lähteä ihmisten lähelle työpaikoille. Tuskin missään ammatissa tarvitsee vain olla kotonaan ja hoitaa työt sieltä käsin. Sama on myös pätenyt koulussa (tosin koulun voi suorittaa verkon kautta). Siedätyshoitohan on mahdollisuus mutta se saa itseni tuntemaan olevani jotenkin sairas kun tarvitsen hoitoa. Omasta mielestäni se on vain luonteenpiirre. Tiedättekö mitään muuta ratkaisua?
Pieni ongelma
Tuleva työläinen
454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nykyäänhän löytyy monia töitä jossa saa olla aika lailla "rauhassa". Ujous sinänsä on omasta mielestäni vain yksi luonteenpiirre tiettyyn rajaan asti. Jos se kuitenkin alkaa häiritsemään ja koet että se rajoittaa elämääsi, pitää siihen puuttua.
Olin itse aiemmin kovin ujo, mutta huomasin, että aiheutin itse oman ujouteni. Koska en puhunut paljon muille ihmisille alkoi päässä pyöriä etteivät muut kuitenkaan tykkää seurastani tai halua puhua minulle, joten on ihan turha edes yrittää. Tämän takia eristäydyin muista ja sain myöhemmin selville että muut eivät tulleet juttelemaan koska he ajattelivat etten halunnut seuraa vaikka se oli ainut mitä halusin.
Sitten päädyin moniin eri harrastuksiin ja tilanteisiin joissa sosiaalinen kanssakäyminen oli "pakollista" ja opin, että sosiaalisuus on taito jota voi harjoittaa siinä missä mitä tahansa muuta kykyä. Kannattaa siis hylätä mahdolliset itsekriittiset ajatukset ja vähitellen uskaltautua puhumaan ihmisille, ihan vain jos se olisi naapurin tervehtimistä tai muutaman sanan juttelua. Aina löytyy ihmisiä jotka eivät halua seuraasi, mutta vielä enemmän löytyy niitä ihmisiä jotka nimenomaan haluaisivat tutustua sinuun ja jutella.
Kannattaa siis pohtia onko ujous vain osa persoonaasi vai koetko sen suuremmaksi ongelmaksi, pohditko sitä päivittäin ja haittaako se elämääsi? Jos näin, kannattaa hakea hoitoa tai jutella jonkun läheisen kanssa asiasta. Ei ole häpeä hakea apua ongelmiinsa, sillä kärsiminen hiljaa on paljon kamalampaa kuin ongelman hoitaminen ja siitä ylipääseminen ja elämän jatkaminen.
Tyttelin kanssa samoilla linjoilla. Itse en myöskään ole pitänyt erityisesti ihmisistä, varsnkaan jos kyseessä on paljon ihmisiä ja paljon sosiaalisia suhteita ympäriinsä. Sitä vastoin tutussa pienryhmässä olen onnellinen, paljon onnellisempi kuin yksintyöskennellessä. Älä missään tapauksessa eristäydy, koska ihmisten kohtaaminen tuntuu entistä vaikeammalta, ja töissä joudut aina kohtaamaan muita ihmisiä.
Arvostan vastauksianne, mutta ette kertonut mitään jota en valmiiksi tietäisi (paitsi että kysymiäni töitä on monia). Ajatuksena oli että jos kertoisitte jonkun esimerkin sellaisesta työpaikasta.
Aika vähässä on hommat, mitä tehdään täysin yksin, mutta mm. suunnittelu ja piirtäminen sekä liukuhihnatyöt ovat sellaisia, joissa ei ole pakko rupatella niitä näitä työasioita enempää. Itse en ole sosiaalinen, mutta yritän jonkun verran tulla toimeen ihmisten kanssa. Suunnittelutoimistoon pääsin puolivahingossa ja tämä sopii minulle. Koulutukseltani olen insinööri.