Mies nalkuttaa kuin pahainen ämmä

Miehesi on kontrollifriikki ja se on kotna opittua ja rupeappa elämään boheemiksi ja et siivoa jälkiä viikkon niin huomaat haluat elää pilkunnussijan kanssa. Sama homam on vanhalla äidilläni että kaikki pitää heti tehdä ja ei voi vain olla ja tehdään kun keritään. Itse omassa kodissani ´tulisi tressi jos kaikki pitäisi olla paikoillaan ja jos miehsi ei puheesta usko niin sanoppa kerran että en kestä tämmöista pilkun fiilaamista tavaroista ja haluat erota niin voi ääni kellossa muuttua ja se kontrolli voi muuttua myös kyttäämiseksi ja sairaalloiseksi mustasukkaisuudeksi koska jo nyt kontrolloi ihan sairaasti. jos ei puhe auta niin näytä käytännössä että et halua elää noin.

Miehesi ehkä kuin 60 vee, mutta ehkä sinä kuin sottanen 3 vee? Siivoa jälkesi ja huolehdi tavaroistasi. Eipä tartte miehen sitten opettaa ja muistuttaa :)

ota kiltimpi mies joka ei skitsoo joka asiasta. Voit joko hyväksyä tilanteen et miehesi määräilee sua tai voit erota ja ettiä uuden miehen joka ei valita joka asiasta.

Edellinen miesystäväni oli aivan sairas (huvitti kyllä sen ilmeet, pakko myöntää, kun näki miten sitä raivostutti, no ei silloin mutta nyt jälkeenpäin) kun minulla on eri tavat tehdä asioita kuin hänellä, eikä hän voinut minua omassa kotonani pakottaa tekemään niinkuin hän tekee omassa kotonaan. Onneksi on ex. En saatana minäkään mennyt hänen huushollissaan sanomaan mistään mitään, vaan tein kiltisti kuten hänen luonaan on tapana. Näkyi kyllä muutenkin niin kontrollifriikkiä luonnetta, että tuntui että ainoa mitä voin tehdä niin että ei tule sanomista on istua sohvalla hiljaa ja nyökytellä kun hän puhuu itsestään tuntikausia. Riitelyäkin hän rakasti, koska sittenhän puhutaan ja arvatkaapa vaan kenestä. Tuo kaikki kyllä vaikutti minuun niin paljon että edessä on vähän pitkä selibaatti, edellinen kestikin vain 3 vuotta. Ehkä tämän suhteen jälkeen jaksan tsempata kuuteen vuoteen.

Enemmänkin sinua kiusaa se, kuinka oikeassa miehesi on. Sinähän sotket, ja olet hajamielinen. Molemmat asiat oppii kyllä hoitamaan-jos tahtoo.

Mk:n kanssa samaa mieltä. Miehesi on kontrollifriikki. Hänellä on sairaalloinen tarve kontrolloisda kaikkia asioita. Veikkaan, että hän ei kestä arvosteluakaan. Koetapas huviksesi nalkuttaa hänelle, jos hän on jättänyt jonkin tavaransa lojumaan. Näet mitä tapahtuu. Veikkaan, että hän kääntää sen sinun syyksesi tai syyttä sinua kaksinverroin jostakin muusta pikkujutusta. Voit myös pyytää miestäsi siivoamaan vessan itse, jos sinun siivous ei kelpaa? Tuskin siivoaa, sillä kontrollointi on hänelle päämäärä, ei kontrolloinnin lopputulos.

Eihän kaksi ihmistä voi olla samanlaisia joka asiassa. Esimerkiksi minä tykkään pitää pinnat puhtaana ja pöydät siistinä. Naisystäväni on taas paljon parempi pitämään kaapit järjestyksessä. Siitä tulee luontaisesti hyvä työnjako. Toki olemme molemmat aika suurpiirteisiä.

Minulla on samalainen tilanne. Asun neljättä kuukautta mieheni kanssa ja tilanne tuntuu lähes mahdottomalta. En ole koskaan ollut suhteessa, jossa minulle nalkutetaan (tekee toisaalta ihan hyvää siinä mielessä, että varmasti avaa silmiään omalle nalkutukselleen menneisyydessä).
Mutta tämä menee jo ihan yli ymmärryksen.
Asiat ovat jokapäiväsiä ja ihan naurettavia, kuten:
rätti pitää puristaa KUNNOLLA ja laittaa hanan päälle kuivumaan kun sillä on pyyhkinyt, juusto pitää laittaa kunnolla monin kerroin solmittuna pussin sisälle jääkaappiin, astioita ei saa jättää likoamaan altaaseen, vaan ne pitää esihuuhdella ja laittaa tiskialtaan viereen odottaam, kunnes ne tiskataan, kaikki sähkölaitteet täytyy sammuttaa kun niitä ei käytä (kuten näyttö, tietokoneen kaijutin) ja se on ihan ymmärrettävää, mutta se raivarin ja nalkutuksen määrä Jos sen Unohtaa... Silti mieheni itse pitää kaikkia lamppuja päällä joka huoneessa kun on asunnossa. Margariinin veitsi pitää laittaa jääkaappiin margariinin kanssa, jokainen penni lasketaan tasan ettei vaan toinen olisi ostanut ruokaa 5e enemmän kuin toinen (eli minä siis vähemmän). Pyyhkeet laitetaan kuivumaan oven päälle, ja pyyhettä Ei Missään nimessä saa tiputtaa lattialle, kun vaikka ottaa sen pois hiusten ympäriltä (ei siis hetkeksikään)... Tämä lista on aivan loputon. En ole maailman siistein ihminen, mutta en todellakaan sotkuisinkaan. Tuntuu ihan tuskaiselta yrittää tehdä kaikki niin kuin hän sanoo, ettei tarvitsisi kuulla sitä valitusta, nalkutusta, huutamista, silmien pyörittelyä ja piikittelyä.

Minun exästäni paljastui myös todellinen kontrollifriikki. Emme onneksi asuneet yhdessä mutta pikkuhiljaa kyläillessäni hänen luonaan huomasin että ensin rennosta ja mukavasta jätkästä kuoriutuikin pikkumainen nipottaja. Hänen oli esim. pakko imuroida joka päivä koska pienimmätkin roskat häiritsivät häntä. Jos ajatuksissani laitoin reppuni sohvalle niin siitäkin seurasi napinaa. Ja kerran kun hän kerran heitti minut ulos kämpästään ilkeiltyään ensin tuntitolkulla ja sitten pahoittelikin ja soitti minulle että voinko tulla takaisin. No, ulkona satoi joten lahkeeni olivat märät kun tulin sisään. Istuin sohvalle ja itkin koska minulla oli niin paha mieli kaikesta, mitä hän minulle sanoi. Luulin että hän tulisi lohduttamaan minua mutta mitä vielä, hän vain hermoili sohvastaan ja ettei minun märistä lahkeistani jäisi mitään jälkiä sohvaan ja siitä se ilkeily sitten taas alkoi. Kerran hän myös hinkkasi autonsa konehuoneen hammasharjalla ja siinä meni tuntikausia. Ja tuotakin listaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka paljon..

Joka tapauksessa pointtini oli se, että hän nipotti aivan turhista ja käsittämättömistä asioista ja tuntui ahdistavalta olla hänen luonaan kun sain koko ajan olla varpaillani ja varoa tekemisiäni. Minunkin luonani hän usein pyöritteli silmiään ja usein "halveksi" minun epäjärjestelmällistä kotiani. Ei kannata tuhlata aikaansa kontrollifriikkiin, ei ne siitä muuksi muutu ja horjutat pahimmassa tapauksessa vain omaa mielenrauhaasi..

Meillä äiti opetti lapsena, että jos et itse korjaa lelujasi, niin minä korjaan ne sitten. Äidin korjaus tarkoitti, että hän haki jätesäkin jonne laittoi lelut, sen jälkeen jätesäkki "roskiin". Oikeasti äiti laittoi ne ulkovarastoon lukkojen taakse. Tämä opetti siivouskulttuuria.

Nyt olen pitkän nalkuttamisen jälkeen alkanut käyttää tätä miehelleni. Että jos ne hiivatin bokserit ei korjaannu lattialta, niin minä korjaan ne roskiin. Siinähän sitten ostat uusia ja puhtaita lisää omilla rahoillasi. Meidän kotia et silti sotke.

Roskiin asti en minäkään miehen kamppeita ole siivonnut, mutta jätesäkkiin -> varaston perukoille. Parin kerran jälkeen on oppi menyt perille, toivottavasti tämä pitää.

insinöörin aivot kyseessä. Ei ihan kaikki palaset ole kohdallaan. Jos ahdistaa pienikin piste pöydällä. Kannattaa erota ja muuttaa eri osotteisiin. Ja mielellään etsiä samanlaista seuraa. Eri asia on järjetön sotku, toisen ikilaiskuus ja HAJUHAITAT. Likaiset astiat tai kuoret pöydällä pistää ikävästi nenään ja bio kerää pikkuitikoita. Jos puolestaan kestää kaatopaikkaa, täytyy muuttaa erilleen......

hahaha. vit..tu mä nauran teille ja teidän suhteille. Teidän suhteistanne sais hyvän tosi teevee ohjelman jossa mies pitää teitä nyrkin ja hellan välissä. Ootte ihan tossun alla kun mies komentelee. Ootte te kyl miehenne valinneet.

ap:lle: luin juttuas kuin omasta entisestä elämästäni oisit kertonu. Ärsyttävä kontrollifriikki nalkuttaja, tyhjänniuhottaja ja aivan sietämätön ihminen aika ajoin. Mun ex oli justiisa tuollanen, lisäksi vielä nipotti mulle mun käytöksestä julkisilla paikoilla ja omien sukulaistensa ja kavereidensa seurassa. Mä en kuulemma osannu olla fiksusti ja aina sai hävetä. Rahankäytöstä nyt puhumattakaan!!!! Olin silloin noin 25 (vuosien suhde).
Kun tulin työreissuilta kotiin niin "ihanaa kun tulit" -sijasta alkoi tajuton nalkutusryöppy siitä kun en ollut siivonnut tarpeeksi lähtiessäni ja käytin omia rahojani aivan liikaa jne jnejnejne. Aiheita riitti aina parin tunnin sessioon. Arvatkaa oli kiva tulla "kotiin"?!
Toki sit nalkutin itekkin, niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Onneks jossain kohtaa järjenvalo sit voitti ja otin kamani ja häivyin.
Nykyisessä parisuhteessani en nalkuta enkä suostu sitä kuuntelemaankaan, eli sitä ei ole tarvinnu kolmeen vuoteen kuunnella=)

Mikä toi bussikorttijuttu oli, kun en ihan ymmärtänyt? Onko kontrollointi laajentunut koskemaan muutakin elämää kuin (miehen) kodin siisteyttä? Sitä kannattaa varoa. En kyllä luovuttaisi valtaa vain toisen käsiin, vaan neuvotella täytyy - toisella saattaa tosin olla sellainen neuroottinen psyyke, ettei hän pysty kompromisseihin, mutta siihenkin on tarjolla apua (tarjoa sinä aluksi vaikka siedätyshoitoa...:)). Voihan sitä nykyään avioparikin asua eri osoitteissa, ettei mene turhan vaikeaksi. Et voi kuitenkaan olla toisen henkisten ongelmien orja. Itse päätät jatkosta.

Itse olen nainen ja "aiemmassa" elämässäni,siis ennen avioeroa,kun elämäntilannekin oli toisenlainen kuin nyt, olin pikkutarkka kodin siisteyden suhteen ja sama homma jatkui viikonloppuina mökillä.Yritin pitää paikat sielläkin kunnossa, vaan eihän ne tietenkään pysyneet.

En miehelle enkä lapsillekaan nalkuttanut tilanteesta, vaan itse siivosin ja järjestelin(ja mielessäni purnasin, kuinka itse pitää kaikki tehdä,oma vika, koska tein..) ja olin stressaantunut!!!

No, ero tuli aikanaan ihan muista syistä ja koska työni on nykyään siivoustyötä, niin eipä jaksa enää niin paljoa panostaa kotiin ja olenpa huomannut, että elämä menee etiäpäin vaikka kaikki ei olekaan kotona tip top.

Helpottanut kyllä kovasti.Toki asia vaivaa jonkin verran, etenkin kun olen päivän aikana muiden koteja siivonnut ja sitten tulen omaan kotiin,niin tuntuuhan se, että on nuhruista ym.Pidän kuitenkin pääsääntöisesti paikat kunnossa, mutta viikottainen siivous on kyllä taakse jäänyttä elämää,lukuunottamatta vessaa, jonka siivoan joka vko.

Elämässä on tärkeimpiäkin asioita kuin vahtia jokaikistä pölyhiukkasta jne.

Kontrollifriikki. Liika on liikaa, juttele asiasta . Kohtuuden raja......eri tavat? Voitko sopeutua vai et? päätä omasta elämästäsi.

Minullakin oli ennen nalkku-mies. Hän oli kuitenkin ihmisenä muuten mukava, eikä tietenkään ilkeyttään mäkättänyt asioista. Mies vain yksinkertaisesti stressasi aina ja kaikesta. Kyse ei ollut niinkään siisteydestä, sillä olimme molemmat siistejä ihmisiä, vaan asenteesta.

Jos esimerkiksi lähdimme lomamatkalle, minä tein vain tarpeelliset matkavalmistelut enkä halunnut suunnitella koko lomaa tarkasti etuäteen. Mies sen sijaan ei voinut lähteä, ellei tehnyt tarkkaa minuuttiaikataulua koko matkan ajaksi. Kun viivytyksiä tai muutoksia tuli meistä riippumattomista syistä, mies oli kuin tulisilla hiilillä. Myöskään mitään lepäilyä ei matkoilla sallittu, oli koko ajan suoritettava.
Koska mies hermoili aina, ei vain lomamatkoilla, ja varautui aina pahimpaan mahdolliseen, hän oli suurimman osan aikaa huonolla tuulella. Iso osa ajastani meni aina miehen rauhoitteluun ja piristämiseen. Lopulta päädyin päättämään kyseisen suhteen, koska en vain enää jaksanut.

Itseasiassa huomasin vasta myöhemmin miten ikävää aika nalkkumiehen kanssa oli itselleni ollut. Silmäni avautuivat lopullisesti kun olin ensimmäistä kertaa lomalla nykyisen mieheni ja parin ystäväni kanssa. Lomailu tässä porukassa olikin rentoa ja hauskaa. Vastoinkäymisistä ja aikataulumuutoksista selvittiin helposti, ja eksymisestä väärään paikkaan kehittyi hauska seikkailu, jolle myöhemmin naurettiin. Elämä vain yksinkertaisesti muuttui paljon helpommaksi ja hauskemmaksi ilman piruja seinille maalailevaa exää.

Tietyn luonteiset ihmiset eivät vain sovi yhteen. Se ei tarkoita että kummassakaan olisi vikaa sinänsä.

Mulla on vähän samantapainen tilanne, mies muutti juuri luokseni, noin pari viikkoa sitten.
Minun huonekalut on vaihdettu hänen omiinsa, laatikot ja kaapit on siivottu hänen oman mieltymyksensä mukaisesti, jotain mummon vanhoja matkamuisto perintöjä on ripoteltu sinne tänne.
Kivaahan on , että sekin välittää siivota ja tekee kotihommia. muttakun...
Se narisee koko ajan, mikään ei ole hyvin,
Lapset oli entisessä suhteessansa erilaisia (parempia, kiltimpiä siistimpiä, helpompia...ym., nekään ei siis llut hänen omia lapsiaan)

Minulla on hyvä maku, nyt on laatikot ja kaapit pullollaan tiimarin ja lidlin kamaa ja mun intohimolla keräilemät iittalan astiat ja kaikki muu on siirretty jonnekin sivuun.

Vitsi, se mies on ihana mutta valitettavasti se on pahempikin kun akat, illat se juoruilee sukulaisilleen puhelimessa ja ne jakaa sairauskertomuksiaan ja se on todella hänelle mukava puheenaihe.Haluaisin oksentaa.

Jos minä teen ruokaa niin se narisee koko ajan vieressä, että en juo tai syö tuota koska se ei ole tarpeeksi rasvatonta tai terveellistä tai ei ninkuin äiti sen teki, ostaa siis omat eväät, ei tule kysymykseenkään, että koskisi perheen ruokiin kun on niin kontrollifriikki.
jos minä olisin tiennyt mitä on yhteiselo tämän miehen kanssa niin olsi saanut jäädä väliin.

Niin, että ei se vaihtamalla ainakaan parantunut.

Onko miehesi työtön, kun tuntuu olevan puhtia kytätä toisen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Hän ei ole työtön, vaan opiskelee yliopistolla ja on kesätöissä tällä hetkellä. Joo, insinöörin aivoista joku mainitsi, juurikin ne on kyseessä..

Jotenkin tuntuu kurjalta kun en kuule oikein ikinä häneltä mitään kehujakaan. Aina vaan nalkutusta ja sitä mitä voisin tehdä toisin..