Jouduin tässä itse niin vaikeaan tilanteeseen, joka sai kaikki ajatukseni työskentelemään ja etsimään kriisin syitä, jotka voivat viedä erotilanteeseen, joka on ainoastaan väärän elämisen tyylin tuote ei todellinen rakkauden puute.
Se valtava muutos, joka sitten erosta aiheutuu, on varmasti aivan uusi lukunsa, on yksin vastuusta kaikesta, on usein rahanpuute, lasten muuttuminen kiykkuisiksi. Itse on täysin pois järjellisestä ajattelusta, sen moni huomaa itsekin vasta muutaman vuoden kuluttua, on tullut sanottua ihan hirveitä asioita kaikille läheisille , ystäville. Monet jättävät tällaisen ihmisen yksin, vain todelliset ihmiset ymmärtävät, joista usein vanhammat ovat joka hetki mukanasi ajatuksin ja rukouksin, koska et laske heitä lähellesi, haet mielummin jobkun hulttion, jolle elämän arvoilla ei oel mitään merkitystä.
Eroon voi johtaa toisen harrastukset, jotka ylittävät perheen, näin ei saisi koskaan olla. Kaveripii joka ohjailee ja pilkkaa jos ei tule mukaan.
Sitten on työ, joka vaatii matkustelua. Tässä toivoisin kyllä työnantajiltakin kunnioitusta työntekijänsä perhettä kohtaan, että ei ole jatkuvasti viemässä isää tai äitiä kotoa työmatkoille.
Työmatkatkaan eivät ole mitään herkkua, sillä vieraassa maassa selvitä liikeneuvotteluista, opettamisesta tai oppimisesta on ranakkaa touhua.
Mutta vaarat vaanii aina lähellä, jos kodissa näännytään yksin olemiseen ja töiden paljouteen, alkaa tämä närästää ja näillä matkoilla tapaa paljon juuri näitä pinta-elämää eläviä ainaista juhalla viettäviä, jotka ovat siellä etsismässä elämän sulosointuja aina uuden kanssa, sillä heille ei perhe-elämä sovi, siinä ei ole sitä ainaista menoa ja teinimeininkiä.
Pienen illanvieton päätteetksi huomaakin joutuneesnsa toiseen sänkyyn jtai mieli alkaa vilkuilla tuohon pintaliitoon mukaan.
Meneehän tuo vielä jos on kaksi aikuista, tekevät sitten mitä tahansa, mutta kun siellä kotiperheessä odottaa pienet lapset, heille asia on jo paljon rankempi, sen olen nyt niin läheltä katsonut ja varmasti lähes samaa tuskaa potenut, selviänkö en tiedä, tuskin koskaan selviätte itsekään, on vain pakko mennä sydän pakahtuen eteenpäin. Lapset kärsivät, puoliso kärsii erosta, puoliso joka oli kaikin puolin vastuullinen ihminen, rakastaa lapsiaan ja tätä puolisoakin. Eivät ymmärtäneet pysähtyä nauttimaan onnestaan, vaan sitten tulivat työn vaatimukset, pitkät työmatkat, kavereiden houkutukset. Ei osattu sanoa ei houkutuksille. Nyt kärsivät kaikki, näette kaksi luurankoa, lapset, joiden tilanne on jotakin muuta kuin pienen lapsen pitäisi. Ja läheiset, joiden huoli on valtava, elämä meni ohi kaikilta.
Olen näitä palstoja lukenut juuri selvittääkseni itselleni, mitä täällä kirjoitetaan aiheista ja on todella karua luettavaa, se elämisen vaikeuden tuska on lähes kaikissa kirjoituksissa nähtävissä. Se mikä todella näkyy myös on lapsien ja puolison kohtelu erotessani, enää ei väliteä mistään ei edes omasta itsestään. Haukutaan kaikkia ihmisiä, moititaan jokaisen tekemisiä, ja pettämisen/ uskottomuuden yhdeydessä se suunnaton valehtelu, josta jää aina kiinni.
Se uskottomuus ja pettäminen on ihan sama kuin ottaisit buranan joka ilta, eli oman mielen hoitoa, mutta tuska senkun lisääntyy.
Jortenkin täsätä täytyy mennä eteenpäin, haavat ehkä arpeutuu, mutta arvet eivät lähde koskaan pois, ei itsestäsi, ei ex-puolisostasi, eikä lapsistasi. Läheistesi elämä on täynnä tuskaa, vain tunteva toista rakastava ihminen voi tuntea tämän tuskan. Rakkaus joka voi olla puolison rakastamista, vanhempien ja lasten välinen rakkaus, joka ei katoa koskaan, siksi omat vanhempanne joutuvat mukaan.
Vaikka löytäisit tähän ihmisuhteen, tätmä ihmissuhde ei koskaan poista näitä asioita, kaiken lisäksi hän ei paikkaa menetetyn tilaa kenenkään sydämessä.
JKos hänkin on jo meneen kertaan elämänsä elänyt onnenonkija, lapsesi ovat suorastaan ja itsekin olet vaaraasa joutua täysin hukkaan.
Se valtava muutos, joka sitten erosta aiheutuu, on varmasti aivan uusi lukunsa, on yksin vastuusta kaikesta, on usein rahanpuute, lasten muuttuminen kiykkuisiksi. Itse on täysin pois järjellisestä ajattelusta, sen moni huomaa itsekin vasta muutaman vuoden kuluttua, on tullut sanottua ihan hirveitä asioita kaikille läheisille , ystäville. Monet jättävät tällaisen ihmisen yksin, vain todelliset ihmiset ymmärtävät, joista usein vanhammat ovat joka hetki mukanasi ajatuksin ja rukouksin, koska et laske heitä lähellesi, haet mielummin jobkun hulttion, jolle elämän arvoilla ei oel mitään merkitystä.
Eroon voi johtaa toisen harrastukset, jotka ylittävät perheen, näin ei saisi koskaan olla. Kaveripii joka ohjailee ja pilkkaa jos ei tule mukaan.
Sitten on työ, joka vaatii matkustelua. Tässä toivoisin kyllä työnantajiltakin kunnioitusta työntekijänsä perhettä kohtaan, että ei ole jatkuvasti viemässä isää tai äitiä kotoa työmatkoille.
Työmatkatkaan eivät ole mitään herkkua, sillä vieraassa maassa selvitä liikeneuvotteluista, opettamisesta tai oppimisesta on ranakkaa touhua.
Mutta vaarat vaanii aina lähellä, jos kodissa näännytään yksin olemiseen ja töiden paljouteen, alkaa tämä närästää ja näillä matkoilla tapaa paljon juuri näitä pinta-elämää eläviä ainaista juhalla viettäviä, jotka ovat siellä etsismässä elämän sulosointuja aina uuden kanssa, sillä heille ei perhe-elämä sovi, siinä ei ole sitä ainaista menoa ja teinimeininkiä.
Pienen illanvieton päätteetksi huomaakin joutuneesnsa toiseen sänkyyn jtai mieli alkaa vilkuilla tuohon pintaliitoon mukaan.
Meneehän tuo vielä jos on kaksi aikuista, tekevät sitten mitä tahansa, mutta kun siellä kotiperheessä odottaa pienet lapset, heille asia on jo paljon rankempi, sen olen nyt niin läheltä katsonut ja varmasti lähes samaa tuskaa potenut, selviänkö en tiedä, tuskin koskaan selviätte itsekään, on vain pakko mennä sydän pakahtuen eteenpäin. Lapset kärsivät, puoliso kärsii erosta, puoliso joka oli kaikin puolin vastuullinen ihminen, rakastaa lapsiaan ja tätä puolisoakin. Eivät ymmärtäneet pysähtyä nauttimaan onnestaan, vaan sitten tulivat työn vaatimukset, pitkät työmatkat, kavereiden houkutukset. Ei osattu sanoa ei houkutuksille. Nyt kärsivät kaikki, näette kaksi luurankoa, lapset, joiden tilanne on jotakin muuta kuin pienen lapsen pitäisi. Ja läheiset, joiden huoli on valtava, elämä meni ohi kaikilta.
Olen näitä palstoja lukenut juuri selvittääkseni itselleni, mitä täällä kirjoitetaan aiheista ja on todella karua luettavaa, se elämisen vaikeuden tuska on lähes kaikissa kirjoituksissa nähtävissä. Se mikä todella näkyy myös on lapsien ja puolison kohtelu erotessani, enää ei väliteä mistään ei edes omasta itsestään. Haukutaan kaikkia ihmisiä, moititaan jokaisen tekemisiä, ja pettämisen/ uskottomuuden yhdeydessä se suunnaton valehtelu, josta jää aina kiinni.
Se uskottomuus ja pettäminen on ihan sama kuin ottaisit buranan joka ilta, eli oman mielen hoitoa, mutta tuska senkun lisääntyy.
Jortenkin täsätä täytyy mennä eteenpäin, haavat ehkä arpeutuu, mutta arvet eivät lähde koskaan pois, ei itsestäsi, ei ex-puolisostasi, eikä lapsistasi. Läheistesi elämä on täynnä tuskaa, vain tunteva toista rakastava ihminen voi tuntea tämän tuskan. Rakkaus joka voi olla puolison rakastamista, vanhempien ja lasten välinen rakkaus, joka ei katoa koskaan, siksi omat vanhempanne joutuvat mukaan.
Vaikka löytäisit tähän ihmisuhteen, tätmä ihmissuhde ei koskaan poista näitä asioita, kaiken lisäksi hän ei paikkaa menetetyn tilaa kenenkään sydämessä.
JKos hänkin on jo meneen kertaan elämänsä elänyt onnenonkija, lapsesi ovat suorastaan ja itsekin olet vaaraasa joutua täysin hukkaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Paistaa se aurinko vielä risukasaankin. Veikkaan, että kirjoittajalla on juuri kriisi päällä eikä osaa nähdä vielä valoa tunnelin päässä. Nuku hyvin, harrasta, tapaa ystäviä. Kyllä ne solmut vielä aukeavat. Ole läsnä lapsille ja pyri pitämään suhteet ex:ään kunnossa, jo lastenkin vuoksi. Muista myös se, että olemme kaikki vastuussa omasta onnestamme emmekä voi olettaa muiden tekevän onnellisuustyötä puolestamme.