Kokemuksia kaipaan. Onko tällä palstalla oikeasti pettäjästä eronneita? Ainakaan liiemmmin sellaista keskustelua täällä ei ole. Samat petetyt ja kakkoset kirjoittelevat palstalla. Mutta kokemuksia ihmisiltä jotka ovat päässeet oikeasti tämän elämänvaiheen yli onko niitä ollenkaan?
Oletko oikeasti päässyt irti?
Tilanne päällä
64356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
No, erottu on. Mutta yli en ole vielä päässyt. Tunteet menevät vuoristorataa. Erottiin jo vuosi sitten, kun mies petti ja jätti. Joulun alla palasimme yhteen miehen aloitteesta ja muutaman kk:n päästä erosimme samasta syystä kuin ekallakin kerralla, tosin tällä kertaa syitä oli jo muitakin.
Minua myös kiinnostaisi tietää, miten pääsee yli suuresta rakkaudesta, pahasta pettymyksestä, olemattomiin poljetusta itsetunnosta ja kaikesta tapahtuneesta seuranneesta masennuksesta.
Minusta pahinta ei ole seksin harrastaminen toisen kanssa, vaan valehtelu. Luottamus ei palaa montaa kertaa, yksikin kerta on vaativa saavutus.
sama ongelma ollu jo kolme vuotta kohta... tosin sukupuolet on toisinpäin...eine naisetkaan o luotettavia
Kyllä, nimenomaan valehtelu ja salailu on pahinta. Tällainen puoliso voi valehdella siis muitakin asioita, muistakaa se. Ei mitään luottoa enää.
Ei kukaan anna kohdella itseään noin huonosti jos on täysi päästään., rakkaus ei kestä kaikkea!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ylimenoaika riippuu siitä, onko todella oikeasti rakastettu. Itselläni eroaika,(ei syynä pettäminen) vei kolme vuotta, 4 vuotta olimme kihloissa, 5 vuotta naimissa. Kolme vuotta omistauduin vain työlle ja lapsille. Liittomme oli rakkaudesta solmittu,sen vuoksi.
Olemme yksilöitä. Juttelin juuri naisen kanssa jolle kesti kuukauden, heti uus tuttavuus. MIes jäi kiinni salasuhteesta, ja se nainen ei mokoman takia jäänyt suremaan, Kaunis nainen.
MInulle teki hyvää olla yksin ja vain lasten ja ystävien kanssa. Täytyy ottaa itseään kiinni niskasta, ja potkia itseään eteenpäin.
Muistaa täytyy, jos puolisosi pettää et ole hänen arvoisensa, olet paremman arvoinen. Vain silloin jos tiedät että olet tehnyt asiota väärin tai itse pettänyt olet samanarvoinen. Silti, pettämään ei lähdetä tai suhteeseen, se on harkittu teko, jonka kunnon mies paljastaa eikä aiheuta toiselle suotta tuskaa.
On se jännä juttu, että jotkut vaimot vaan tappelevat pettävästä ukostaan, täällä miinusta peukuttavat kun joku on ollut rohkea hja fiksu ja lopettanut avioliiton pettämisen, valehtelmisen, hyväksikäyttämisen, perheen pettämisen, selkärangattomuuden, narsismin ja rakkaudetttomuuden puutteesta. Siihen lopuksi tulee vaan tuo sana:salasuhde tai pettäminen paneskelemalla.
On näköään tosiaan niin hölmöjä vaimoja jotka ovat hätää kärsimässä jos rotkale pettävä ukkopaska lähtee, voi herranjee. Taistelevat oikein tukkanuottasilla kuka saa MOKOMAN PETTURIN! Niinkuin ei maailmasta muuta munaa löytys, mutta useimmitehan näiltä petetyiltä juuri menee se itseluottamus. Niin ei vaimoset kannata ajatella, parempi sulla on olo kun ei tuu petturi siihen pöytään vastapäätä, usko pois, paljon parempi olo.
Säästät energiaa aivan muille viisaille ajatuksille, ilmapiiri ei ole ukkosmyrskyisä, eikä tarvitse lakaista roskia maton alle piiloon......ulos ne sieltä joskus tulee ja alkavat haista.
ehkä se tietoisuus auttaisi sinua, että se mies on tehnyt syntiä, et sinä. Hän on pilannut elämänsä, mutta sinä et!
Luulen että pettäjä saa petetyn itsetunnon niin surkeaksi, että petetty oikeasti kuvittelee...
-...olevansa sellainen joka ei parempaa voisi ikinä saada.
-...että ei ole haluttava koska häntä piti pettää.
-...että pettäjä olisi jotenkin hyvälaatuinen mies/nainen.
-...että kaikki pettää.
-...että eroaminen olisi pahempaa kuin epäluulossa eläminen.
-...että ei koskaan enää löydä ketään.
No kuulkaa kaikki petetyt ja näistä harhaluuloista kärsivät ihmiset! Ei pidä paikkaansa! Voit suoristaa selkäsi ja lähteä ja löytää jonkun joka sinua oikeasti sydämestään arvostaa, jonkun joka ei ikimaailmassa valehtelisi sinulle eikä tekisi elettäkään satuttaakseen sinua. Näin minä tein, ei se helppoa ollut, mutta onnistui kyllä.
Tärkeintä on uskoa itseensä, ei muihin.
Tuollaisia ja tuon tyyppisiä ajatuksia varmasti pyörii päässä alkukriisissä. Niistä pääsee ohi, kun asiaa käsittelee yhdessä rakkaansa kanssa, ja yksikseen. Ei se pettäminen ole maailman kamalin asia, siitä pääsee yli jos kumpikin haluaa.
Älä nyt yritä maalailla aikuisille ihmisille satuja seinille! Täydellistä kumppania ei olekaan, kaikilla on virheensä! Ihan pehmeää juttua sulla.
Tämä taitaa taas olla katkeran hylätyn kakkosen viesti. Minä en ymmärrä, miksi kenenkään pitää suositella toisille suoralta kädeltä eroamista! Tuossahan jää asiat käsittelemättä, juuri niinkuin sinullakin "minun elämä"! Et ole päässyt erosta yli. Miksi haluat muille samaa pahaa??
Tärkeää on luottaa paitsi itseensä, myös muihin! Elämä valuu hukkaan, jos on noin katkera!
Tarkennanpa nyt että en eronnut heti, vaikka viestistäni saattaa saada sen kuvan. Nuo ajatukset mitä tuossa luettelin ovat henkilökohtaisesti tuttuja ja johtuivat nimenomaan exäni manipuloinnista. Hän sai minun itsetuntoni maahan. Uskoin hänen puheensa, samalla tavalla kuin ennen pettämisen esille tuloa. En kuunnellut omaa epäluottamuksen tunnettani. Silmäni avasi vasta exän toinen käryäminen. Aloin kuunnella itseäni, aloin laajentaa näkökulmaa ja tajusin että ei minun tarvitse käpristellä siinä jos tuntuu pahalta. Usein täällä puhutaan kuin olisi joku velvollisuus yrittää jatkaa yhdessä. Ei ole.
Minulle ero oli hyvä ratkaisu. Ja löysin jotain paljon parempaa. Haluan jakaa sen täällä, että petetyt joilla on paha olla ymmärtäisivät että maailma on vaihtoehtoja täynnä. Ei kaikkien tarvitse erota, mutta jos nuo em. harhaluulot vaivaavat mieltä, olo ei voi olla hyvä.
"..Voit suoristaa selkäsi ja lähteä ja löytää jonkun joka sinua oikeasti sydämestään arvostaa, jonkun joka ei ikimaailmassa valehtelisi sinulle eikä tekisi elettäkään satuttaakseen sinua. Näin minä tein..."
Hoh-hoijaa... Sulla on paha pudotus, kun huomaat seurustelevasi vain ihmisen kanssa. Et taida oikeasti seurustella kenenkään kanssa? Anteeksi nyt, mutta tuo ei kuulosta millään tasolla uskottavalta.
Hyvä että olet onnellinen erostasi. Mutta toi kirjoitus ei kyllä vakuuta siitä ainakaan minua.
Ehkä minä odotan näiltä kirjoituksilta liikoja. Mutta jos täytyy satuilla, se pitää tehdä taitavammin. Tässäkään ketjussa ei montaa asiallista viestiä ole.
Jaa satutäti. :D Tavallinen ihminen minun nykyisenikin on, mutta ero siihen mitä exä oli, on huima. Jo alkuajoista lähtien keskusteluyhteys exän kanssa oli vajavainen, hänestä ei meinannut saada irti oikeaa mielipidettä eikä sitä miltä hänestä oikesti tuntuu. Saattoi käyttäytyä kuin kaikki olisi ok, ja sitten aikansa tunteita padottuaan pamautti mitä oikeasti ajattelee. Ja monesti melko loukkaavalla tavalla. Eipä nuo miehet yleensäkään ole mitään avautuvaisinta sorttia, mutta tästä sai kiskoa rautakangella totuuden irti. Exä jätti paljon kertomatta. Nykyinen kyllä sanoo heti jos joku vaivaa ja muutenkin yhteisymmärrys pelaa paremmin kuin exän kanssa ikinä. Mielestäni se on oleellinen osa toimivaa parisuhdetta.
Kaikki eivät vain sovi toisilleen, ja joskus sen huomaa liian myöhään. Muutenhan kuka tahansa voisi olla kenen kanssa tahansa, eikä henkilökemioilla olisi mitään merkitystä. Tuntuu hölmöltä, kun joku kyseenalaistaa valintaani.
Jätin mieheni 2kk sen jälkeen kun sain tietää pettämisestä ja valehtelusta.
Aikaa tästä on nyt 9v. Kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa en ehtinyt
paljon tuhlaamaan aikaa miehen touhujen suremiseen, eli työnsin sen tuskan johonkin piiloon ja koitin vain selvitä pienten lasten kanssa.
Alussa mies kieltäytyi maksamasta edes elatusmnaksuja. Lastenvalvoja onneksi kertoi miehelle faktat ja mies tajusi ettei hänkään siitä vapaudu vaan maksettava on.
Uskon että juuri lasten takia selviydyin ja tietysti ystävien avulla.
Ei se lopullinen selviäminen pettymyksestä tapahtunut vuodessa ei kahdessakaan.
Olin todella katkera. Lähinnä valehtelu oli pahinta .
Nyt lapset on jo nuoria teinejä ja en ole tätä yh elämää kovin pahana kokenut.
Rahaa on ollut niukasti mutta lapsetkin on oppineet laskemaan mihin on mahdollista tuhlata.
Eroa en ole katunut hetkeäkään.
Olen itse jo melkein täysin yli vaiheesta, jossa minä olin se rakastettu.
Ihana mies, rakkaus ja yhteenkuuluvuuden tunne ensi silmäyksellä. Koska olin monta vuotta oman eroni jälkeen yksin (oma eroni oli pehmyt, ei pettämistä, edelleen hyvät ystävät olemme ja vanhemmat), oli tietenkin ihanaa rakastua. Mutta että toinen olikiin varattu ja isä....paha asia alussa sulattaa, mutta koska mies sitten kertoi koko stoorin pikkuhiljaa ja todella oli varma meistä, annoin periksi.
Monesti ajattelin, että per ha na jos minulla olisi ollut tuollainen mies, ja lasteni isä, en sulattaisi päivääkään, niin ovelia olivat miehen selitykset, tekosyyt ja menot vaimolle, joka kyllä aiva omalla tyhmyydelläkin antoi miehelle liikaa vapauksia joka käytti niitä sitten takuulla hyväksi. Vai mitä olette mieltä että mies voi olla viikonloput öitä poissa, ja iltaisin kun lukee iltasadut lapsille lähtee ja tulee onnellisena kotiin kun vaimo jo nukkuu?
Vaikka kuinka hirveästi rakastin tuota miestä, ja hän olikin alussa varsinkin niin onnellinen kun ensi kertaa tunsi oikeaa rakkautta (tätä en liioittele, niin todella oli), niin ei pää kestänyt. Ajattelin tuota vaimoa lasten kanssa kotona, itseäni siihen rooliin. Ajattelin niitä lukuisia kertoja kun mies oli ollut ennenkin uskoton vaimolleen, ja hän ei niistä tiennyt. Järki-ihmiset vaan menevät eteenpäin, eivätkä tunteile.
Tein ratkaisun, joka johti siihen että mies suuttui minulle, pettyi minuun ja vaimo minusta tietäessään alkoi kamppailla, kamppailla tästä miehestä, joak on pettänyt häntä niin monen naisen kanssa, henkisesti että fyysisesti.
Mies ei pitänyt pettämistä muuten syynä eron ottamiseen, vaan lyöminen ja juominen, kaikki kuulemma pettää, näinhä pettäjät sanovat, vaan ei ole totta.
Kaikki asiat, sanapitämättömyys ja teot mitä lopussa tapahtui osoittivat, että mies todella oli saamaton ja nahjus petturi, ja kaikki vaimon toimet osoittivat miten sairaasti joku vaimo voi puolustaa miestä joka hänen tietämättömyyttään ja riippuvuutta hyväksi käyttää.
En kadu muuta kuin että olisin suostunut miehen ehdotukseen, että eroaa ensin ja sitten aloitamme uudelleen, jos niin olisi todella käynyt ja olisimme malttaneet olla erillään, en tiedä enää olisiko niin käynyt.
Miksi pettää puolisoa ja luvata ja vannoa toiselle naiselle jotakin? Niistä teoistaan joutuu vastuuseen myös rakastajaa kohtaan. Miksi ei suoraan sanota, että hei, meidän on lopetettava ennenkuin liian myöhäistä ja emme pääse toisistamme eroon, minä haluan jäädä sittenkin lasten vuoksi liittoon?
Ei kunnon miehen peliä. Niin monesti pyysin häntä tekemään ratkaisun, kyllä melkein vuoden aikana täytyy osata ja uskaltaa tehdä päätös.
Ja vaimot joita petetään: Jos mies salasuhteilee, muistakaa mitä kaikkea hän tekee tuon toisen naisen kanssa. Pelkkää seksiä on harvoin, sitä jää nalkkiin ja kiikkiin, molemmat. Inhottavuuksia voi mies liitostanne kertoa, ystäviltä hakee neuvoa ja kertoo miksi sinua pettää, ja et sinä vaimo muistu miehelle ollenkaan mieleen kun hän on toisen kanssa. Se uusi nainen sumentaa sydämen ja himot kyllä myös, meno voi olla todella kovaa ja irstasta, ja mitä pahinta: oikeasti sinua häpäistään kun et aja ukkoo pihalle ja annat miehen panna ja seurustella avioliitossa, lasten isän. Ajattele näitä ja näyttäkää vahvuutenne, erotkaa pettävästä puolisosta mahdollisimman nopeasti niin säästätte itseänne. Vielä pahempia on seksiä vaan hakevat, ja usein niinkuin tämä minunkin oli minua ennen panoreissuillaan , ovat kyllä jo useaan kertaan ennen käryn käymistä pettäneen, kakkosille uskalletaan kertoa näistä.
Harmittaa myös, että sydän kärsi monta kuukautta, ja vei energiaa, mokoman miehen vuoksi joka ei pysynyt sanassaan....
Ja ei tarvitse kirjoittaa, että miksi uskoit miestä, hän todella oli rakastunut minuun, mutta rohkeus jättää pienet lapset epästabiilin äidin kanssa loppui, sen kyllä ymmärränkin.
Sä raukka olet jo niin sekaisin päästäsi, ettet enää itse sitä tajua. Niiden sun "ystävien" pitäisi viedä sut jo ammattiauttajalle ja hoitoon.
Painu sinä nyt stana pilaamasta joka ketjua noilla lissutuksillasi!!! Sulla tässä ongelma on, ei kellään muulla!
Tämä on uskottomuuspalsta ja "esimerrkinän" kirjoitus oli oikein hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu.
Ja limalissu hiiltyy. Voisitko oikeasti häipyä, olet todella hoidon tarpeessa ja hyvin ikävystyttävä!!!
Kuulehan lima-lissuttelija. Jos täällä joku tarvitsee hoitoa, niin tuollaiset palstanpilaajat. Toivon todella ihan sun itsesi puolesta, että vaan provoilet. Jos olet sekoittanut pääsi täällä anonyymilla palstalla noin pahasti, voi vaan toivotella terveempää mieltä.
Samaa mieltä "sekopäälle" kanssa. Kurjaa kun aina jonkun häirikön täytyy tulla pilaamaan asialliset keskustelut.
Voitaisko pitää nyt edes tämä ketju siistinä? Sinulle "lima--lissuttaja" tämä pyyntö.
Heh, tuo Lissun vihaaja kirjottaa monella eri nimimerkillä, ymmärrä nyt hyvä ihminen,että sulla on ongelma, miehes on huuhaa ilmeisesti ja sinä roikut täällä ITSE eri nimimerkeillä. LOPETA ITSE.
Aivan niinkuin tuo "sekopäälle nimemerkki sanoo" Lopeta Lissutuksesi.Hae apua.
Sinulle "essmerkkinä": Olen ollut itse samassa tilanteessa. Juuro samantyylinen tilanne, ja myös minä en jaksanut enää yhtään odotella,. Lopetin sydän verta vuotavana suhteen, mies samoin soitteli, aneli, mutta ei vaan saanut aikaiseksi erota.Olin varmasti kaksi vuotta aivan DOWN, en voinut koskea toisiin miehiin, itkin töissäkin, aina kun tuli eteen jotakin mikä muistutti miehestä aloin poraamaan.
Sitten eräänä päivänä päätin tämän on loputtava. Ja mitä sitten tapahtui? Olin muuttanut pois, ja kuulin ystävältäni, että tuo mies on muuttanut erilleen vaimostaan.Oli humalassa kysellyt perääni. Ystävä ei ollut antanut numeroani.
Nyt tuo mies oli valmis minulle. Mutta minä en enää. Liikaa olin hänen vuokseen kärsinyt. Näin ajattelin, mutta kuitenkin suostuin tapaamaan hänet uudelleen.
Ensimmäinen katse silmiimme, se oli siinä. En voinut kuin itkeä suoraa huutoa, samoin hän. Tuosta päivästä on nyt mennyt vuoden päivät, olemme onnellisia kuin pienet vauvat kun saavat tutin suuhun, ja meille on tulossa myös vauveli.
Joskus kannattaa luovuttaa jotta saa sen mitä eniten haluaa, oikean rakkauden.
Näinkin voi käydä, ja tämä ei ollut provo.
Right, in your dreams.
Ei millään pahalla, mutta kirjoitustyylistä tunnistaa. Jokaisella on omanlainen tyyli kirjoittaa. Taitavat kirjoittajat voivat vaihtaa tyyliäkin, mutta tavalliset pulliaiset kirjoittavat samoilla virheillä ja samalla äänellä.
Saahan tällä jokainen tietysti kirjoittaa mitä haluaa. Mutta halusin vain kertoa sinulle, että sinutkin tunnistaa kirjoitustyylistäsi samaksi kuin se kelle vastasit.
Samoin tunnistaa muita vakihäiriköitä tai huutajia.
Kuulepa nyt, suurin osa meistä palstalaisista on täysin kyllästynyt tämän yhden pimahtaneen kakkosmuijan kirjoituksiin eli tähän ns. lissuun. Inhoan hänen moukkamaisia ja rivoja kirjoituksia, joiden tarkoitus on vaan loukata toisia kirjoittajia, erityisesti vaimoja. Hänellä on erityisesti tapana hyökätä niiden vaimojen kimppuun, jotka eivät ole pettämisen jälkeen eronneet miehestään. Tämä on keskustelupalsta ja jos ei osaa keskustella, niin voi painua takavasemmalle. Oman juttunsa jankkaaminen joka ketjuun ja toisten kirjoittajien kimppuun hyökkäilu ei ole keskustelua.
Minä myös inhoan tätä Lima-Lissuksi nimettyä naista, jonka kyllä tunnistaa teksteistään. Olen vähän kahden vaiheilla siitä, onko hän edes todellinen, vai pelkkä provoilija...
Minä luulen häntä provoilijaksi. Välillä olen myös sitä mieltä, että nuo "lissuttelijat" ovat tämä Lissu itse; näinhän hän saa syyn hyökätä kirjoittamaan sairaita juttujaan ja "puolustautua" lissuttelijoita vastaan. Kyllä osa lissuttelijoista on selvästi muitakin naisia, kuin Lissu itse....
Asiallista keskustelua ei kuitenkaan synny niin kauaan aikaan, kun tämä Lissu täällä riehuu, tai lissuttelijat. Lissukin ehkä saattaa väsyä, kun hänen kommenttinsa jätetään täysin vaille huomiota. Ei vain vastata hänelle mitään, tai edes miinustella. Kun minkäänlaista vastakaikua ei tule, ehkä hän etsii uuden palstan, missä provoilla.
Olen eronnut lasteni isästä, joka oli uskoton. En kadu eikä asia stressaa. Kahdessakymmenessä vuodessa oli paljon hyvää, mutta silloin kun suhde rasittaa enemmän kuin siitä saa, niin ei se ero lopulta kauhea uhraus ole.
Ex on kuin kuka tahansa ihminen, kumpikin on jatkanut elämäänsä eteenpäin. Alun surun ja pettymyksen jälkeen palikat on paikoillaan. Asiasta kannattaa puhua hyvien ystävien kanssa, mutta näissä puheissa kannattaa ehdottomasti välttää sitä että keskittyy puhumaan pahaa exästä. Turha mustata omaa mieltään ja omia ajatuksiaan. Ihminen, jonka kanssa on ollut naimisissa on kuitenkin ollut rakas jossain vaiheessa. Tiet ovat sittemmin vain eronneet. Kannattaa olla armollinen itselleen ja exälle, se eheyttää eron jälkeen.
Noin se varmaan onkin. Itsekin kun saan ajateltua exää positiivisemmin, ja niitä hänen hyviä puoliaan, omakin olo paranee. Välillä voin jopa ajatella häntä ihan lämpimästi, en silti niin että häntä haluaisin takaisin. Ihan vaan hyvää tarkoittaen.
Kai tuo on juurikin sitä anteeksi antamista.
Juuri noin, kunnioitus säilyy toista kohtaan kun ei jää roikkumaan puolisoon joka voi aiheuttaa sinulle noin suurta surua ja huolta.
Tämä on myös tutkittu juttu, onnettomampia ja riitaisempia sitten kun se eroo tulee pidemmällä kaavalla ovat pari, jotka jäävät roikkumaan liittoon jossa luottamus on mennyt ja on kylmetytty. Sen sijaan kun uskalletaan tehdä eropäätös nopeammin, ei loukata loppujen lopuksi sitä toista niin paljoa, ei tule ikäviä jälkipyykki riitoja jossa aina tulee kaikki vanha tapahtunut mieleen. Silloin tulee sanottua toiselle kaikessa epäluottamuksessa ja äsytyksessä pahoja asioita, voidaan jopa käydä käsiksi toiseen, ja se tekee pahempaa jälkeä kuin ero.
Parempi hyvää ero kuin huono ja epäluottamusta täynnä oleva liitto.
Tuohon en usko.
Kyllä ne asiat on käsiteltävä kumppanin kanssa loppuun saakka. Aina ero ei ole se paras ratkaisu. Asioita saa nimittäin paljon korjattua, kun sitä tahtoa vaan löytyy.
Ihmissuhteet eivät ole kertakäyttökamaa! Rakkaus ei ole ehdollista. Rakastava puolisokaan ei ole täydellinen. En suosittelisi kenellekään suhteen lopettamista heppoisin syin. Pitää ymmärtää, että täydellistä ihmistä ei ole. Se joka ei kestä omaa tai toisen ihmisen vajavaisuuksia, tulee varmasti olemaan yksinäinen ja katkera.
Sinulle tuohon apua: Sinua petettiin varmasti ensimmäistä kertaa(tai ainakin tiedossasi vain yksi kerta) Muuten et usko itsekkään mitä kirjoitat.
Itse olet todennäköisesti uskollinen?
Kirjoituksestasi huokuu yksinjäämisen pelko ja riippuvaisuus!
Katkeraksi ihminen tulee vain kun huomaa, että itse luotti jasinun luottamusta käytti toinen hyväksi!
Katkeraksi ei tulla irrottautumalla huonosta asiasta, ja sitähän pettäminen ja valehtelu on Imeisesti sut on puhuttu pää pyörälle, mies on kertinut (taas) erehtyneensä, ja haukkunut kakkosen, sut kehunut maasta taivaaseen (aivan päinvastoin teki kakkoselle).
Kyllä kuule ihminen ei jää yksin, on muitakin ihmisiä, vai eikö sinulla ole?
Tyttöjen kanssa saunaillat, lasten toisten äitien kanssa koti-ilta tenavien kanssa vaikka filmi yhdessä, kiva mies joka vie sua vaikka elokuviin, ja pikkuhiljaa huomaat miten ihanaa on olla kun ei tarvitse epäillä ja tuntea itseään vaan "kalustoon", eikä sinulle valehdella.
Onko helppo syy mielestäsi lopettaa, jos tiedät miehesi olleen kuukausia suhteessa, rakastuneen, valehdelleen sinulle kuukausia? Tai jos tiedät vielä että miehelläsi on ollut muitakin yhden illan juttuja? Näitäkö pidät liian helppoina syinä rakastua? Mikä sitten mielestäi ei ole helppo syy??????????
Ilmeisesti et ole tajunnut pettäjässä olevaa piirrettä ja syytät itseäsi, niin hyvin pettäjät osaavat manipuloida, se on taito sekin.
Mielestäni sinun kirjoituksesi kuulostaa katkeralta.
Ota huomioon, että me ihmiset olemme erilaisia. Toiset selviävät eritavalla kuin toiset, jotkut eivät kykene selviämään kolauksista. Jokaiselle elämän kolaukset ovat henkisen kasvun paikka , tai ainakin niille jotka haluavat kehittyä. Kaikki asiat eivät satuta erilaisia ihmisiä samalla tavalla. Katkeruus ei ole kehittymistä vaan taantumista.
Jokainen pettäjäkin on oma persoonansa. Ei heitäkään voi noin niputtaa. Jokainen petettykin on oma persoonansa. Jokainen tilanne on erilainen.
Jos tuo on ollut sinulle hyvä tapa elää, niin hyvä sinulle että olet löytänyt onnesi noin! Sinun tilanteeseesi ja persoonaasi se ehkä sopii. Mutta minulle tuollainen mustavalkoinen ja yksiviivainen tapa ei tulisi koskaan toimimaan.
Arvailuinesi olet tosi pahasti väärässä. Toistan, että olemme ihmisinä erilaisia. Se kaava mikä toimii sinulla, ei todennäköisesti toimi kovin monella muulla.
Kirjoitit, että viestistäni huokuu yksinjäämisen pelko ja riippuvaisuus. Tuon pahemmin et voi enää väärin arvata! Sinun mielestäsikö kaikissa ihmisissä on jotain vikaa, jotka eivät toimi niin kuin sinä? Ja niitä vikoja sinun täytyy sitten etsiä jopa lyhyestä kirjoituksesta? Yksi suurimpia vahvuuksiani on anteeksi antamisen taito. Yksi huonommista piirteistäni on voimakas itsenäisyys ja siihen kuuluva yksin selviäminen. Ihmisen heikkous ei olekaan aina heikkous vaan joskus se on vahvuus. Vahvuuteen voi sairastua.
Katkeraksi tulee, jos ei osaa antaa anteeksi. Heikkous ja sen myöntäminen tekee meistä ihmisiä, ja vahvempia ihmisiä.
Kiva lukea, että joku kirjoittaa asiallisesti ja on miettinyt kirjoittamaansa. Tuo jolle vastasit on tämän palstan vakiokatkerikko, hylätty kakkonen, joka hyökkää kaikkia vaimoja vastaan ja erityisesti niitä vastaan, jotka ovat päättäneet jatkaa miehensä kanssa.
Ei ollut vakio eikä edes katkerikko!
Ei myöskään kakkonen ja onko noi vaimot jotenkin erityisesti suojeltu tällä sivulla kun itsekkin voit noin hyökätä kirjoituksillasi muita tai ainakin yhtä vastaan?
Mielipiteitä on erilaisia ja samoin kun kakkosia arvostellaan saa arvostella ykkösiäkin.
Itse olin aikanani ykkönen enkä todella ollut helppo miehelleni. Uskon vakaasti etten ole ainoa ex vaimo jolle koko totuus aukeni vasta kun mies teki niinkuin teki.
Mielipiteet ei aina ole niin mairittelevia silti ne on kestettävä jos tämmöisillä sivuilla kirjoittelee.
Ykkönenkin kestää siinä kun kakkonen, ihmisiä kaikki.
No, käväiseppä sinä vaimo vieraissa niin katsotaan miten musta-valkoisesti miehesi ajattelee:))) MIehet kun ajattelevat mustavalkoisesti. Voisit olla varma että tulis sinulle kipinkapin kotoa lähtö.
Aivan selvästi olet jo päättänyt että pettämisen annat anteeksi, ihan hirveitä selityksiä ja syitä tähän keksit ja sepustat.Kannattaa lukea kirja:
Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat jokapaikkaan! olet nimittäin juuri tyypillinen ns MONALISA tyyppi, lue niin tiedät mitä tarkoitat, Tämä kaikki heijastuu sun elämässä myöhemminkin.
Ja uskokaa, kun miehelle antaa anteeksi esim sen että mies on voinut rakastua toisaalla ja ollut salaisessa suhteessa ja sinä nyt vaan suljet kaiken tapahtuneen pois ja SILTI jatkat hänen kanssa eteenpäin: tällainen mies ei kunnioita sinua enää kunnon naisena, usko, arvopisteet ropisee.
Tämän kertoi minulle eräs varattu mies, hän etsi ja halusi vaimon josta voisi olla ylpeä! Tämä on totta. Naisen täytyy älytä oma arvonsa.
..voi luoja...!!
Samaa mieltä! Anteeksiantaminen vaatii vahvuutta, kun puhutaan aidosta anteeksiannosta. Ei suinkaan jostain yksittäisestä sanasta ja sen sylkäisemisestä suusta. Se vaatii niin paljon omaa peiliin katsomista, eikä niin, että hakee itsestään syyllisen pettämiseen, vaan että pystyy näkemään elämänsä ja itsensä. Kun näkee omat vahvuutensa ja heikkoutensa, näkee paremmin myös toisen ihmisen kaikkine puutteineen ja vahvuuksineen. Pettäjäkin on monisyinen ihminen, välillä hyvä, välillä paha. Aivan kuten minäkin. Ja peiliin katsomalla selviää myös se, haluaako jäädä vai lähteä. Anteeksi kannattaa yrittää antaa, itsensä vuoksi, vaikka lähtisikin. Anteeksianto kun ei vapauta pettäjää, vaan siinä vapauttaa itsensä.
Jokainen kulkee täällä ihan omia polkujaan. Toistemme päihin emme pääse. Välillä omaankin on hakala päästä. Toisten rehellisyyttä emme voi kontrolloida, mutta voimme olla itsellemme rehellisiä.
Sen minä opin pettämisestä, että jos kunnioitusta, rehellisyyttä ja rakkautta kaipaan, sen on ensin lähdettävä itsestäni. Itselleni minun on oltava ensin hyvä. Ja jos hyvin käy, vierelläni on loppuelämäni sama minua pettänyt ihminen, jonka valheet olen kovalla työllä onnistunut antamaan anteeksi. En tiedä koskaan 100% varmasti mitä hän ajattelee, onko rehellinen tai uskollinen. Mutta minä tiedän, että olen han kelpo ihminen joka kyllä selviää kaikista vastoinkäymisistä joita elämä vääjämättä heittää tulevaisuudessa eteeni. Niitä en kuitenkaan sure nyt, vasta kun aika on. On ne sitten mitä tahansa.
Tässä hetkessä on hyvä elää. Muuta kun ei voi, kun sitä omaa elämäänsäkään ei voi kontrolloida, saatika toisen ihmisen. Päivä kerrallaan.
Samaa mieltä. Pitkästä aikaa onkin oikeata asiaa tällä palstalla.
Ihanaa todellakin lukea kokemuksista kuinka hyvin ovatkaan pettäneet selvinneet eron jälkeen, vaikka täällä toisin väitetty on.Antaa voimia ja uskoa itsellekkin huomiseen.
onnellisia loppuja. Onko joku, joka pystyy kertomaan onnellisen lopun? Puoliso jäi kiinni, oli tuskaa, mutta pääsimme yli ja nyt pystymme olemaan uudestaan onnellisia?
Varmasti on, mutta siitä ei juurikaan kannata puhua tällä palstalla. Eiköhän heti hyökkää kimppuun joku kateellinen kakkosnainen tai joku muu aiheesta katkeroitunut. Heti on joku huutamassa, että suhde jatkuu kuitenkin selkäsi takana tai että pettää kuitenkin uudestaan. Tai väitetään, että jäädään suhteeseen vain omaisuuden takia tms.
Aika monihan täällä on kuitenkin kokenut sen onnettoman lopun lopulta kuitenkin. Siksi varmasti kritiikkiä tulee kuinka moni onkaan uskonut suhteen eheytymiseen ja uuteen onneen ja sitten pettyneet pahemman kerran. On ihan ymmärrettävää etteivät sellaiset ihmiset voi uskoa onnelliseen loppuun. Kuinka moni on todistellut täälläkin kuinka asiat ovat hyvin ja sitten on tullutkin romahdus, taitaa olla todella pieni osa kuitenkin pettäjistä ne jotka muuttuvat jos näiden kokemuspohjaisten tekstien pohjalta asiaa tarkastelee vai mitä.
Ehkä ne jotka ovat onnistuneet, eivät enää kirjoittele täällä. Täällä kirjoittavat lähinnä ne, joilla on ns. tilanne päällä. Täällä palstalla kun tosiaan on niin paljon negatiivista kirjoittelua, niin voikin olla parempi että jatkaa eteenpäin positiivisemmassa hengessä.
Onnellinen loppu? Eli elivät elämänsä onnellisena loppuun asti?
En usko että elämä voi olla ihan tuollaista. Mutta uskon, että uskottomuudesta voi selvitä. Suhde voi siitä huolimatta päättyä joskus myöhemmin. Eron syy ei välttämättä ole se pettäminen. Eroavathan ihmiset toisenlaisistakin syistä.
Ehkä ne fiksut selviäjät ovat jossain muualla kuin tällä palstalla. He ovat jatkaneet elämäänsä, onnellisina? Silti olisi kiva lukea täältä niitä hyviäkin tarinoita. Ja vaikka pettäminen toistuisi joskus myöhemmin, on ainakin välillä ollut sitä hyvääkin elämää!
Minua loukkasi varmasti koko pettämis-valehtelu- ja jättämispainajaisissa eniten se, että mies ei halunnut auttaa minua selviämään siitä kaikesta. Hänen mielestään sen kaiken pahan olisi pitänyt haihtua minusta itsestään, ja hyvin pian. Hän ei myöskään ollut halukas luopumaan niistä pettämismahdollisuuksistaan. Hän totesi, että jos epäilen tai vaadin häntä luopumaan niistä, suhteemme loppuu, hän ei kauaa sellaista katsele. Hän ei jaksanut omien sanojensa mukaan kyttäämistä. Koin tuon niin, että kaikki jatkuisi painajaisena: pettämistä, valehtelua, alistamista. Ja minun pitäisi hyväksyä se kaikki.
Jos sillä pettäjällä on ihan oikeasti halua jatkaa suhdetta ja nähdä se kaikki vaiva mitä petetty vaatii päästäkseen eteenpäin, kyllä se suhde onnistuu!
Osuit juuri asian ytimeen. Jos pettäjä ei ole halukas käsittelemään asiaa loppuun asti, olemaan tukena ja tekemään tarvittavia muutoksia ihan omasta halustaan, niin silloin ei juuri toivoa ole. Silloin varmasti on parempi lopettaa suhde ja mennä uusia tuulia kohden.
Ja taas kerran hyvä kuunnella ja katsoa jotta äly ei jätä:
http://www.youtube.com/watch?v=Npjw567Fqek
Kyllä he niin tekevätkin, mutta ei seepra pääse raidoistaan. MItä sinussa olisi niin erikoista, että mies ei uudestaan lähtisi toisen naisen mukaan? Mitä tuossa miehessä olisi niin ihmeellistä, että annat hänen tehdä sinulle noin?
Mieti tätä, Onko sinulle muuten koskaan ennen ollut miesystävää joka ei pettänyt Sinua? tuskin.
Miksi sinulle on niin kovin tärkeää saada parit eroamaan?
Ei ole tärkeää muuta kuin sen vuoksi että puolustan naisia. E nimittäin tiedä yhtää avioliittoa joka olisi enää pettämisen, salasuhteen jälkeen onnellinen ja ei olisi päätynyt eroon. Tässä asiassa olen realisti, ja yritän sitä täällä kertoa, ehkä olen myös feministi ja uskon että linjani on ollut aina hyvä koska minua ei pitkissä suhteissa TODELLA ole petetty, eikä avioliitossa. Näissä asioissa on hyvä pitää mustavalkoinen linja. Olen myös varovainen varattujen miesten suhteen jotka yrkkkailee, tällainen mies kun ei ole hyvä eikä oikea mies. Sanon aina tällaisille, että kuuleppas, joko mene kotiis vaimon ja lasten tykö, tai jos vierasta pimpsaa etsit eroa että et loukkaa perhettäsi ja tee vaimostas naurettavaa ja tee itseäsi myös noloksi.
Olen myös käräyttätynyt kaksi miestä, molemmat ovat eroon johtaneet, vaikka toisessa tapauksessa oli tuo nainen yrittänyt kaikkensa takaa puolustaa pettävää miestään, ja kakkosnaista herjasi viesteillä ja kertoi olevansa miehen kanssa onnelllinen. Niin vaan kävi että tuo mies taas pian oli jahdissa, ja nyt on tuo entinen vaimo suu alaspäin katkerana, olisi silloin uskonut ja luovuttanut niin olisi jo yli siitä ukosta.
Minä tunnen monta paria, joiden elämä on jatkunut hyvin pettämisen ja muidenkin kriisien jälkeen.
Sinun käsialasi on muuten tuttua muutamasta pidemmästä viestistä tässäkin ketjussa... :-/
Kyllä eroaminen on monessa avioliitoss ainoa oikea ratkaisu!
Turha löpinä todellisesta rakkaudesta on lapsellista jauhamista ja haaveilua. Kuinka ihminen voi olla niin riippuvainen toisesta ihmisestä ettei uskalla ottaa omaa elämäänsä omiin käsiinsä ?
Rohkeutta naiset eläkää omaa elämäänne eikä petturimiehen varjossa vain vaimo tittelin vuoksi.
Elämä on liian lyhyt kirkuteltavaksi jonkun surkean valehtelijan kulisseissa.
Paskan marjat sulle! Voisitko oikeasti lopettaa...Miten katkera olet....
Rauhoitu voi juma kiroilet ja riehut pikkuasioista, mikä sinua risoo?
Katkerathan täällä vain kirjoittelevat ei yksikään joka olisi hyvässä rauhallisessa onnellisessa mielentilassa.
Sinäkään et kovin onnelliselta vaikuta.
Marjat on hyviä ja terveellisiä
kerrankin jokunen fiksu kirjoitus, aikuisten ihmisten näppäimistä ja ajatuksista. Kiitos. Näin keskustelupalstan kuuluukin toimia, kerrotaan asiallisesti ajatukset, jotka voivat toiselle olla herättäviä ja kannustavia. Kukaan ei saa mitään noista kirjoituksista joissa vaan lytätään ja lyödään lyötyä. Kukaan ei tänne tule kirjoittelemaan ellei tarvitse tukea elämänsä vaikeuksissa, jolloin mitä ihmeen tyydytystä jotkut saavat näiden ihmisten haukkumisesta?
Leija123 ja Ei paljoa apuja, kiitos teille. Kirjoituksenne antoi minulle ainakin hyvän ajatuspohjan sille, mitä sen pettävän henkilön on tehtävä, jotta elämä yhdessä voisi jatkua.
Pitäisi aina muistaa ettei toisen ajatuksia edes oman puolison voi tietää eikä toista voi pakottaa muottiin vaikka kuinka itse yrittäisi tai haluaisi. Sama pätee myöskin kakkossuhteessa. Siksi en oikein tiedä pettämistilanteessa onko kumpikaan yhtään paremmassa asemassa, tietenkin omasta mielestään kummatkin, mutta mitä ajattelee itse pettäjä tilanteesta sen tietää vain hän itse.Enkä usko, että kukaan noista pettäjistä kertoo oikeita ajatuksiaan kummallekkaan kiinnijäätyään.
Vaikuttaa siltä että ainoastaan niinsanottu kakkonen on tyytyväinen elämäänsä ja valintoihinsa.
Eikös elämässä onnellisuuteen jokainen pyri?
Pitäisikin kysyä pettäjältä onko hän löytänyt onnen vai jatkaako etsimistään.
Olipa kiva lukea loppuketjua. Onneksi pystyy valitsemaan, mitä täällä lukee. Nykyisin hyppään heti kirjoituksen ohi, jos kyseessä haukkuminen, irvailu, syyttely. Niistä teksteistä kun en saa mitään. Huvittavinta on se, että kuinka paljon noihin kirjoituksiin kulutetaan aikaa, voin kuvitella kirjoittajaa, kun kirjoittaa tekstejään, niin varmasti sauhu nousee korvista!!!
Kiitos asiallisista viesteistä! Niistä saa aina jotakin ammennettua, joka auttaa omassa tilanteessa
Niinpä :-)
Nuo haukkumisviestit erottaa selvästi, joten niihin ei tarvitse aikaa tuhlata. Monen erottaa jo ulkoasusta! Aluksi vastailin täällä asiallisesti niihin, mutta huomasin pian että se oli ajan haaskausta.
Asiallista keskustelua toivoisin lisää tälle palstalle! :-)
Kun sain omien tutkimusteni avulla tietää ex-avovaimon uskottomuudesta, mietin noin kymmenen minuuttia miten asiasta ilmoitan. Sitten soitin avokille töihin, karjuin puhelimeen että meidän suhde on nyt ohitse saatanan lumppu, löin luurin korvaan ennenkuin toinen osapuoli sai sanaa suusta ja kieltäydyin enemmistä keskusteluista.
(toki käytännön järjestelyt piti tehdä, mutta tuosta eteenpäin oli selvät sävelet)
Tuosta on nyt melkein 10 vuotta ja minulla on vaimo ja lapsia. En murehdi koko asiaa enää.
Mutta ei tuo jättäminen ole vaikeata ja aion jatkossakin pitää linjani. En epäröisi sekuntiakaan heittää vaimoa pihalle, jos saisin tietää jotain tuommoista.
Kun on vuosia petetty, käytetty hyväksi, valehdeltu ja manipuloitu muka rakkauden nimissä niin sitä ei unohda eikä sitä voi antaa anteeksi vaikka kuinka yrittäis ja vaikka kuinka on pettäjästä irtipäässyt niin ne haavat ovat ja pysyvät. Ajan kanssa arpeutuvat mutta eivät unohdu koskaan.
No, kyllä meissä on myös ihmisiä, jotka kykenee antamaan anteeksi, jatkamaan elämää ja olemaan onnellisia. Se, että ihminen on inhimillinen (ja ehkä myös pettää) ei muuta sitä tosiasiaa, että pettäjä/petetty on ollut rakastettu ja rakastanut myös parisuhteessa. Ei me ihmiset mitään paatuneita koneita olla.
Minun puolisoni petti. Oikeastaan useammankin kanssa, mutta en minä kyllä aikonutkaan ainutkertaista lopuelämääni myrkyttää katkeruudella paatoksella haavoista ja arvista. Antakaa nyt ihmeessä itsellenne mahdollisuus onnelliseen elämään. Ei se mikään ihmisen mitta ole, että pannaan aina paremmaksi miten kovalla kädellä elämä on meitä kohdellut.
Kuultu jo että jotkut voivat antaa anteeksi, mutta antakaa anteeksi myös niille jotka eivät siihen kykene ja joista tuntuu että rakkaus hiipui petollisuuden myötä. Minä ainakin tarvitsisin voimaa jaksaa erota. Tässä keskustelussa ei ole kyse anteeksiannosta, se on eri ketjussa. Nyt on kyse siitä miten pärjää eron jälkeen. En ymmärrä miksi te väännätte veistä haavassa. Minä haluan ja aion erota, en pysty antamaan anteeksi. Mutta ero pelottaa, ja mielelläni kuulisin miten muilla on mennyt.
Hyvä "Ei liity aiheeseen", viitasin kommetissani aloitukseen ja sen johdannaisena "Lepakko lentää"-nimimerkin kommenttiin.
Aloittajan aloitus/ kysymys kuului:
"Onko tällä palstalla oikeasti pettäjästä eronneita? " ".... kokemuksia ihmisiltä jotka ovat päässeet oikeasti tämän elämänvaiheen yli onko niitä ollenkaan? "
Eli summa summarum minun kommenntini oli petetyn ja eronneen, itselleen ja exälleen anteeksi antaneen kommentti. Reilua? Miksi minun piäisi olla exälle ja elämälle katkera, kun voin olla myös armollinen ja elämään tyytyväinen avioliittoni epäonnistumisesta huolimatta?
olkaa armollisia itsellenne ja muille, älkää tukahtuko katkeruuteen.
Anteeksi voi antaa, unohtaa ei tarvitsekaan. Miksi pitäisikään unohtaa? Kokemuksen voi kääntää vahvuudeksi ja ottaa siitä oppia.
Petoksen uhriksi joutuminen tekee uhrista kyynisen, näkee enään harvoin mitään hyvää ihmisissä, epäilee kaikkia ja kaikkea.
Minä joka olin exän mielestä maailman paras ihminen, olin parasta mitä hänelle oli koskaan sattunut. (Maksoinhan hänen velat)
Minusta tehtiin täysi hirviö haukkumalla ja nimittelemällä. Ystävyyssuhteita pilasivat. Kun tutustuin uuteen ihmiseen niin sekin suhde yritettiin pilata minut haukuttiin tällekin ihmiselle ja hänen sukulaisille. Työpaikallani käytiin haukkumassa minut j.n.e.
Yksi asia josta olen onnellinen on se että ei saanut vietyä minulta koko omaisuuttani vaikka yrittikin.
Tuollaisia asioita on vaikea antaa anteeksi.
Ex sanoikin että vaikka minä antaisinkin hänelle anteeksi niin hän ei voisi itse koskaan antaa itelleeen anteeksi tekojaan ja kuitenkin vielä tuonkin tunnustuksen jälkeen yritti viedä omistamani talon.
Hän ei toimi yksin.
Pettäjä on huijari, huijaa sitä jota muka rakastaa...
Jos palaisi oikeaan aiheeseen. Lopullisesta erosta tulee juuri näinä päivinä neljä vuotta vaikka ositus tehtiin vasta vuosi sen jälkeen. Nyt on vain tullut niin kauheita takautumia luulen niiden johtuvan jatkuvasti kuulemistani jutuista kuinka ex haukkuu minua omalla työpaikallaan. . Oltiin yhdessä melkein 11v. siitä 7v. aviolitossa. Viimiset vuodet olivat on/off juttua koska hällä oli tuo kakkonen joka yritti tehdä elämästäni helvetin puuttumalla elämääni ja yrittämällä vaikuttaa päätöksiini, muka ystävä, pah. Tuollaisia ystäviä kun on niin ei tarvi vihamiehiä ollenkaan. Lopullisen eron jälkeen alkoivat yhdessä mustamaalata minua ja sillä ei tosiaankaan ole minkäänlaista rajaa. Ihmettelen vain kuinka alhaisia ihmiset voivat toisia kohtaan olla.