olen ollu tyhdessä mieheni kanssa vasta puoli vuotta.olemme tunteneet monen vuoden takaa aiemmin.olemme menneet kihlloihin ja asumme yhdessä ja nyt on lapsi tulossa.ihanaa! vauva on toivottu perheeseemme tottakai.
rakastan miestäni yli kaiken ja hän todellakin on se kenen kanssa haluaisin(huom.haluaisin)olla loppu elämäni.ärsyttää vaan yksi juttu ihan suunnattomasti!
meistä ei kumpikaan tällä hetkellä ole töissä,olen yrittänyt hakea mutta en ole saanut ja luovuin raskauden takia töiden hausta koska se ei olisi toiminut.
Mieheni makaa päivät pitkät ja se ärsyttää ihan perkeleesti!
nukkuu ja nukkuu..nukkuminen on homojen hommaa!usein tulee sanomista hänen tekemättömyydestään..
ja sitten sen mielestä olen nalkuttava ämmä kun käsken häntä esim.tiskaamaan ja imuroimaan--joskus hän kyllä ihan oma aloitteisesti tekee ne,mutta aika harvoin.
koiran kanssa ulos lähteminen on todella kamalaa hänestä.
mitään asioita ei voida hoitaa heti vaan aina HUOMENNA.
mitä sitten kun lapsi syntyy!itse olen valmistautunut äitiyteen hyvin ja tiedän mitä vastuuta se tuo tullessaan.itse olen 22 ja mieheni 29.
olisiko pieni tauko paikallaan vai mitä helvettiä sitä nyt pitäis tehdä???!
rakastan miestäni yli kaiken ja hän todellakin on se kenen kanssa haluaisin(huom.haluaisin)olla loppu elämäni.ärsyttää vaan yksi juttu ihan suunnattomasti!
meistä ei kumpikaan tällä hetkellä ole töissä,olen yrittänyt hakea mutta en ole saanut ja luovuin raskauden takia töiden hausta koska se ei olisi toiminut.
Mieheni makaa päivät pitkät ja se ärsyttää ihan perkeleesti!
nukkuu ja nukkuu..nukkuminen on homojen hommaa!usein tulee sanomista hänen tekemättömyydestään..
ja sitten sen mielestä olen nalkuttava ämmä kun käsken häntä esim.tiskaamaan ja imuroimaan--joskus hän kyllä ihan oma aloitteisesti tekee ne,mutta aika harvoin.
koiran kanssa ulos lähteminen on todella kamalaa hänestä.
mitään asioita ei voida hoitaa heti vaan aina HUOMENNA.
mitä sitten kun lapsi syntyy!itse olen valmistautunut äitiyteen hyvin ja tiedän mitä vastuuta se tuo tullessaan.itse olen 22 ja mieheni 29.
olisiko pieni tauko paikallaan vai mitä helvettiä sitä nyt pitäis tehdä???!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niinpä niin. Sosiaalipummin elämä on makoisaa kun saa vaan nukkua päivät pitkät nostamatta persettä mihinkään.
Mieti kahdesti haluatko elää ameeban kanssa ja luuletko tuossa tilanteessa että mies hoitaa vauvaa, kun se syntyy?
"Mieheni makaa päivät pitkät ja se ärsyttää ihan perkeleesti!
nukkuu ja nukkuu..nukkuminen on homojen hommaa!usein tulee sanomista hänen tekemättömyydestään..
ja sitten sen mielestä olen nalkuttava ämmä"
...
"mitään asioita ei voida hoitaa heti vaan aina HUOMENNA."
...
"rakastan miestäni yli kaiken ja hän todellakin on se kenen kanssa haluaisin(huom.haluaisin)olla loppu elämäni."
Missasinko nyt jotakin ? Kuvailemasi mies on laiska ja välinpitämätön velvollisuuksiaan kohtaan, sekä haukkuu sinut nalkuttavaksi ämmäksi.
Kuitenkin kerrot että hän on SE, kenen kanssa haluat olla.
Tuntuu, kuin SE mitä haluat liittyy varmaan sitten ulkonäköön, ei luonteeseen, koska miehenäkin osaisin neuvoa sinua potkaisemaan tuollaisen pellolle ensi tilassa.
No, se lapsi on sitten taas toinen juttu. Miksi olette lapsen hankkineet tuollaiseen lähtökohtaan ???
Kuvitteletko, että miehen luonne muuttuu paremmaksi siitä kun kihlasormus on pantu sormeen ? Tai siitä kun vauva tulee ? Minä en ainakaan odottaisi tuollaisen miehen tarttuvan vauvanhoitoon mitenkään aktiivisesti... syöttäminen tai vaipanvaihto "vasta huomenna" ei oikein toimi sen vauvan kanssa...
Ja kun itse olet väsynyt vauvan kanssa, ei sinunkaan hermot kestä enää sitä mitä nyt kun on rauhallista aikaa. Voi mihin olet itsesi laittanut !
Mitä nyt pitäis tehdä, niin... kysyisin, mitä OLISI pitänyt jättää tekemättä - vastaus on: olisi pitänyt olla hankkiutumatta raskaaksi kunnes löytää miehen jonka LUONNE soveltuu sinulle (paitsi jos yksinhuoltajan ura on haaveena).
Miten sulla voi olla ihana avoliitto kun miehes makaa kaiket päivät ja nukkuu. Eikö ihana liitto olekkaan sellanen et molemmat tekee kotitöitä yhtä paljon. Nyt hoidat palvelijan virkaa siinä sun suhteessasi kun miehesi vaan makaa.
On siis tosiaan joillakin kumma käsitys ihanasta liitosta et huh.
Töitä ei ole tänä päivänä helppo saada ja sen sun pitää ymmärtää mut jos miehes ei tee kotitöitä, tiskaa tai pese lattioita niin sun ihana avoliittos muuttuu äkkiä kamalaksi avoliitoksi. Nyt sinä lähinnä olet palvelija miehellesi. Kannattaa nosta asia esiin ennen kun lapsi syntyy. miehes odottaa silloinkin et sinä hoidat lapsen ja muun kodin saman aikaan. Sulle ei jää yhtään vapaa-aikaa kun miehes makaa kaiket päivät. Sitten sun ihana avoliittos on pelkkä muisto vain.
kiitos kaikille asiallisista vastauksista! (: ennen asiat oli ehkä hieman paremmin meidän suhteessa kuin nyt.ja ei, en todellakaan halua olla yksinhuoltaja äiti.
sanoin tänään juuri samaa miehelleni että "miten pärjäät lapsen kanssa jos et koirastakaan pysty huolehtimaan",että ei vauvan vaipan vaihtoa voi lykätä huomiseksi! siihen tuli vastaus ylimielisesti:" en sit kai mitenkään nii!".
olen loppu tähän tilanteeseen ja olen alkanut vakavasti miettimään eroa.se vaan tuntuu niin vaikealta päätökseltä.miten ihmiset pystyvät eroamaan monen vuoden liittojen jälkeen??
ja niin..kyllä se mun ukko tänään oli tiskannut ja imuroinut sanomattakin.:)
Jos miehesi haluaa muuttua, hän kyllä pystyy muuttamaan tapojaan ja tekemään itselleen esimerkiksi aikataulun siihen, kuinka kauan päivässä käyttää vaikkapa työpaikkahakemusten täyttöön yms. työnhakuun, kuinka paljon kotitöihin yms. Sitten voitte katsoa pystyykö hän pitämään siitä kiinni.
Hän ei ole enää poikanen, joka voi loisia elämänsä miten haluaa, vaan hänellä on lapsen myötä vastuuta myös uudesta tulokkaasta. Jos hän sen sisäistää ja asennoituu elämään uudelleen sen myötä, hyvä.
Mutta edelleenkin sanoisin että teidän on myös käytävä vakavat keskustelut sen suhteen miten toista kohtaan käyttäydytään. Kun lapsi syntyy ja sinä olet väsynyt kaikkien valvomisten ja syöttöjen yms. jälkeen, tulet todennäköisesti olemaan "paljon vähemmän rakastettava" kuin nyt.
Kummankin on ymmärrettävä kunnioittaa toista ja hänen todellisia tarpeitaan, jolloin ei tarvitse "nalkuttaa" vaan asiat hoidetaan koska molemmat tietävät missä mennään ja mitä tarvitsee tehdä jotta molemmat ovat tyytyväisiä. Se vaatii tiettyä "pelisilmää", joka kehittyy jos sitä haluaa kehittää - eli haluaa ottaa toisen tarpeet ja toiveet huomioon.
Eikö kannattaisi hankkia työpaikka ennen lasta?
Oliko lapsi suunniteltu ja molempien haluama? Vähän epäilyttää...