Itselleni on tähän ikään mennessä kertynyt muutama vakava pidempi parisuhde, yksi avoliittokin. Olen aina ajatellut, että miehellä pitäisi olla myös samankaltaisia kokemuksia, että molemmat ovat ns. samalla sivulla asioista ja ymmärtävät mitä parisuhde on. Tapailen miestä, jolla ei juurikaan ole parisuhdekokemuksia, vain tapailuja.. Haluaisin kokemuksia, oletteko saaneet toimimaan suhteen erilaisista kokemuksista huolimatta vai onko omat ajatukseni siitä, että se voi aiheuttaa ongelmia, oikeassa? Pelkään että toisella on liian ruusuinen kuva seurustelusta ja parisuhteesta.. vaikka sanookin ymmärtävänsä että on myös huonoja päiviä. Aluksi tietenkin kaikki on ihanaa, kun toinen on niin rakastunut ja ihastunut ja antaa kaikkensa minulle mutta pidemmän päälle pelkään tulevani satutetuksi sen takia, ettei mielikuvat vastaakaan hänelle todellisuutta..
Erilaiset kokemukset ja parisuhdehistoria
parisuhdehistoria
8400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samalla tavallahan sitä voisi ajatella, että sillä kokeneella on pettymyksiä, kyynisyyttä ja varmaan jo omat jumiutuneet käsitykset siitä, miten sen parisuhteen pitäisi toimia. Ja se saattaa aiheuttaa niitä ongelmia.
Miten voi siis ymmärtää mitä parisuhde on? Jos sinä olisit ymmärtänyt sen, niin ei kai ne pidemmät suhteet ja avoliittokin olisi särkynyt?
Enkä tarkoita pahalla, vaan siis, että ehkäpä sitä ei aina tiedä niin paljon kun luulee ja että toinen pitää aina opetella tuntemaan: et sinä edellisen parisuhteesi perusteella tiedä uudesta mitään. Eihän se ole edes sama ihminen!
Ehkäpä niin, voihan se olla että yliromanttiset käsitykset tuhoaa suhteen, mutta yhtä tehokkaasti sen hoitaa kyynisyys ja pelot sekä ennakkoluulot. Pitäisikö toisen olla vähemmän rakastunut ja kohdella kuin ilmaa? Olisiko mikä vaihe riittävän realistinen? Hypätä suoraan piereskelyyn, lihomiseen ja pelkkään arkeen? (Hieman huumoria tuossa siis)
Kyllähän te yhdessä kasvatte, keskustelette ja sitä suhdetta rakennatte, ja myös juttelette näistä huonoista jutuista sitten. Jotkut rakastuu kerran jotkut monta, joillekin riittää se yksi suhde, joillekin ei riitä kymmenenkään. Jotkut oppii ja toiset vaan pettyy.
Olen itse joutunut toteamaan että kaverin pitkät suhteet ja avoliitto sekä suhde minun kanssani siltikin vielä, päättyi nimenomaan liian ruusuisiin kuvitelmiin.
Ei vaan ole takuita tässä hommassa.
Siis elä ja nauti ja katso mitä teidän suhteellenne käy. Ota rennommin, et sitä ole vielä kuollut vaan hengissä ja hyvissä voimissa, vaikka vähän kolhuilla. Kolhuilla saa tässä elämässä vähän ollakin joskus.
Kiitos todella paljon hyvästä vastauksesta! Toit paljon näkökulmaa, jota en itse ole ajatellutkaan.. Näin ollen myös vältän seuraavassa suhteessani sitä että vertailen sitä edellisiin, koska jokainen suhde on uusi ja erilainen. En tarkoita että aina olisin verrannut edellisiin, mutta ehkä olen jollain tasolla aina jäänyt miettimään jotakin yhtä asiaa mikä edelisessä suhteessa oli huonosti (esimerkiksi toisen liika kriittisyys) enkä halua kohdata samanlaista enää seuraavassa suhteessani.. Mutta eihän sitä niinkään voi ajatella. Ehkä olen huomaamattani luonut liian tarkat käsitykset exieni kautta siihen, millainen mies minulle sopii, vaikka eihän se kyse ole siitä, että mitä piirteitä siinä toisessa pitäisi olla vaan miten me synkkaamme yhteen.
Anteeksi suoruuteni, mutta tuon tekstinpätkän perusteella sulla kuuluu olevan yhä käsittelemättömiä asioita hampaankolossa päättyneiden suhteittesi / liittosi takia, joten siitä se pelko, että vastakin voi mennä päin mäntyä. Varmistelisit mielelläsi kaikkea mahdollista, jotta et vain joutuisi taaskin pettymään.
Kuitenkin: niihin eroihin ja suhteiden kariutumisiin olit sinä yhtä syyllinen kuin ne ukotkin. Oletko nyt sen valistuneempi aloittamaan uuden suhteen kuin silloin ennen? Mieti sitä.
Ei kukaan voi etukäteen tietää miten teillä kahdella menee vuoden tai kahden tai kymmenen päästä, se aika on elettävä todeksi ensin. Aina voi jossitella ja pelätä sitä sun tätä, mutta fakta on ettei mitään saa ellei ota riskejä ja opiksi menneistä virheistään. Ihaninkin parisuhde voi mennä ajan myötä mönkään ja syitä siihen on miljoonia, joten...
Uskalla nyt vaan olla onnellinen ja nauttia suhteestasi siihen mieheen joka sun rinnalla nyt kulkee. Pelkosi ja ennakkoasenteesi saattavat olla syitä senKIN suhteen kariutumiseen jo ennen aikojaan, joten relaa ja elä, äläkä varmistele ja pelkää pahinta jo etukäteen.
Tsemppiä!
joo aivan toisinpäin voisi ajatella. Ainakin kokemattomammasta voi herkästi tuntua, että toisella on just tietyt maneerit, totutut tavat, mitä tehdään, missä ollaan, miten usein ollaan yhteydessä, milloin nähdään vanhemmat, kaikki asiat, mitkä toinen on jo pariin kolmeen kertaan päättänyt ja elänyt läpi. Onko hän valmis nollaamaan kaiken parisuhdetta koskevat omasta mielestään itsestäänselvyydet kanssani? Ja onko valmis tosiaan olemaan kanssani vertailematta minua toisiin? Ja onkov valmis edelleen kolmenkin suhteen jälkeen olemaan taas oikeasti tosimielellä liikenteessä. Onko nostanut vai laskenut rimaa? Vai onko kyynistynyt ja rasittava? Vai onko tyyppi, joka on tehnyt jo monta kertaa väärän valinnan ja tekee sen taas kerran? Tai ihminen, joka syöksyy suhteeseen liian nopeasti, tai ei osaa elää kahdestaan?
Eniten ärsyttäisi, jos toinen alkaisi opettamaan seurustelua kanssani, koska on kokeneempi ja alkaisi neuvomaan, miten asiat pitää mennä. Lisäksi kertakaikkiaan ärsyttäisi, jos toisella olisi niitä toi oli mun eka ex/toka ex/ex-vaimo/ex-avovaimo/ex hoito juttuja.
Näitä voi miettiä se kokemattomampi.
komppaan edellistä. Ehkä täytyy kokemuksen rintaäänellä sanoa, että kaikille täytyy olla ikioma huone, missä nollata päänsä, Jos on 24/7 toisen naama ihan kiinni, lähtee järki ainakin jos se on puhuva pää, joka hölpöttää niin paljon, ettei kuule omaa ääntä. Tottakai rakkaitansa ihmisiä haluaa nähdä joka päivä mutta se oma huone ilman että joku juoksee perässä. Toinen voi vaikka katsoa telkkaria tai leffaa tai toinen lähtee lenkille tai mistä kukin tykkää. Tai tulla nettiin "avautumaan" ja lukemaan muiden blogeja jne. Kyllä toinen tietää, pettääkö se vai ei. Se joka roikkuu seksipalstoilla, on yksinkertaisemman puoleinen
En kyllä tiedä mutta luulen että nuo liian ruusuiset/suuret odotukset kertoo, että kyseinen ihminen on lapsellinen. En minä ainakaan ole ikinä odottanut että parisuhteen myötä kaikki muuttuisi ihmeelliseksi. Enkä ole koskaan sellaisiin odotuksiin näissä merkeissä törmännyt.
Tunnen kyllä heitä joiden suhteet ei kestä ja elämä on muutenkin yhtä myllerrystä. Eivät näytä oppivan vaikka kokemusta on!
Kiitos vastauksista, siksi kirjoitinkin että saisin erilaista näkökulmaa, koska omani on varmastikin hyvin kapeanpuoleinen, "kokemuksesta" huolimatta. Olen itse ollut yhtälailla tai enemmän suhteiden päättymiseen syypää, tosin on tietenkin ollut sellaisiakin asioita, jotka ovat tehneet musta varovaisen. Minä vain jotenkin tuppaan miettimään, että miksi kolmekymppisellä ei ole yhtään varsinaista suhdetta takanaan.. Ja että onko sellainen ihminen joka on etsinyt vaikka yli 10 vuotta jo sitä oikeaa, liian herkästi ihastuva heti jos kiva tyttö tulee eteen.. ts. olenko kuitenkaan sen erikoisempi kuin joku muukaan, miksi hän just minusta tykkää?
Mua taas pelottaa ihan sikana kun ukkoni ei ole aikaisemmin seurustellut, että tuleeko hänellä jossakin semmoinen tunne että tekee mieli haistella vähän nurmea aidan takana, jossa ruoho on (kuulemma) vihreämpää? Tällehän en minkään voi jos niin käy, mutta hirvittää.
Tiedättekö te paljon pariskuntia jotka ovat eläneet elämänsä yhdessä ja ovat joko molemmat tai toinen ensimmäistä kertaa seurustelusuhteessa...?